tiistai 4. syyskuuta 2018

Hetekan kannniskelu


Perinteeksi muodostuvan ja Juhannusaattona tehtävän hetekankannon esivalmistelu on tässä tehtynä viime juhannusaattona kanniskeluun osallistuneijen toimesta. On tärkijää ja erittäin suotavaa, että esivalmistelu on tehty silleen, että kysseiselle hetekalle nukkumaan aikova ei hommasta tiije mittää.

Juhannusaattona, kateltii huvittuneina sivusta, kun aikaihmiset, naamat totisina kanniskeli erilaisija "hetekoita" ympäri meijän yhteisesti omistamaa kiinteistöö, välillä purkivat niitä kappaleiksi, ja toisia sitte raijasivat purettujen hetekoijen tilalle, ja välillä osia lastattiin venhoon. Miulle homma ei ihan kokonaa sillo "avautunnu", ja ihmettelin, eikö aattona mukavampaa hommaa ennää ollu tehtävänä?

 No tännää sitte ku avautu mahollisuus itelleki hetekan kanniskelun kokkeiluun, päätin testata miltä homma maistuu käytännössä, tiije vaikka kuinka lystikästä olis? Tässä kohen on sanottava, että miusta ei hetekankannon ystävää kyl tullu, mutta senverta tuo homma koukutti, että perinne ois mukava tästä tehä. Johtuko sitte siitä, että ei ollu juhannusaatto, ja hetekka ei ollu miun vai mikä oli vikana? Sitä en tiije. Saatto kyllä tuo kortin haku illalla Porvoosta latistaa koko hyvän hetekankantoviiliksen?

No aamulla täyttelin lupaustani hetekankannon kokeilusta, ja ohjastelin Helsingin Kamppiin pakettiautolla, jonka uumenissa kanniskeltava hetekka ilosesti heilahteli hilpijän menotunnelman vallitessa. Kartturi oli mukavasti koko ajan ajantasalla, ja auto sujahti sutjakasti P-Kampin parkkihallliin lepäämään hetkiseksi.

Sitte jolkoteltii Hoasin konttoriin hakemaan avaimet vuokramörskään, johon tuo hetekan kanniskelu sitte lopetettaisiin. Avvainhommaki saatii hoijettuu ripijällä tahilla, ja taas köröttelemää Pakulla läpi ruuhkasen Helsingin kohti hetekankannon suorituspaikkaa.

Taas onnistu suunnistus lähes nappiin. Yks pikku lisälenkura käytii heittämässä ihan vaan malliksi ja sitte ajettii suorituspaikalle. Siellä sitte alko lastin purku. Muuta rompetta oli mukavat määrät, ja pääkohteet eli hetekat oli pinon alimmaisena, ja hiki virtasi pitkin selkiä jo tässä hetekankannon verryttelyvaiheessa. Topattii välillä koko kanniskelu, ja istahettii lähheiselle puistikon penkille tauvolle yhen olusen ajaksi.

Siintä sitte jo päästii päivän pääaiheeseen, eli hetekoijen kanniskeluun....heh...miulle ei kyl homma himoksi männy. Perhanan vaikija souvi oli survoo hetekoijen osat toisen kerroksen mörskään. Jos seuraavana Juhannuksena enää kiinteistöllä olen, ja jolleki on jäänny tuo hetekankanto "päälle", ni tuun kyl jelppimään, jos kysytään. Senverta hiostava koettelemus se ainaki miulle oli.

No kaikki tarvittavat kanniskeluhommat saatii suoritettua loppuun, ja lähettii muonitukseen. Sitte oli jo vuorossa Uunolla kotia lähtö, ja hyvästelin mainijon kaverin, joka mahollisti kokeilla ihan käytännössä tätä harvojen ja valittujen mahtavaa juhannushuvia. Tästä kyl vois tehä hyvän perinteen! Lupaan julkisesti kantaa ens juhannuksena hetekan ulos ihan huvikseni tämän hauskan perinteen jatkamiseksi, jos vaan asian muistan! Todennäkösesti muistan.

No siihen kotialähtöön se Uunon muisti sitte tällä kertaa katosi. Toppasin Kuninkaantien aapeeseellä kahvilla, ja jätin pankkikorttini tarjottimen päälle. Ajelin Pakun Kouvolaan ja mänin huoltoasemalle sen tankkaamaan. Ei löytynny mistään korttia. Hätänen paniikissa puhe-elimellä soitto varmisti kuitenki sen, että kortti oli tallessa. Ei muuta ku Paku kotiosotteeseen ja Rusinantella takasin Porvooseen kortin perään ja taas kahville aapeeseelle...perhana närästi, ja pahasti, ja väsytti jo kovasti väsähtänyttä kanniskelijaa.

Hetekankannosta kyl nyt perinne miulle tuli, mutta himoksi ei männy homma. Vähäsen närästää koko juttu vieläkin, ja vielä enempi väsyttää tää "kohellus".

Tsemppijä kovasti sinne Helsinkiin kartturille ja perinnehetekan omistajalle!

2 kommenttia:

  1. Kai Sinulla vielä Iberian kuivat ja pölyiset polut mielessä pyörii,ettei vaan hetekkahommat pääse niitä sotkemaan? Heh!
    Täällä aletaan kohta kapsäkkejä pakkaamaan ja saapua lokakuun eka viikolla samalle kylälle, jossa tavattiin,"omaksi iloksi ja toisten harmiksi".
    - Kari ja Marja


    VastaaPoista
  2. Jep...mielessä pyörii ja ei pääse. Myö tullaa jo syyskuun puolella Iberian polkuja pölyttelemään. Toivottavasti nähhää! T.Uuno ja Asta

    VastaaPoista