keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Hammasviilari ja sporttispesialisti

 
Miulla oli koko maanantaipäivä varattuna terveyvenhuoltoon. Siinä joutu singahtelemaan Luumäjeltä Haapasalon saaresta Kouvolan kautta Helsinkiin ja takasin sitte ko hommat oli hoijettu. Oli ennakoitavissa sateinen, pitkä ja hikinen päivä.

Herätys oli jo klo 5.00, ja aamupalan syöntiin ja huolellisen hammasmuovijen hinkkauksen jälkeen varusteet venhoon ja kovassa vesisateessa yli Kivijärven mantereen puolelle. Hyvin ainakin heräsin. Uunituoreet Nokian talvijatsarit pelitti mahtavasti, eikä tarvinnu pelätä sukkanailonijen kastumista niinku vanhoilla vuotojatsareilla aina kävi ku kinttuansa veessä hetken liotti. Nyt oli nailonit ihan kuivat venhon telakoinninkin jälkeen.

Sitte riisuttii järvenylitystamineet lähes täyteen Nipponin Rusinan perälootaan ja Satun Makijoille kahville. Hiissauvuin sitte Rusinantten (Nipponin Rusinan, eli Rosinanten nimen uusin versio) kanssa entisen Turistihovin (nykysin Pub 23) ja entisen Nuorisotalon (nykysin Motiimi) väliselle parkkipaikalle ja jatkoin matkaani lähellä olevan hammasviilarin ootteluhuoneeseen.

Veskissä käin vielä hinkkaamassa hammasmuovijen väleistä pois Satun pullanpalaset ja sitte oli jo miun vuoro istahtaa hammasviilarin viilapenkkiin. Penkki ja viilari oli kyllä mukavia, mutta hiki siinä käänteislankutuksessa tulee väkisin, ku joutuu aina sen puolituntisen olemaan pelkkien kantapäijen ja niskan varassa viilapenkissä.

Hiki siinä tais tirahtaa meiltä molemmilta ja itku välillä ainaki Uunolta ku huolella viilattii ja tongittii viilapiikillä kaikki karstottuneet hammasmuovijen välit putipuhtaiksi. Lopuksi sitte vielä kiillotettii muovit huolella ja laitettii siihe sekkaan joku vaksi pinnalle. Huokasin syvvään helpotuksesta ku homma oli ohi.

Sitte Rusinantte ja Uunon liuhuletti kohti Helsinkiä. Miulla ois ollu nyt mahollista käyttää myös Onnipussia, ja kyytii ois päässy tuosta Tepoilin nurkilta, ja perilläki oisin päässy Kampin Terveyskeskuksen liki, jossa miulla oli tuo seuraava miittinki sovittuna sporttispesialistin pakeille. Oisin kuitenki joutunnu kökkimää Kivikylässä tuntitolkulla ja siellä en halunnu aikaani yhtään tärvätä pakollista enempää, ja niinpä lähin yrittelemää Rusinantella, vaikka tineroita palo tällä systeemillä paljo enempi. Onnipussi ois ollu hinnaltaan kympin molemmin puolin per suunta....plus tietysti "uunoilulisät", joita joutuu aina makselemaan tahtomattaan, eikä niijen määrää voi etukäteen arvioija. Samat lisät on titenki vaarana myös Rusinantten kyyvilläki, mutta nyt pääsi lähtemään ihmisten ajoissa takasin.

Vettä losotteli ja ajelu oli työlästä. Kiire ei kuitenkaa ollu ja toppasin Kuninkaantien ABC:llä sumpin pihistykseen, niinku tapana on aina ollu. Sitte jatkettiin ja lähtiessä laitoin jo tuon vanhoilla kartoilla olevan Nuvikaattorin päälle. Ilman Nuvikaattorija ois pitänny jo lähtee edellisenä päivänä pyörimään Helsingin kujille.

Vettä sato, ja itkuu, rattii ja hikee väännettii ja kaistoja vaiheltii lukematon kerta ennenku Mannerheimin kujalta pääsin oikijalle kääntymää Presitenttihotellin eteen. Siinä sitte jonossa ahistava viisminuuttinen paikallaan ennen P-Kamppi parkkihalliin syöksähystä. Lippu masiinasta kätteen ja tyhjä paikka löyty heti.

Sitte kapsäkit ja kumilurtsi mukkaan ja Rusinantesta ulos. Sitte tuli vaikeuksia. Rusinatte ei suostunnu lukittemaa itteesä. Mie koitin vaikka mitä konstii, mutta aina lävähti viimevaiheessa ovien sähkölukot auki...teppasin siinä ympäri autoo ainaki vartin verran, mut viimein ne ovet sain sitte säppiin. Oisko Rusinanten takalauta ollu vähä huonosti???No se pitää kyl muistaessaan testata.

Sitte ulostauvuin parkkihallista vesisatteeseen ja lähin haahuilemaan haavi auki kohti Terveyskeskuksen ovia. Siinä joutu kyl kyselemää usijan karran, ennenku neljännen kerroksen oikijaan ilmottautumisaulaan eksyin.

Siinä normaali oottelu lippuautomaatista nykäsemäni vuorolapun kanssa. Sitte pelattii viis minuuttii pasianssia sisäänheittovirkailijan kanssa Uunon kela- ynnä muilla korteilla, ja miut neuvottii käytävälle oottelemaan.

Urheiluspesialisti kiekasi sitte tutun nimen ja mie änkesin otille. Kerroin taustat ja sitte selälleen paperipäällystetylle hetekalle. Vääntelyä, kääntelyä ja puristeluu ja rutisteluu. Sitte ylös ja neuvonpitoon. Hoito-ohjeet, lääkkeet ja röntgen mahollisen luupiikin toteamiseksi. Kortisoonii ei nyt tökätä, ku äitynny kohta on niin alhaalla. Spesijalistilla oli kestävyysjuoksijan taustat ja tuntu tietävän mitä teki. Ja kyl mie kuuklasin, ja näyttää, että on tehnny paljon. Uuno ei tienny.

Mie ulostauvuin tyytyväisenä ja nilkutin tiskille taas pasianssin peluuseen Uunon korteilla. Nyt pelattii vaan yhellä kortilla, ja se oli pankkikortti.

Uunon nuppi oli jo jokseenkin sekalla ja pyörällä, ja aika homma oli löytää ittesä talosta ulos, ja sitte ettimää sitä P-Kampin sisäänmenoo. No se oli ihan likeellä, ja löyty heti, mutta miun parkkeerauskortille sopivaa maksumasiinaa ei meinannu löytyy millään. Kaikenmoista masinaa oli joka nurkalla. Yhen kerran sen jo tungin väärään masinaan, mutta masina yskäsi sen onneksi ulos.

Sitte jo löyty oikija masina ja sain 15€:n maksun suoritettuu, mutta 50€:sta vaihtorahat peliautomaatti sylki kakseurosina...voi pertsuikki, nyt oli tineroita. Sitte tuli etteen seuraava ropleema. Miten perhanassa pääsen tuonne parkkihallin puolelle, ku kaikki ovet on säpissä. Sitte taas kysyttii, ja joku viisas osas Uunoo valistaa, että lipukkeessa on numerosarja, joka pittää näpytellä ja sitte ovet aukee uunoillekkii. No miun rillit oli syvällä repussa ja mie lyöttäyvyin seuraavan sissäänmänijän vanaveteen ja painelin tuossa samassa veessä sissään ilman näpyttelyjä.

Rusinantte löyty ja Nuvikaattori päälle ja ratin pyörityksee. Kuninkaantiellä stoppi ja Tepoililla toinen ja vesisajeveneilyy ja huvijahti liekaan.

Koko päivän sain käytettyy näijen operaatijoijen toheloimiseen. Toivottavasti tuo akillesvaiva tästä alkaa jo peräytymään taka-alalle.

TOIVOO UUNO

Kokovuotista uunoilua jo vuodesta 1953 lähtien.

2 kommenttia:

  1. Se on ollut lähes täyspäinen, eikun täyspäivänen seikkailupäivä Uunolla.
    Onneksi lopputekstin lähes takuuksi luokiteltava muotoilu lupailee jatkoa...
    Kannustaa Pate.

    VastaaPoista
  2. Oli se, ja tiesin sen kyllä jo ennakkoon. Henkisesti semppasin jo muutaman päivän ja pankkimasiinasta hain repullisen riihikuivia mahollisia uunoilulisiä varten. Riihikuivat kyl riitti, mutta ne oli vaihtunnu kahen euron kolokoiksi. Reissu oli kyllä kallis pieti. Nytte on pijettävä kyllä kymmenen vuuven paussi tuonne Kivikylään matkaamisessa..

    Joo, uunoilu on kyllä ihan mukavasti lissääntynny viimesten vuosien aikana, eikä katkoo oo näkyvissä siinä lajissa. Kiitokset kannustuksesta!

    VastaaPoista