Aamulla lähin pyörällä keskustaan toumittelemaan vuokra-asijoitani. No aikaa en ollu etukätteen sopinnu kenenkään kanssa ja homma jäi vielä vaiheeseen. No eipä kettään haitannu. Senverta oli tempoo päällänsä, että meinasin Peten ohi pyyhkii huomaamatta tuossa Locosin rannalla.
Kahvilla sitte istahin kahen kupin verran toisella puolen Torree, ja siintä mörskälle. No täähän on kerrostalo ja aattelin Kankeen jättää tienvarteen säppiin ja niin teinki.
Ovista ku sissään pääsin, sireenit ulvo ja hälyytyskellot kilkatti käytävässä, mut en siihe huomijoo suuremmi kiinnittänny. Ihan keskustan kortteleissa ku asutaa, niin ainahan täällä joku sirreeni tai seireeni ulvoo tai jonkun kello tai rouva kilkattaa tai kalkattaa.
Talossahan on neljä hissii rinnatusten, mut en niijen kyytii ihan satarosenttisesti luota...ja niin nytteki nilkutin rappuja myöten. Tänne yläkertaa viijentee ku pääsin, kilkatus vaan koveni ja sitte kuulu yhestä hissistä hätäsenolosta epsanjankielista mölyvä.
Sinne oli hissii jäänny joitakuita ihmisijä ja niillä oli jo hätä. No eihän siitä ohitte voinnu Uunokaan männä, vaan piti ruveta jelppihommiin. No ei niillä hissieläjillä suurempaa hätää ja paniikkija vielä ollu ja mie rupesin karjahtelemaa käytävillä oisko kettää paikalla, joka tietäsi mistä vois lisäjelppijä saaha ihmisten pinteestä pelastamiseksi.
Tuntu, että koko iso kerrostalo oli ihan tyhjentynny. Sitte kuitenki toisessa kerroksessa oli ovi rakosellaa ja mie koputtelin karmiin. No siellä oli pari vanhempaa mieshenkilöö muonituksessa ja toinen sitte lähti mukkaan vitoseen.
Siinä sitte setvittii asijaa ja saatii kohta huoltomiehet paikalle ja naapurin rouva ja poika pelastettuu hissistä, joka oli topannu kerrosten välliin.
Siintä sitte mieki ripijästi mörskän sissään ja pikamuonituksee ja takasi ulos ja Kankeen kyytille. Pinomarissa toppasin lahville ja makosalle Litlin omenapiirakalle ja taas Kankeella polkemaan. Guardamarin palmikkopuiston läpi majakalle ja siintä 332:lle ja La Marina de Elchen suuntaan. Marinassa koukkasin rantaan ja ajoin rantatörmän takana olevaa hiekkatietä niin pitkälle ku pääsin. Osalla tietä oli tuuli puhaltannu hienoo hiekkaa tielle niin paljo, että piti talutella Kankeeta.
Sitte tulin jo entuuvestaan tuttua reittiä Pinetin kautta La Marinan keskustaan pirun janosena. Toppasin Red Velvet kuppilaan jarrujuomalle ja kattelin siinä iltapäivän auringossa eläjien mänövä. Mittariin oli kertynny 31 km ja keskivauhti 21km/h plus aamupäivän 11km. Tästä oli reilut 20km takasin mörskälle.
No nokka kohti Torree ja kovaa vastatuulta. Guardamarin ohitin nyt 332:n vieressä olevan teollisuusalueen kautta....väsytti...
La Matassa meinasin männä Kyllikin ohitte moikkaamatta ku jo sekopäisenä veivasin ihan likeeltä ohi, mut en huomannu. Vaikka näköaisti oli jo männy, mut kuulo vielä senvetta pelitti, että kuulin ku Kyllikki Uunoo huuteli. Muutaman sanan jaksoin vaihtaa ja jatkoin kohti mörskää ja Pariisin ylämäkee. Mäen päälle ku pääsin Kankeella sitte oliki ennää pari kilsaa jyrkkää alamäkijä ja pikkune ylämäkipätkä ja mörskällä takasin. Viimene pinnistys sitte tuon Patarauta-Kankeen kanniskelu vitoseen....
sitte muona maitto, mut uni oli huonolla tolalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti