Huomenissa olis tarkotus tehä pyörä-/jalkaretki tuonne Montepinariin, ja kiivetä maisemia kattelemaan vuoren huipulla olevalle rautaristille.
Ootettavissa on takalauvotuksen puutumista, niskan pakotusta ja ehkä tuskan parahustakin... heh. Senverta tulee retkelle kilometrejä, vaikka etanat vauhin puolesta voivat ohi pyrähellä, että väsy on puserossa iltasella.
Ola valmistautuu tuleviin koitoksiin, eikä nyt mukaan lähe. Reitin valinta on vielä vähä hakusessa, mutta jostakin syystä tuonne Callosa de Seguran maisemiin ei haluas itteesä hiissata. Lienee vielä muistissa takavuosien romppeijen rosmous ja halki Torreviejan toteutunut viluhölkkä, ku rosmot oli retongit vienny, ja vähissä lainavehkeissä mörskälle hölkättiin kisan jälkeen.
No eipä täällä mitään suurempia ihmeitä oo näkynny. Normiuunoilua, välillä enempi, ja välillä vähän seesteisempää hetkee. Viimene vähän isompi Uunoilu kävi eilen, ku kauppaa mänin. Olennainen juttu nykyaikasessa kaupankäynnissä on tuo raha. Ennenaikaan kävi nahka myös rahan korvikkeena tineroijen puuttuessa.
Nyt ei käynny mikään, eikä oraviakaan näkynny lähistöllä, sen sain huomata kaupan kassalla, ku siinä epätoivosesti ropeloin kaikkia paikkojani löytämättä lompsaani, enkä muutakaan maksuvälineeksi kelpuutettavaa.
Tavarat jäi siihen, ja niska punasena hölkkäsin mörskälle hakemaa sinne unohtamaani lompsaa. Hyvästä reenistä se kävi, niin henkisen puolen harjotteesta, kuin myös fyysisestä verryttelystäkin.
Nyt vielä verrytellää kahvit, ja sitte säpäkästi sängylle oottelemaa huomista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti