sunnuntai 18. marraskuuta 2018

VIII Carrera Popular San Miguel de Salinas. 17.11.2018


Veteraano D (M60) sarjan mitalistit vasemmalta: Kauko 2., Jose 1. ja Gaspar 3. ONNEA!

Eilen vietettii iltaa "Mikkelin" lauhassa ja vähän tuulisessa kylässä. Samallahan oli mahollista osallistuu kyykkäkisaan, joka oli pituudeltaan 7km. Neljän hengen porukalla lähettii ajelemaa Raijan, Kaukon ja Teron kanssa kohti ihan lähellä olevaa illanviettopaikkaa. Uuno ohjasteli laina-autoo kohti määränpäätä. Reitillä olevat pari "liikenneympyrävahtipaikkaa" olivat molemmat "miehitettyinä" vähävaatteisilla tytöillä.

Perille päästii ajoissa, ja saatii auto myös siks suht lähelle Plaza de Libertadia, jossa kinkerit oli tarkotus alottaa parin tunnin päästä. Uuno sitte heti alko setviä tuota meijän sukunimiongelmaa, kun molempien "raviinosallistujien nimien perässä oli ylimääränen Roadrunners-takaliite.

Tero, Raija ja Kauko. Kisan jälkeen ei nälkä päässy ketään yllättämään.

No sain kovan yrityksen jälkeen molempien nimet takaliitteettömiksi, mutta suu oli kovasti vaahtoontunnu, ja aina mukana kanniskelemani rautalankakerä lähes loppu.

Monet juoksukaverit tuli siinä käteltyy jo ennen lähtöö. Sitte vähenneltii vähän vaatearsenaaleja ja lähettii hiittauskierroksille ja pusikkokevennykselle. Kyseltii siinä sitte usealta juoksijalta, lähetääkö ylä- vai alamäkkeen. No se oli vähän kyselykierroksien jälkeenki vielä epävarmaa. Useimmin vastattiin "no lo se", eli "en tiije".

Tässä ei oo vielä kenotettu metrijäkään. Kake ja Uuno Paza de Libertad'illa.

Ilmahan oli mukavan leuto +17°C, tuulta rapijasti 6m/s ja aurinko jo laskemassa puolpilvisessä säässä.

Lähtöputkilo saatii pystytettyy, ja kökittii siellä keykäsissä vehkeissä kyykkälupaa ootellen. Se lupa viivästy vajaan puol tuntii. Vaikka kuulutuksista en juuri mitään selvää saannu, homma kiikasti jostakin miliisivoimien ongelmasta? En tiije oliko näin?

Täällähän on aina tapana, jos kisajärjestäjä siihen mahollisuuven antaa, että verryttely suoritetaan lähtöputken lähtöpuolella, ja siitä sitte valutaan lähön viime munuuteilla lähtöviivan taakse, putken alle, ja täten yritetään varmistaa hyvät piikkipaikat.

Siintä lopulta lupa saatiin ja Uunonki niveliin alko pikku hiljaa tulemaan liikettä. Alku oli sinne ylämäkeen ja vauhti oli reittiin nähen liijan kova. Jalat alko mänemää velliksi ja housuissa tuntu vetelä olo.

Tässä sitte alotellaa ekan mutkan kenotusta. Tarkkakorvaset kuulee Kaken ja Uunonki huohotuksen kuvasta.

Reitti oli hankala ja ennakkoaavistus osottautu todeksi, että mikään tasasen maan tallaus ei oo pahasti kallellaan olevassa Mikkelin kylässä mahollista, eikä myös käytännössäkään sillee ollu. Välillä mäntii takatukat hulmuten mahotonta alamäkijä alas sillee, että kintut ei mukana meinannu pysyä, ja kohta ylös neljällä jalalla kontaten vieläki jyrkempää "seinämää".

Maaliputkiloki alitettii moneen kertaan millon mistäki suunnasta. Ei joutannu laskemaan montako kertaa? Paras kohta Uunolla oli tuo urheilukentän radan kiertäminen jossakin 4,7km:n kohalla. Se ei ollu lintassa mihinkään suuntaan, ja sai 400m:n matkan juosta vaakatasossa. No sen jälkeen taas sitte alko tuon etu- ja takakenon vuorottelu. Sitä kesti sitte loppuun saakka, ja maaliin hoipuin kenossa johonkin suuntaan?

Tässä on sitte kenotushomma jo ohitte. Oikijalla Kaken peukku ja vasemmalla Uunon panaani.

No kyl se kuitenki ihan hyvin mäni, jo koko kisan jakso kuitenki "kenottaa". Keskitahti parani sekunnilla 4:42:een. Keskisyke oli 148 (vaisuhko?) ja Esijuoksijakin palkitsi kenotuksen nostamalla maksimaalisen hapen oton arvoon 56 ml/kg/min. Aika 31:01. Tällä heltisi VetDM60- sarjassa sija 4. Käänteisen järjestyksen kisassa olin voittaja...heh.

Kake juoksi hyvin ja oli kisan kakkosena ajalla 28:58, voittaja Gaspar Campello Fuentes 28:16, ja kolmonen Jose Fernando Ruiz Valero 30:36.

Kisan jälkeen oli kyl mahottoman hyvät tarjoilut, erityisesti ruokapuolella. Oli pizzaa ja monenmoista suolasta ja makijaa ja pasteijoja tarjolla paljon. Ja jostaki kannettii just tehtyjä lämpösiä herkkuja lisää jatkuvasti.

Tuloksija sitte lähettii Kaken kanssa kyyläämään...heh...se oli jo veteraanoille lähes ylivoimane homma. Keskustelu mäni jotenki tähän tapaan: Ei perhana, en mie nää mitään, ei oo rillit mukana. Näätkö sie? En nää. Uuno oli yhestoista, ei ollu. Oli neljäs. Ei nää....Kauko tuossa...ei nää. Oliko toinen...ei ollu....sitte nokat lähes kiinne listoihin ja tihruttamaan lissää...heh...mahoton soppa sokeille ukoille selvittää.


No kyl se Kake siitä ansaitulle pootijumille saatii, ja illan pimetessä oottelemaan jumijuhlien alkuu. Ne saatiin juhlittua, ja auton etintään ja sihteilemaan takasin Torreen. No siinä sihtailussa sitte oltii jo mukamas "kartalla" Uunon mielestä, mutta jo seuraavassa liikenneympyrässä kartta oli jo kateissa...heh...ja jouvuttii ajamaan pikku pätkä Uunon painajasta, eli AP seiskaa. No sieltä sitte jo päästii hengissä rauhallisemmille ja tutummille paanoille.

Kiitos Raijalle, Kakelle ja Terolle mukavasta illasta. Vattanahat kippurassa sai nauraa melkeen koko illan poislukien tuo reilu puolen tunnin mittanen kenotusosio.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti