Kolme kärpästä

Eilen kävin kastelemassa itteni pariin eri kertaan Guardamarin suunnalla, kun vesikuuro yllätti. Kankee kyyvitteli 38km:n verran kääkkää. Kuvasato on tän päivän kyykytyksestä.

Merimaisemissa viettelin tämän päivän.

Tänää sitte siitä jo kuivuneena aattelin lähtee vastatuuleen ja tuonne etelän suuntaan samalla luotettavalla masiinalla eli Kankeella. Kämpis-Ola suuntasi Jäykimmän keulan päinvastaseen suuntaan.

Aluksi kuitenkin kahvihampaan kolotus vei miut Soomi-baarille. Siellä koittelin tavotella Kakee, mut en saannu kiinne, ja lähin jatkamaan ajelua. No sitte nuoripari tuliki miuta vastaan, ja rutistii vartti, ja mie jatkoin matkantekoa. Tuohon suuntaan se ei pyörällä ihan mutkatonta oo. No nyt oli tarkotuski tehä niitä mutkia.

Aamupäivällä ajelin tämän hökötyksen päältä, ka iltapäivällä takatullessa alta. Hökötys on Campoamorissa.

Punta Priman rantaan koukkasin ja takasin 332:n varteen. Siintä jatkoin koukuttamistani Zenian, Campoamorin, Mil Palmerasin, Horadadan ja El Mojonin kautta kattomaan Pinatarin Pyhää Pedroa. Ei ollu Pedro kotona, ja jatkoin matkaani rannikon tuntumassa Lo Paganiin. Ennen Santiago de la Riberaa käskytin Kankeeta kääntymään, ja nöyrästi totteli.

Takasin tulin osin 332:sta pitkin, mutta ei nytkään ilman koukutuksia. Linnuntietä kääntöpisteeltä tulis matkaa 25km, mutta Uunon tietä varovaisesti arvioiden yhteensä 55km koukuttelua. Esijuoksijan latausongelmien vuoksi ei nyt ollu matkanmittaukseen suurempaa intoa, ja rakkineen jätin mörskälle.

Hökötyksen päältä sain tämmösen tekeleen aikaseksi.

Torreviejaan ku saavuin, koukkasin rantaan heti La Valetan kohilla, ja pakittelin rannan viimeseen Cerveterijaan. Siellä oisin halunnu jotaki suolasta kitusiini, ja tein tilauksen kysymällä: Tiene Usted algo salado". Tarjoilja kuuli tuon kysymyksen viimosen sanan SALADAksi, ja rupes ehottelemaa miulle "venäläistä salaattia". Sanoin siihe, että No salada, No giero dulce, giero algo SALADO. Sitte jo päästii yksmielisyytee Uunon haluista, mutta talon tarjolla ei ollu sopivaa suolasta, jota Uuno nyt himoitti.

Sitte tarjoilija ehotti, että käiskö Uunolle Serrano kinkulla vahvistettu sämpylä? No sehän passasi, ja lisukkeeksi tilasin maitokahvin ja yhen cañan. Sillä satsilla sain kolme kärpästä litsattuu yhellä iskulla: Kahvihampaan kolotukseen kupposellinen kuumaa, Serraanokinkulla vahvistettu sämpylä suolasennälkään, ja olutkippo hillittömän janon sammutukseen

Pinatarin Pyhän Petron jälkeen tätä paanaa tullaa takasinpäin.

Kätevästi ja ripijästi tuli liki puolimetrinen Serranosämpylä, ja olutkiulu, ja kohta perään kuuma kippo kahvia. Tunnelma oli katossa ja sämpylä muutamalla naaman levityksellä Uunon vattanahkan alla piilossa, eikä niijen juomienkaan hoitelussa muutamaa minuuttia kauvempaa männy.

Syrjäkorvalla sitte kuuntelin paikallisten kinaa jalkapallosta, ja engelsmannien jonkun sopimuksen tekemistä. Sitten käin sanomassa tarjoilijalle, että "estoi mui contento", maksoin laskun pienellä tipillä jatkettuna, ja lähin vetasemaa Kankeella pari viimosta jälellä olevaa kilsaa.

Hyvä oli siinä kääkän penkillä istuu autingonpaisteessa ja miettiä menneitä ja mutustella eiliseltä Guardamarin retkeltä syömättä jäänyytä, ja sopivasti kostunutta patongin pätkää.

Bikemanian kohilla joku huuteli Uunoo, ja Anttihan se siinä ootteli pyörävirman aukaamista Siestan jälkeen. Kohta tuli Markuskin porukoihin. Mukavaa oli "Eliittikaksikolla" ollu koko reenisessijon ajan. Toivottelin mukavaa ja turvallista kotimatkaa, ja käänsin Kankeen kohti kotikujaa, ja sen varrella sijatsevaa mörskääni.