tiistai 14. helmikuuta 2017

Monotooni-Ropotti ja Vastuuvapautuslauseke

Nää viimoset päivät sunnuntaista lähtijen on männy enempi ja vähempi päin takalauvotusta, eli suomeksi sanottuna päin persusta.

Tuo mukana raahattava vasen takajalka on vähän onneton kapine tällä hetkellä. No eilen iltapäivällä kuitenki testasin, mitä se tuumaa Kankeen satulalla istumisesta....heh...ei tuumannu mitään, ihan ku koko kinttu ois riimakunnossa. No se oli mukava havaita, ja innoissani istuin tuonne Pinomariin saakka satulalla, vaikka mustat pilvenköriläät paino kohti ja muutama tippa tuli vettäki ja ukkonenki murahteli.

Kyllikkijä jututtelin hetken ja sitte lähin ketjuja kierrättämään kohti mörskää.

Aamulla sitte otin perspuoleni alle Vielä Kankeemman ja kiertelin mukavassa kelissä keskustan rantoja ja kujia. Kasinon kulmilta suunistin kalasataman ohitte aallonmurtajalle ja siellä tavotin jo aikasemmin viimoselle lenkilleen lähteneen Olan. Siintä jatkoin Altzhaimerin ja suolakinosten ohitte radanpohjan kaislikoille ja siintä koukkasin Crevilenten tien vierustalle ja Carrefourin suuntaan.

Sitte aattelin, että oikasen suoraan urheilukentän suuntaan ja Manchaa ja Piriisija pitkin mörskälle. No siintä sitte suojatien ylitte ku kiirehin ja yritin Vielä Kankeempaa taluttamalla ottaa yhen vaivasen, vähän kiivaamman juoksuaskeleen tapasen, ni vihlasi kyllä niin perusteellisesti, että oikeen silmijä kirveli.

Siintä sotkin suorinta tietä niskat kyömyssä mörskälle ja kanniskelin Vielä Kankeemman pilttuuseen.

Olallahan oli tännää kotijalähtöpäivä, ja mie lähin myös mukkaan kyyvittemää sitä Alicanten lentoveneasemalle. Jo Olan kämpillä suoritetun pakkausvaiheen aikana oli ennustettavissa tulevija vaikeuksija, ja ennakkotietoon perustuen, semmosia sieltä tulikin.

No Uunolla ei käynny sen paremmin iltapäivällä täällä mörskällä, ku pitkin hampain käin selvittelemää miun matkusteluvakkuutuksien kattavuutta koskijen tuota lonkan löyhentäjälihaksen kivulijasta toimintaa.

Mie siintä parin päivän mittasella henkisellä valmistautumisella iltapäivällä sitte soitin sinne vakuutteluyhistyksen toimistoo.....voi perhana.....näppylät sikijää jo nyt pintaa ja pumpusta ottaa ku tätä uuvestaa joutuu miettimää...no joo...pittää koota ittesä...nii, ensin mäni puhelu väärälle osastolle, vaikka satavarmasti siihe numeroo soitin mihin oli neuvottu...no puhelu sitte siirrettii toiselle osastolle, tai oikeemmin sille osastolle tulevijen puheluijen hännille....voi perkele...vartin ku olin kuunnellu niitä eri pimputuksija ja sen ukon konekielistä nauhotusta kiukku oli jo kohonnu ihan yli viimosen rajottimen....sitte sieltä jo vissiin ihmine vastas, vaikka miulle kyl puhelunki jälkee se ei ihan varmaa ollu. Saatto olla kyl vaikka Ropotti.

Mie selvitin enste monotoonisen äänen omaavalle henkilölle tai Ropotille miun henkilötunnukset, syntymäajat ja kalisonkijen värit ja sitte asijani, ja sitte Ropotti kysy ekan kysymyksen, ja siihe se selvittely sitte tyssäs miun kohalta. Se kysy, että ootko allekirjottannu VASTUUVAPAUSLAUSEKKEEN? Heh....mie siinä naureskelin ja tokasin, että minkä? No monotooniääni siellä toisessa päässä sano, että se pittää selvittää, oliko kisassa semmone lauseke vai eikö? Jos oli lauseke miun matkusteluvakkuutus ei semmosissa kisoissa sattuneita lonkan höyhentäjälihaksen vaurijoita korvaile.

Mie siintä jo senverta hikkeennyin, että sanoin ihan selvällä suomen kielellä, vaikkakin espanjaksi murtaen, että" nyt miuta on taas kusetettu", ja että "en taija nyt jaksaa tuota ruveta selvittämmää". MONOTOONI-ROPOTTI sano, että kyllä se kannattas selvittää. Mie siihe vielä tuumasin, että "palataa asijaan, jos jaksan sen selvittää", ja loppasin luurin kiinne.

Ropotin kanssa jutustelleesa selvis vielä sekin, että vuos sitte miulla oli semmone vakkuutus, ja vielä voimassaki, mikä ois homman korvannu ilman isompija rutinoita, ja tääki tieto sai miun yläkopan kihisemmää entistä enempi. Nytte ei semmosta vakuutusta voimassa ollu ku oli tarjottu halvempaa "karvahattuvakuutusversijoo".

Tuulimylly-Uuno on kyl joutunnu kaikenmoista selvittelemää Torrenvuosina, eikä tääkää mikään ylivoimane juttu oo selväksi tehä, mut se turhan Mierdan kaivelu ei jaksas nyt kyl yhtää kiinnostaa ja kyl miulla on semmone hytinä asijasta, että tuo Renuncia- lauseke siellä ilmottautumisen yhteyvessä on mahollisesti julki tuotu, ja ilman kyseisen lausekkeen hyväksyntää ei pääse osallistumaan. No ehkä tänki selvitän ku yön yli nukun jos nukun....?

2 kommenttia:

  1. Pitikö männä sanomaan että koipi loukkautui kisoissa? Eikö se olisi voinut nitkahtaa muussakin loikkimisessa? Vanhan neuvo: ensi kerralla soita vak.yhtiöön vaikka minun nimellä ja kysele miten korvausasiat menevät, sitten vasta otat asian oikeasti käsittelyyn kun tiedät menettelytavat.

    VastaaPoista
  2. Heh....kyllähän se piti, ehottomasti, kun se siellä kävi. Nytte annetaa vaan ajan, muovihampaijen ja nivelien kulua Kankeen satulan selässä...terveisii sinne missä sitte lienettekin?

    VastaaPoista