Uuno ja Guardamarin majakka

Tänää tuli tehtyä yks tän reissun pahimmista tyräyksistä. Tyrä ei itessään Uunon mittakaavassa ihan keulille ylety, mutta sillo ko Se kävi ni olosuhteet oli onnettomat ja mieli todella matalalla. Nytte ei Sitte Uuno pysty koko Guardamarin kylään mänemää ku muovipussi päässä tai vähintäänki karvahattu syvällä korvilla.

Caffin nuoriso-osasto oli lähössä tänää kanavanvarteen pitempikestoselle. Uuno ei sinne viittinny liukkaampijalkasten kanniskeltavaksi lähtijä eikä Olakaa lähtenny.

Ola lähti kummiski mörskältä reilun kympin mittaselle, mut Uunon jalat ei tahtonnu saaha minkäänlaista liikkumiskäskyä laholatvan kummastakaan lohkopuoliskosta. Niin oli vetelänä kääkkä ku aamuset espanjanmakkarat.

Kello oli jo yli puolpäivän muutaman minuutin verran ku laholatvan antama liikuntakäsky mäni jaloille asti ja pääsin mörskästä ulkoilmaan.

Varusteenaha miul oli normi lenkkivarustuksen lisäks mörskän avain, pikkune vesipullo ja riemurasijaa varten otin myös tissiliivit matkaan ku avvain ja vesiputeli jo vei molemmat käjet kantokelvottomiksi.

Matkaan lähin ja heti alusta asti tuntu meno tosi raskaalta ja ponnettomalta...iha eri meininki ku eilen? Oisko sillä aamu-urheilupalalla ollu vaikutusta?

Miehän venyin tuonne Guardamarin suuntaan. Ekat siivut vesipullosta siemasin ekan ylikulkusillan alla, ja pikku nassakasta haihtu jo puolet heti ekassa kurnutuksessa.

Sitte yläkuolokohassa sain näköalapaikalla uskoa jopa majakanki löytymiseen ku Guardamarin kylä jo pilkisteli likeellä.

Appelsiinitarhan kohilla tiirailin jo tarkoin, oisko joku onnellinen hedelmä kierähtänny aijan uunommalle puolelle, ei perhana ollu ja vesi väheni uhkaavasti.

Rannan kuppilat oli kaikki liki täys ku Uuno paineli rintsikat yllä niijen lävitte.

Kuppiloijen jälkee oli taas pitkä suora kuja ja sen puolvälissä alko Uunon usko loppumaa ja piti käyvä rannassa kytistämässä näkyykö sitä perhanan majakkata.

SIELLÄHÄN SE MAJAKKA PILIKISTELI, mutta pirun kaukana edelleen. Vetasin Sitte rantahietikoille suoralla suuntauksella ja totesin, jotta nyt Tää homma ei vetele ko Uunon jalassa olevat hyvin ilmastoidut Special light large heavy-malliset hollannikkaat ei tämmösee jotosteluu ollu ensinkään sovelijaat.

Onneks tuli rappuset ja tyhjensin ensimmäisen kilon hienova hiekkaa siinä sapateeroistani. Siitä pääsin Sitte sinne puistikkoon ja pikkutielle joka miuta ja sapateerojani johatti tuota majakan perhanaa kohen.

Ohitin aallonmurtajan alussa olevan venesataman kuppilan ja aattelin siinä janoissani, että tuohon kyllä toppaan takatullessa ja vetasen ainaki Uunon serveesan jos en jopa Dossin serveesaa.

Majakalle Sitte hiippasin jo Sitte pikkusen viluissani ja räpsin pakolliset todistusaineistokuvat ja mulkasin syrjäsilmällä Torren suunnille.

Siellä oli helekatin musta ja laaja pilivi, joka jo näytti olevan yläkuolokohassa näköalapaikan kohilla.

Nyt tuli Uunolle kiire, vesi loppu ja kylmä jo kangisteli 15 kilsan jälkeen särkevää ja raihnasta runkova. Nyt ei passaa niijen servessojen kanssa ruveta pelehtimään. Henki on kalliimpi ja näissä märissä vetimissä ei missään myrskynsilmäkkeessä piehtarointi innostannu.

Ekalla kylän kujalla pysähyin venyttelemään kippeitä kinttujani ja jatkoin yhä hidastuvaa kulkuani. Sitte ennen kylän viimestä liikenneympyrää nykäsin Carrefourin kauppaan sisälle. Olihan mulla Se kakskymppinen, jonka olin just näitä ostoshommia ja selviytymistäni varten mukkaani ottannu.

Nälissäni vetasin puntarille pari banaanija ja kylmäkaapista limupullon. Kassalla Sitte vielä vitsikkäällä mielellä jotaki Dineroista murjoin, ku muonaa ja juomaa oli helttaan hetken päästä tulossa lähes kuolleelle.

Vaan eipä perkele tullunna....Uuno oli joutunnu lähtiissä riemurasijan tunkemaa tissiliiveihi ilman sen kotelova, ku Se ei ois muute kyytille mahtunnu ja siinnä kotelossa oli Se miun oljenkorsikakskymppinen ja kotelo tukevasti Torren mörskällä.....voi helevatti ku otti päähän, janotti ja vilutti teellä ja näläkäki oli, vaan rahhaa ei ollu bolsassa dineron vertaa.

Ei auttannu muu ku luovutella jo hiplaamani muonat niijen oikijalle omistajalle ja hiipiä siitä niukoin äänin ja lyhyin askelin ulos....

Perhana otti pattiin ja patellaaki jo pakotti ja muutenki närästi. Loppumatka oli Sitte välillä kävelyvä ja välillä tuskasaa juoksun ja kävelyn yhistelmää. Ainut mikä vähän armahti ja nosti mieltä oli Se, et Se pilivi vettäyty merelle, eikä Uunoo kokonaa kastellu.

Tyrimisretkelle tuli juoksumatkaa 25 kilsaa ja kävelyt päälle...keskivauhilla 5:45.

Seuraavaks ku (jos) Guardamariin jalkapelillä yritän, satalappusija on oltava riittävä määrä taskuloissa ja muovipussi Uunon päässä.

Muutaman kuvan Gurdamarin tyrimisretkestäni lattailen TÄHÄN.