Oon alotellu täällä Torressa tuon kuus viikkoo kestäneen joulutauvon jälkeen monenlaista "kuuria". Yks tärkeemmistä on varmasti tuo mikromuovin siedätyshoito.
Kaikki maaliman luontoon joutuva muovihan aikojen saatossa pilkkoontuu vöhintäänkin mikromuoviksi, ja ehkäpä vielä nano- ja pikomuoviksikin asti. Kuka tietää?
Sittehän se vesistöjä pitkin liruttelee valtameriin kieriskelemään siellä isoina lauttoina rinkulaa, ja sieltä lohi- tai valaskala sen napsuttelee suuhunsa, ja sitte ihmiseläin popsii sen taas mahaansa ja kuivalle maalle takasin.
Mie alotin siedätyshoijon varmuuveksi makromuovilla, joita on joutunnu natustelemaan isot palat suuhunsa monet kerrat, ku lähes jokaihine muona on kääritty kaikenmaaliman kuttaperkkoihin sisälle piiloon. Nykyset kuttaperkat on vielä niin sitkeitä ja lujia, että niitä ei saa rikottua millään. Ennenvanhaan ensimmäiset muovit oli kunnon kuttaperkkaa, ja sen sai rikki ajatuksen voimalla.
Nyt ajatuksen ja lihasvoiman avustuksella heittäyvyn kohta hetekalle. Huomenna luvassa+19....siintä pitäs huumorija repijä Perslantijassakin? Toivoo Uuno.
Ei hemmetti mitä ne on tehneet lankkusillalle?
VastaaPoistaOlen perinteisesti ruukannut käydä lankkusillalla kaatumassa pieniin epätasasuuksiin, ja pienet polvi ja kämmen ruhjeet hankkimassa.
Perinteethän tässä loppuvat, jos ei enää lankkusillalla pysty heittäytymään.
Sitä on pentele tultava katsomaan pikaisesti, vaikka lentohinnat sydäntä raastais.
Joo tuossa alkupäässä on laitettu asvaltiksi koko baana. Kyl siellä kauempana vielä löytyy hyviä kaatuilupaikkoja...mut kuinka kauan. Koitahan saaha lentolipukkeet järjestyksee ni käyvää kattomassa.
VastaaPoista