Koko päivän vejettii kuvaannollisesti etukenossa ja myötätuulessa, vaikka iltapäivällä Guardamariin männessä oli melkonen vastatuuli, mut ei haitannu Uunoo. Aamupäivä mäni viijestä lähtijen kamoja kasaillessa ja pakkaillessa ja kämppää siivotessa. Kurkku oli kovasti kippee herätessä ja nokka vuoti. Kämpässähän oli vähän "ulkoilmaongelmaa" , joka nähtävästi vaikutti vähän sisäilmanki laatuun, ja sitä kautta Uunonki rööreihin?
No Hessu tuli muutossa jelppaamaan ja sitte lähettii Heidin perässä ajelemaa uuvelle "mörskälle". Täällä ei kyllä tilanpuute, eikä muukaan puute, paitsi tineroijen, vaivaa.
Kolme makuuhuonetta ja pari vessaa ja pari kerrosta ja pari parveketta. Yläkerran vessa on ja semmonen, että vaikka siellä toisella puolella pierräpärähyttää, ni toiselle puolelle asti ei hajuhaitta varmaan ylety. Niin ainaki luulisin.
Sitte ku saatii kaikki kamat kannettuu ja muut hommat kondiksee, lähin hakemaa Kankeeta Bikemanijasta. Siinä oli erinäisijä jarrupuolen ongelmija, joista ei ilman varaosija ja työkaluja selvitty
Uunon keskikämmensormilla.
Kovasti oli hommaa siellä tehty Uunonki halpahallipyörän etteen ja taakseki, ja homma hoitu taas kerran ajallaan ja hinta-arvio oli tismalleen se mikä oli sovittu 19€....!!!
Kankeeseen oli vaihettu etu- ja takajarrupalat ja takajarruvaijeri, ja korjattu se Uunolle ylivoimane takajarruvaijerin "ylipyörivä" mutteri! Hieno homma ja suosittelen kyl tuota virmaa muilleki. Ja palvelu pelaa englannilla, mut Uuno hoiti nyt Espanjalla koko homman....entistä kovempi etukeno paino Uunon päälle.
Siintä koukkasin Suomibaarille, ja siellä istahin tutun suomalais-espanjalaisen pariskunnan pöytään, kurnutin Cortado-kahvin ja riisipiirakan kitusiin ja kiivasta polkemista uuvelle mörskälle... toiset rätit niskoille ja polkemaa kohti Guardamarija.
Majakalle asti en voinnu männä, ku aallot löi yli aallonmurtajan. Siinä oli espanjalaisen näköne vanhahko mies ja sanoin, että "es mui peligroso, no posiiple kontinuar". Ukko nyökkäili ja mie rutisin muitaki muistamijani "espanjanlitanijoita". Sitte ukko kysy, ku siinä aallonmurtajan puolessa välissä kökittii, että puhunko englantija. No mie siihe vastasin, että tottaha mie englantija pamlaan ja sitte juttua kyllä piisas vähintään vartin verran...heh...ukko oli Skotlannista ja Uunolla oli välillä vaikija pysyvä "skottiaksentin" jälessä, mutta lisäkysymyksillä asijat tuli selviksi....oli ukolla mainijot jutut ja tarinaa piisas vaikka minkämoista. Jemenin rajalla ku torrakot käsissä rauhaa puolusteli, oli kuulemma vähän hikiset oltavat ja ottanahkatki, mutta hengissä edelleen...
Erotessa sitte hyvää elämää toivoteltii, vaikka lopputulos lienee kaikilla yhtä katastrovaalinen ja kauhija....heh...mutta siitä viis myö veisataa.
P.S. Tähän pittää kyl lisätä, että on tää Syomenkieliki aika vaikee, jopa ihan natiivillekin. Mitähän tuoki "vitosen veisaamine" oikeen tarkottaa? Mie en tiije?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti