Minkä takija täällä elellää?

 

Eilisen "sajepijätyspäivän" jälkee Uuno singahti mielellään takasin tänne Haapasaloon. Katon pellitystä, ja siihen liittyvää oheistoimintaa oli nyt tarjolla. Katto oli märkä, eikä sinne kannattannu "lipsumaan" lähtijä, varsinkaan ku issekseen täällä oleilin. No tikkailta kuitenki sain ruuvailtua puuttuvia pellinkiinnitysruuveja kohilleen.

Sitte jo alko olemaan senverta myöhä, että lähin lipsuttelemaa tennariloilla tuoho Kiurulan raitin mäkkeen ylämäkivetoja eilisen löysemmän päivän jälkeen. Saunan patan alle pistelin tulet ennen lähtöö ja takatullessa tuikkasin kiukaanki tulille.

Muutama kurki oli vielä etelänreissulta jäänny pelloille tankkaukseen ja lenteli yöpuullensa.
Mie kuuntelin ratijoo, ja siellä joku asijantuntija ja toimittelija pohtivat nyt jo horsmakukkulalla majailevan entisen resitentin, Kekkosen tekemisijä ja niijen jättämisijä.

Perslantijassahan pittää aina olla asijantuntijoita. Uunoki oli semmonen työelämänsä loppuaikoina, vaikka käyttiki monesti ittestää paremmin kuvaavaa nimikettä: "Pula-ajanasijantuntija". Mitä enempi asijoita setvi, sitä selvemmäksi käi se, että asijoista ei mittään tiije.

Onneksi oli senverta vielä ottalohkoissa järkee, että älysin eläköityy ajoissa. Näillä muistin rippeillä ja Alzhaimerin aluilla ois kaikki lisävuuvet siinä souvissa ollu Uunolle, virmalle ja muilleki entistäki vaikeempija.

Ei laske aurinko enää niemen taakse lauteilta kateltuna, vaan rantaan. Se on ja yks syksyn merkki.

Siinä lauteilla oleillessa tuli sitte tuo Queenin kappale, jossa kysellää tietääkö kukkaa minkä takija täällä elellään. Omasta mielestä miulle on se kyllä selvinny ja entistä selkeempänä se eessä näkkyy.

Monelle on kyllä vielä selviintymättä, eikä kaikille se ees selvijä millonkaa.