Aamulla yönselässä, taustalla Quesadan mäki yövalaistuksessa.
Uunon duatloni alko kello 4.40, jollon oli kello pärisemässä herätyksen merkiksi. No oikeestaanhan tää oli triatloni, joka alko jo eilen iltapäivällä sillä "patarauvan" parin kilsan mittasella kanniskelulla. Kankeen runkohan on painavaa "patarautaa", eikä mittää höyhenen painosta, hiilen ja kuijun sekotusta. Heräsin kyl ekan kerran jo kahen maissa, ja sen jälkee homma oli pätkittäistä.
Illallahan oli pähkitty Olan kanssa kovasti, mitä tehhää, ku Kankee tuli liijan kankijaksi, ja käytettävänä oli vaan yks pyörä. Selviteltii muutamia vaihtoehtoja, mutta tultii yhessä siihe lopputuloksee, että vaan toinen lähtee jotokselle, ja se toine on Uuno, ku Jäykimmässä ei oo tarakkaa, että vois molemmat lähtee. Sillee sovittii.
Jäykin ekalla tankkaus- ja pasikuikalla.
Puolen kuuven maissa pääsin mörskän ulkopuolelle, mutta tallissa venähti vielä vartti valojen ja romppeijen virittelyssä, ennenku sen ulkopuolelle pääsin. Säkkipimeeseen jouvuin sotkemisen alottamaan. Valenciaanaa myöten kanttailin tuulipöksyjen rässit lepattaen kohti pikkusiltaa, joka ylittää 332-carreteran, ja siitä edelleen Crevilentten tielle, ja Montesinosin kautta kohti Orihuelaa.
Alku mäni ratevasti, mutta Montesinosin jälkeen alko varpaat taas jäähtymää vähän liikaa, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että olisin vaivautunnu tähän tautiin mukaani ottamat muovipussit virittelemään kinttujeni suojaksi...jatkoin matkaa yli AP-7:n ja kohti CV-95:n risteystä valkosin varpain, ja kiristävin hampain. Sormia ei palellu, ku oli "varmanpäälletumput" käsien suojina.
Siintä sitte edelleen "Eiffeltornin" ohitte Jacarillan risteykseen, jossa tiukkasin jakarilla "Jäykimmän" löystyneet mutterit. Bigastron mäessä jo alko päivä valkenemaan, mutta aurinko ei vielä paistanut edessä siinteleviin vuoristoihin.
Bigastron kohilla alko jo päivä vakenemaan.
Kisapaikalle kerkisin ensimmäisten joukossa, ja Jäykimmän tälläsin tuttuun tolppaan liekaan. Kisahenkilökunnalta sitte kyselemään mistä saa torsaalit ja löytyykö rompesäilytys. Kaikki löyty, mutta epäilivät saanko Olan juoksijanbolsaa mukaani.
Lompsin sitte sinne torsaalinjakopaikalle, ja sitte lykästi, ku meitä monen monta kertaa erilaisista pinteistä jelpannu Paco oli paikalla. Taas tuli jelppiä oikeen olan takaa, ja Paco lähti käjestä pitäen ohjeistammaa toimitsijoita, että saan myös Olan bolsan haltuuni. Siinä oli sitte Uunolle kyl rompetta kapeijen olkapäijen kantokykyrajaan saakka. Urhoollisesti niitä läräsin ja kanniskelin pitkät tovit, ja haistelin kisailmapiirijä ja kattelin lisääntyvää väkimäärää.
Avulias ja ystävällinen Paco oli jälleen kerran suureksi avuksi, kun Olan bolsaa olin hakemassa. Mukava on ollu aina osallistuu Tragamillasin järjestämiin kisoihin.
Sitte kävelin radanvarren pikkupuistoon viijen korttelin päähän kisapuistosta ja järjestelin kamojani ja tissiliivejäni, ja avainvyötä ja muuta arsenaalia luovutuskuntoon. Sitte tuli kova hoppu takasin, ku en ollu satavarma usean kyselynkään jälkeen moneltako kisa alkaa..suurin osa sano "a la diez" eli kympiltä.
Äkkiä rinkkapaita päälle ja kisasukat kinttuihin ja tennarit oikeinpäin jalkoihin ja juoksujalkaa kisapuistoon puolenkymmentä reppuu selässä. No siellä sitte selvis, että lähtö on vasta 10.30, ja kiire hävis siihe. Luovutin hirveen määrän rompetta järjestäjien haltuun. Banaani ja pari juomapulloo jäi vielä pyörälleki rosmosyötiksi.
Passikopiot, toinen avainnippu, ja sipasunäytöllinen ja taksikyytikassa jäi selkäpuolelle tissiliiveihini, ja toinen avainnippu vyötäröllä olevaan avainkoteloon. Raggarilasit otin silmilleni juoksuun ekaa kertaa, ja ei niistä mitään lisähaittaa ollu.
Tyhjää vielä, mutta ei kauan. Yks monista putkiloista.
Sitte jäi aikaa tarpeeksi verryttelyynki, ja kohta kinkatii jo kisan alkumetrejä kovassa, korvat särkevässä tykityksessä. Jalkaa ja kättä oli ilma sakijana, ja Uuno siellä jossaki seassa. No siitä selvittii ilman lisävaurioita, ja matka jatku. Miullahan oli juostavana matkana vaan 8km...vetelää ja väsynyttä oli meno. Vanhuuven ja huonon kunnon lisäksi siihen oli useampiki mahollinen muukin syy.
Alussa oli eellä puolikaan 1.40 ilmapallo, mutta sekin kaikkosi Uunosta pikku hiljaa edemmäs. No nopeesti sen kyllä sitte saavutin, ja siinä rykelmässä rimpuilin koko aika. Pari kilsaa ennen maalija mänin sitte ohi pallosta ja tuo entuudestaan tuttu "hevosenkenkä" oli yhtä puuduttava ku ennenki, oli juostava matka mikä tahansa.
Juoksuuni sain aikaa kulumaan 37:52 verran, ja sillä olin sarjassani sijalla 25. Tahti oli 4:44, ja keskisyke VAIN 121??? ja maksimikin VAIN 138??? Eli mäni takaluvotuksen puolelle...heh...ja raskaamman jälkeen.
Juhlakarsinassa.
No maalin jälkee sitte jaettii Tragamillasin pyyhe, ja siitä sitte jatkettii juoksijoille varattuun juhlakarsinaan. Parilla oluvella ja muulla muonalla lääkitsin riutunutta atleettivartaloani, ja aaplasin espanjoolaa, minkä oluttuopeiltani ehin. Mukava oli paistatella rinkkapaijassa ja sortsiloissa lämpösessä kelissä.
Rojalesin mukavaa juoksujengiä ja Uuno raggarilasit puolitangossa.
Sitte mänin karsinasta ulos hakemaan reppu- ja rättikokoelmaani, jotka olin vaijerilukolla kietonnu kaikki yheksi sykkyräksi, josta roikku usijampi retonki vielä umpisolmuilla kiinnitettyinä reppujen ulkopuolella...ihmisiä hymmyilytti Uunon uunoilut....heh...ja niin teki kyl miutaki.
Kovasti oli juoksijoita ja katsojia tässä hienossa tapahtumassa.
Hymyilyn jälkee kattelin puolikkaan juoksijoijen maaliinheittäytymisiä. Hirveesti oli kyl porukkaa...koko iso puisto ja tienvierukset pullollaan. Sitte jo alkoki 8km:n kisan pytinkitiinujen jako. Niitä kattelin tovin.
Senior Masculiino-sarjassa juokseva Alicanten Apollanan Andres Macias Sanches oli sarjan kakkonen. Tuloksia en juuri muuta oo jaksannu silmäillä.
Andres kakkosena sarjassaan. Onnea!
Sit mänin Jäykimmän tykö, ja kiinnittelin kaikki reppuni ja säkkini pyörään, ja alko uuvuttava matka kohti Torreviejaa. Eiffeltornin kohilla olevassa Kahviteriassa toppasin, ja kurnutin kupillisen kahvii ja söin puolenmetrin mittasen Serranokinkulla, juustolla ja tomaatilla täytetyn sämpylän.
Rompemäärä oli tällä kertaa melkosen iso kyyviteltävänä. Kaikki retongit ei reppuihin sopinnu, vaan piti kiinnitellä umpisolmuilla yheksi nyssäkäksi.
Laskuoperaatijon jälkee otin kielikylvyn, ku muuta kylpyy ei ollu saatavilla, ja kysäsin mikä on Tener-verbin ensimmäisen persoonan "forma pasado". On kuulemma "teniia". Saa nähä muistanko huomenna....tuskin.
Mörskällä oon sitte rötköttänny ja retkottannu hetekalla, ja väsyneenä juonnu ja syönny....heh kyl oli mykava reissu.
Olaki oli ollu avuliaana ja työteliäänä. Parikymppisen oli nakannu juosten ja laittannu Kankeen Bikemanialletyöntö-kuntoon. Nyt ei tarvi Uunon retkottaa viittä kilometriä patarautaa ainakaa huomenna, vaan voipi sitä työnnellä, jos viittii?
TULOKSET löytyy
TÄÄLTÄ.
