Maiseman-, näköalan- ja välihousujen vaihto

Tännää oli Uunolla sitte vuorossa taas tuo jokasyksynen maiseman ja näköalan vaihto. Se käypi vuos vuodelta aina vaan vaikeemmaksi.

Tänään piti valjastaa jo ennen kahta aamulla Rusinante ja ittensäkin ratsastuskuntoon, ku lentovenho oli jo lähössä 6.40 liikenteeseen. Kaks sisäkkäin olevaa matka-askia oli survottu pullolleen mitä ihmeellisempijä vekottimia, jota luulen syksyn aikana tarvivani. Liikaa oli taas romua ja rompetta riesanani ja suuresti kaipaamaani unta ei yhtään metriä.

Ajoissa oltii Vantaan veneasemalla ja hyvästeltii varaohjastaja, joka toi Rusinanten kotopilttuuseen takasin. Sitte roplattii teipit esille masiinasta ja liiteltii ne veneen ruumaan mäneviin askeihin ja siirryttiin turhatarkastukseen. Miulla se menohomma tyssäs jo ensimmäiselle portille, joka piti auki nyplätä hinkkaamalla maihinnousupassin viivakoodia lukijalitteessa. Ei perhana hinkkaus, kääntely, eikä muukaan puomia auki levähyttänny.

Sitte kokosin itteni, laskin muutaman yrmijän "hätähousun" eelleni, ja laskin kolmeenkymmeneen, ja pyllistelin kaikki maholliset ilmansuunnat vielä varoiksi lävitte erimerkkisten yläkerranukkojen lepyttelemiseksi, vaikka mie en ite ihan satavarma oo ees koko ukkojen olemassaolostakaan. No se kuitenkin puomin sitte viimein auki levähytti ja Uunompiki pääs suorittelemaa varsinaista turhatarkastusta.

Miulla oli Uunoelektroniikkaa tungettu repun jokahine soppi ihan täyteen, ja ne kaikki piti koittaa levitellä näkösälle ja turhahenkilön tarkisteltavaksi. Oli Antinproidipuhelin, huonoakkunen Ikkunapuhelin, vara-akku Ikkunapuhelinta varten ja Pilleri. Hirmune määrä latureita puhelimia, pillereitä ja Karmeeta esijuoksijaa varten ja satoja metrejä USB kaapeleita niijen keskenään yhistelemistä varten. Ja sitte vielä lompsat, kaljunkampausväline, henkselit ja vyö muovikiuluin ja housujen kanniskeluun ja sirravekottimen läpi yrittelyyn. Nytte mäni yritys virheittä ja pääsin kansainväliselle puolelle helposti.

No Rouva-Uunon tuliterät titaanilonkat tietysti oman ongelmansa muodosti meille ja turhatarkastushenkilöille, mutta melko ripijällä hivelyllä pääs Rouva-Uunoki sirravekottimen paremmalle puolelle.

Veneily mäni suht ratevasti olosuhteisiin nähen silmät ja välillä jalatki ristissä tuon kahvin lipityksen takia, ku hereillä piti yrittää pysytellä. Alicantessa oli alkusuunnitelma se, että männää linjapirssillä Torren tösäasemalle ja siitä pirssikyyvillä mörskälle. No eipä se sitte sillee käytännössä kuitenkaa käynny. Mie nakkaisn oman askin tösän sissää, ja sitte piti jelpata Rouva-Uunoo samassa hommassa, mutta ryysis oli kova, ja tösän ruuma täytty ennenku mie toisen askin sinne sain tungettuu....heh...ei muuta ko se ensimmäineki aski ulos tösästä ja taksin etiskelyyn. Siinä oli yks toineki pariskunta Torreen tulossa, ja sovittii, että männää kimpassa ku suunta on sama.

No se kannatti. Kyyti makso 55€, ja meijän osuus oli siitä puolet ja matka taittu ripijästi. Mörskällä oli tuttu viranhaltija meitä opastamassa mörskän saloihin, ja sitte sain jo vihdoin heitettyy välihousut ja pitkät kalsarit jaloistani, ja etiskelin niijen sijaan sopivanmittaset. Lämmintä ja kosteeta on ilma, ja muutenki mukavaa.....mutta raukoo ihan hirvijästi tää veneily...