Ystävyys

Oon pohiskellu reilun vuuven useita, useita kertoja elämän yhtä peruskysymystä, tuota otsikon asiaa: ystävyyttä, ja sitä tarvinko ite lähelleni semmosia "ystäviä", jotka veronkierron tai muun oman edun itelleen saamiseksi on valmiita ruikkimaan uunompien, hyväuskosten ja naivien "ystäviensä" nilkoille. Joka ainoa kerta miun pohiskelun tulos on tuon ankaran ja aikaa ja päreitä vievän pohiskelun jälkeen ollu tismalleen sama: "En tarvi".

Tietenkin tämmösessä "ruikkimistapauksessa", kun on omat nilkat ja silmät märkänä keltasesta nesteestä, on viisasta tarkastella, etenkin kun on kyseessä jo "lähes" ikäihminen, oman "kölinsulkuventtiilin" vuotamattomuus. Jos venttiili vuotaa, on mahollista, että neste on lirahtannu iteltä väärään paikkaan. Tämmösen tarkastelun tein iteki, ja totesin, että kuusvitoselle ominaista "pikku tirahteluu" isompaa vuotoo ei ole, ja ainoo johtopäätös on, että nilkat, ja silmät on kastunnu keltasesta nesteestä "ystävien" toimesta. Tän tosiseikan havaitseminen vei miulta vuosia. Se on ollu miulle erittäin ankara ja erityisen vastenmielinen ja mieltä kuohuttava takaisku.

Toinen vähintänkin yhtä paljon aikaa ja ottalohkojani kuluttavan pohiskelun oon suorittannu vieläkin useamman kerran, ja pohiskelun aihe on ollu se, että tarvinko semmosia "ystäviä", jotka vaan sivusta seuraa, kun uunommat koittaa hakia koko porulalle oikeuvenmukasempaa, ja tasapuolisempaa kohteluu, ottamatta kantaa asioihin, ja tavallaan hyväksyvät epäoikeudenmukaisuudet olemalla miulle käsittämöttömästä syystä hiljaa. No siinäkin pohiskelussa on ollu joka kerta sama tulos: "Vahva En Tarvi". Hätäsesti en näitä päätöksiäni oo tehnny, ja oma fyysinen elintilani näistä päätöksistäni todennäkösesti edelleen kapenee, mutta pystypäin, "suoraselkäsenä" ja hyvillä mielin tästä vielä ainakin "polvilleni" yritän nousta, jos kokonaan jaloilleni en enää tokene.

Miulla on vielä tärkiämpiäkin tehtäviä toimiteltavana, ku "talikoija" vasten tahtoani vuoskausia näijen toisten kasaamien selvittämättömien läjien kanssa.

Positiivisemmista asioista itelle mukavimpana on se, että oon pystynny "laukkomaan" pitkin lepikoita vaan ihan pikkusen höyhentämällä. Keskiviikkona vaihoin kuitenkin pitkän nilkutuksen satulointiin, ja käväsin iltakahvilla Tuohikotin pensiksellä. Vajaa 70km tuli pituutta lenkille, ja persukset kesti ilman geelisatuloita ihan mukavasti.


Tänää sitte käin jelppimässä jälkikasvua kämpänvaihto-operaatiossa.

Hyvää ja mukavaa loppukesää kaikille ystävilleni!

Kinkeri-ilta

Puolivalmis "kinkeripaikka" ennen juhlailtaa.

Uunolle ja monelle muullekin tärkiää päivää juhlistettii eilen. Valmisteluorganisaatio oli toiminnu jo pitkään ja hartaasti, ja tulos oli sen mukanen. Hyvät ja poikkeuksellisen mukavat kinkerit saatiin aikaseksi.

Jakseliaimmat jakso paahtaa aikaseen aamuun asti. Uuno ei onneksi kuulunnu näihin "jakseliaimpiin", koska aamu on paljo viisaampi kuin ilta. No kaikki ei tätä tuhatvuotista totuutta kuitenkaa muista...heh.

Suuret kiitokset organisaatiolle ja satapäiselle juhlayleisölle mukavasta ja muistiinpainuvasta kinkeri-illasta...Uunolle illan huippukohta oli se, kun vaari pelkäsi hirviästi ilosta tulitusta, jonka jälkeen myö lähettii väsymään muitten jatkaessa vielä kiihtyvällä sykkeellä kinkeri-iltaa.

Tätä on mukava muistella niin pitkään, kun miulla muistia piisaa.

Lykästää

Nyt on alkannu Uunoo taas lykästämää vähän joka päivä. Tineroita ja muuta mukavaa uutista tunkee oven pielistä ja vuotavien karmien rakosista sissää oikeen urakalla.

Pari päivää sitte Jutta lähetti miulle tekstiviestin, jossa luki, että ovat miulle yrittäneet soitella ja että on "hyviä uutisia", perässä oli oudohko nettiosoite. Harmi juttu, ku on ollu nyt kiirettä, eikä oo joutannu mitään likkailemaan, ja toine juttu on se, että en ketään Jutta-nimistä henkilöö tunne, eikä miulle kukkaa oo soitellutkaan edes. Yleensä tämmöset hyvät uutiset tietää loppujen lopuksi tineroijen lompuukista katoamista. No ootellaa tän asian suhteen lisäkontakteja.

Toinen ihan mahtavan hyvä uutinen oli se, että Richard otti minuun myös yhteyttä. Richard on asianajaja Yhdistyneestä Kuningaskunnasta. Miulla sattuu olemaan sama sukunimi, ku jossakin kuukahtaneella henkilöllä, ja tuolla kuukahtaneella henkilöllä oli suuret rahavarat, mutta ei perillisiä ollenkaan. Richard päätti perinnön antaa miulle. Pitäs ottaa yhteyttä nyt sinnepäin.....heh ja homma on kuulemma ihan laillista meininkiä.

Richard vaikuttaa rehelliseltä mieheltä, ku vaivautu minuun ottamaan yhteyttä ja kartuttamaan Uunon nirkosia tinerokasoja ylimääräsellä perinnöllä. Olettasin kuitenki, että perintöö en ihan ilmasiksi saa, vaan joitakin kuluja joutuu maksamaan, mutta varmasti kannattaa muutama tonni maksaakin, jos perintö on suuri, niinku Richard sano.

Ihan mahtavaa, ku tällee Uunoo alko lykästelemään.

Läskipohjalliset ja kompressiosukat

Henki on vielä pihissy ihan mukavasti viimepäivinä. Liikunnalliset riemut on maittannu myös kiitettävästi, vaikka raihnasuus jo niitä riemuja rasittaakin pikkusen. Vois olla paljo huonomminkin asiat.

Tennariloita oon viritelly monella konstilla vähän paremmin sopivaksi tuolle oikijan jalan äityneelle akillekselle. Viimene viritys oli se, kun jätin osan läskeistä käristämättä, ja siivuttelin niistä puolen sentin korokepalat kantapäijen alle.

Venytelly oon joka juoksusessijoo ennen kunnolla. Kylmää oon anniskellu myös, sekä Voltareeniä sivelly pariin kertaan muijen reenijen välillä. Myös suupieliin on sitä vähäsen riittänny, mutta miun kokemukset sen huulirasvaksi soveltuvuuvesta on nekatiiviset. Kirvelee pirusti, eikä juoksuvauhtikaan tunnu paranevan yhtään silläkään konstilla.

Investoin myös kokoläskipohjallisiin ja kompressijonilkkasukkiin usijamman kympin, sekä vajaan kolmesatasen uuteen Karmijaan esijuoksijaan tyypiltään 235. Siinä on perinteiset painonappulat, kun nuo hivelynäyttöset miulle jo piisas, ku niitä sai hivellä tuntikaupalla, eikä juur mittää muuta tapahtunnu, ku omat päreet alko käryämään. Tänää ne kärys myös sen takia, ku olin unohtannu taas lunastaa jostaki saamani 50€:n lahjakortin. Oli aikaa 2 vuotta se käyvä lunastamassa, ja aika oli nyt parilla kuukauvella ylittynny. Ei ollu eka kerta, ku tällee kävi. Kassahenkilö oli tiukkana Uunon itkemisestä huolimatta, ja eurot jäi rahakkaampijen taskuihin tälläkin kertaa.

Seuraava viritys on kokeilla myös sukan sisälle laitettavaa, solumouvista kantapäätukea, josta leikaan kolmion muotosen akilleksen kohdan pois, vaikka tuo tänään käyttämäni kokoläskipohjallinen ja kompressiosukkayhistelmä yhistettynä repaleisiin ja väljiin New Balancen tennarinjämiin tuntuki jo aika hyvältä yhistelmältä.

Tän "vouhkaamisen" tavoitteena on se, että syksyllä saisin jo viikon pitkän lenkin pituuven kasvatettua 20km:iin, ja voisin osallistua johinkin Torreviejan lähiseuvun kisoihin tulevana syksynä, ehkä puolimaratonillekin? Nytte ollaan jo mukavasti 16km:n kohilla, vaikkakin sen keräämisessä oli "juomataukoja" ihan liikaa.

Joutasin jo täältä hikoilemasta Torreviejan myrskyihin polskuttelemaan Rio Röntgenin vilposiin vesiin, vaikka tyttöjen hoitaminen ja niijen kanssa teutaroiminen onkin vaarille erityisen mukavaa hommaa.

Lähes Mensa-mies

Tympäsee tää maailmallelähtö ku ei oo kunnon siipiä, eikä kunnon lentoilmojakaan...toiset jo mäni, ja mie jäin viimosena parempia aikoja oottelemaan.

Uuno kipasi tännää ihmislääkärissä...heh...siellä arvijoitii kuusvitosen kuorma-autoilukykyä. Kysyttii ekaks minkälainen ajokortti miulla on. No eipä sitä oo tarkemmin tullu tiirailtuu, ja vuosijen saatossa niitä kirjaimia on tipahellu joissakin arpajaisissa aina välillä lissää. Varmin konsti oli lävähyttää läpyskä tiskille. Oli siinä monenlaista oikeutta kaikenmoisten yhistelmien ja kottikärryjen kärräämiseen.

Unkarilais-suomalainen lekuri teki testit ja piti väärinpiirrettyjen E-kirjaimien arpajaiset. Kirjainarpajaiset suju Uunolta riittävän hyvin....heh....ja kysymykseen "mikä esine on pöydällä", vastasin "kynä", ja se sattu kohilleen. Kellotaulunki piirtämistä oli viikon harjotellu, ja senkin höperö kirjaili näppärästi,viikon reenailulla. Saunakaljojen juomisista pijin suun soukemmalla, ja siihekää ei testi tyssänny.

Sessijosta poistuin rinta kaarella ja olotila oli suorastaan älykkömäinen, olinhan läpässy palikkatestin ja siten olin lähes Mensa-mies. Tulokset mänee Trafille kuulemma suoraan, eikä niitä tarvi laitokselle nykyään toimitella.

Ala-Kivijärvellä käytii sitte korsunkatsastuksessa pikku-Sofin kanssa ja ostamassa jätskit ja pijettii vähän sajettakii.

Kolhoosikokeilu

Kauvan kesti miulla "läskinpaisto", heh yli 3 kuukautta. Tää Uunon 40-vuotinen "kolhoosikokeilu" on tullu meijän puolesta päätepisteeseen. Pittää ruveta vielä yrittämään jonkunmoista ryhistäytymistä, ja ajatella jo vihdoin eteenpäin liikehtimistä, vaikkakin kirvelevin mielin niskat kyömyssä ja tappiomieliala päällä. "Kössit" ois pitänny tehä jo aikoja sitte meijänkii, ja uunoilu on tullu taaskin kaikinpuolin kalliiksi laski vaikka miten perin, mutta nyt siihe tuli stoppi.

Käytii miun syntymäpitäjässä Lappeenrannassa kollailemassa lukusa määrä kiinteistöpisnesvirmoja. Näillä tineromäärillä pittää olla nöyränä, ja tyytyä niukkuuteen. Rintojen rottinkille rykimistä ei passaa ruveta harrastammaa etenkää persaukisten.

Takatullessa pistäyvyttii äityliinin kotipuolessa moikkaamassa serkkua. Mukava oli jutella pitkästä aikaa, erityisesti siks, ku serkulla on tuo huumori ja pilke silmämunuaisten vieressä tallella vieläkii, vaikka vuosija on takana 6 enempi ku Uunolla, ja ikä on tuonnu omat riesansa mukanaan.

Huomenna pittää käyvä taas ihmislääkärissä, vaikka ne ei uunojen päälle siellä mittää ymmärrä. Elukkalekuri ois miulle paljo melusampi paikka. Todennäkösesti miun pittää siellä piirtää kellotaulu, ja toisella silmällä katella mihin suuntaan väärinpiirretyt E-kirjaimet sojottelee. Siintä ne sitte vetelee johtopäätöksen, oonko kyvykäs autolla nitistelemään ihmisijä rillien kanssa tai ilman rillejä. Jos sojotteluarvaus mänee liikaa poskellensa pittää hommata rillit, joita on sitte nitistelyhommissa pijettävä päällä, muuten tullee sakot rillittäajosta. Kellotauluu jos en huomenna ossaa piirtää, sillo en nitistelylupaa enää saa, ja pittää ajella sitte ilman lupia.

Iltapäivällä nilkuttelin uutta pikitietä pitkin Satun Makijoille kahville, ja pikku lisälenkkien avulla kasvattelin lenkin koko pituuveksi tasan 10km. Siinä oli etenki akillesjänne ja poskilihakset jo tiukilla, vaikka akilleksia ja poskilihaksijaki koitin virutella pitemmäksi jo ennen sessijota.

Tästä on hyvä rynnistää eteenpäin ja kohti Torreviejaa, ja omaaki horsmakukkulaa...heh

Läskit pannulle ja toiset läskit silmille

Kuva on Uunon taukopaikalta, läheltä Los Montesinosia.

Aamulla kävin auringonnousun aikoihin yrittämässä juoksuntapasta pari kilometriä. Siintä ei kannata sen enempää mainita.

Yläkuolokohta.

Sitte mörskälle ja kympiltä heti Bikemaniaan, kun oli Kankeessa vähän "vaihelaatikkovaivaa". Siihe vaihettii kokonaan uus kettinginsiirtoyksikkö eturattaijen puolelle. Vanha oli jo väsynny, niinku on jo Uunoki, ja se ei pysynny muodossaan, ja kettingit oli hinkannu sen jo ihan puhki, niinku Uunonki nää elämän viimeset ajat.

Kankeen vielä kiiltäviä ja uunotuoreita vaihelaatikon osia.

Hommassa mäni reilu tunti, ja käväsin siinä välissä kahvilla ja nelisen kilsaa kävelemässä ja voimailusessijon vetasemassa tuossa läheisessä pikkupuistossa. Sitte taas Bikemaniaan kattomaan oliko tilattu työ jo valmis. No olihan se niinko oli sovittu. Maksoin parikymppisen ja Kankee oli ko uus...heh....Senverta siintä intouvuin, vaikka Uunolle ei sopivia varaosia itelle löytynny Bikemaniastakaan, että käin mörskältä hakemassa repun ja lisätarvekaluja, ja lähin sotkemaan noita kahta suolajärvee ympäri.

Taukopaikalla Torreviejan suolajärven takana.

Ajelin sairaalan ohitte Los Montesiinosiin, ja siitä Quesadan viertä Guardamarin yläkuolokohtaan, ja siitä Pinomarin ja La Matan kautta Pariisille ja "Rio Röntgeniä" pitkin rantatielle, ja loppukylän läpi mörskälle. Kilsoja tuli 38.

La Matan "Mölinäpuiston" kupeelta.

Rätit koneeseen ja niijen kyttäilyä, ja sen jälkeen läskit pannulle ja kohta toiset läskit silmille hetekalla. Tästä se lähtee.