Eilinen lanauspävä päätty omalta kohalta suurmenestykseen. Sain sen lanauksen tehtyy kokonaan viimoseen kolalliseen saakka. Pari elpymisjaksoo sisälty sessijoon, joka kesti 9,5 tuntija. Ennen toista elpymisjaksoo meinas usko ja voimat loppuu, kun hoipuin tuvalle karvareuhka ja pää vinossa rättiväsyneenä. Onneksi syy oli vaan nesteen, hiilen ja hytraatin vajeesta, jotka kaikki oli korjattavissa.
Nestevajeen korjasin kolmella kahvimotilla, hiilivajeen ruisleivällä ja hytraattivajeen leivän päälle lastaamallani mansikkihillolla. Sitte hetekalle, ja yhen maissa olin jo taas valmis taistoon ja lanaukseen.
Mietiskelin jo eilen, että tälle päivälle luvattu parinkympin pakkanen voipi tehä tenän koko urakalle, ja onneksi sen älysin. Niin ois kyl tapahtunnu.
Tänää sitte oli tarkotus yrittää "juoksua", vaikka mittari näytti yli -20°C, jossa on 40 astetta miulle liian vähän lämpöö. Otin huomioon tuon alkulämmittelyn tärkeyen, kun ollaan näin matalissa lämmöissä. Homman hoitelin kaasukaminan lämmössä villasukat käryten. Kärytyksen jälkeen vetasin villasukat jaloista, Jääpukit jalkaan ja hölkkäämään pitkin asvaltin verosta, juuri aurattua paanaa. Vetelin paanan loppuun valtatielle (n.600m), ja käännyin takas. Kilsoja kertyi 1,23 kappaletta...yhteensä...heh. Pitäs ruveta harkittemaan jo siirtymistä pikamatkoille.
Kämpillä kaasukamina täysille, ja lämmittelemään. Vaatteet vaihtoon ja ulos puunkantoon ja umpeentuneen avannon kirveelläaukasuun. Vajaan puolen tunnin ulkonaolon jälkeen varpaita rupes palentamaa sillee, että oli taas syöksähettävä kaasukaminan kupeeseen.
Loppulämmittelyn teen saunassa, mikäli joku luonnonvoima ei tee ylivoimasta Force Major estettä Uunon suunnitelmalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti