sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Parkumiseksi mäni iltapäivä


Kyl oli ihan kertakaikkisen mukavaa herätä taas auringonpaisteseen keliin, ja vieläpä hengissä. Ei oo vielä tullu testattuu tuota ääripään vaihtoehtoo...heh...vaikka sekin lähenee.

Eilisen Rojalesin rymistelyn jälkeiset "runkovauriot" oli yllättävänki vähäset. Niinpä heti ku simmut auki rävähti, kahvin keitäntään ja veen heitäntään, ja kohta Kankeella ja Uusimmalla satulat rutussa Peltomarkkinoille. Mie en ihan perille asti männy, vaan käännähin kilsan päässä olevasta T-risteyksetä takasi, ni vältti autojen seassa syklaamisen kokonaan.


Takatullessa toppasin Aromatica- puistoon voimailemaan normisatsin. Taluttelin Kankeen puistikon läpi, ja sitte kyykkäsin tuon vajaan kilsan pätkän mörskälle.


Äske pilkoin iltamuonaa varten sipulija, ja oli kyllä itkettävää hommaa. Niin oli väkevää lajiketta, että pakko oli tirahutella vähän väliä, ja lopussa koko leikkuuoperaatijo mäni ihan parkumiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti