Kaikki kuvat on ottannu Jore, paitsi yhtä. Kiitokset!
Aamulla oli tänää aikane herätys. Ola kieriskeli kuumeessa hetekallaan, eikä voinnu lähtee Santa Polan kisaan ollenkaan. Harmi homma, mut oikia päätös.
Mie en ollu kuumeessa, ja lähin, vaikkakin tuo "luonnostaan sekava" olotila monasti vaikeuttaa kaikenmoisia toimintojani.
Jore ja Hanne tuli sovittuun aikaan roskiksille, ja lähettiin ajelemaan lähikylään Santa Polaan. Autoo ei ihan liki saatu. Kävästii kahvilla, ja sitte Uuno lähti takasin autolle kisavermeijen vaihtoon.
Keli ei ollu niin paha, eikä onneksi ees ollenkaan paha, vaikka ennusteet oli maalaillu ennätyshuonojakin "tiempoja" Santa Polaan. Olosuhteet +13°C, 3m/s tuulta, pilvinen ja muutama haitaton tippa vettä.
Laitoin kuitenki varmuudeksi ylimääräsen pitkähihasen hihattoman paidan päälle. Kisan ois voinnu kyl vetää hihattomassa helposti, mut kisan jälkeisissä tapahtumissa ois kyl tullu nyt Uunolle viimestään noutaja... heh... No se kyl tuli täl kertaa jo paljon aikasemmi.
Miehän siinä autolla yksin söhlätessä unohin reppuun tuon pienen juomapullon, ja hedelmäsokerisatsini... Voi hitsin hitsi. Sen huomasin vasta yli kilsan päässä autolta, ja käteen oli jäänny vaan isohko urheilujuomaputeli. Sitä sitte kanniskelin lähöstä maaliin asti
Sitte kyykkäilin tuon 2,5 kilsasen ja säntäsin Azul karsinan luukusta sisään. Sateen varalle otettu jätesäkki nakattii roskikseen ennen karsinaan sujahtamista. Muutamat espanjalaiset tutut toivotteli "suerttee" ja "fuerttee" Uunolle ja mie takasin.
Samassa karsinassa oli myös Marja ja miulle tuntemattomat Johanna ja Norski. Mie sönkkäsin Uuno-espanjaa Norskille, ja Marja ja Johanna katteli huvittuneina sivusta, ja sitte sanovat, että se on norjalainen...no norjaa en kuitenkaa yrittämään ruvennu, ku ainoat norjankieliset sanat, jotka tiijen ovat "Oslo" ja "Karastsok".
Velluu en nähnny, vaikka tiirailin Naranja-karsinan kohilla näkkyykö.
No sitte pamahti lähtölaaki, ja monta muutakin laakia, ja Uuno älys laittaa esijuoksijan mittaukseen vasta n. 5sekunnin päästä. No se ei tahtii hidastannu, ku siinä teppailtiin hetki paikallaan.
Sitte jo vauhtiin päästiin ja lukemat alko lähestyy Uunon tavotetahteja 4:53, ehkäpä liijanki ripijällä tahilla? Lähtöhässäkän hitaasta ekasta kilsasta johtuen piti yrittää keskivauhtiin päästä... No siihen pääsi helposti, muutta kun useat kilometrit oli 4:40 - 4:50 välillä tahti oli liijan kovaa, ja en kuitenkaan höllänny tarpeeksi. Ennen kymppiä oli keskitahti jo 4:48...heh.
Hiekkapätkän jälkee mänin Marjasta ohitte, ja Guardamarin Rautavaari Mariano miut ohitti suunnilleen samassa paikassa. (Mariano voitti M70-sarjan)
Kääntöpaikan pikku ylämäessä jo Uuno oli konttausvalmis. Sitte alko loiva myötämäkiosuus, joka mäni vielä jotenkin, mutta 16km:n jälkee oli peli pelattu ja vellit housussa, eli zippasin...Marja paineli ohitte ja maalin oottelu jatku hyytyvällä vauhilla. Kilometrit 18, 19 ja 20 oli jo 5:30 tahtilukemilla. Siinä ei auttannu Santa Polan eikä Apollanan kavereiden "Hukka (jukka) Fuertte, vamos" - huudotkaan, eikä Jorenkaan kannustushuuto, jonka sumeasti kyl kuulin.
Viimesen kilometrin sain kuitenkin juostuu tahilla 5:15.
Maali helpotti kovasti... Oisin niin mielelläni nojaillu kaiteeseen hetkosen, mutta järkkäri patisti miut liikkeelle, ko "tuleen ei saa jäähä makaamaan". Jatkoin hoippumistani elpymisaluveen tarjoiluihin. Marjan kanssa muutama sana vaihettii, ja kyykkäilemään eteenpäin aluetta.
Kylmä alko vapisuttamaan leukaperiä, ja kun tuo hammashuolto on niin kallista, en halunnu lisälaskuja, ja oli pakko lähtee hiippailemaan kohti autoo, vaikka oli suihkulähteille sovittu kohtaaminen.
Jalat ei totellu enää yläkopasta tulevia juoksukäskyjä, vaikka ruumiini lämmönsäätöjärjestelmä ois sitä vaatinnu, ja niinpä jatkoin leukojen vapisuttamis- ja laahustustaktiikalla autolle.
Siellä sitte kuivat, ja kaikki vermeet niskoille, ja takasin kohti kohtauspaikkaa. Jore ja Hanne tuli vastaan ja kävästii yksillä piristävän lämmittävillä Veteraanoilla, ja kohti Torreviejaa.
Uunon sijotus oli 7. M65-sarjassa. Aika 1:45:n huonommalla puolella. Tuloksia en nyt jaksa ruveta enempi ruotimaan, mutta lupasin "sairasvääns-Olalle" ruotia ruokaa, jos on vielä maitillansa, ja myöskin hoitaa tiskihukin? Anne Marin tulostavotteen alituksen kuitenkin tässä mainitsen! Onnittelut! Kuin myös kaikille muillekin.
TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.
Nythän se Glooria on sinne myrkyn eiku myrskyn lykännyt. Turvallista oloa, palautumista päivän rasituksista ja Olalle tervehtymistä. Kiitos raportista ja kuvista.
VastaaPoistaEiköhän myö tästä jo hetkosen päästä taas liikkeelle pikku hiljaa ja hitaasti taas päästä, kunhan pahimmat vilun väristykset ja hampaijen kalinat saahaa taltutettuu. Huomenna on ilonen sadepäivä luvassa, tuumailevat Uuno ja Ola mörskällä.
VastaaPoistaNooh..pikku notkahdus kilpajuoksussa, mutta ei onneksi kauas palkintopallista.
VastaaPoistaEnempi harmittaa notkahdus valokuvauksessa. Muutama päivä sitten loistavia maisemakuvia ja nyt ei muuta julkaisukelpoista kun kuva lenkkarista. Siitäkin puolet rajautunut pois.
Kuvaajan pelisilmän en usko kadonneen, joten olisiko laukaisinsormi vaan päässyt maitohapoille jo aamupäivästä. Lisää treeniä sillekin, vaikka sormikoukkua kämppiksen kanssa.
Hyvät kuvat tukevat näitäkin juttuja mainiosti, joten toivottavasti faniryhmän ei tarvitse pettyä ja siirtyä katsomaan vaikkapa televisiota :)
Maailman eniten kuvattu esine on muuten linssisuojus. Tietää Pate
Jep... Joo, tuo notkahus johtunee jo suurelta osin vuosien mukanaan tuomasta koukkupolvien liiallisesta notkahtelusta ja siitä aiheutuvasta liian suuresta, ylöspäinsuuntautuvasta liikkeestä. Optimaalinen suuntahan olisi tuo suunnan eteenpäin suuntautuva komponentti...analysoi Uuno. Kaikenmaaliman söhläyksen jälkeen sain viimesestä juoksijasta ja sitä seuraavasta polliisiautojen kolonnasta kuvan, sekin otettuna kaukaa taakaa... Heh, mutta näitä kengänpuolikkaan kuvia oli parikymmentä, joten oli vara mistä valita. Tää oli ylivoimasesti paras kuva.Vähän nyt ehkä taso toivottavasti vaan väliaikasesti pääs nyt notkahtamaan. Ei muuta ku sitkeesti vaan sielläkin päät kohti uusia kiviseiniä... Kyl se siintä, heh, täälläkin.
VastaaPoista