Vanhuuven ja nuoruuven ero ja illallinen

Kovasti koitin kaikenmoista toimitella tännääki ja kaikki tähellinen ja tähetön tuli toimitettuu, mitä meinasinki.

Iltasella aamulenkin, sähkömiehen oottelun, voimailusessijon, pyöräilypätkän, pikku iltalenkin, kaupassakäynnin, astianpesun ja rättijen pesun jälkee mänin yhen oluven pierussa ja pimmeessä yläterassille nautiskelemaa toista olutta ja soittamaa mussiikkija puhe-elimelläni.

Juu-tuupista valkkailin Laila Kinnusen kesäyötä, Jimi Henriksin Woo Doo Childia, Steppenwolffin Born to be Wildia ja Mariska Varesia (Shocking Bluen solisti).

Siinä oli mukava yli kahenkympin lämpötilassa ja pimeessä muistella vanhoja ja männeitä ja kuunnella hyvvää mussiikkija. Mieleen tuli Tepon kanssa pelatut kiihkijät "Kvällens mästare"- koronapelit, joita Kuhilaskujalla pelailtii pienen kelamankan soitellessa Jimiä ja muita eellämainittuja.

Siinä samalla tuli mieleen ilmiselvä ero, mikä on nuoren ja vanhan immeisen välillä. Nuorena tässä tilanteessa ois miettinny "mitä nyt tehhää?, mutta ylivanhana miettii mitä tehtii ennen...heh ja vastaus siihen, että mitä nyt tehhää on ilmiselvä....käyvää nukkumaan. Semmonen vaihtoehto ei nuorempana ois tullu ees mieleen...

Soittelut ko lopetin oluven loputtua, hiissasin itteni kerrosta alemmas ja söin maittavan illallisen, kuus kipaletta oliiveja.

Espanjalaisnaapurit lähti "sisämaakotiinsa", ja mie lupasin vähän "päällekatella" myös niijen "casaa", ja ilmotella jos jotaki ongelmaa ilmaantuu.

Aamulla taas pari tuntii lupasin kytiskellä niitä sähkömiehiä, tai - naisia. No miulla on aikaa ja päreitäki nyt ootella "viimoseen tappiini" saakka sitä niijen ilmaantumista, enkä nyt oo aikonnu pahastuu, vaikka eivät ilmaantusi esille koko syksynä. No ei ne tänääkään Uunon näkösälle ilmaantunnu.

Tääkää ei oo Uunolle nyt mikkää ongelma...heh...henki tässä lähtee, vaikka eivät ilmaantusikaan.

Se on kuitenki varma, että ennen huomista kytistelyäni, koitan, jos suinkin mahollista, kyykätä muutaman MUKAVAN juoksukilsan sortsiloissa ja tee-paijassa!