sunnuntai 11. marraskuuta 2018

XII Cross de montaña Cruz de Muela. 11.11.2018

Myö päästii molemmat pootijumille. Kuva: Raija

Tänää "isukinpäivänä" oli sitten meininki juhlistaa päivää, ja osallistuu sen kunniaksi Orihuelan Tragamillasin järjestämiin kisoihin, jossa kisakeskuksena ja lähtöpaikkanakin on Montepinarin kylän urheilukeskus. Meillä oli vuokrapirssi alla, ja eilen pirssin kanssa suoritettiin vuorellekönyämisen esiverryttelynä kiipeily Batteria de Cenizalle, joka on tuolla Cartagenan ja La Mangan suunnilla.

Cenizan maisemia Cartagenan suuntaan.

Uuno sihtaili pirssiä pimmeessä ja unenpöppörössä Calle la Salin alapään roskikselle, josta kyytille noukin Kaukon ja huolto-osaston vastuuhenkilön, Raijan. Tero joutu jättämään tän retken välliin, ku lenssu ja kuume paino päälle.

Raija ja Kauko oottelemassa jumittelua.

 Ilma oli mainijo, +18°C, tuulta vain 2m/s ja aurinkoo taivaan täyveltä luvassa, ja sillee oli myös käytännössä. Suunnistus mäni hyvin, vaikka kartturi joutuki jäämään hytisemään hetekalle. Ajoissa oltii Uunolle tutussa kisakeskuksessa. Tragamillasin vetohenkilö Paco Belmonte oli tietysti paikalla jo meitä ennen, ja kiittelin kovasti monista, monista kerroista, kun on jelppiä saannu, ja sanoin kiitokset myös muijen suomalaistenki puolesta.

Paco listojen kimpussa ennen lähtöö.

Tilailtii siinä Cafe Americaanot, ja sitte lähettii pienelle verryttelypätkälle ja lönköteltii tuo juoksun helpoin osuus, eli kylällä juostava kilsan mittanen asfalttipätkä vuorelle menevän "konttauspolun" alkuun. Siintähän sitten alkaa 3,5km:n mittanen "kärsimysmatka" vuoren huipulla olevalle maalille ja siellä olevalle korkealle rautaristille. Kisassahan ei oo sippi-ajanottoo, mut ei kyl tarvikkaan ku senverta on jokahine sippi muutenki.

Montepinarin urheilukeskuksen maisemat kyl hivelee neljäsosalappalaisenki silmää.

Lähtöhän tapahtuu aika jyrkkään ylämäkeen. Sitte jo myöki kökittii Kaken kanssa putkilon alla ja päästii hetken kökkimisen jälkee alottelemaa kisaa. Molemmat aloteltii ylämäkipätkä varovasti. Sitte ku siitä selvittii, mie koitin ja kinkata kyl tän alun hyvällä tahilla, ku tuolla konttauspolulla on vaikeempi ohitella. Kake oli kilsan kyläjuoksun jälkee vajaat kolme tolpanväliä Uunoo eellä.

Lähtö tapahtuu ylämäkeen.

Sitte päästii sinne "luontopolulle". Se oli muutaman louhikkopätkän jälkee jo täyttä työtä ja tuskaa. Esijuoksijaa ei tarvinnu vilkasta kertaakaan, ku se ois vaan masentannu Uunon ja ihmisenki ehkä?

Siinä vaan koitti keskittyy pystyssä pysymiseen, ja virheettömään konttaukseen ja välillä juoksun yritykseenkin. Hyvin hapotti jalkoja, ja tuntu kovasti siltä, että tennarin narut ois voinnu jätttää löysemmällekin.

Kaukoo en nähnny lähön jälkeen pitkään aikaan, mut sitte jossaki ehkä kilsa ennen maalii sen selkä alko pilkistellä, ja se, että Kakeki otteli tavallisen kuolevaisen ja Uunon tavoin juoksuttomia askelia anto Uunolle lisäpuhtija. Tietysti pätkä-Uunolla oli etu paljo pitemmän rungon omaavaan Kakeen, kolmen vuuven ikätasotusta unohtamatta, joka myös oli Uunon etu.

Mie pääsin siitä hivuttautumaa Kaken kantaan, ja mietiskelin oisko mahollista yrittää ohitusta. Sitte "maalisuoran" alkumetreillä on muutamia metrejä lohkareista vapaata aluetta, ja siinä sitte ohitin Kaukon. Tiukka oli sitte rynnistely viimesten kivenjärkäleijen ylitte maaliin.

Kovasti sitte syletti ja pumppu tako vanhalle kääkälle liijan kovilla kierroksilla. Piti puhallella tovi kaksin kerroin. No mukavat oli sitte maisemat, vaikka kameraa ei mukana nyt ollukaan, ja ilmakin oli lähes tyyni.

Pitkä Kauko ja Pätkä Uuno ennen lähtöö.

Sitte pienen puhallustauvon jälkee piti lähtee takasinpäin....heh...kisahan oli vasta puolessa välissä, vaikka maaliviiva oli jo ylitetty. Hengissä, ja mielummin ehjänä piti päästä myös takasin. Puoleen väliin asti laskeutuminen kävi hyvästä loppuverryttelystä, mutta lopussa jo tuntu siltä, että överiksi mäni tää verryttelyki, ja pahasti.

Hyvät oli myös kisakeskuksen tarjoilut, sämpylöineen, serveesoineen ja muine antimineen.

Tuloslistat näytti sillee, että Uuno oli VetC (M55) sarjassa toinen, ja Kake kolmas. Hyvin näytti tuo keskipulssi olevan koholla, ihan "kävelemälläkin" (155). Ooteltii jumitusjuhlat lävitte, ja lähettii siitä sitte hiljakseen ohjastelemaa kohti Torreviejaa ja omia mörskiämme.

Suuret kiitokset Raijalle ja Kaukolle mukavasta päivästä, ja Terolle hengessä mukana olemisesta, kuin myös Tragamillasin kisajärjestäjille, ja muillekin ystäville.

TULOKSET ilmaantuvat varmaan TÄNNE.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti