sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

VIII Carrera Popular BENIJOFAR 7,5Km Premio Casas Manuel. 10.3.2019

Samuli ei pettänny Uunon, eikä muijenkaa kannustusjoukkojen odotuksia. Hieno oman sarjan voitto, ja maaliin toiseksi nopeimpana koko kisassa.
ONNEA KOVASTI!!!

Aamulla hämärän rajamailla lähettii sitte Samulin kera "kankeilemaan" ja "jäykistelemään" kauraryynien ja läskin voimalla toimivalla kalustolla kohti 14km:n päässä olevaa Benijofarin kylää. Tarkotuksena oli juosta siellä 7,5km:n kisa.

Yleisten miesten pyttyseremoniat. Onnea!

Valmistelut oli tehty nyt huolella, koska oltiin omalla kalustolla liikkeellä, ja mukaan otettavan tavaran määrä oli rajattava minimiin, mutta vararengas, ja renkaanpaikkaus- ja vaihtovälineistö oli ihan pakko ottaa mukaan, kisan ja pyöräilyosuuden vaatimaa "rättikokoelmaa" unohtamatta.

Vielä oli sen verran pimeetä, että otettiin varmuudeksi takimmaiseen polkumulaattoriin punainen takavalo, ja etummaisen ohjastajan ottalohkoille valo, ja molemmille heijastimet jykevien hauislihasten ympärille. Ihan sääntöjenmukanen ei varustus ollu, mutta valaistukseen riittävä.

Vakio "kevennyspaikka".

Pysähyttiin vartin veivauksen jälkeen tutulle "kevennyspaikalle", ja pyörätien penkka vilisi vikkeläkinttusia isompia ja pienempiä jänis-eläimiä.

Siintä jatkettiin edelleen hitaalla vauhdilla Benijofarin kylän pääkadun mäkeen, jossa kaikki kisatoiminnot sijaitsi. Hajettii dorsaalit, ja luovutettii hyvin meitä palvelleet Kankee ja Jäykin niille erityisesti varattuun hoitopaikkaan. Osa muistaki tavaroista jätettii myöhemmin samaseen talteen. Kaikki pelitti mainijosti, palveluu myöten.

Oltiin ajoissa kisapaikalla, hiljaista hetken vielä.

Aikaa kun oli rutosti, käytii vähän katsastamassa sitä viimestä jyrkintä reitin kohtaa ennen laskuosuuden alkua. "Hyvältä" näytti, ja myös sitä oli käytännössäkin.

Sitte loput kamat säilöntäpilttuuseen ja verrytelemään ja lähtöö oottelemaan putkilon alle. Niitähän oli täälläkin pystytetty puolenkymmentä varmaan juoksijoiden loppukirin pidentämiseksi, kun jokaiselle putkelle pitää heittäytyy ja vauhtia ja hampaita kiristellä, kun ei tiije mikä se oikee maaliputki sitte on.

Sitte lähettii siihen ylämäkeen. Nyt oli kyl täkäläiseenkin lähtöön verraten poikkeuksellisen kova mökä päällä lähössä, ja niin perhanasti oli sitä eri väreissä kimaltelevaa tinapaperisilppuu ilmassa, että parisataa metrijä piti yrittää henkee vetää takaosaston kautta, ettei tukehu heti lähtöviivoille. Ei siihen tainnu kuitenkaan ketään tuupertua, tai ainaki ruhot oli jo kerätty pois, kun tultiin siitä ylimmästä kohasta alaspäin ja lähtöpaikan ohitte uuvestaan.

Miulla oli keskitahti yli vitosen lukemissa ylimmässä kohassa. Sitte se alko laskemaan, kun pääs päristelemää alamäkeen reilun kilsan verran. Alamäen lopussa se oli 4:28 minimissään. Siinä vauhissa Uunon tissiliivit ja takatukka sai jo alta neljän minuutin kilometrikyytiä. Liivithän piti nyt mukaan ottaa, kun puhe-elin ja hätävarakyytikassa, ja avaimet sen vaati, koska kauramoottoriavusteisella kalustolla oltiin liikkeellä.

Tässä meijän pukukoppi. Parhaita puolia kopissa oli erittäin hyvä ilmastointi.

Alamäen jälkeen sitte alko 4km:n mittanen, pääosin hiekkapintanen "jyystö". Siinä kyl Uunon keskitahti rupes valumaan huonoon suuntaan, vaikka ei mitään simahtamista tapahtunnu kuitenkaan.

Keskitahti oli lukemissa 4:38, eli jo sekunnin päässä tuosta viimevuotisesta, ja edessä oli reilun kilometrin nousu, ja reilun 500 metrein mittanen loppusuoran lasku.....hapotti jo kovasti kainaloita ja oli jo hikikii, mut eipä sinne maaliin muuten pääse ku ähisemällä, ja sillee yrittelin sinne miekin.

Korkeimmalta paikalta sitte pellit auki, kellä vielä jotaki avattavaa oli jälellä. Uuno oli jo pellit saannu avattuu matkan aikana tarpeeksi, mutta sain peltii sen verta rakosellaan pijettyy, että keskitahti oli sekunnin parempi kuin viime vuonna....heh...tällä vuotuisella parannuksella 50 vuoden päästä loppuaika paranee usealla minuutilla.

Samuli ei oo kisan jälkee moksiskaan....Uuno oli.

No ihan "normisuoritus" se oli Uunolta. Sijotus oli sama kun viimekin vuonna eli 11. VetEM55-sarjassa. Keskitahti nyt 4:38 (oma kellotus) ja keskisyke 150. Loppuaika vastaavasti nyt alle 35? Viime vuonna35:03.

Samuli veteli hienosti koko kisan, vaikka on kilsoja takana lähes maksimit. Pienellä määrän kevennyksellä tulos ois ollu vieläki parempi, mutta Samulin tavoitteet on tulevissa, ja tämä oli hyvä harjoitus. Kiitos Samulille mukavasta päivästä, ja onnea myös tuleviin!

Kovasti oli juoksijoita ja muutakin väkeä paikanpäällä. Osanottajamäärähän oli rajattu 550 joksijaan tässä kisassa. Vain nopeimmat ehtivät mukaan.

Sitte kateltii seremoniat loppuun, ja viriteltii kulkupelit menokuntoon, ja lähetti poleksimaa maalisuoraa taas ylöspäin, ja kohti Torreviejaa.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

6 kommenttia:

  1. Onnittelut molemmille hyvistä juoksuista
    Täällä Suomessa ei tällähetkellä pysty kun lumihankijuoksuun.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Olli meijän molempien puolesta ja menestystä tulevalle viikolle omiin "kisoihisi".

    VastaaPoista
  3. Uuno se vetelee edelleen pelkkiä ykkössijoja. Nyt sijoitus kirjoitetaan jo kahdella ykkösellä. Pate onnittelee "ykkösmiestä".

    VastaaPoista
  4. Heh ..joo, siulla riittää positiivista otetta, ja näkemystä, ja se on MAHOTTOMAN HYVÄ! Täällä "kämpällä" kyl kahen ykkösen mies on kakkosmies. Ykkösmiehellä on nyt tiskihuki. Kiitokset kuiteski onnitteluista!

    VastaaPoista
  5. Quatro uunoili kommenttinsa väärään paikkaan eli tuon edellisen julkaisusi alle.
    Tässäkin vielä onnittelut molemmille.

    VastaaPoista
  6. Heh...kiitokset, eipä taija eenää näillä vuosilla pienet "yhen pykälän" epätarkuudet hetkahutella meijän eloa isommin. Mie jo ilmottauvuin perättäisinä viikonloppuina puolimaratoneille...heh...tästä en selviä millään! Terveisii myös kotijoukoille!

    VastaaPoista