Jo piti taas ruveta ja RASKAASTI

Habanerasin valosa ostoskeskus.

Meillähän oli tännää vuorossa vuokrapirssin palautus. Tero sai jo ittensä vähän virkeemmäksi tuon pari päivää vaivanneen "lenssun" kourista.

Meillähän oli aamulla pakkopullaa, kun tuo vuokrapirssi piti ratsastella Centauro- omistajan pilttuuseen. Konin kauralaari oli ja vähän tyhjentynny, ja siihe piti asemalta hakija täydennystä. Mätätytin laarin täyteen, vaikka se ihan vähäsen vajaa oli vuokrattaessa.

No se mäni ilman isompia uunoiluita, mutta sitte piti Uunon taas olla nimensä veronen, kun Habanerasin ostarin yläkerrassa kahvit ja sämpylät tilailtiin...heh...tai Uuno tilas. Työläs oli tällä kertaa Uunon toimitus, ja kassattarella ja lähelläolijoilla oli lystiä varmaan loppuvuodeksi saakka.

Joo homma mäni sillee, että Uunon ottalohkoissa oli männy nimi- ja numero-osastot sekalle tällä kertaa. Nombrehan on nimi, ja Numero on numero, niinku perslantijaksikin. No miulla ne tuosta ottalohkojen sekaannuksesta johtuen oli nyt nurinperin päässäni.

Tilasin pari maitokahvii ja saman määrän sämpylöitä. Kassatar kysy, että ''su nombre?" eli että "mikä siun nimi on?". Uuno luuli, että se kysy "mikä siun numero on?" Mie olin ihan äimänkäkenä, että mitä hittoo se multa jotaki numeroo kysyy? Ei mulla mitään numeroo oo? Ja niinpä latasin, että "que nombre" ja perään, että "no tengo nombre". Olin luulevinani, että sanoin: "mikä numero", "ei miulla mitään numeroo oo?". Mutta luulo ei ollu tiedon värtti tälläkään kertaa, ja Uunohan todellisuudessa sano, että "mikä nimi", "ei miulla mitään nimee oo".

No sitte ku kassattaren ja kaikkijen kuuloettäisyyvellä olevien naamataulut oli ihan marnillaan, ja suut korvissa, alko Uunonki ottalohkot tosin hitaasti, ja pikkuhiljaa palautumaan oikeeseen järjestykseen, ja tajusin möhlimiseni...heh...omatki suupielet vetäyty ensin hymyyn ja sitte rupesi nakrattamaan miutaki makijasti.

Kassatarhan tarvi sitä etunimee siihen, että se voi kiekasta miun nimen, ku tilaukseni oli valmiina tiskiltä hajettavaksi.....heh...mikä pässi....ei oo Uunon voittanutta tässä uunoilun huippuvaikijassa lajissa.

Sitte kitattii kahvit, ja natusteltii sämpylät kateisiin, ja jatkettii matkaa Carrefourin matkalaukku-osastolle, ja siitä edelleen markkinapaikan ja uimahallin ohi Manchalle, ja Pariisin kautta mörskälle.

Pienen tauvon jälkee mie käin poleksimassa Kankeeta 15km:n verran, ja puolvälissä "kylän" toisella laijalla nykäsin helposti männeen normisatsin itäplokkilaisten katellessa ihmeissään Uunon satsin vetäsyy.