Joulua!!!

Paluu ja pidätys

En oo vieläkää oikee toipunnu järkytyksestä, minkä tää Perslantijaan palluu aina aiheuttaa. Lähtövalmistelut kesti pari täyttä päivää. Paljon  oli tehtäviä ja toimiteltavia asijoita. Rättilöitä pestii monta koneellista ja kamoja pakkailtii ja lattijoita ja astijoita pestii. Hessu miut nakkasi ystävällisesti Alicanten lentovenekeskukseen. Tällä kertaa olin lähössä issekseen, ilman saattajaa ja käjestä pitäjää, mikä ois jo nyt aina Uunolle tarpeellinen apu. Nyt oli pärjättävä ilman.

Jos on viis toimitettavaa hommaa, niistä joku aina tuppaa unohtumaan, ja nyt niitä oli paljon lukusampi määrä....välihousut piti ottaa mukkaan, hanskat saataville sukat ja kengät jalkoihin...mielummin oikein päin, niinku nuo päällimmäiset vaatekerrat muutenki. Alimmaiset voipi olla vaikka nurinniskoinki. Omat maletat sain kuitenki toimiteltuu omasta mielestä oikijaan koneeseen ja lähin siitä laukkomaan tuonne aina yhtä epämiellyttävään "turpatarkastukseen". Senverta oli noita työkohteita jo asmullaki ollu tehtävänä, että olin jo valmiiksi jonkunverran sekopäisenä ku sinne kuontalonarvijointikoneen läpi lähin yrittelemää. Pää oli jo tyhjä ja taskuni tyhjentelin ja"pillerin" ja kännykän otin repusta niinku asijaan kuuluu, ja laitoin ne muovikiulun pohjalle ja repun siihen päälle, ja päälytakin erilliseen kiuluun. Kahen kiulun taktiikalla yritin lävitte niinku ennenki jo varmaan muutaman sadannen kerran.

No yks homma pääs unehtumaa, ja se oli tuo metallisolella varustettu vyö. Se perhana unehtu irrottaa. No siintähä oli taas seurauksena jo monennnenko kerran Uunon pidätys ko sirrat rupes ulvomaa ja valot vilkkumaa. Mie ekaks luulin, että se johtu miun metallisolkisista kengistä, jotka joskus on laukassu pidätysmekanismin, mutta sitte muistin vyön. No eipä se muistamine tässä vaiheessa mittää auttannu, ku mekanismin olin jo taas laukeemaa saannu. Ei siinä auttannu muu ku käskystä "manot""arriva", ja seisoma-asennoksi ehotettii kevyttä haara-asentoo. No asentovaihtoehot oli nyt Uunolla vähissä ja kevyt haara-asento tuntu nyt ylivoimaselta asennolta ku vellit oli jo pöksyissä.

Sitte taas normaalit hivelyt ja ihmiset katteli ihmeissään Uuno-eläimen pidätyksen etenemistä. Hivelykäsittelyn jälkee sitte repun valaisija sano, että pilleri ja kännykkä ei saa olla samassa kiulussa repun kanssa, eli miun kahen kiulun taktiikka oli pykälijen vastane, ja siihe ku erehyin sanomaa, että "pasa nada", ni repun valasija riemastu vaan lissää ja linttasi muin elektroniikkaa pullollaan olevan repun takasin valolaitteen suuaukolle. Sitte oli jo parasta pittää Uunon kuontalo jo soukemmalla lisähankaluuksijen välttämiseksi. Uunovitsit ei aina joka tilanteessa pure, sen oon huomannu monesti jo aiemminkin. No kyllä mie vielä kaikesta riesasta huolimatta kiitokseni pidätyksen lopuksi julkasin, ja läksin kamoja ja housujani pijellen syrjemmälle kokoamaan itteni ja kamani.

Itsenäisyyspäivää ja tätäki päivää on juhlittu 2-vuotijaan ja 4-kuukautisen tyttölapsen kanssa...heh....siinä on ollu mukavampaa toimintaa. Tännää käytii sitte elokuvissa itkiä tirahuttamassa. Kuva oli Aki Louhimiehen Tuntematon Sotilas....suosittelen.

Viimosta iltaa

Joopa-joo, kuka vanhoja muistelee sitä kepakolla persuksille. Viime vuoden Torreviejan puolimaratonin juotto- ja syöttöaluetta.

Käytii iltasella viettelemässä viimosta Torreviejan iltaa Uunon mörskän nuoriso-osaston kanssa. Niillä on huomenissa, loppuyöstä Perslantijaan lähtö, ja Uunolla parin päivän päästä. Mukava on ollu, ku pääsivät kääkkää ilahuttamaan. Uuno ei oo ihan jokahisee tiskorientoo osallistunnu, eikä ihan joka toiseenkaa, mut mukavaa on ollu koko ajan.

Käytii Habanerasin Kallen kiinalaisessa, jossa on käyty viimesinä vuosina aina viimene atria nielemässä. Myöhä mäntii sinne liijan aikasee, niinku aina ennenki, ja piti sitä enne käyvä Irlannin miehen ravitsemusliikkeessä yhet irlantilaisittain valmistetut kahvit juopasemassa. Hyväne aika ku oli hyvvää vilposessa kelissä.

Takatullessa oijottii kylän keskustan hikisijä kujia myöten suorinta tietä mörskälle . Väliin mahtu pikku pätkä kilpailuluontosta kävelyyki. Jopa rupes veri kiertämää ja sukkaki kenkäsessä hiertämää, ainaki Uunolla.

Muuta en voi tehä, ku toivotella kaikkee hyvää tulevaisuuteen nuorisolle, joka Uunomörskällä vietti elämänsä alkutaipaleesta jokusen viikon. Kiitos vissiitistä, ja turvallista kotimatkaa....toivoo Uuno.

Mahottoman mukavaa

Viimosia kuvia Uunomörskän kattoterassilta äsken otettuna.

Eilen alottelin jo lähtövalmisteluitani Perslantijaan. Vuosi on ollut tähän männessä huonoimpia miesmuistiin. Uunomuisti on vuotta lyhkäsempi ajanjakso, mutta miesmuisti on jo kymmeniä vuosia ja naismuisti lienee vielä tätäkin pitempi ajanjakso?

Ajelin Jäykimmän Pinomariin ja sieltä ei ilman kahvija oo tarvinnu lähtee juuri koskaan.  Eikä tääkää retki poikkeusta tehnny. Kiitokset taas Kyllikille ja talon isännälle. Siintä kävelin kuuven kilsan matkan mörskälle ja välillä poikkesin Aromatica puistossa venymässä. Sitte oli vuorossa tunnin hierontasetti tuossa puolentoista kilsan päässä. Samalla vein Vielä Kankeemman uuteen kotiin. Senki kyyvittämänä on monet retket rymytty, ja luita rikottu ja hampaitaki lennätetty....no vähänhän se vikuri oli, mutta em muistele yhtään pahalla. Mainijo kulkupeli hintaansa nähen. Jäykin on uusin, mutta miusta huonoin ajettava, ja vieläki vikurimpi ku tuo Vielä Kankeempi.

Tunti mäni siinä mukavasti, vaikka välillä vähän hikijä pintaan pukkasikin kun lähes jokaine lihaksenpaikka oli hellänä. Olin varustautunnu juoksuvermeillä, ja tarkotus oli sessijon päälle vähän hölkätä, mutta sovittii, että ei ehkä kannata heti päälle hikijä nykästä ja niinpä tulin mörskälle vaan muutaman juoksuaskeleen verran kävelleenä. Hyvä oli olotila kuitenkin.

No nyt aamulla sitte kovassa tuulessa ja auringonpaisteessa käväsin viimesiä investointeja tekemässä Kiinanmiehen kaupassa. Sitte mörskälle ja  kohta takasin paanalle....nyt yritin juosta...heh...pitkästä aikaa homma maistu erittäin mukavalta  ja mielusa oli koko yli 5 kilsan kokemus. Masan, LaMatan kautta 332:n varteen ja siitä Aromatica puistoon ja Pariisille.

Parriisin ylimmästä kohasta ku täyvessä auringonpaisteessa ja kovassa myötätuulessa kylällepäin aloin kaahata, piti vaihtaa uunotyyli Vainijon takakenoksi, jotta pysy raskastekone Uunon runko pystyssä ja jalkakäytävän puolella....mahottoman mukavaa pitkästä aikaa....velat oli sastavia...ja muutaki metkaa.

Hetekalle heitti

Hoh-hoija. Kävin sunnuntaina pyörimässä tuolla Quesadan suunnalla. Sitte senjälkee ei oo muualla pyöritty ku hetekalla...yöt ja  päivät. Välillä kyllä veskissä piti pyörähellä, ku takalauvotus petti ja hetekalla kierislyä ei ollut aikaa jatkaa yhtää sekuntia. Homma alko sunnuntai-iltana ja se eka yö oli pahin. Kuumetta ei ollut juuri puolta astetta enempää, mutta hyvin kyllä muuten vatkoitti sillee että kaksin käsin piti välillä pijellä hetekan takalauvasta kiinne ja yritellä pittää oman takalauvotuksen sulkijalihas mahollisimman kirijänä, että ei vielä nyrkkipyykkihommiin tarvisi ruveta näin horkkasena.

Vasaraki hajos ku sitä uutta Kankeen tankoon laitettavaa vasaratelinettä testailin siellä Quesadassa. No tään reissun jälkeen oisin kyllä sen vasaran vasaroinnu tuusan nuuskaksi muutenki, mutta oishan se somempaa ollut, jos sen ois saannu tehä hillitysti ja hallitusti. Siinä mäni nyt kaikki tiijot Uunon päästä parin viime vuuven ajalta....että niistä on Uunolta turha kysellä mittää. Miehän en mitään päkflässijä enkä mitään muutakaan sevenuppija oo siitä vasarasta otellu. Se on ollu miulle vaan pelkkä työkalu, josta on otettu sormiotteella kiinne ja sitten yritetty sillä nuijia mitä nuijittavissa on millonki ollu ...tää vuos on kyllä ollu tähän mennessä basso- ja hanurivoittonen, johtuiko tuosta vaarasta? Mäne ja tiije...

Kuviakaan ei laitettavaksi nyt kuivanrapsakan, pierunhajusen tekstin sekaan oo, ja vaikka oliski, kyseenalasta on, taipuuko tää sipasupilleri ja Uuno niijen laitteluun näijen kokemusten jälkeen.

Kymijokiviesti 9.6.2018

Uuno on ruvennu pikku hiljaa talviunestansa heräilemään, ja Kymijokiviestiin juoksijoita keräilemään. Juoksuhan juostaan 8 hengen joukkueen viestinä, ja Uuno on ilmottannu 2 joukkuetta viestiin. Tällä hetkellä pääsee mukaan 15€:lla/juoksija. Mikäli innokkaita on yli 16, ilmotetaan 1 joukkue lisää, ja hinta kaikille sillon vähän nousee.

Eli jos oot ite innokas lähtemään mukaan viestiin, tai tiijet, että joku muukin haluas tulla, otathan yhteyttä Uunoon. Juoksutasolla, iällä, suvulla, eikä puolellakaan oo väliä. Molemmat joukkueet on nyt ilmotettu Avoimeen sarjaan, eli ovat sekajoukkueita.

Lisätietoja Kymijokiviestistä löytyy viestin kotisivuilta:
http://www.kymijokiviesti.fi/

Testit

Testi meneillään mahtavassa urheiluhallissa.

Vielä oli kääkällä senverta kintuissa voimia jälellä, että sain kierreltyy Kankeen kiertokankee reilun 10km:n kyläretkelle. Päätepisteki löyty helposti, kun tuolla Los Altosin ja Los Balconesin suunnilla muisti alko palautua pikku pätkissä, ja oivalsin, että näähän on miulleki entuuvestaan tuttuja paikkoja, joissa hiippailtiin Kassupojan ja Olan kanssa 12 vuotta sitten ekalla Torren reissulla.

AP-7 oli vasta tekeillä ja sen takapuolen hiekkatiet oli sillon kovassa käytössä ainakin Olan toimesta. Uuno sillon vasta alotteli tätä uutta 12 vuoden kestänyttä "tulemistansa". No nyt kyllä siinä taitaa jo takaraja olla vastassa?

Mukavaa seutuu tuo Torreviejan suolajärven toisen sivustan mäki.

Kyläpaikassa mehun jälkeen lähettii katsastamaa mukavan isäntäväjen ikioma urheiluhalli. Ihan mahtava paikka, ja välineistö oli riittävä meijän testeihin. Halli oli täysilmastoitu ja lämmitetty. Vakiolämpötila on nyt säädetty +22-23 asteeseen ja talvemmalla säästösyistä pijetään muutaman asteen vilposempaa lämpöö yllä. Valaistus pijetään tässä hallissa ihan tapissa kaiken talvee, eikä siinä pihistellä tippaakaan.

Testit saatii suoriteltuu lepposasti, ja tulokset kirjattuu ylös, ja stte mäntii kokolihan ja nahkan rillaukseen. Mukava oli rutista menneitä ja suunnitellla vähän tuleviakin.

Sitte mie usean tunnin jälkee lähin kierimään vatta killillää kohti omaa mörskääni.

Kiitos hyville ystäville mukavasta iltapäivästä. Toivoo Uuno.