Meitä pissataa silmään

Luveskelin eilen mielenkiintosen, ja hauskasti kynäillyn Iltalehen jutun. Jutun kirjottaja, Tuomas Enbuske, oli Iltalehen blogissaan kirjottannu 13.4.2017 jutun otsikolla: "Raivostu ääliö- maksat 15 euron pihvistä viisikymppiä".

Juttuhan käsitteli julkisten rakennushankkeiden kustannusten "ennalta-arvaamatonta" nousua. Erityisesti minnuu aina on hymyilyttänny tuo asia, että tuo kustannusten nousu tulee aina...heh...painotan sanaa AINA ihan "puskista" ja yllättäen hankkeijen vastuuhenkilöille.

Uuno ei tässä suhteessa ymmärrä suomenkieltä ensinkään, vaan miulla on ollu tuosta "ennalta-arvaamaton"- sanasta ihan päinvastanen käsitys. Uuno on harhasesti luullu, että jos joku tapahtuma toteutuu AINA ja joka kerta, se ei oo sillon "ennalta-arvaamaton", vaan pikemminkin "ennalta-arvattavissa", ja jopa hyvinkin suurella todennäkösyyvellä ennustettavissa oleva juttu.

Erityisesti minnuu nauratti tuo Tuomaksen bordelli- viittaus, mutta pääosin itketti köyhtyvän ja kuihtuvan Perslantijan verovarojen sikamainen törsäys, ja se että sama rumpa jatkuu vuoskymmenestä toiseen, ja se erityisesti, että kukaan ei ole satojen miljoonien haaskauksesta vastuussa, ei rakennuttajan, eikä rakentajankaan puolella....jos olis, "päitä tippus", mutta kun ei tipu ni ei oo.

Tällee kuulemma siellä Perslantijassa, jossa ei korruptioo oo?

Perslantijan puhelinterrori

 

Uunon alkuviikko on männy "ratevasti" tulkin hommia hoijellessa ja tutustuessa espanjan terveyshuoltopalveluihin. Osaan palveluista olin jo tutustunnu aiemmilla tulkkausmatkoillani. Tuossa ohessa joutu törmäämään tuohon otsikonki asijaan.

Siitähän on jo ehkä kymmenijäkin vuosia sitten ku Perslantijassa tuota puhelintoimintaa koskevaa lakija "kehitettiin". Muistan ku ite hyppelin kehityksen alkumetreillä katon ja lattijan välissä ja haroin harvenevaa kaljunkohtaani.

No tuosta hommasta on tullu Uunolle ja monelle muullekin käytännöksi, että ei vastata kuin tunnettuihin numeroihin. Etenkin jos numero on salanen, sillo ei kannata vastata.

Uunoo ei kiinnosta pätkän vertaa kinata siitä, onko miulla hetki aikaa vai eikö oo jonkun miulle tuntemattoman, myynti-intosen tykin kanssa. Joskus oon heti kättelyssä ilmottannu, että jos on miulle päin tineroita tulossa, voin antaa pankkitilinumeroni. Yleensä tykin suurin into loppuu ku seinään ja juttu ei siitä etene ja puhelun voipi lopetella. Lissään vielä tähän entisen työkaverin käyttämän konstin. Ylleensähän puhelu alkaa sanoilla: "Oisko teillä hetki aikaa", johon työkaveri vastasi, että on, ja sitte se sano, esim. että 5, tai 10sekuntia, ja alko laskemaan sekunteja...heh...ja annetun ajan loputtua sano, että "aika loppu", ja lopsahutti luurin kiinne. Läyttökelponen ja hyvä konsti, eikä tarvihe tykkilöijen höpinöitä tuntitolkulla kuunnella.

Tällä kertaa törmäsin tuohon "helvetin esikartanoijen" olosuhteita lähentelevään puhelinlinjalla ootteluun. Sitä on joutunnu sietämään ja kestämään jokainen luurin omistaja Perslantijassa. Ja mikä siinä on Uunon mielestä mitä härskeintä kyykytystä ja jopa rikollista, että monasti oottaja joutuu siitä oottelusta maksamaan tuolle instanssille mihin on yhteyttä yrittelemässä. Miun latvukseen se ei käy mitenkään, ei mää jakeluun, eikä ees viikkojulkasun varhaisjakeluun.

Tuossa tiistaina "taistelun tiimellyksessä" espanjalaisen toimistohenkilön piti soittaa Perslantijalaiseen vakuutteluyhtijöön ja varmistella kortissa mainitun yhtijön vakuutuksen kattavuutta. Kortissa on englanninkielinen teksti ja täyvellistä englantija puhuva espanjalaisvirkailija soitti kortissa mainittuun Perslantijan numeroon....heh....siellä vastattiin kuitenkin suomeksi ja espanjalaisvirkailija pääsi osalliseksi ja maistamaan Perslantijalle tyypillistä "helvetin esikartanoijen" tunnelmaa....heh...asia oli tärkijä, ja homma piti selväksi saaha. Mie olin siinä vieressä ja sanoin, että vartin oottelu on ihan normaalia ja voipi männä pitempäänkin....parikytä minuuttia mäni. Virkailija huokasi syvvään ja ilmotti, että oli pisin soittamani puhelu. No sitte päästii sotkemaa jo muita asijoita ja hommia viemään etijäpäin, ja mieki sain avattua ittijäni ja raumatisoitunutta runkoani koskijen tuota Perslantijan puhelinterrorija.

Jos joku saapi tehtyy semmosen läpimenevän lakialotteen, millä tää kyykyttely saahaa loppumaa, Uuno on valmis alotteen tekijälle luovuttamaa sadan euron verran dineroita, edellyttäen, että oon sillo vielä luovutuskunnossa, ja että miulla vielä senverran tallella on näitä hupenevia rahayksiköitä. Epävarmaa on kyllä tuo euronki tulevaisuus ja olemassaolo, niinku myös Uunonki, että pitäkää kiirettä tän asijan kanssa.

Kyl siellä Perslantijassa muutaki oikomista ois ku Uunon ristissä olevat alaleuvan muovit ja puolimaratonijen juoksureitit....sanoo Uuno.

I Carrera Popular Guadalupe. 8.4.2017

Aamupäivän pyöräpinnistelyn jälkee lähin heti ettimää muonitusta ja nyt piisasi puolikas Rollo ja Kokis ja vesi. Nehän löyty heti muutaman korttelin päästä.

Sitte mörskälle ja vähän hetekointia ja sitte kisapaikan ettimiseen. Sekin löyty ja tuttu "kääkkäkööri" oli jo paikalla, etunenässä Norberto, Mariano ja muut.

Vähän haikijalla mielellä mainijot kilpaveikot hyvästelin. Sitte hain torsaalit ja paijan, ja kysäsin oisko järjestäjillä paikkaa Uunon pienelle bolsalle. Eipä tälläkertaa ollu, mutta siihenki olin varautunnu. Miulla oli ohkane vaijerilukko, jolla köyttelin bolsan kiinne pyörään. Avaimenki kanssa sen syherön purku vei oman aikansa ja rosmolla ois ollu aika homma tuota syheröö ruveta auki roplailemaa, varsinkin kun Kankee oli kahlittu ihan lähtökaslian likkeelle.

Sitte kökkimää putken alle lähtölatinkija oottelemaa. Se rupes kestämää, ja kesti reilut parikytäminuuttija. Iberian naiset ja miehet kävi jo aika kuumina ja Uunonki hitaat solut ehti jo kaikki pysähtyä tykkenään siinä viilenevässä ja hämärtyvässä iltailmassa.

Torsaalijono.

Kisassahan oli kaks matkaa: 4,3km ja 8,6km. Pitempi matka juostiin kahtena lenkkinä. Reittinä vejeltii Guadalupen kujia ristiin ja rastiin. Oli alamäkkee ja ylämäkkee ja mutkia tarpeellinen määrä. Lämpötila +18 ja tuulta 6m/s. Loppuunjuosseita oli 8,6km:lla 180, ja 4,3km:lla 70 juoksijaa. Molemmilla matkoilla oli 200 juoksijan osanottokatto.

Yhen harjotuslähön jälkee sitte päästii juoksemaa. Miulla oli reijet jo vähäse hapokkaat ja verkkasta oli mänö. Eellä juoksevan Norberton sain nuitenki kiinne ekan kierroksen lopussa ja mänin ohitte. Alun otin nyt ilman normikohellusta, joka kyllä johtu osin siitä, että oli jo valmiiksi väsähtänny vointi lähön hetkellä. Toisella kiekalla oli pientä pistoksen poikasta, mutta maaliin linttasin ajassa 37:22. Matkaa mittariin 8,472km, keskitahilla 4:25. Sijotus oli kolmonen hiuksialähtevässä ja muutenki harvenevassa kääkkäjoukossa.

Kisan jälkeen...

Tarjoilut oli kisan jälkeen vähäiset, mutta oluttiski sieltäki löyty ja sinne mieki kannustin nestehukasta vapisevan atleettivartaloni. Se yks Servojuoma lisäsi vaan vapinaani, mutta kesken en jättänny. Leikkiin ku rupijaa, ei sais ruveta vapisemaa, vaan pitäs homma kestää leikin loppuun saakka.

Sitte tuli jo säkkipimijä, ja ooteltii pyttyseremonijoita melkonen tovi. Mieki siellä sitte patsastelin vapisten toisten harmaahapsien ja -ripsien seassa ja sain kätöseeni pytinkini.

Maalilinja ja selostaja ynnä muuta katsastushenkilöö.

Yks homma pääs lähtiessä unehtumaan, ja se oli Kankeen ja ottalohkojeni valo. Ottalohkostani hehkuva omavalo on jo päiväsaikaanki niin "himmeellä", että monasti sieltä ei riitä hehku yksinkertastenkaan asijoijen toimitteluun. Takana oleva punanen valo on Kankeessa kiinteäasennettu malli, ja sen laitoin päälle ja lähin haahuilemaan ja ihan sokkona ja pelkän GPS:n ja Heren avulla reilun 4km:n päässä olevaa mörskää kohti...."satakunta" kertaa piti pysähtyy ja ottaa uus suunta suuren kaupungin sokkeloisilla kujilla.

Kello oli yli kymmenen ku mörskälle pääsin...respassa rutisin tovin ja kanniskelin Kankeen toisen kerroksen lukaaliini. Nestehukka vatvoitti ja vapisutti vieläkin ja ennen suihkuu piti pistää koko omaisuus päälleni, että tarkeni palautusjuomaksi valitsemani Servotölkin käsijen vapinalta juotuu kitusiin....no se onnistu, mutta uni ei tullu ku vasta kahen maissa, vaikka suihkuttelutki jaksoin tehä.

Kuuvelta sitte heräsin jo ylös, ja ripijästi valmistelut päivän pyöräilyy varten ja respaan viemään avaimet ja pari TV:n kaukosäädintä, joista toisen olin illalla epähuomijossa lissää pyyvelly, kun en horkkatauviltani älynny, että semmonen miunki huoneistossa jo rötkötti.

Sitte kaheksan jälkeen kankein säärin Kankeen selkään ja yrittelemään kohti parin, kolmen kilsan päässä olevaa MU-300 tietä, jota pitkin olin suunnitellu kaupungista ulostautumista. Ajankohta oli varhanen, ja kymmenkaistasille tyhjille baanoille sopi hyvin vielä Kankee ja sen kyyvissä kyykkivä "lisäkaista".

Homma eteni mukavasti, vaikka persuspuoli ei Kankeen satulasta ennää tykänny yhtään, vaikka pehmusteena oleva Geelipäälinen siinä päällä lerpattikin. Seuravijen kylien kautta päädyin kuitenkin Bigastroon: Rincon de Villanueva, Beniajan, Barrio San Blas, Torreguera, Los Ramos, Zeneta, El Raiguero, El Mojon, Arneva, Hurchillo.

Sitte ku "Jakoavainmäen" (Jacarilla) päälle sain Kankeen hilattua, oli mukava nähä tutut suolajärvet ja lasketella kippeillä kannikoilla Los Montesinosiin. Näijen kahen päivän aikana kohtaamani sadat pyöräilijät etupäässä hymyili ja suorastaan nauro Uunon varustukselle...heh...niin miekii tein, mut vermeitä on kyllä käytännössä testailtu kovasti usijamman henkilön voimin ja hyviksi todettu. Olan virittelemä lukko pittää pikakiinnityksellä olevan satulan usijampijen rosmojen saavuttamattomissa ja säätö silti pelittää, ja Uunon satulan alle virittelemä hajuanturilla varustettu heittoistuin heittää outohajusemman takaliston ja sen omistajan taivaantuuliin.

Kääkkä Torressa retken päätteeksi....ei enää vapisuta vaan on hiki ja kuuma. Omaisuutta ihan liikaa yllä ja alla. Kuva: Quatro.

Takatulomatka suju huomattavasti ripijämmällä tahilla (20,5km/h), ku ei tarvinnu sen päälle kilpaa juoksennella. Torressa sitte käin vielä moikkaamassa Quatroo ja Anttija, ku niillä on jo kotimatka likkeellä ja toivottelemassa turvallista...heh...nimenomasn turvallista kotimatkaa.

OIS OLLU SIULLAKI VARMASTI MUKAVA MUKANA OLLA NI EI TARVIS KYYKÄHTÄÄ KYYKKYYN ILMAN MAHTAVAA KISAMATKAKOKEMUSTA MURCIAN GUADALUPEEN ARMON VUONNA 2017. No omapa on valinta ku mukaan et lähtenny...heh...nauraa Uuno ja jatkaa hiipuvaa kohellustansa.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Horkkatautinen Uuno koko omaisuus yllänsä Legazpi- hotellissa.

Viimone ponnistus

 

Uuno lähti tänää aamulla Kankeella ryttyyttämmää Murcian suunnille. Tarkotuksena on osallistuu 8,6km:n kissan Guadalupessa. Sehän on Murcian keskustasta tuonne luoteeseen. Kisa järjestetää ensimmäistä kertaa, ja aikoja mittailee Dorsal21. Saattaa olla Uunolle viimone ponnistus tällä jaksolla, ja seuraavasta jaksosta ei tiije varmaksi sannoo mittää.

Persuksia hinkkasin Kankeen satulalla 55km:n verran hitaalla vauhilla. Uunon tuloreittihän kulki tuolta suolajärvien välistä Los Montesinosiin, siintä Bigastroon ja sen jälkeen vasurille Hurchilloon, ja Arnevaan. Siintä oon usijat kerrat sotkennu putkilinjan tietä pitkin Santomeran ja Aparecidan suunnille, mutta nytte mänin Arnevasta suoraan erinäisten kylien ja koukkujen kautta Murciaan.

Mörskänä on 30€:n huone varustuksena TV, WiFi, äänekkästi rämisevä Fujitsun ilmanjäähytin, sähkökäyttönen lämmitin, WC ja suihku. Eli hinta-laatusuhe on Uunolle ihan passeli, ja matkaa kisapaikalle on 4,2km Heren mukkaan.

Kohta pittää käyvä pöntöllä "suoristamassa kiharat", ja ottaa pieni suihkautus ja kyykkäysvehkeet kisaa varten niskoille ja jatkaa Kankeen liikutteluu kisapaikalle.

Ammattilaiset

Käytii eilen Kiinanmiehen puhvetissa Cortes Valencianan varrella murkinoimassa. Meitähä oli viijen ihmisen seurue Uunolla heikennettynä. Siihe viereisee päytää pölähti kohta suunnilleen samansuuruine porukka. Murteesta päätellen ne oli Euroopan itäosista?

Uunollahan ei mittää pöytä- eikä muitakkaa tapoja oo, mut ei näyttänny olevan naapurissakkaa. Näytti että suur osa muonasta ja juomistaki mäni muuhun ku nielurisojen viereen.

Sitte pöyvän suurin "köriläs" mäni ulkovelle, ja vissiin ulos ehkä tarttailemaa kulkuneuvoo likemmäksi? Toiset tilas tarjoilijalta juomaa lissää....ja tarjoilija ku lähti juomia hakemaa, pöytä tyhjeni hetkessä, niinku se Saharan pieru.

Kettää ei ollu jälellä ja kukkaa ei ilmottautunnu satsin maksajaksi tai keittijöön tiskihommiinkaan....kyllä oli nopijaa ja ammattimaista toimintaa...katteeksi kävi....ossaisimpa mieki ees jonkun homman toimitella nuin "sähäkästi".

Hannelle suuret onnittelut Elchen puolikkaan kakkossijasta, ja valmennuspäällikölle kanssa!

Torren parhaat

Käytii eilen aamupäivällä sytkyttelemässä Torren parhailla juoksupaikoilla, La Matan luonnonpuistossa ja radanpohjalla. Antti pyyteli Uunoo näyttämää paikat, ja mie lupasin lenkkikaveriksi lähtee....heh...tosin pyörällä.

Antti on lähes 10min paremmassa puolikkaan juoksukunnossa ku Uuno ja Uunon jalat on muutenki rispaantunnu, joten mie lähin suosijolla Kankeella matkaan.

Uunon huonossa muistissa on pysynny hyvin tuo jo kymmeniä vuosia sitten Olan kanssa Peuran perällä tehty "pikkune verryttelylenkki", jolle matkaa tuli liki 20km, ja Uuno oli sen "verryttelyn" jälkee ihan poikki päiväkausia.

Nyt ei sitä päässy tapahtummaa ku sai Kankeella kyykytellä mukana. Lähettii siitä Lidlin nurkilta Valencianan ylitte ja urheilukentän ja uimahallin ohitte 332:n varteen ja noustii Quironin sairaalan mäkkeen hiekkapohjasta polkuu pitkin.

Pulukoppijen välistä sitte paineltii luonnonpuiston aijanvierustaan polkuu pitkin Krematorion ohitte luonnonpuiston portille. Siinä otettii juomahörpyt ja jatkettii luonnonpuistoon ja sinne päähän saakka. Luonnonpuiston portilta tulee 5km sinne päähän.

Sitte yliteltii Crevilenteen mänevä tie ja oikastii radanpohjalle, jota kaahaattii reilu kilsan pätkä ja otettii muutama kuva. Sitte käännyttii takasin, ja luonnonpuiston portilta matka jatku 332:n varteen La Matan suuntaan. Tien vartta tultiin sitte Aromatica puiston ohitte Valencianan viimeseen liikenneympyrään, ja siitä tienvartta alas. Lidlin takkaa oikastii ja kohta jo oltiikii lähtöpaikoilla.

Antille tuli juoksukilsoja reilut 22, ja Uuno istu satulassa 24.

Suuret kiitokset Antille mukavasta lenkistä ja
terveitä harjotuskilsoja!

I Medio Maratón Dama de Guardamar del Segura. 26.3.2017

 

Kovasti oli ihmistä saannu liikenteeseen aurinkoine ilma ja Guardamarin mainio tapahtuma.

Uunolla on ollu viimeaikoina vähän "tekstitysvaikeuksia", jotka on johtunnu raihnasuuven lissääntymisistä eri puolilla Uunon ruumista. (Päätoimittajan huomautus: "Keho"- sana ei sovellu Uunon tapauksessa käytettäväksi ensinkään). Monivaivasuus estää kunnon harjottelun, eikä kovempivauhtinen kilvankaan juoksentelu oo hyväksi ruumiille, vaikka se ottalohkoja hiveleekin. Kisaa seuraavat päivät kyllä tuon kisapäivän ottalohkohivelyn häivyttää pikasesti unholaan kaikkine kolotuksineen.

 

Kiitokset taas kyyvityksestä Jormalle ja Hannelle!

No nyt oli kuitenkin kilvanjuoksusta ollu paastoo jo viikkotolkulla, ja eilen sitte katkasin tän kilvattomuusputkeni tuolla Guardamarissa. Pirun epävarmalla pohjalla oli kisoihin lähtö. Juoksukilsat minimissään ja muutenki pelotti vieläki emempi ku illalla jo tutuilla Torreviejan kujilla.

Paavo Nurmi Games'ien faneja, Jukka & Jukka. Uunompi vasemmalla ja vähemmän Uuno oikealla. Kuva Jore.

Aamuksi oli sovittu Jorman ja Hannen kanssa Uunonnoutopaikaksi Parriisin ja Fuenten risteys, jossa mie sitte kökin ajoissa selkeessä aamukelissä. Torsaalit käytii jo eilen hakemassa pyörillä Rouva- Uunon ja Kyllikin kanssa.

Ajeltii sitte Guardamariin ja auto jätettii parkkiin 700m:n päähän lähtöpaikasta, ku lähemmäs ei päästy. Lähtö ja maalihan sijaitsi Reina Sofian puiston reunalla, Callle Cervantes'illa. Keli oli aurinkoine, +16 ja tuulta 4m/s, ja lämpesi kisan aikana lissää.

Hanne ykkösenä pootijumilla "pokaalitaulu" ja "kinkku" kainalossa.

Meitähän oli juoksemaan lähössä Antti, Hanne ja mie, sekä kannustusjoukoissa Jorma ja Kaima vaimoineen. Antti tavotteli alle 1.30 alitusta ja Uuno ja Hanne maaliinpääsyä.

Sitte jo kökittii Antin kanssa Uunon puntti tutisten lähtöputken alla eturivin tuntumassa, Hanne vähän takempana. Lähtö oli normaali kovaääninen rytinä, joka aina mukavasti saapi ainaki Uunon veren ja adrenaaliannostuksen läikähtämään" yli, ja niin käi nytkin. Puolen kilsan kohilla eka vilkasu esijuoksijaan näytti 4:13 keskilukemia....heh...liijan kovvaa mäntii näille kintuille. Koitin jarrutella, mutta jarruttelu oli hijasta. Cervantesija laukottii tänne Torren puoleiseen piikkiin asti ja sitte pikkune alamäkipätkä rannalle päin Libertad'ille. Tuuli paikka paikoin haittasi ja sitte tultii rantapaseolle, Maritimolle. Siintä nilkutus jatku kalastajamökkijen ohitte Palmupuistoon.

Uunoilua. Kuva Jore

Palmupuiston suoran puolvälin kohilla käännyttii sitte vasurille Palmupuiston halki keskustaan päin. Siinä kääntöpaikassa oli Orkesteri vetelemässä vauhikasta mussiikkija ja tanssahtelemassa juoksijoijen suureksi iloksi.

Ylämäki ku saatii kinkattuu ni oltii jo Vesan mörskän vieressä ja jossaki 7km:n kohilla, ja mie olin saannu lukemat hijastettuu 4:40:een....ja tuntu aika pahalta. No siintä sitte kavuttii vielä muutama kortteli kylälle, ja sitte jo loivahkoo alamäkee.

Taulu- ja kinkkunäyttely. Kuva Jore.

Kohta jo sitte taas takasin Palmupuistoon ja alamäkeen. Siinä sain keskikilsavauhin 4:35:n lukemille, johtuen myös kovasta kannustuksesta kylän kapakkiloijen kohilla ja koko juoksureitin varrellakin. Sitte kalastajamökkijen ohitte ja oikeelle ylämäkeen ja vasurille js oltiiki jo maalialuveella ja ei muuta ku nilkuttamaa toiselle lenkille.

Eellä näköettäisyyvellä koko ajan juoksi Guardamarin rautaukko Mario, jota en viimeselläkään lenkillä kiinne saannu, vaikka kovasti himoittin. No paremmilleen ei ylleensä minkään maha.

Tanssahteluesitys.

Maaliin vyöryin väsähtäneenä, mutta hyvä oli, että sinne pääsin ja ettei mikkään paikka tällä kertaa repsahtannu totaalisesti.

Aika oli 1:36:37, keskivauhilla 4:38(oma kellotus), ja sijotus oli M60/F -sarjassa 2. Juostuja kilsoja kerty 20,885 ja Antin kellon mukkaan lähes samat lukemat.

Hanne juoksu taas kerran ykköseksi sarjassaan ja Antti pääsi reilusti alle tavotteensa kellottaen 1:28:47. Onnittelut molemmille!!!

Lissää tanssahtelua.

Täähän oli eka kerta kisa järjestettiin, ja Uunon kalenteriin kyllä tästä kisasta varaus tulee, jos maisemissa juoksukuntosena oon. Mahtava on kisapaikka ja järjestelyt pelitti mukavasti. Juoksijanpolsaki oli sieltä parhaasta päästä mm: Pikeepaita, shortsit, sukat, olutta, vettä, kauluri, banaani, omena, horitsosämpylä, sekä olut ja pizzalippu. Ykkössijasta oli lisälahjuksena myös "kinkku". Kisapaikalla esityksiä, hierontapalvelu ym. Ym. Kyselin mielipijettä myös Espanjalaiselta juoksijalta, jonka kommentit oli samasuuntaset. Pittää täytellä tuo kisojen arvostelulomake, joka tais jo eilen tulla postilootaan.

Elchessä ois ollu ens viikonloppuna puolikasta tarjolla, mut Uunon töppöset nyt on niin tutisevat, eikä rahkeet tunnu riittävän noin pitkälle jotokselle. Pakko on jättää välliin, ja sopivampaa lyhkästä en oo löytänny...no jatketaa raihnaamista mut ei rienata.