"Urheilupalkki"

Kuva ei aiheeseen liity millään lailla.

Tuossa illalla, ku uni ei silmää meinannu tulla millää juteltii Teron kanssa kaikenmoista. Espanjan kielestä ja kaikenmoisesta muustaki puhetta oli. Siinä jutustelun lomassa jouvuttii taas monennenko kerran turvautumaa tuohon Kuukleen, ja sen sisuksissa oleilevien ammattikääntäjien apuun.

Se porukka, ja niijen kielen hallitseminen vaatii erikoistaitoja, jotka on esimerkillisesti hyvällä ustävälläni, Olalla mainijosti hallinnassa, ja meilläkin homma meee koko aika mörskällä parempaan ssuuntaan käyttötuntien lisääntyessä.

Käytii tuossa naapuribaarissa pari iltaa sitten Irkku-kahveilla, ja nyt Kuukleteltii baarin nimee. Saatii Kuuklesta nimeksi JF-Sportbar. Tekstin suomennos aluksi vähän hämmensi meijän ottalohkoja, mutta sitte selkisi, että on ihan päivänselvää, että tuo suomennos JF-Urheilupalkki tarkottaa ilman epäilyä JF-Sportbar'ia.

Kohta yritellää uuvestaa ja paremmalla tuloksella, toivottavasti, hetekointia.

Jo piti taas ruveta ja RASKAASTI

Habanerasin valosa ostoskeskus.

Meillähän oli tännää vuorossa vuokrapirssin palautus. Tero sai jo ittensä vähän virkeemmäksi tuon pari päivää vaivanneen "lenssun" kourista.

Meillähän oli aamulla pakkopullaa, kun tuo vuokrapirssi piti ratsastella Centauro- omistajan pilttuuseen. Konin kauralaari oli ja vähän tyhjentynny, ja siihe piti asemalta hakija täydennystä. Mätätytin laarin täyteen, vaikka se ihan vähäsen vajaa oli vuokrattaessa.

No se mäni ilman isompia uunoiluita, mutta sitte piti Uunon taas olla nimensä veronen, kun Habanerasin ostarin yläkerrassa kahvit ja sämpylät tilailtiin...heh...tai Uuno tilas. Työläs oli tällä kertaa Uunon toimitus, ja kassattarella ja lähelläolijoilla oli lystiä varmaan loppuvuodeksi saakka.

Joo homma mäni sillee, että Uunon ottalohkoissa oli männy nimi- ja numero-osastot sekalle tällä kertaa. Nombrehan on nimi, ja Numero on numero, niinku perslantijaksikin. No miulla ne tuosta ottalohkojen sekaannuksesta johtuen oli nyt nurinperin päässäni.

Tilasin pari maitokahvii ja saman määrän sämpylöitä. Kassatar kysy, että ''su nombre?" eli että "mikä siun nimi on?". Uuno luuli, että se kysy "mikä siun numero on?" Mie olin ihan äimänkäkenä, että mitä hittoo se multa jotaki numeroo kysyy? Ei mulla mitään numeroo oo? Ja niinpä latasin, että "que nombre" ja perään, että "no tengo nombre". Olin luulevinani, että sanoin: "mikä numero", "ei miulla mitään numeroo oo?". Mutta luulo ei ollu tiedon värtti tälläkään kertaa, ja Uunohan todellisuudessa sano, että "mikä nimi", "ei miulla mitään nimee oo".

No sitte ku kassattaren ja kaikkijen kuuloettäisyyvellä olevien naamataulut oli ihan marnillaan, ja suut korvissa, alko Uunonki ottalohkot tosin hitaasti, ja pikkuhiljaa palautumaan oikeeseen järjestykseen, ja tajusin möhlimiseni...heh...omatki suupielet vetäyty ensin hymyyn ja sitte rupesi nakrattamaan miutaki makijasti.

Kassatarhan tarvi sitä etunimee siihen, että se voi kiekasta miun nimen, ku tilaukseni oli valmiina tiskiltä hajettavaksi.....heh...mikä pässi....ei oo Uunon voittanutta tässä uunoilun huippuvaikijassa lajissa.

Sitte kitattii kahvit, ja natusteltii sämpylät kateisiin, ja jatkettii matkaa Carrefourin matkalaukku-osastolle, ja siitä edelleen markkinapaikan ja uimahallin ohi Manchalle, ja Pariisin kautta mörskälle.

Pienen tauvon jälkee mie käin poleksimassa Kankeeta 15km:n verran, ja puolvälissä "kylän" toisella laijalla nykäsin helposti männeen normisatsin itäplokkilaisten katellessa ihmeissään Uunon satsin vetäsyy.

XII Cross de montaña Cruz de Muela. 11.11.2018

Myö päästii molemmat pootijumille. Kuva: Raija

Tänää "isukinpäivänä" oli sitten meininki juhlistaa päivää, ja osallistuu sen kunniaksi Orihuelan Tragamillasin järjestämiin kisoihin, jossa kisakeskuksena ja lähtöpaikkanakin on Montepinarin kylän urheilukeskus. Meillä oli vuokrapirssi alla, ja eilen pirssin kanssa suoritettiin vuorellekönyämisen esiverryttelynä kiipeily Batteria de Cenizalle, joka on tuolla Cartagenan ja La Mangan suunnilla.

Cenizan maisemia Cartagenan suuntaan.

Uuno sihtaili pirssiä pimmeessä ja unenpöppörössä Calle la Salin alapään roskikselle, josta kyytille noukin Kaukon ja huolto-osaston vastuuhenkilön, Raijan. Tero joutu jättämään tän retken välliin, ku lenssu ja kuume paino päälle.

Raija ja Kauko oottelemassa jumittelua.

 Ilma oli mainijo, +18°C, tuulta vain 2m/s ja aurinkoo taivaan täyveltä luvassa, ja sillee oli myös käytännössä. Suunnistus mäni hyvin, vaikka kartturi joutuki jäämään hytisemään hetekalle. Ajoissa oltii Uunolle tutussa kisakeskuksessa. Tragamillasin vetohenkilö Paco Belmonte oli tietysti paikalla jo meitä ennen, ja kiittelin kovasti monista, monista kerroista, kun on jelppiä saannu, ja sanoin kiitokset myös muijen suomalaistenki puolesta.

Paco listojen kimpussa ennen lähtöö.

Tilailtii siinä Cafe Americaanot, ja sitte lähettii pienelle verryttelypätkälle ja lönköteltii tuo juoksun helpoin osuus, eli kylällä juostava kilsan mittanen asfalttipätkä vuorelle menevän "konttauspolun" alkuun. Siintähän sitten alkaa 3,5km:n mittanen "kärsimysmatka" vuoren huipulla olevalle maalille ja siellä olevalle korkealle rautaristille. Kisassahan ei oo sippi-ajanottoo, mut ei kyl tarvikkaan ku senverta on jokahine sippi muutenki.

Montepinarin urheilukeskuksen maisemat kyl hivelee neljäsosalappalaisenki silmää.

Lähtöhän tapahtuu aika jyrkkään ylämäkeen. Sitte jo myöki kökittii Kaken kanssa putkilon alla ja päästii hetken kökkimisen jälkee alottelemaa kisaa. Molemmat aloteltii ylämäkipätkä varovasti. Sitte ku siitä selvittii, mie koitin ja kinkata kyl tän alun hyvällä tahilla, ku tuolla konttauspolulla on vaikeempi ohitella. Kake oli kilsan kyläjuoksun jälkee vajaat kolme tolpanväliä Uunoo eellä.

Lähtö tapahtuu ylämäkeen.

Sitte päästii sinne "luontopolulle". Se oli muutaman louhikkopätkän jälkee jo täyttä työtä ja tuskaa. Esijuoksijaa ei tarvinnu vilkasta kertaakaan, ku se ois vaan masentannu Uunon ja ihmisenki ehkä?

Siinä vaan koitti keskittyy pystyssä pysymiseen, ja virheettömään konttaukseen ja välillä juoksun yritykseenkin. Hyvin hapotti jalkoja, ja tuntu kovasti siltä, että tennarin narut ois voinnu jätttää löysemmällekin.

Kaukoo en nähnny lähön jälkeen pitkään aikaan, mut sitte jossaki ehkä kilsa ennen maalii sen selkä alko pilkistellä, ja se, että Kakeki otteli tavallisen kuolevaisen ja Uunon tavoin juoksuttomia askelia anto Uunolle lisäpuhtija. Tietysti pätkä-Uunolla oli etu paljo pitemmän rungon omaavaan Kakeen, kolmen vuuven ikätasotusta unohtamatta, joka myös oli Uunon etu.

Mie pääsin siitä hivuttautumaa Kaken kantaan, ja mietiskelin oisko mahollista yrittää ohitusta. Sitte "maalisuoran" alkumetreillä on muutamia metrejä lohkareista vapaata aluetta, ja siinä sitte ohitin Kaukon. Tiukka oli sitte rynnistely viimesten kivenjärkäleijen ylitte maaliin.

Kovasti sitte syletti ja pumppu tako vanhalle kääkälle liijan kovilla kierroksilla. Piti puhallella tovi kaksin kerroin. No mukavat oli sitte maisemat, vaikka kameraa ei mukana nyt ollukaan, ja ilmakin oli lähes tyyni.

Pitkä Kauko ja Pätkä Uuno ennen lähtöö.

Sitte pienen puhallustauvon jälkee piti lähtee takasinpäin....heh...kisahan oli vasta puolessa välissä, vaikka maaliviiva oli jo ylitetty. Hengissä, ja mielummin ehjänä piti päästä myös takasin. Puoleen väliin asti laskeutuminen kävi hyvästä loppuverryttelystä, mutta lopussa jo tuntu siltä, että överiksi mäni tää verryttelyki, ja pahasti.

Hyvät oli myös kisakeskuksen tarjoilut, sämpylöineen, serveesoineen ja muine antimineen.

Tuloslistat näytti sillee, että Uuno oli VetC (M55) sarjassa toinen, ja Kake kolmas. Hyvin näytti tuo keskipulssi olevan koholla, ihan "kävelemälläkin" (155). Ooteltii jumitusjuhlat lävitte, ja lähettii siitä sitte hiljakseen ohjastelemaa kohti Torreviejaa ja omia mörskiämme.

Suuret kiitokset Raijalle ja Kaukolle mukavasta päivästä, ja Terolle hengessä mukana olemisesta, kuin myös Tragamillasin kisajärjestäjille, ja muillekin ystäville.

TULOKSET ilmaantuvat varmaan TÄNNE.

5k y 10k Villa de Redovan. 4.11.2018

Kisapaikan takana on "pikkunen" vuoren järkäle, joka on tuo Torreviejaankin hyvin näkyvä lähin vuori.

Oli sovittu aamuksi, että Toffen ohjastama ja Maijan repsikoima kyyti tulee Uunon hakemaan roskikselta. Ajallaan oltiin kaikki ja siitä haettiin toiselta roskikselta lisävoimat, Kauko ja Raija.

Tarkotuksena oli nyt männä ja osallistuu siihen kertaalleen sateijen vuoksi siirrettyyn Redovanin kisaan. Nyt oli "tilattu" ilma kohallaan kilpailuu ja sen kattomistakin varten. Aurinko paisto ja lämpötila 15 asteen korvilla, tuulta ihan pikkusen.

 Kauko poodiumilla.

 Toffen tyylinäyte.

Ja Maijan.

Miljoonan liikenneympyrän jälkeen tultii hyvin perille, ja aikaaki jäi juuri sopivasti kaikenmoiseen pakolliseen, torsaalijen noutoon ja muuhunki toimintaan. Nyt oli hyvä, ku oli taas huoltojoukkuekin mukana, ni sai jättää ylimääräset tavarat säilytykseen kisan ajaksi.....heh ja Uunon tavaroita piti nyt säilytellä vähän yliajallekin. Ei päivän puolikastakaan pärjää enää uunoilutta näköjään.

Myöhän oltii kaikki ilmottauvuttu kympin kisaan. Vitosen lenkki kierrettiin kahteen kertaan, ja vaikka tuo vuoren körmy on ihan kylän takana, reitti on kokonaan tasanen satsi.

Tällä ryhmällä tänään liikkeellä.

Sitte lähettii normaalien ryminöijen saattelemana matkaan. Keli oli mainijo, ja mie kyttäsin kyl tarkoin, että ei lähe taas kääkän kaakki ja koneisto "laukalle". Se on erityisen tärkiä tässä alussa. Eka vilkasu Esijuoksijaan anto verkkokalvolle 4:42 keskitahin. Rupesin heti nykimää suitsija tiukemmalle. Siinä sitte jatkettii usijampi kilsa pari sekuntia alle syksyn parasta keskitahtija 4:48.

Ekan lenkin viimenen kilsa meni vähän ripeemmi tuon runsaslukusen yleisön kannustuksen takia, ja keskitahti tipahti 4:45 kohille. Toinen kierros olikin sitten suuremmaksi osaksi yksinäisen miehen kamppailua kelloa vastaan puoltakymmentä ohitusta lukuunottamatta.

Siinä kerkis monta kertaa miettiä, että jaksaako loppuun, tällä vauhilla, ja minimitavotehan oli tietysti se alle 4:48 keskitahin. Kilometri ku oli enää maaliin alko näyttää kovasti siltä, että homma hanskataan, eikä tarvi hanskoja tiskille ainakaan heitellä. Sain vielä kiristettyy keskitahin viimeselle kilsalle 4:30:een, mikä on nyky-Uunolle jo kovaa kyytiä, ja liuhuletti jo siinä kyyvissä kummasti lepattaa ja pumppu läpättää.

Nyt pumppu läpätti keskisykkeellä 151, mikä on aikasempiin verraten ihan ok, ja merkki siitä, että matkalla ei oikeen oo ollu aikaa huilailla, vaan kone on ollu hyvillä kierroksilla koko ajan.

Kauko juoksi odotetusti, ja oli "nuorisosarjassa" pootijumilla, eli kolmas. Mie olin samassa sarjassa sijalla 10. Uudet tuttavuudet Toffe ja Maija oli molemmat hienosti palkinnoilla. Maijahan jatkaa hienosti urheiluperheen perinteitä, ja geenit lienee kohillaan. Uunolle ei tuo sarjojen ryhmittely avautunnu, mutta se johtuu varmaan tuosta Uunon nimestä...heh.

Kylän keskusaukio pullisteli täynnä väkeä.

Kisan jälkee oli taas mahtavat tarjoilut, ja muun syönnin ja juonnin päälle taas satsi Paellaa. Sitte ku onnellisesti saatii seremoniat hoijettuu, lähettii autolle ja ajelemaan Torreviejan suuntaan.

Ja pitihän se tämänki päivän kruunaava uunoilu sitte vielä tekasta ihan retken viimesillä metreillä. Jätin mörskän avvaimet Raijan reppuun. Onneksi älysin homman enneku Toffe ja Maija kerkisivät autolla karata. Ei muuta ku takaisin keskustaan Locosin rannan taakse hakemaan niitä avvaimia, että pääsi mörskälle.

Sitte vielä sain itteni Kankeen satulalle, ja käin tekasemassa "normisetin" "Uuno-salilla" kaupungin toisella reunalla. Hiljasta hinkkausta reilu viistoista kiloo.

Onnittelut Kaukolle, Maijalle ja Toffelle pytyistä ja Raijalle huolto-organisaation hoihosta. Nii ja suuret kiitokset mukavasta päivästä!

Seuraava kisa onkin sitte semmonen, että siinä ei tarvi paljo kelloo vilkuilla. Siinä on tarkotus päästä hengissä maaliin, ja maali ei oo oikeestaan vielä maali, vaan maalialueelta on vielä päästävä takasinki lähtöpisteeseen, mieluummin omilla kintuilla ja avuilla.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Räpläsin

Räpläsin noita kuvia viimepäivien retkiltäni. Alla saattaa näkyä räpläyksen tulos, tai sitte ei onnistu?

Tulos TÄSSÄ .

No mie ainaki jotaki näin. Huomenna pitäs nähä ittensä, ja muutama muukin heimolainen tuolla Redovanin kertaalleen siirretyn kilvanjuoksentelun lähtöviivalla.

Kisareittihän on melko tasanen pinnistys, ja "kymppi" juostaan kahtena vitosen lenkkinä kylän asfalttipintasia katuja pitkin. Ikäihmisillehän ei täälläkään ihan sarjat oo "sopivat", mutta kolleegalla on kyl mahollista pootijumipaikkakin hyvällä juoksulla. No tosin se on nyt eka kilpailu lähes heti matkustelun jälkeen, joka on kyllä aina vuos vuodelta tullu ainaki itelle raskaammaksi.

Mie heittäyvyn kohta kynsilleni. Saapi nähä tulleeko uni, ku tuossa jo reilun tunnin torkuin piku-ulkoilun ja syönnin päälle.

"Öitä Mo" niinko meijän koto-mörskällä nykysin ruukataan öitä toivotella.

Meinaamista

Tääl on aika miettiä syntyjä syviä. Ei kyl pitäs sitä tehä, varsinkaan Uunojen. Se kun tuppaa vetämään mielen matalaksi ja taivaan mustaksi, vaikka aurinko paistaakin lähes joka päivä.

Huomenna tullee Torreen leiriytymään lissää heimolaisia, ja juoksuvoima ja nopeus lissääntyy huomattavasti koko "kylän" aluveella.

Tänää aamupäivällä käväsin kylän toisella puolella pienellä pyöräpätkällä 15km:n verran. Tarkotus oli myös yhellä "salilla" käyvä voimailusetti vetasemassa, mutta jäi meinaamiseksi. Tänää ku nuo pyhät miehet vietti päiviään, ja kenttä oli varattu paikallisten toimesta, eikä tämmönen turistin puolikas viittinny männä niijen peliä häiriköimään.

Käin kahvilla ja ajelin mörskälle pyykin pesuun. Sen kun sain kytisteltyy loppuun, ja rätit viriteltyy nyörille, lähin jalkalenkille. Suunnistin Aromatica puistoon. Siel on niin monta "salia", että sinne pääsee varmasti voimailemaan.

Vetelin normisetin läpi, ja jatkoin juoksuu 332:n vartta LaMataan ja siitä luonnonpuistoon. Eka kilsa mäntii 6min/km tahilla, mutta siitä vauhti kiihty ja oli 8,5km:n jälkeen 5:21 luonnonpuiston päässä. Siinä pienet venymiset ja tornissa pari kuvaa, ja huikka huuleen, ja takasinpäin vielä ripijämmin. No 3,5km tulin lähes Uunon kympin kisavauhilla 4:50...4:55 taheilla....heh....siihe se sitte tyssäs 12km:n kohille...pistin kävelyksi. Sitte vielä pätkissä kokosin pari kilsaa samalla tahilla, yhteensä 14km. Loppumatkan kävelin, ja mietin maailman ja itteniki menoa........melkosta meininkiä....

VIII CARRERA POPULAR 5 KM Y 10 KM VILLA DE BENEJÚZAR. 28.10.2018

Lasten kisat käynnissä. Kaikki kuvat: Petri.

Unta tuli viimeyönä vajaat 7 tuntia, ja hetekalle kyykistelin jo ennen klo 22:ta. Tuo iänikunen "kesäaikaselkkaus" varmaan rasitti alitajusesti Uunon "ylimmäistä koteloo" sen verran, että ennen klo neljää piti pompata kattomaan, onko Huan Viemä puhe-elin ja Karmee Esijuoksija osannu "selkata" ittensä oikeille lukemille verrattuna herätyskelloon...kyl ne oli molemmat asian huomioinnu.

 Sensijaan "vähempi-älynen" herätyskello on mainio vekotin, kun siitä tietää varmasti, että se ei mihinkään suuntaan itteesä visko itekseen suuremmin, jos huolehtii pattereijen kunnosta.

Miun Kankeella jäykistely vaihtu nyt autokyytiin, kun Petri oli myös kisoihin ilmottautunnu ihan viimetipoilla. Mahtavan mukava juttu. Säästy Kankeen kuulalaanerit, ja Uunon polvilumpiot ylimääräsiltä kulumisilta, jota tuo vajaa viiskymppinen ois mukanaan tuottannu.

Kasin jälkee lähettii ajelemaan kohti Benijofaria. Auto saatiin suht helposti parkkiin ihan kisa-alueen vierelle, ja torsaalitoimitus mäni rutiinilla hetkessä ohi. Yks tekninen paita tuli taas satamääräseen paitakokoelmaani lissää.

No senverta alko uunoilulla tääki aamu, että Hua Vei luurinsa senverta pois silmistä mörskältä lähtiessä, ettei se Uunon mukaan tarttunnu, ja Uunon vilmihommat tyssäs koko retkeltä heti alkuunsa. Silmien verkkokalvoilta ei kuvia vielä nykytekniikallakaan siirrellä mihinkään, ei lokiin eikä pilveen, eikä muuhunkaan paikkaan.

Ennen kisaa...Petri.

Lämpötitila oli kisapaikalla +15°C, tuuli luoteesta 4m/s, ja kisan aikana aurinkoista. Vastatuuli välillä haittasi matkan tekoa, mutta vastaavasti myötätuuli ei haitannu.

Ennen kisaa ...Uuno-kääkkä.

Sitte autolle ja verryttelemään, ja takasin autolle ja vehkeijen vähennys ja putkilon alle kytistelemään lähtölupaa. Lupa ku saatii, ruvettii laukkomaan alamäkeen.

Eka vilkasu Esijuoksijaan anto tulokseksi 4:49, mikä oli ihan passeli aika Uunolle, koska tiedossa oli tuo reitin vaativuus tuonne kaheksaan kilometriin saakka....jonne oli usempi kilsa nousuvoittosta konttausta.

Norberton ohitin kilometrin kohilla, ja se toivotteli onnea ja läppäsi olalle, mutta isompiin kättelyihin ei nyt "taistelun" tässä vaiheessa vielä ruvettu, maalissa kylläkin. Petri paahto mänemään ku juna puolentoista tolpan välin päässä Uunon eessä.

Kyläkorttelit saatiin kieriskeltyä, ja vitosen juoksijat lopetti urakkansa, mutta myö kympin juoksijat paahettii vielä liuhuletit märkinä, ja lätsät vinossa maaliputken ali toiselle "maaseutukierrokselle"....heh...alko tuntumaa jo homma leukaperissä, puulta ja "juoksulta".

5,5km:n kohilla alko nousuvoittonen, ja loputtomalta tuntuva rykiminen, jossa oli "sopivasti" tasamaapätkiä, ja hätäsempi näissä kohtaa luuli, että nyt loppu nousu, vaan eipä loppunnukaan, vaan taas pilkisteli mutkan takkaa "soma" ylämäkiosuus.

Petri oli edelleen 1,5 valotolppaväliä miun eellä , ja pari espanjalaista meijän välissä. Jossaki 7km:n kohilla ohitin espanjalaiskaksikon. Petrin selkä piti miut kisassa mukana, ja se alko vähän jo mielestäni lähestymään?

Siitä sain senverta lisävirtaa tennareihini, vaikka akku oli jo lähes lopussa, että sain Petrin kiinne ylämäjen päällä. Sitte ku tultii tasapätkälle, Petri ja toinen ohittamistani espanjalaisista alko taas saavutta Uunon n.25m:n rakoa kiinne, ja toisiks viimesen mutkan jälkeisellä suoralla ekaks mäni espanjalaine Uunon ohitte, ja sitte Petri.

Paellanvalmistusryhmä.

Maalisuoralle ku sitte käännyttii alamäkeen oli eroa Petriin vajaa 10m ja espanjalaine siinä välissä. Uuno taisteli siinä jo väsyneen mielensä kanssa, ja mietiskeli, löytyskö vaihelaatikosta vielä pienempää pykälää, ja saisko koneeseen vielä ohitukseen tarvittavia lisäkierroksia. No päätin "järtteslaakin" uhallakin vielä yrittää ohitusta. Espanjalaisen ohi pääsin, ja näytti jättävän pyyhkeen kehiin mutta Petrin ohi en millään. Välillä luulin jo olleeni ohi, mutta virallinen tuloslista näytti, että Petri oli parempi. Peräkanaa oltiin listoilla sekunnin aikaerolla Petrin hyväksi....heh....tiukka oli loppukiihytys. Kiitos Petrille tasasesta vauhinpidosta ja vauhikkaasta lopusta. Ilman siun selkää en ois ylämäkee tuolla vauhilla hiippaillu, enkä etenkään maalisuoraa.

Petrin aika oli 47:40, ja sillä heltisi sarjassaan 13. sija. Uunon aika oli 47:41, ja hetkahutti miut sijalle 5. sarjassani. Esijuoksija mittasi matkaksi 9,96km, keskitahiksi 4:48, keskisykkeellä 142 (matala verrattuna aikasempiin n.150?)

Sitte jo päästii tajoilupöytien kimppuun. Oli pöyvät notkollaan juomia, ja pikkusuolasta ja muuta purtavaa. Muijen antimien ohessa kerkisin ylilämmennyttä  ja ylikierroksille rynnännyttä runkooni jäähyttää parin tuopillisen verran, ja lopuksi vielä otettii makosat lautaselliset paellaa.

Patsastelua.

Kovasti oli porukkaa katsomossa ja juoksemassa, ja nuorten ja lasten kisoja kateltavaksi.

Tovi siinä vielä kateltii espanjalaisten ilosta kinkerinpitoa, ja lähettii sitte valumaa mahat killillää ilosilla mielin kohti autoo ja huomista aamuu.

Kiitokset Petrille kyyvistä, oli mukava ku Kankeiluun ei tarvinnu alkaa heti aamutuimaan. Nyt jo kyl harkihen kevyttä sytkyttelyä. No saa nähä innostunko asiasta tekojen asteelle?

Ehkä olin, ehkä en....heh...siinäpä pulma.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.