Ystävyys

Oon pohiskellu reilun vuuven useita, useita kertoja elämän yhtä peruskysymystä, tuota otsikon asiaa: ystävyyttä, ja sitä tarvinko ite lähelleni semmosia "ystäviä", jotka veronkierron tai muun oman edun itelleen saamiseksi on valmiita ruikkimaan uunompien, hyväuskosten ja naivien "ystäviensä" nilkoille. Joka ainoa kerta miun pohiskelun tulos on tuon ankaran ja aikaa ja päreitä vievän pohiskelun jälkeen ollu tismalleen sama: "En tarvi".

Tietenkin tämmösessä "ruikkimistapauksessa", kun on omat nilkat ja silmät märkänä keltasesta nesteestä, on viisasta tarkastella, etenkin kun on kyseessä jo "lähes" ikäihminen, oman "kölinsulkuventtiilin" vuotamattomuus. Jos venttiili vuotaa, on mahollista, että neste on lirahtannu iteltä väärään paikkaan. Tämmösen tarkastelun tein iteki, ja totesin, että kuusvitoselle ominaista "pikku tirahteluu" isompaa vuotoo ei ole, ja ainoo johtopäätös on, että nilkat, ja silmät on kastunnu keltasesta nesteestä "ystävien" toimesta. Tän tosiseikan havaitseminen vei miulta vuosia. Se on ollu miulle erittäin ankara ja erityisen vastenmielinen ja mieltä kuohuttava takaisku.

Toinen vähintänkin yhtä paljon aikaa ja ottalohkojani kuluttavan pohiskelun oon suorittannu vieläkin useamman kerran, ja pohiskelun aihe on ollu se, että tarvinko semmosia "ystäviä", jotka vaan sivusta seuraa, kun uunommat koittaa hakia koko porulalle oikeuvenmukasempaa, ja tasapuolisempaa kohteluu, ottamatta kantaa asioihin, ja tavallaan hyväksyvät epäoikeudenmukaisuudet olemalla miulle käsittämöttömästä syystä hiljaa. No siinäkin pohiskelussa on ollu joka kerta sama tulos: "Vahva En Tarvi". Hätäsesti en näitä päätöksiäni oo tehnny, ja oma fyysinen elintilani näistä päätöksistäni todennäkösesti edelleen kapenee, mutta pystypäin, "suoraselkäsenä" ja hyvillä mielin tästä vielä ainakin "polvilleni" yritän nousta, jos kokonaan jaloilleni en enää tokene.

Miulla on vielä tärkiämpiäkin tehtäviä toimiteltavana, ku "talikoija" vasten tahtoani vuoskausia näijen toisten kasaamien selvittämättömien läjien kanssa.

Positiivisemmista asioista itelle mukavimpana on se, että oon pystynny "laukkomaan" pitkin lepikoita vaan ihan pikkusen höyhentämällä. Keskiviikkona vaihoin kuitenkin pitkän nilkutuksen satulointiin, ja käväsin iltakahvilla Tuohikotin pensiksellä. Vajaa 70km tuli pituutta lenkille, ja persukset kesti ilman geelisatuloita ihan mukavasti.


Tänää sitte käin jelppimässä jälkikasvua kämpänvaihto-operaatiossa.

Hyvää ja mukavaa loppukesää kaikille ystävilleni!