Ihmisen vaivasinta aikaa

Hirmune on hinku jo tuonne Torreviejaan eläköitymään. Laitoin tuohon kuvan ens talven mörskästä. Kuvassa myös kovakuntonen keppikävelyn pitkäaikanen taitaja.

... Jatkeskelen tätä muutama tunti sitten pikkusen lyhkäseksi jäänyttä jutuntynkääni. Joku vähemmän viisas (eli täysin järkiä vailla oleva ihminen, ei kuitenkaan Uuno) on joskus männy julkasemmaa semmosen ääliömäsien jutun, että vanhuus on muka ihmisen parasta aikaa. Joopa-joo...tästä on ollu aikasemminki puhetta monessa yhteyvessä ja kiellän ehottomasti asian näin olevan. Sanosin omakohtasiin ja -kätisiin ja myöskin tällä kertaa omajalkasiinkin kokemuksiin ja tuntemuksiini perustuen, että vanhuus on mieluummin ihmisen vaivasinta aikaa.

Muutaman tunnin hetekalla piehtaroinnin jälkeen heräsin vartti sitten (klo 01.45) mahottomaan vasurijalan pohkeessa jylläävään suonenvetoon. Nukkumiseksi tuota parin tunnin piehtarotiaikaa ei voi sanoa millään ilveellä eikä ilmeellä. Huuto ja voimasanat oli julkasukelvottomia kun puoliunessa suonta ruvettiin vetämään. Vejin kohtauksen jälkee itteni peitonsisältä ylös ja kinkkailin siitä yhellä jalalla ja kipijällä kintulla kyökkiin ja tuikkasin kahvit tulelle. Varsin "mukavaa" on tää väsyksissä valvominen ja huonosti nukkuminen....heh-heh, ihmisen parasta aikaa.

Ja aamulla taas paskalapijo nöyrästi pikkuseen Uunon käteen ja ei kun innolla ja satanen lasissa ja pohkeet, sukat ja otta kurtussa vajaan kolmen tunnin hetekalla piehtaroinnin, Buranan ja Megneesiumlisän voimilla työmaakopille.....pikkusen järettömältä tuntuu tääki ajatus, mutta sillee se reaalielämässä tahtoo Uunoilta homma vaan männä.....

(ja ettei totuus nyt pääse unohtumaan: vahvassa ETUKENOSSA näistä "pikkiriikkisistä elämän suoloista" huolimatta....isommat "suolat" on Uunollakin vielä eessäpäin satavarmasti)