VI Carrera Popular de Santomera. 12.10.2018.

Aamulla ennen kukonlauluu ja auringon nousuu kytistelin kyytiä roskisten varjossa Santomeraan. Germaanit kyl kerkis "laulaa" ennen Uunon lähtöö. Heräsin yöllä mahottomaan saksankieliseen riitaan ja toraan kadulla. Kelloo en katellu, ja nukahin heti uuvestaan.

Luottokyyti-Jore tuli Hannen kanssa tarkasti ajallaan ja Veteraano-Vetsku hajettii Guardamarista mukaan, ja keula ja nokat kohti Orihuelan takana, puolvälissä Murciaa olevaan Santomeran kylään.

Hanne voitokkaana korkeimmalla lootalla. Onnea!

Uuno on siellä joskus Kankeella kangistellu kisan aiemminkin, ja reitti oli suunnilleen sama. Nyt jouvuttii männessä oheneville kujille aluksi, vaikka oltiin kyllä vaan muutamien kortteleijen päässä määränpäästä. Piti peruutella pariin otteeseen takasinpäin. Sivupeilit ois vielä pystynny kääntämään sisäänpäin, mutta sivuovien kääntö ois ollu liijan suuri operaatio. Jätettii auto sitte suosiolla N-340 pääpaanan toiselle puolelle.

Vetskulla ja Josella oli tiukka 7:n sekunnin "riita" siitä, kumpi joutuu kiipemään ylimmälle lootalle. Vetsku joutu. Tässä vielä tarkistettiin myös patiinien väri, ja valmistaja tiskaushommien varalta. Molemmilla oli kisajärjestäjien hyväksymät patiinit. Onnea!

Torsaalit saatiin käsiimme nopeesti Kunnantalon eestä, ja kahvit samaten myös aukion reunalla olevasta baarista. Samalla saatto "kekkaa napillisen" hyvällä omallatunnolla samasen baarin veskiin, kun oli asiakas.

Taktisten kuvioiden viimeistelyä.

Autolle kinkkaus, ja kisatamineet ylle, ja verryttelemään. Keli oli helteinen, +25°C ja lähes tuuleton, aurinkokeli. Meillähän oli kaikilla matkana 10km, joka juostiin kahtena lenkkinä.

Ennen päälähtöö juoksetettiin nuorison kilpailuja. Päälähtö viivästy lähes 30 minuuttia, mutta eipä paljoo haitannu, kun tässä kelissä paikat pysy lämsösenä ilman suurempaa liikettäkin.

Onnelliset voittajat, ja linssilude Uuno.

Sitte matkan taittamiseen jo päästiin. Alussa alamäkeen ja sitte puoltapitempään ylämäkeen, ennen oikijalle kääntymistä. Vilkasu kelloon, ja mäntiin sekunnilleen Redovanin kisan tahilla.Ylämäjessä ohitin Hannen. Sitte oli pari nopeempaa kilsaa, ja kisan vaikein kohta. Alko tuntumaa pahalta, ja kellossa vilahti jo ennen puolta väliä Redovanin keskitahtilukema.

No maalialueella oli niin kova möyke, että siinä ei vauhin pitämisessä ollu vaikeuksia, mutta sitä seuranneessa ylämäessä oli. Sain kuitenki itteni senverta koottua, pääosin askellustani lyhentämällä, että vauhti kuitenki pysytteli alle tavotteen.

Santomeran ja Orihuelan välinen maisema on vähän "muhkuraisempaa".

Kuljetuspäällikön kannustus etenki loppupuolella oli hieno juttu, ja Veteraanonki "murahukset" vastaantullessa aina vähäsen jelppasi. Viimesen kilsan usiamman korttelin tikkusuora osuus ei meinannu loppuu millään, mutta sitte päätty, ja muutaman viimosen ysikymppisen selvisin kaatumatta ja lyhyt konttailu maaliin...se oli siinä.

Pikkusen huohottelin nelinkerroin maalialueella penkin selkänojaa vasten, ja sitte juotto- ja syöttötiskien äärelle. Siellä sain ikuisuuvelta tuntuvan oottelun jälkee vihriän värisen oluttölkin kätteeni. Joku oli saannu kuulemma myös sinisen, joka on tarkotettu pelkästään veen korvikkeeksi, eikä suuren janon sammuttamiseen. Siinä on myös tehoainerosentti nollilla. Muona ei nyt maistunnu yhtään Uunolle.

Uunon keskitahti oli pari sekuntia parempi ku Redovanissa, ja aika 45:56. Sillä heltisi 8. tai 4. sija VMC(M55)- sarjassa, riippuu siitä, kummasta päästä lasketaan. Hanne jatko hyviä juoksujaan ja oli 1. sarjassaan, ja Veteraano myös 1. omassaan, eli VMC(M55).

Pystitoimitusten jälkee lähettii laputtelemaa kohti kotsee. Välillä piipahetii vielä "kahvilla", mutta kahvinkeitin ei ollu päällä, ni jouvuttii vängällä vielä yhet jarrutusjuomat kahvin sijaan nielemään, ja huoltopäällikkö tarjosi vielä juustosalaatin koko revohkalle.

Onnittelut Hannelle ja Vetskulle ykköspöntöistä, ja Jorelle ja muillekin muusta mukavasta!

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Paketillinen kumeja

Tänää oli sitte aktiivisista liikuntahommista ns. "Välipäivä". Välipäivän ratoksi lähin kävelemään Torreviejan keskustaan. Ensimmäiseksi piti kuitenki tehä valmiiksi päivän työt.

Tän päivän tärkein homma oli ostaa kiinanmieheltä pyyhekumi. No sen ostaminen oli sitte ongelmallista, ku en tienny mikä se on espanjaksi, ja englantiakaan kukaan kiinamiehistä, eikä -naisistakaan isossa kaupassa osannu. No kyl se siitä selvisi, ja nyt mieki sen tiijen. Ostin koko paketillisen kumeja, ja ne asettelin mörskällä joka pöyvännurkkaan, jotta ei tarvii niitä haeskella enää. Työt tuli tehtyy, ja loppupäiväksi otin vapaata.

Kävelin Kahvillaan munkkikahville. Kahvin verran rutisin tuttujen kanssa turhuuksia, ja jatkoin rantaa myöten keskustaan. Siintä mänin sataman kautta, edelleen rantaa pitkin aina Dialprixiin saakka. Sieltä ostin pari tölkkiä juomaa, patongin ja pari banaania hinnalla 1.90€.

Jatkoin hikistä vapaapäivääni kävelemällä sitte yhelle monista Uunon voimailusaleista. Siellä ei sisäänpääsymaksuja tunneta, ja ilmastointi pelaa, eikä pieru, eikä hikikään haise, jos malttaa olla omia kamppeitaan nuuhkimatta. Siinä tein normisetin, ja vähän ylimäärästäki telineissä, ja koneissa.

Jatkoin viimekeväisen mörskäni ohitte ja poikkesin toisille kahveille monivuotisen ystäväni kera espanjankuppilaan. Cafe con leche (=maitokahvi) ja Cortado sin Cafeina (=vähä lyhkäsempi kahvi ilman kofeiiniä) makso 2,20€. Pari tuntii siinä vierähti ripeesti jutustellessa, ja tuli siihe sitte vahvistukseksi muitaki henkilöitä. Jatkoin patikointia mörskälle, ja sitte käin katastamassa toisten ystävieni uuven, reilulla sadan metrin katetulla sisäjuoksuradalla varustetun asunnon...mahtava paikka. Välillä käytii engelsmannin ja talon isännän kanssa tarkastamassa talon pääsulkuventtiilin toiminta.

Reilu parituntinen sielläki mäni ratevasti tarjoiluista ja mukavista jutuista nautiskellen, ja sitte jo lähinki mörskälle hetekoimaan. Välipäivälle tuli kävelykilsoja reilu 17 kappaletta.

Huomenna sitte jo muutama kilsa takatukka hulmahellen, jos pystyy, ja perjantaina on meinattu männä Santomeraan aamukisaan, ja osa vielä launtaina jatkaa Santa Polaan "Valopäijen juoksuun", johon ei Uunon kaalista loistava tyhjyys, eikä kuntokaan vielä riitä osallistumaan.

Dirty "B"

Tännää oli Veteraanon kanssa sovittu yhteislenkistä, joka tehtäsiin Guardamarista Redovaniin.

Mie sipasin pienessä vesisateessa Kankeen kyyvittämänä Veteraanolle. Kankee liekaan lyhtypylvääseen, ja sisälle. Pienet turinat, ja juoksukamppeet niskaan ja mänöksi.

Vettä tihutteli pikkusen koko aika, mutta ei haitannu yhtään pikkune saje, ku saatii lämmöt päälle. Miulla oli sortsi-t-paita yhistelmä, ja Veteraanolla vähä pitempi yhistelmä.

Juostiin Segura-joen vasenta laitaa yläjuoksulle kohti Redovania. Veteraano oli senverta gentlemanni, että oli osallistunnu jo aamusella yhteislenkkiin, ja siten anto Uunolle vauhtitasotusta. Juoksenneltiin 6:n minuutin tahilla.

Sitte jo oltiikii Redovanin keskustan laijalla, ja mäntii sillasta ylitte toiselle puolelle Seguraa, ja jatkettii nylkkäämistä takasinpäin kohti Guardamaria.
Heti kohta Veteraano opasti sujuvan sutjakasti eksyksissä olevan epsanjalaismiehen oikijalle suunnalle, ja meijän kyykkäys jatku pienen opastelutauvon jälkee.

Pikkusta ennen 332:sta alko losottaa vettä suurella voluumilla. Oltiin ihan märkiä. Loppuosuus tultii lätäköitä ja muuta märkää väistelemättä, ku peli oli jo pelattu, ja kaikki vetimet likomärkiä. Uunolle tuli tänään kiloja, ja metrejä 13,5:n paikkeille, ja pyörälenkit päälle (n.25). Veteraanolle tuli paljon suuremmat määrät juoksua.

No mukava oli päästä heti lämpösee suihkuu, ja Veteraanon notkollaan olevan kahvi/muonapöyvän äärelle. Pari tuntia siinä jutusteltiin, ja sitte Uuno kiitteli tarjoiluista ja mukavasta lenkistä, ja lähti Kankeella "jäykistelemään" kohti Torreviejaa.

Yläkuolokohassa toppasin, ja otin tuon yllä olevan kuvan, vähensin vähän vaatetusta, ja olin lähössä jatkamaan matkaani. Valkonen auto lähti siitä talon nurkalta myös, ja kun pääsi liikenneympyrään avoimesta ikkunasta kuulu huuto: "Dirty Bastard", ja nuorehko kaveri näytteli jotakin "nylkytys merkeiksi" tulkittavia käsiliikkeitä. Mie olin vähän yllättynny, ja ihmeissäni, ja kattelin, että mulleko huuto, ja merkit oli tarkotettu.

Ei ollu muita näkösällä, eli miulle oli merkit ja huuto huuveltu. Kattelin siinä vähän tamineitani, ja kyllä nää vähän likasia oli kaikki, tennareita, ja muuta myöten, eikä Kankeekaan ollu nyt ihan "puhas pulmunen" pitkien taipaleijen ja pesemättömien päivien jälkeen. Pikkusen jäi askarruttamaan se, mikä oli syy huuteluun? Ei taija selvitä ikänä, niinku ei moni muukaan asia? No Kankee pitää kuitenkin huoltaa, ni on yks mahollinen syy vähemmän.

PITÄNEE LAITTAA "PIENI" KORJAUKSEN POIKANEN TÄHÄN LOPPUUN....HEH...ROJALES JA REDOVAN ALKAA MOLEMMAT ÄRRÄLLÄ. EI JUOSTU KUITENKAAN REDOVANIIN, VAAN ROJALESIIN...HEH...SORI SIITÄ. T.UUNO

Pimpoutta päässä, ja uunoutta ottalohkoissa

Olis tarjolla pari kisaa ens viikonlopun tietämissä. Onhan niitä paljon lisääkin, mutta nuo on lähellä. Ylimmäinen Santa Polassa, johon on matkaa 30km, ja alimmainen Santomerassa, johon tulee matkaa 45km.

Ylin on iltakisa tartaten klo 20 lauantaina, ja alin on aamupäivällä, klo 10 lähtö. Santapolassa on viimene sarja, jossa polovet saa olla jo vähäsen koukussa M/N55, ja Santomerassa saapi olla koukussa yhen pykälän enempi, eli M/N60 verran. Molempii pitäs ilmottautuu keskiviikkoon mennessä, ja ainakin toiseen oli osanottajamäärän rajoitus.

Ei oo vielä tullu kolleegoilta vahvistusta lähtevätkö mukaan....tai tarkemmin sanottuna pääsenkö muijen kyytiin. Molemmat on kyllä pyörämatkan päässä, ja jos muilla on muuta mänöö, ni Kankee kyl varmaan mänöö molempiin kisoihin yhtä nöyrästi. 

No aina on tietysti rengasrikon vaara vaanimassa, ja se on selvää, että Santomeraan lähetään säkkipimeessä, ja Santa Polasta tullaan samoilla valoilla, ja puolenyön tietämissä. Renkaan vaihtoki pimeessä on varmaan työlästä näkö- ja vainoharhaselle Uunolle. Ei oo vielä kohalle sattunnu sitä kokemusta.

Siinä pittää olla jonkun verran pimpoutta päässä, ja uunoutta ottalohkoissa, joka tämmösiä suunnitelmia ees harkittee. Mie ainaki nyt oon harkinnu.

IX Carrera Popular Villa de Dolores. 6.10.2018

Hanne taas sarjassaan ykkösenä! Hienoa Hanne ja Onnittelut!

Tänää iltapäivällä lähettii ajajelemaan kohti Kipukylää, eli Doloresia. Huoltopäällikkö  Jore ohjasteli ajopelinsä minuutilleen mörskän etteen. Siintä ajeltiin ottamaan Veteraano-Vesa myös rattaille Guardamarista, ja edellen ajotus oli ihan sekuntitarkkaa työskentelyä, ja nelistään sitte nelisteltiin liikennympyräviidakon kautta kohti kaikille tuttua kisakylää.

Pirssiki saatiin semmoselle paikalle, josta uunompiki osasi lähtöpaikalle, ja suoran näköyhteyven takia myös autolle takasin, tarpeen vaatiessa, vaikkapa ihan itekseen, ilman käjestä pitäen talutusta, jota joskus on jouvuttu harrastamaan Uunon sekopäisyyven takia.

Ilma oli helteinen +26°C, 3m/s tuulta, ja aurinko kurmootti ankarasti vielä viimesillä säteilläänkin.

Hilpeissä tunnelmissa...

Torsaalien haku oli ripijä toimitus. Ensin varmisteltii torsaalinumerot, sitten tiskiltä torsaalit, ja juoksijan polsa, joka sisälsi teknisen paijan.

Tuttavia oli siellä jo monia Uunollekin, vaikka Uuno ei kaikkia muista ees tavannensa. Ilmapiiri oli letkijä, ja siinä letkeessä piirissä sitte käytii Vesan kustantamilla lähtö-kahveilla. Mie kurnutin mainijon makusen Kortaadoni hyvällä janolla, vaikka annokseen kuuluva kakkupala jäi koskematta, mutta konjakilla maustettu kermavaahto vilahti livakasti Uunon helttaan. Kiitos Vesalle ponsoroinnista, velkataakka kasvo yhen Kortaadon verran.

No siintä autolle kisavarustuksen varusteluun, ja se ku saatii tehtyy, kyykkäilemään verryttelyä, ja "seipäällisen heittoa". Näijen toimitusten jälkee, jo hirvee hiki pinnassa, pientä venyttelyä ja kykkimistä lähtöputkilon alla.

Tartti tapahtu tasan klo 19, ja alku kyyti oli Uunolle vähän liijan kylmää....laukalle mäni liikaa alussa. Ois voinnu vaikka mieluummin alotella ravilla. Eka vilkasu esijuoksijaan näytti tahtia 4.29 ennen ekaa ysikymppistä mutkaa oikijalle. Tällä kunnolla se oli liijan lova alku.

Pystiseremonijan alkupään osallistujia...

No jatkohan mäni sitte tuon "laukka-alotuksen" mukasesti, eli jatkettiin pikku hiljaa hiipuvalla keskitahilla. Osasyy hiipumiseen saatto olla myös tuo lämpötila? Mäne ja tiije.

No ennen lähtöö kyselin viisaamiltani reitistä, ja pohiskelun tulos oli, että reitti koostuu kahesta lenkistä...heh...no Vesa tuli toisen lenkin alkupuolella vastaan jo aikaa sitten kääntöpaikan ohittaneena, ja huikkasi, että kolme lenkkiä. Mie vilkasin esijuoksijaan, ja perhana masenti, ku se näytti jotakin kakkosella alkavaa lukemaa....heh....eli samalla rahalla ''sai" nyt kyykätä yhen lisälenkuran.

Jompikumpi kerkisi "pytylle", ja toisen kerkiiminen jäi sekunnin päähän. (Edellinen lause osin kolleegaltaklainattu) Onnee molemmille kuitenkin hyvistä suorituksista!

Siintä raahauvuin aikojen riittävästi kuluessa maaliputkilon alitte mieki. Tän illan kyykkäys anto ajan 32:39, keskitahti 4:49(oma), ja ajalla sijotuin Categoria E:ssä (M55) sijalle 10. Takanani oli vähempi jengiä ku eessä.

Vesa oli ajalla 27:50 sijalla 4. Harmittavasti, koska sijalle 3. ois riittänny sama aika.

Hannehan rypisteli jälleen kerran sarjassaa ylimmälle "tuolille". Onnea!

Senverta oma analysaattori jakso vielä toimia, että kattelin tän illan kyykistelyäni, ja vertailin viimeviikonlopun Rojalesin 10km:n kisaan. Tämä oli kaikin puolin huonompi, ja siltä se myös tuntu "luonnossa". Keskisyke oli 149, eli pari pykälää alempi, kuin viikko sitten (tietysti vauhti oli nyt vähän kovempi, joten kunto noussutkin? Se on mahdollista?). Askeltiheys 3 pykälää pienempi, sekä ns. Training Efect vain 3,6, viikko sitten 4,3. Keskitahti vain 4 pienempi kuin viimeviikonlopun kisassa. No esijuoksija kuitenki ilmotti taas yhen yksikön maksimaalisen hapenoton noususta, joten hyvä reeni muuten, ainakin sen perusteella.

Jorelle kiitokset kyyvityksestä ja muustakin huvista! Tässä vaiheessa velkataakka oli kasvannu entisestään, eli yksi kyyti siihen taakkaan vielä lisää.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Marokkolainen stilettimies, egyptiläinen ja slovaki

Tännää aamusella heti aamupalotteluijen jälkee piti lähtee Kankeella kaahaamaan kylälle. Rouva-Uuno mäni LaMatan markkinoille, ja sinne mie en nyt joutannu. Piti käyvä hoitelemassa näitä vuokra- ja Internettipisneksijä.

Vuokra oli maksamatta, ja Nettihenkilö oli eilen illalla kesken mussiikin soitannan pätkässy yhteyven poikki. Sitä piti yrittää saaha uuvestaa kytketyksi.

Toppasin Kankeen vuokravirman etteen Uunon vakiopaikalle, puun ympärille liekaan, ja rynnistin sissään. Siellä oli vastassa Slovaki-neitonen, joka hyvin puhu myös Härmää, ja asijat saatii niin hollille, kun oli vaan mahollista, ja mie lähin etiskelemää "Pelukeerija", eli parturia. Sehän löyty heti, ja kyselin, pääseekö koska pukille, ja luvattiin, että ihan kohta.

Ei muuta ku oottelemaa. Pelukeerin omistaja, ehkä kolmekymppinen marokkolainen mies kätevästi hoiteli miun eellä olevan kuontalon, ja sitte oli miun vuoro istahtaa penkille.

Homma hoitu Marokkolaiselta joutusasti, ja välillä myös muijen tuttujen, jotka ovella käi, tervehtiminen, ja puhelimeenki vastailut. Stiletti viuhu ja tukka oli kohta ajeltu. Sitte kysyttii, ajellaako turpavärkki, ja uunon jo "mursuhtavat" viiksetki, ja  vastasin, että mikä jottei.

Taas stiletti viuhu, ja kaikki karvat lähti neniä, ja korvia myöten. Vähän kyl hirvitti, ku aatamin ompun ympärillä olevia jouhia katkottii, ja jos tuo vaarallinen stiletti pikkusenki lipijää otteesta, ni Uuno on päätä tai ainaki kurkkuu lyhkäsempi. Hyvin taittu neki jouhet, ja ainut, mikä jäi katkomatta, oli suun sisäpuoliset maholliset karvat ja suussa heiluva, Uunon kieli.

Sitte anto stilettimies miulle luvan nousta, ja maksoin kympin laskun, jossa oli puolet tuota turpavärkin siivoomismaksuu, ja loput Cabellon katkasumaksuu ja muuta siivousmaksuu, ja jokunen osa turistilissää.

Kyykkäsin takasin vuokravirmaan selvittelelmään Nettihommaa. Siellä oli Egyptiläine tyttönen tullu lisukkeeksi, ja Uuno rupatteli muutaki, ku pelkkää nettiasijaa, Uuno kun on, ja semmosena varmasti pyssyykin. Mikkää ei mihinkään muuhun ainakaan viittaa. Hommat saatii hyvälle mallille, ja lähin ulos, päästin Kankeen liekasta, ja ratsastelin rantabaanaa nouvatellen Suomi-baarille munkkinahville.

Siintä jatkoin mörskälle, ja aluperäne ajatus mörskän hetekalle heittäytymisestä muuttu Aromatica- puistoon mänöksi, jossa sitte pienet venymis- ja voimailusessijot vejin lävitte.

Sitte tuli päähä ajatus, että taijan polkee Montesinosin kylän aukijolle olusille. Niin teinki, ja lähin sytkyttelemää sinne päin.

La Siestan Mercadonan jäljeen oli ennen Corleonen veljesten autokauppa, mutta nyt oli virma joutunnu antamaan tilaa Iberian Autolle, vaikkakin huhun mukkaan veljekset teki aina "mahtavia" tarjouksia, joista asikaan oli mahoton kieltäytyä. En tiije mikä mäni pisneksissä pieleen?

No siintä jatkoin suolajärven rantaan ja radanpohjaa pitkin kohti Los Montesinosia. Siellä Kankee keskusaukijolle parkkiin, ja Tankillinen olutta nokan alle. Se ei kauvaa siinä alla kerinny väljähtyy, ku oli jo kuivemmissa suissa, ja pois silmistä.

Siintä kiihyttelin yhen tankin kumarassa kohti LaMatan luonnonpuistoo, jonka läpi päristelin. Portilta jatkoin päristelyvä La Matan suuntaan. Markkinat oli jo lopuillaan, ja jatkeskelin siintä mörskälle, ja hetekalle hetkoseksi levyttelemään. Kilometrilöitä tuli 34 verran.

Sitte oli vuorossa Kiinanmiehen kuppila, ja Espanjalainen lintutanssi, joista en nyt jaksa ennää sen enempää rutista....heh....ku raukoo jo mukavasti.

Logaritmit

Eilinen ilta ja koko tämä päivä on männy Uunolta matemaattisten harrasteluijen parissa. Kakstoistatuntinnen ei riitä tuota sessijota kuvailemaan, vaan aikaa mäni rapijasti yli tuon ajan.

Uunohan on joutunnu viime vuoskymmeninä paneutumaa noijen kaavojen pyörityksee liijanki kanssa, ja tämmösen "pula-ajan inssin" pää oli siinä pyörityksessä välillä liijanki kovilla, mutta hengissä siitäki koettelemuksesta selvisin ja "täys uunona" PÄÄSIN eläköitymään.

No nyt oli mukavaki yrittää perehtyä logaritmiyhtälöijen ratkomiseen, vaikka aikaa oli käytettävissä vaan eilinen ilta, ja tää päivä yhtälöijen ratkomiseen.

Asijaan perehyin uunomaisella intensiteetillä, eli ihan täysillä, unohtaen lähes kaiken muun ympärilläolevan. Jelpata pittää kaikkija, se on Uunon motto ollu aina, vaikkakin viime vuoden tapahtumat on siihe mottoo tuonno PAHAN lommon.

Mukava, ja IHAN MAHTAVAA oli huomata, että tälläkin lyhkäsellä ajalla sain ratkottua lähes kaikki tehtävät. Uunon nuppi tutisee vielä alkavasta dementiasta huolimatta ihan uunoille esimerkillisellä tavalla, vaikkakin yksinkertasempi laskutoimitus tuottaa Uunolle vaikeuksia, koska Uunon pitäs päästä toimitusta miettimään issekseen ja rauhassa.

Siinä maalliksi yhen tehtävän "Uunoratkasu", joka ei sieltä vaikeemmasta päästä ollu. Uunon pää on kyllä sieltä vaikkeemasta päästä.

Iltapäivän loppupuolella käin viemässä Rouva-Uunon LaMatan rannikolle uiskentelemaan ja ommaa tulikuumaa kuuppani samalla vilvottelin rannalla. Kova oli aallokko, ja uiminen mahotonta.

No sitte lähin lompsimaan mörskälle. Siellä vermeijen vaihtoon ja luonnonpuistelualuvelle uuno-pitkälle lenkille. No se oli sieltä parhaasta päästä, ja nautin hirmusesti auringon viimesistä lämpösistä sätteistä luonnonpuistelualuveen päässä. Pienet venyttelyt, ja takasin kyykkäys...ihan mahtavan mukava lenkki, ja pulukoppimäkikin tultiin "juoksemalla". Kilsoja 16, ja keskivauhti jotaki 5:35 huitteilla, en muista tarkalleen.

Mie oon ilonen täällä omalla tahollani. Olkaa työki, missä sitte oottekin! Toivoo elämäänsä kuitenkin "lähes" tyytyväinen.