Pyöräilypuumi

Kotirannan näkymä tällä viikolla auringon nousun aikoihin.

Taas alkaa Suomen itärajat rytisemää ku nyt on alkannu pyöräilypuumi ja mahoton hinku Suomen pakkaseen palelemaan polkupyörillä aina Irakista ja Syyriasta asti.

On siinä kyl ollu melkonen matka taitettavana ja takaluvotuksetki kovilla, ku tuolta saakka on syklailtu tuonne Koti-Suomen rajoille.

Vähä myös Uunoo harmittaa ku jostaki olin lukevinani, että sisäministeriö on alkannu valmistelemaan rajavartiolainsäädännön käyttöönoton mahollistavia toimia tai jotaki sen tapasta. Tuo mahottoman pitkäksi venynny valmisteluaika harmittaa. Sehän oli visiin 2015 ku Lata merkkisillä hevospeleillä rynnistettii enellisen kerran Suomeen ruosteiset pellit rytisten. Jos siitä lähtien on ollu aikaa valmistella hommia, ni melko pitkältä valmisteluaika näyttää Uunon silmillä kateltuna.

Ja onkohan nytkään nuo pyöräkulkuneuvot pykälien vaatimassa kunnossa. Onko talvigummit, kissansilmät, pirikellot ja valonheittimet asennettuna, ja munankuori päässä? Suomen talvioloissa kesäsileistoneilla pyöräpeleillä ajellessa kyllä ilman noita talvivarustuksia polvet, kyynyspäät ja ottalohkojenki niklaukset on kovilla kun jääkelillä näkymätön iskee kimppuun ja rykäsee ratsastajan kumoon jäiselle ratsastustantereelle.

Toine asia, mitä pitäs harkita on se, että säästettäsi noista kalliista sotavekottimien ostoista osa halvemmin toteutettaviin ratkaisuihin. Nythän niillä pyssyillä ja lentsikoilla ei oo mitään virkaa, ku pelkällä polkupyörällä pääsee vihellellen rajan yli.

Ehottasin, että osalla rahoista pitäs ostaa ketjunsyöjiä. Sillä vehkeellä tehtäsi polkupyörillä rajan ylitys paljo hankalammaksi. Mie en oo ketjunsyöjää ite nähnny, mut tiijen omassa Kankeessani semmosen olevan jossakin piilossa pikasesti lopppuun kuluvien ketjujen takia. Tää asia kannattasi ehottomasti selvittää, ja ottaa käyttöön ilman tuota pitkää, monien vuosien mittaseksi venyvää valmisteluaikaa, tuumailee Uuno ennen hetekalle heittäytymistä.

Profetia

Tää uusi nykymusiikki kyl osu Uunon syvimpään sieluun ja elämään monestakin syystä musiikkina ja lyriikanki puolesta. Tippa linssissä oon sitä monet, monet kerrat veivannu. Kiitokset Jorelle tästä iltahetkestä!

Profetia, San Casper

Naturalparkki ja hippulat

Parque Natural de la Mata

Lupasin eilen soitella jälkikasvustolle näköpuhelun tänä aamuna. Aikanen oli herääminen ja lähin auringonnousun aikoihin rannalle. Ei ollu pilviä, ni nousu oli vähävärisempi ku puolipilviaamuna. Jatkoin siintä Mölinäpuiston läpi La Matan luonnonpuistoon, välillä kävelin, mutta osan matkaa juoksin. Yritin muutaman kerran soittaa, mut jälkikasvusto tais vejellä vielä hirsiä, ja ilmeisesti hirsipino oli iso, ku soitettuu en saannu koko kävelysessijonkaan aikana.

Reilun kilometrin matkan ko olin hiippaillu luonnonpuiston rantapolkua, siristelin paremminnäkeviä etusilmiäni, ja ihmettelin, että näenkö oikein, ku näyttää siltä, että vastaan tulee mies "hippulat vinkuen" eli ihan ilkosillaan. No lähemmäs ku pääsin, ni selvästi ilmeni, että hippulat siellä vilkku, ja oikein olin nähnny. Ei ollu miehellä minkään näköstä rihmaa, jonka se olis voinnu kiertää ympärillensä nahkansa ja hippuloidensa suojaksi.

No sitte minuu kyl alko vähä mietityttämää, että oonko vuoskymmenet ja koko aika täällä ollessani toiminnu paikallista tapakulttuuria ja voimassa olevaa käytösetikettiä vastaan, kun aina omat hippulani oon piilotellu runsaijen rättikertojen sissään ja lippalätsä tai rätti on lähes aina päässäni "hineenä" paahtavaa aurinkoa vastaan? Toisaalta tää oli kyl eka kerta, ku noin nirkosella vaatetuksella liikkuvaan henkilöön luonnonpuistossa törmään.

Kyllähän tuo Natural Parkki- nimi vähä saattaa viitata tuoho ilkosillaanki liikehtimiseen? Pitää kyl ennen seuraavaa kertaa harkita paremmin, mitä rättejä niskoilleni laitan, vai uskallanko laittaa mittää?

Google-vääntäjä

Parque de las Nacionesin lapsia kiinostava "lohikäärmeliukumäki".

Heräsin taas vähä liian aikasin ennen neljää. Kurnuttelin kupposen "jämäkahvia", ja kattelin aamu-uutisia H24-kanavalta ja Suomi-lehistä...Heh...lehessä oli seuraava otsikon alkuosa: "M.A. taisteli suomalaismiehen Helsingissä". Tarkalleen ottaen otsikossa luki tuon M.A.:n tilalla suomalaisen vapaaottelijan nimi. Tuon jälkeen otsikko kyl jatku ajatusviivalla ja sitte oli otsikossa muutakin asiaa.

Mitä hittoo tuo otsikointi tarkottaa??? Miulle se ei tarkota mitään. Joku sana puuttuu, tai sitte valittu kokonaan väärät sanat vahingossa tai tarkotuksella? Miten voi suomeksi Helsingissä taistella suomalaismiehen?

Laitoin ihan pirruuttani sitte tarkalleen tuon otsikon alkuosan Google- vääntäjään. Seki älysi espanjaksi laittaa lauseeseen puuttuvan Contra-sanan (=vastaan), mutta englanniksi oli käännös yhtä löperö ku tuo suomenkielisen otsikon kirjotelma. Tästä vois vettää johtopäätöksen, että Google puhuu parempaa suomija ko lehtitoimituksen väki.

Kehitysehotuksena olis semmone ajatus lehtijen toimituksista vastaaville, että kaikki otiskot ja muu teksti tarkistettasi Google-vääntäjällä, jos ei oikolukua oo mahollista käyttää, ni tulis enempi ymmärrettävää suomenkielistä tekstijä ku nytte tulee. Uunolokiahan ei mitkää kirjotussäännöt eikä muukaa hömppä koske, ko mie kirjottelen tänne ihan "hattupuolelta" asioita ja sanoja ja teen jatkuvasti Kirotus- ja asijavirheitä.

Eile sain kuitenki illansuussa tehtyy 4km:n yhtäjaksosen juoksulenkin, josta oon ilonen. Niukassa on Uunon ilot...heh.

Täystyöllisyys

Kuva Uunon korsun lähipoluilta.

Isukin päivää oon vietelly hiljaiselon merkeissä, ja vastaillu onnentoivotuksiin. No lähes kaikki päivän humpuuki-uutisethan tulee kateltuu varsinkii tupapäivänä tarkoin.

Silmään pisti semmonen, ku Suomi oli kieltänny rajanylitulon polkypyörillä tuolta itärajalta. Sitä ennehän oli muistaakseni UE kieltänny samasen rajan ylityksen autoilla.

Tuli nyt vaan mieleen semmone juttu, että vielähän samasen rajan voi ylittää ainakin esimerkiksi hevosella, lehmällä, aasilla, muulilla, oriilla, tammalla, lampaalla, laamalla, kottaraisella, västäräkillä, linnulla ja vaikka ilolinnulla, ja monella muulla vielä kieltämättömällä.

Lainsäätäjällä on kyllä siinä melkonen savotta eessä, ja täystyöllisyys taattu moneksi vuuveksi jos koitetaa jokahine kapine ja kaakki, jolla rajan voi ylittää, erikseen kieltää, ja jälkijunassa ollaa aina, niinko näijen Karunarokotteijenki kanssa.

Tää ei ollu mittää ritiikkiä meijän laillista valtiovaltaa vastaan, vaan yksinkertasesti yksinkertasen Uunon huumorija, jota harvat ja valitut ymmärtää...heh...hyvää isukin päivää kaikille, oli lapsosia tai ei.

Uunoanalyysi

Aamu tänään tuossa "meijän" rannalla ennen auringon nousua.

Miehän pohiskelen asioita monasti. Liika pohiskelukaan ei aina oo hyväksi pohiskelijan ottalohkoille, muuta ittiä on aika vaikee saaha muutettuu. No kirveellä ja esmerkiks sirkkelillä tuon ulkosen hapituksen saa vähäse uusiin kuoseihi ja ulkomittoihi muutettuu, mut sitä ulkosta en tässä yhteyvessä tarkota, vaan sissäistä.

Muutaman viikon oon tehny analyysii perustuen omissa ottalohkoissa oleviin tietoihin, jotka ei oo missään nimessä riittävä peruste mihinkää tieteelliseen ja tarkistettuihi tosiasioihi perustuvaan tarkasteluun, mutta vallan mainijosti riittää Uuno-analyysin perustaksi. Hikiomassa lokissahan mie saan suoltaa minkälaista potaskaa tahansa, kunhan en loukkaa yksityisiä henkilöitä. Tän analyysin perusteet on suurelta osin kuvitteellisia, mut perustuu kuitenki Uunon pitkäaikaseen, koko elinijän kattavaan ottalohkojen taltioimaan tietomäärään. Suuri osa siitä tietomäärästähän on vuosien varrella jo pyyhkiytynny unholaan, mikä ei välttämättä oo kaikilta osin huonokaan juttu.

Osanhan mie näistä kuvitteelisista henkilötyypeistä luulen tuntevani hyvin, osan luulen tunnistavani nuoruuden hekilötyypeistä ja toisenlaisia tyyppejä en tunne ollenkaan. Puolet henkilötyypeistä on nykysuomeksi sanottuna ökyrikkaita (tähän laitan toimituksen huomautuksen, että öky-sanan huomatessani tekstissä jätän koko tekstin lukematta) ja puolet "köyhiä"....heh...no Uunoon verraten varmasti nämäkin köyhät henkilötyypit ovat rikkaita, jos rikkauvella tarkotetaa pelkästään tineromäärää lompsassa tai kirjekuorissa, niinko tässä tarkastelussa tarkotetaan.

Uuno on pohdiskellu, että mikä näillä kaikilla henkilötyypeillä on yhteinen ominaisuus, ja mistä johtuu, että puolet tyypeistä näyttää pärjäävän ylivertasen hyvin ja toinen "huonosti", jos vertailujoukkona on tuo neljän tyypin kokonaisuus. Kaikki neljä tyyppiä kepittää Uunon mennen-tullen, jos tuijotetaa vaan tineromäärää, niinku tässä tapauksessa tehhään. Yhteinen nimittäjä on se, että kaikki henkilötyypit näyttävät pitäneen TYÖN TAI OPISKELUN SUORITTAMISTA TÄRKEÄNÄ ja ykkösjuttuna koko elämänsä ajan.

Kahella näistä henkilötyypeistä Uunon ottalohkojen keräämien tietojen perusteella on yhteisenä nimittäjänä VAATIMATTOMUUS. Ja sattumoisin ne tyypit on noita "ökyrikkaita". Tuosta "ökyrikkaijen" tyyppien vaatimattomuuvesta on Uunolla luotettavan tietolähteen tieto, että jos Uunoo vanhempi "autovajassa" Ferraririvistön omistama henkilö on valmis oma-alotteisesti ja pyytämättä kiipeemää heti tikkaita myöten maalaamaan jonkun perhanan köyhälistöpytingin "otsanahlalaudan", se kertoo miehen henkisistä kyvykkyyksistäkin Uunolle paljon. 

Sitte mietiskelin, löytyykö tälle neljän henkilötyypin kahen häntäpään (jos häntäpäällä tarkotetaan vähemmän tineroita tienaavia, josta tässä on kyse) edustajille yhteistä nimittäjää. No sekin kyllä löyty helposti ainakin Uunon jo melko huonolla hyötysuhteella toimivan ottalohkotaltioinnin perusteella. Tuo yhteine nimittäjä oli OMAN YLIVERTASUUDEN JULKITUOMINEN lähes joka mahollisessa tilanteessa. Uunoanalyysin perusteella näyttää siltä, että tämmösen ihmistypin ottalohkoihi ei mahu se, että maalimassa on eläjiä, ihmisolijoita ja "uunoja" jotka ajattelee ja arvostaa erilaisia asioita ko hyö ite.

No ehkä tän analyysin perusteella vois ajatella, että kaikki vaatimatomat ihmiset ois rikkaita (rahallisessa mielessä), mut silleehän se ei mäne todellisessa elämässä. No Uunon ja mahollisesti jonkun muunki onneksi kaikkea rikkautta ei rahassa voija mitata.

Nytte saapi mietiskely ja pohdinta piisata, ja pittää heittäytyy hetekalle, ja unta kaalii. Huomenna on uus päivä ja uuvet kujeet. Mukava oli päivä, ja hyvä juttu, että joku Graham Bell tai Wilhelm Tell keksi puhelimen.

Viva la Vida

Lähin aamulla yli 6h:n tukkiunen jälkeen kattomaa auringonnousua rannalle. Irkku-naapurini oli aamutakkisillaan koiria jo ulkoiluttamassa. Riehakkaampi koira ko Uunon näki, ei meinannu "pöksyissään" pysyä, vaikka ihka ilkosillaan oli jalottelemassa. Toine otti kohtaamisen vähä rauhallisemmin.

Jatkoin siitä kotinurkalta tuon muutaman satametrisen rantabulevardille, eli Avenida de los Españoles'ille. Siinä rannassahan on tuo Molino Blanco- ravintola, ja vieressä tuo vanha mylly, josta koko tää asuntoalue on nimensä saannu.

Molino Blanco

Rauhallisin ja seesteisin mielin kattelin Afrikasta nousevaa aurinkoa. Siellä jossakin Saharan autuomailla se yöt retkottaa, ja sieltä uskollisesti joka hikinen aamu nousee meitä ilahuttamaan. Harmi ku ei ollu juurikaan pilviä ni ois tullu värikkäämpiä otoksia Uunon väsyneille silmämunuaisten verkkokalvoille.

Takasin ku siitä parin kilometrin rantakävelyn jälkeen hiippailin, tuo riehakkaampi naapurin koiruuksista laukkasi vallattomasti Uunoo vastaan. Luulin ekaks, että se on karannu, muttaa sieltä laukkasi mutkan takaa kohta naapurikin sortseissa ja t-paijassa ja huikkasi, että "koiruus on miulle liian nopia".

Lompsin takasin tuota "Oleanteri-katua" tänne mörskälle, ja nappasin kuvan yhestä kyltistä tuossa kadun alapään talossa. Oli soma kyltti, jonka laajemman merkityksen mukaan kannattasi kaikkien ihmismuurahaisten täällä elellä. Vuntsi Uuno tänä aurinkoisena aamuna.

Nyt otan kahvikupposen ja laitan lyhkäsen malliset lenkkivehkeet niskoille, ja lähen La Matan luonnonpuistoon ihmettelemään siellä olevia elämän ihmeitä.