Perslantijassa oli ihan karmee keli, mutta ennen puoltapäivää ku heräilin auringonsäteijen pilkistellessä tuon ikkunan eessä olevan puusermin lävitte, alko jo suupielet venyy väkisinki ylöspäin. Kalloo on vielä kivistelly pikkusen, varmaan sen takia ku lentoveneily tehtii kahvin ja tuoremehun voimalla. Niissähän ei nuo rosentit oikeen oo kohillaan.
Hessuhan oli kääkkää vastassa Alicantessa ja kyyvitti riutuneen Uunon Torreviejan mörskälle kaikkinen kapsäkkeineen.
Perslantijan päässä Uunon tulosteli automaatista maihinnousukortit ja muut lipukkeet, mutta vähän ihmetteli ku kone kyseli englanninkielen taitooni ja ovenaukasukykyäni. Myöntävästi vastailin kysymyksiin ja sain itelleni ikkunapaikan ja vielä ihan hätävarauloskäyntioven kohilta, jossa oli ruhtinaalliset jalkojenoikomistilat.
Turvatarkkailijatki jätti nyt "takatukan" rauhaan, ku oli kovasti porukkaa itteesä tarkisteluuttamassa. Kone oli lähtiessä jo tunnin myöhässä ja Alicantessa saman verran. Hessu joutu oottelemaa kääkkää ihan turhan päiten.
Mörskällä olin puolen kolmen maissa ja kahvii keiteltii vielä lähemmäksi viiteen asti, ja juteltii pehmosia.
Kyl tää leiritys tästä alkaa taas pikku hiljaa lutviutumaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti