Ola lähti, Uuno jäi

Ola nautiskelee aamulla viimestä jäätelöään. Yleensä hetekointi alkaa jäätelön syönnillä, mutta tänää alko laukun "raijaaminen" paperipussiasemalle. Hoijettii homma vuorovejolla. Naapurin ukkokin näyttää virittelevän jo nyöriä...heh....onkohan rasvapurkki jo hommattu?

Joopa, vähän on masentannu Uunoo tää kaiken maaliman "mierda", mitä päähän pukkaa, ja siellä kopan sisällä tulee kanniskeltua...välttämättä ei tarvis, mutta omalle "kemialleen" ei voi mitään. Harmi juttu, mutta mualima ei oikeen oikeuvenmukane kapistus oo vieläkään, ja pahalta näyttää, että ei semmoseksi ees tuu.

Aamulla aikasin kuuven jälkeen lähin vähän jälkeen Olan ukos. Kävelin ja välillä juoksin sataman ohi aallonmurtajalle. Siintä kyttäilin auringon nousua, ja sieltähän se vielä alko pilkistelemää. Sitte vetasin muutaman korttelin rantapaanalta ylemmäs, ku en halunnu "turistiryysiksessä" rantapanaa kyykätä. Yleensä mie tervehin lähes kaikki eteen tulevat ihmiset kadunlakasijoista roskapönttöjen tutkijoihin ja muijen ammattiryhmien adustajiin, ja lähes aina miunki "huomeniin" vastataan, mikä tuntuu aina mukavalta. Erityisesti vanhemmat espanjalaiset kotikujan lähistöllä tuntuu silminnähen tykkäävän Uunon " mongerruksista" ja huomenista. Sitte jo olinki takasin mörskällä, jossa Ola valmistautu tulevaan "kuttuuri- ja lämpötilasokkiin".

Olan hyvästelin paperipussiasemalla laukunraijjauksen jälkeen, ja lähin siitä hilppasemaan Carrefourin ostoskeskukseen. Sieltä ei mitään ostettavaa Uunolla ollu, mutta piti selvitellä löytyykö sieltä Nan 2 Pro:ta. No siinä oli kyllä setvimistä ja "jalottelua" piisas, mutta paras juttu oli, että ei tarvinnu englannin kielellä sanoo sanaakaan. Yritystä oli ja kovasti selvittää asiat "täyvellisellä" espanjan kielelläni. No sanottava on, että kyllä siinä joutu kävelemään koko Carrefourin sisätilat ympäri ainaki pariin kertaan, ja loppujen lopuksi kassaneitonen talutti miut käjestä kiinni pitäen kaupan tuloportille, mutta "segura"- mies miut sitte päästi pinteestä, ja laski mänemää, ku selvää oli, että Uunon edellen Carrefourin teipeillä suljetussa repussa, ei mittää epäilyttävää ole.

No sen homman sain selvitettyy, mikä oli tarkotuskin, ja nyt on se tieto, että siellä ei Nan2 Pro:ta ole muussa muodossa, kuin jauheena. No nuo valkoset jauhehommat yleensä tiettää vaikeuksia, mutta ei maha mittää, kaikkesa on muijen eteen tehtävä, minkä pystyy.

No siintä lähin sitte kovassa kiireessä hipsimään kohti Cortes Valencianaa...kahvihammasta pakotteli, mutta nyt oli jo kiire hierontaan. Kerkisin mukavasti pieni hiki jo päässä sessijoon. Mutta sitte jo oli kahvihammas niin kipijä, että piti pakitella takasinpäin ja käväsin  Kahvilla.

Siintä sitte aloin lompsia kohti 4,5km:n päässä olevaa mörskää. Tullessa vielä poikkesin kotikujan puotissa hakemassa pätkän patonkija. Sitye mörskälle, ja pyykkikone "peuhaamaan".

Kohta pitää pistää läskit pannulle, ja riisit pataan, ja jatkaa perinneruokailua....ja sitte hetekalle.

VII CARRERA POPULAR BENIJÓFAR "PREMIO CASAS MANUEL". 11.03.2018

Kovasti oli taas kisassa porukkaa, ja ilma mainio muuten, mutta navakka tuuli pisti puntit tutisemaan. Kovasta tuulesta johtuen miulta lipsahti pottuvarvaskin kuvan yläreunaan. Sori.

Tänää ku oli sunnuntai, ja yleensä on kisapäivä, eikä oikeen vanhukset enää muistannu, että onko meillä kisat, vai eikö, ni varoiksi kuitenki lähettii "normaaliaikoihin" tuohon Alzheimerin talon ettee kyykkimään. Jos meillä kisat on, ni varmaan joku meijätki hekemaan tulee. Tuli siihe sitte yks kolmaski huonomuistinen ja meijän ikäne ukko ettimää eilistä. No aikamme ko siinä uoteltii, ni jo pörähti musta pirssi tienreunaan, ja kyseli meijän heimon kielellä, että lähettäkö juoksukisoihin? No eihän meitä niihi hommii oo tarvinnu paljo käskytellä, ja kyytii ängettii. Kisat oli kuulemma tuossa ihan likeellä, jalkamatkan päässä, eli Benijofarissa. No mukavampihan se oli männä pirssillä, ja mukavassa porukassa, ku semmone kyyti tarjolla oli. Naamat totisina, ja lähes tipat linssissä ajeli surullinen ja hiljanen Alzheimerjoukko Benijofariin.

Kovasti oli aikasin aamulla huonomuistisia tungeksimassa Alzheimerin talon liepeillä eilistä ettimässä.

Siellä sitte jo saatii kaikkien naamat marnilleen ja muutenki oli mukava olla taas "tositoimissa", vaikka vieläki mukavampi ois, jos pystys juoksemaa kunnolla. 

Jarkon tuuletukset. Senverta ylös nousi "saavi", että Uunon rajauskapasiteetti ei meinannu kuvan yläreunaan ylettyä.

Tää on kyl yks niitä kisoja, mitä ei haluas pois jättää kisa-allakasta, jos vaan suinkin pelipaikalle joutaa. Kisat on lähellä, mukava paikka, ja paljon porukkaa, unohtamatta noita tarjoiluja.

Vesa hienosti kakkoseksi meijän sarjassa M-55.

Ilmahan oli lämmin +20 ja aurinkoinen, mutta kova tuuli haittasi ainakin keulilla juosseita. Lähtöhän tapahtuu ylämäkeen, joka sitte vielä jyrkkenee loppua kohti, ja saapi olla tarkkana, ettei mäne liijan hapokkaaksi kyyti heti alussa.

Auto saatii parkkii ja hajettii torsaalit. Se kävi kätevästi. Sitte oottelemaa lähtöö, ja vähentämää "vällyjä" ja verryttelemää. Sitte lähettii nelistämää ylämäkeen. Ola oli kuulemma rinnalla koko ylämäjen...heh...en huomannu. Koitin ite kyllä ja männä mahollisimman säästelijäästi, koska se samanen mäki pitää aina kontata vielä kertaalleen lopussa.

Ola mäni mänöjään ylämäjen päältä. No sitte vastaavasti mäntii samanen mäki myötäsuuntaan ja lähtöputkilon alitte myös. Sitte oli peltojuoksuu, välillä vastaseen ja välillä myötätuuleen. Siinäkään ei Uunolla juuri kohokohtia ollu, mutta muutamia Guardamarin juoksijoita ohitin. No lopussa pääsi kyllä Uunoki "nauttimaan" kohokohasta, joka oli kisan lopussa tuo samanen ylämäki, joka loppuun jyrkkenee. Voi hitsi ku jo ramasi ja rauko niin, että mieli teki pitää pikku tauko. No eihän siinä tauvottelemaa jouva kilvanjuoksentelussa. Loppuun asti oli hoiputtava, niinku elämisessä yleensäkin.

Tämä kolmikko on tuttu näky poodiumeilla.

Loppusuorakin on täällä melko rankka koettelemus, koska tuo suora on melko jyrkkä, ja pitkä. Luulin jo toiseksi viimosta putkiloo maalilinjaksi, mutta patskan marjat...vielä piti yks putkiloijen väli jaksaa...no kyl se maali sieltä ilmaantu miunki taakse.

Paikallista nuorempaa naisjuoksijapolvea poodiumilla.

Sitte siintä siirryin sulavasti, ja kuumottavalla kantakalvolla kirkon taakse aukiolle, jossa oli loppukinkerit menillään. Mieki niihin vielä kerkisin osallistumaan.

Tällä kapasiteetilla nyt rynnisteltiin. Vasemmalta Kauko, Ola, Vesa ja Uuno.

Autolle ja kuivien vetimien vaihtoon, ja takasin oottelemaan pokaalien nakkelua. Mukava oli patsastella pontevana auringonpaisteessa, vaikka ei ite "jumittelemaan" joutannukaan. Jarkko Järvenpää voitti kisan. Vesa oli M55-sarjan toinen, Kauko viijes, Ola seittemäs ja Uuno yhestoista. Ajat löytyy tuolta tuloksista.

Myö lähettii Kaukon kanssa hakemaa toiset kipolliset servo-juomaa, ku pikkusen janotti tuo suolane Serrano-kinkku. Nämä iloset veijarit sitä meille tarjoili. Mukavaa porukkaa...kerta kaikkijaan...Niin oli myös meijänki porukka...ja mukava oli koko päivä.

Senverta oli henki päällä meijän mörskän eläjillä, että lähettii kämpiltä kiikenteeseen heti kahvittelujen jälkeen. Suuntana oli keskustan Duathlon kisat, jotka oli tuossa kilsan päässä. Mie mänin Kankeella, ja jatkoin siitä Aromatica puistoon "venymään".

Nytte jo venytää hetekalla, ja kohta jo toivottavasti unten mailla.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Ottanahkan käristystä

Campoamoria...

Aamusella oli molemmilla tässä mörskässä eläjillä tarkotus lähtee etelämmäs elelemään päiväksi. Ola lähti vähän aikasemmin Jäykimmällä, ja mie kohta perään Kankeella.

Tarkotus oli itellä vetasta pieni voimailusessijo ekaks tuossa kilometein päässä olevassa jalkapallopuistossa. No sinne mänin, ja olin ekaa settijä ähkimässä, ku kämppis soittaa, että Jäykimmän kiertokanki on irtoomassa, ja että onko miulla sopivia työkaluja mukana. Jotaki mukana oli, ja lopetin voimailusetin kesken, ja lähin sotkemaan hätiin.

Campoamoria..

Raijaki tuli siinä vastaan, mutta nyt ei joutannu enempää jutustelemaan jäähä, ku kämppiksen pinteestä pelastaminen oli ekana tehtävä. No ei miulla sopivaa hylsyavainta kuitenkaan ollu kiertokangen kiristykseen, ja Ola joutu työntämää Jäykimmän kylille takas. Mie käin Aldissa hakemassa juomaa ja evästä, ja jatkoin Zenian Decathlonin sporttikauppaan kalossien ostoon...lähinnä tuon jalkapohjan takia.

Paksumpipohjaset patiinit sain hommattuu, ja ne otin heti käyttöön ja sietasin nilkoilleni. Sitte viettelin juomatauon parkkipaikan kulmassa ja jatkoin Campoamorin kautta San Pedro del Pinatariin.

Ilmakiehkuroijen tekoa.

Siinä palmusuoralla ennen Pinataria, penkillä kökkiessäni, tuli Olaki siihe istahtelemaa. Tungin justii myrkkymakkaraa ja patonkia suuhuni Olan ottaman kuvan perusteella. Ola oli saannu Bikemaniassa kiertokangen tiukattua, ja oli päässy myös matkan tekoon.

Mie kun siitä sitte tauon jälkee lähin jatkoille, ajelin hiljakseen rantaa pitkin aina San Javierin tukikohan portille, siintä kattelin viime vuonna K-Hiton pikku hotellin, jossa yövyin sillon edullisesti, ja kiersin tukikohan ympäri. Viis hävittäjää reenaili kentän yllä ilmakiehkuroijen kähertämistä. Hyvin ne käherti, ja välillä Uunoki toppasi Kankeen ja siirty vilmaamaan kiehkurointia.

No tuo lentokonekuvaus lentotukikohan aijan vierustalla, ei näin jälkikäteen ajateltuna oikeen viisaampia tekosiani ehkä ollu, mutta mahtuuhan tähän maalimaan isompiakin rikkeitä vissiin? Vakoilusyyte saattaa semmosesta napsahtaa uunotuuriselle.

San Javier.

Seuraavan keppanatauon pijin Los Narejosin rannalla. Siitä jatkoin vielä jäykistelyäni Los Alcazaresin tutuille rantapaanoille, jossa on hikoiltu useat kerrat tennarijen kanssa hiki päässä ja ottalohkot jäässä.

Sitte alko jo takalauvotus pistämää senverta hanttiin Uunon jatkosuunnitelmia, että käännyin takasin, ja tulin suurinpiirtein päinvastasessa järjestyksessä takasin mörskälle. Koulun nurkalla viimesissä liikennevaloissa Esijuoksija jo valitteli myös voimiensa vähentymistä, ja mie sen pysäytin, mutta ite piti jatkaa vielä yks kortteli, ja päälle aina niin mehukas Kankeen kanto toiseen, eli kolmanteen kerrokseen.

Los Narejos.

Siinäpä sen eilisenki sai tärvättyy pitkälle iltapäivään, ja naamataulun ja ottanahkan käristettyy vähän helläksi täysin aurinkoisessa kelissä. Tännää on luvattu jo +24 asteen lämpöjä.

Los Alcazares.

Credittejä ja Depittejä

Ola ja Kake käi aamulla ekan parikymppisen nykäsemässä. Tässä kuva nykimisen jälkeen.

Rehvit oli aamuksi tehty Alzhaimerin talon nurkille. Pojat juoksi ja Uuno oli Kankeella liikkeellä, kun vasurijalassa ei jalkapohjassa voima piisannu juoksuun. Yritin otella Huan Viemällä kuvia siinä samalla, kun yritin poikien vauhissa pysytellä.

Ryttyytettii mänemää ratanpohjan hiekkapaanaa ja juteltii samalla joutavia. Takatullessa piti pistää vähän lippiksiä syvemmälle silmille, etteivät valkotakkiset Alzhaimerin vahit meitä huomaa. Siinä ois saattannu käyvä köpelösti huonomuistisille käppänöille, ja mahollisesti ois saatettu joutuu talon sisätiloihin pitemmäksiki aikaa. No ei ne meitä onneksi noteerannu.

Sitte mörskälle suihkuu ja auringonpaisteeksi muuttuneeseen lämpöaaltoon ulos etiskelemää sopivaa muonapaikkaa. Etiskely tuotti heti tulosta, ja Ola löyti espanjaneläjältä tipahtaneen lompsan. Sehän oli pullollaan kaiken maaliman korttteja, credittejä ja depittejä, sekä 15 euroo tineroja.

Siinä tuli voimattomalle voimakaksikolle heti mieleen, että lompsasta on päästävä pikkimmiten eroon, muuton saattaa huonotuurisilla olla vankilareissu eessä, jos miliisit jostaki syystä meijät kollaa ennenku myö on lompsaa ehitty niille tarjota. Oikeen huonolla, ja meijän säkällä se ois ihan mahollista, jopa todennäköstäki. Ois siinä hyvä sitte pahnoilla yrittää selittää jotaki lompsan löytämisestä, jos ne ois meijän taskut jossaki ratsijassa kollannu, ja sieltä ois ventovieraan espanjalaisen kadottama lompsa pilkistelly esiin.

No ooteltii perhana ainaki varttitunti, mutta ei miliisiä näkynny, eikä yhtään vähänkään sen näköstä eläjää. Sitte piti jo lähtijä lompsimaan kohtauspaikalle Kakee ja Raijaa katastamaa.

Lähettii siitä kuitenki satamaan muonalle, vaikka löytölompsa polttelikin Olan taskussa edelleen. Muonitus saatii hoijeltuu, ja maksettuukin, ja sitte taas kyttäilemää vartiksi miliisijä. No oishan sen voinnu soittaaki paikalle, mutta ei tää meistä niin hätäne homma ollu, että vilkkuvaloja ois tarvinnu vieläkään hätiin.

No ei tullu ainootakaan miliisivaunua näkösälle, vaikka niitä muulloin kyllä vilistää silmissä vaikka kuinka paljon. No sitte lähettii vielä kopasemaa yhet Irlannin miehen vahvistamat kahvit sisuksiimme. Baarilta ku ulos sitte tultii, jo rupes miliisijä pukkaamaan, mut eka miliisiauto, joka viitottii luoksemme, oli jo ehtinny käyvä "asiakaskäynnillä", ja takapenkillä istu kyrmyniska vahvasti rauvotettuna.

Huutelivat kyrmyniskan puoleisesta ikkunasta, että ootelkaa siinä, kohta tullee toiset miliisit teitä jututtamaa. Myö siihe jäätii Olan kanssa kökkimään muutamaksi hetkeksi, ja kohtahan sieltä tuli auto ja pari ystävällistä miliisiä meijän pakeille.

Siinä sitte sönkkäiltii asiat selväksi, ja Uuno sano nimensä, osoitteensa, sekä kalsarijen ja kenkien numerot myös varoiksi. Milliisit sitte kyseli onko meillä mukana Identiteettikorttija. No eipä ollu, mutta riitti ku sanoin, että ihan lähellä asutaa, ja käyvää hekemassa, jos tarvii. No ei ne siihe ruvennu, eikä tarvinnu. Muutaman kerran väsynyttä, Irlanninkahville ja oluselle haisevaa voimatonta voimakaksikkoo mulkasivat, ja antovat asian olla. Kovasti siinä vielä kiittelivät meitä tehystä työstä ja vaivasta, joka oli rehkitty ventovieraan ihmisen etteen. Kysyvät vielä voiko lompsan omistaja meille soittaa...heh...lupa annettii, mut ei puhelinnumeroo, ja asia oli sillä selvä.

Myö ei ihan selviä vielä sillon kyl oltu...

Kolme kärpästä

Eilen kävin kastelemassa itteni pariin eri kertaan Guardamarin suunnalla, kun vesikuuro yllätti. Kankee kyyvitteli 38km:n verran kääkkää. Kuvasato on tän päivän kyykytyksestä.

Merimaisemissa viettelin tämän päivän.

Tänää sitte siitä jo kuivuneena aattelin lähtee vastatuuleen ja tuonne etelän suuntaan samalla luotettavalla masiinalla eli Kankeella. Kämpis-Ola suuntasi Jäykimmän keulan päinvastaseen suuntaan.

Aluksi kuitenkin kahvihampaan kolotus vei miut Soomi-baarille. Siellä koittelin tavotella Kakee, mut en saannu kiinne, ja lähin jatkamaan ajelua. No sitte nuoripari tuliki miuta vastaan, ja rutistii vartti, ja mie jatkoin matkantekoa. Tuohon suuntaan se ei pyörällä ihan mutkatonta oo. No nyt oli tarkotuski tehä niitä mutkia.

Aamupäivällä ajelin tämän hökötyksen päältä, ka iltapäivällä takatullessa alta. Hökötys on Campoamorissa.

Punta Priman rantaan koukkasin ja takasin 332:n varteen. Siintä jatkoin koukuttamistani Zenian, Campoamorin, Mil Palmerasin, Horadadan ja El Mojonin kautta kattomaan Pinatarin Pyhää Pedroa. Ei ollu Pedro kotona, ja jatkoin matkaani rannikon tuntumassa Lo Paganiin. Ennen Santiago de la Riberaa käskytin Kankeeta kääntymään, ja nöyrästi totteli.

Takasin tulin osin 332:sta pitkin, mutta ei nytkään ilman koukutuksia. Linnuntietä kääntöpisteeltä tulis matkaa 25km, mutta Uunon tietä varovaisesti arvioiden yhteensä 55km koukuttelua. Esijuoksijan latausongelmien vuoksi ei nyt ollu matkanmittaukseen suurempaa intoa, ja rakkineen jätin mörskälle.

Hökötyksen päältä sain tämmösen tekeleen aikaseksi.

Torreviejaan ku saavuin, koukkasin rantaan heti La Valetan kohilla, ja pakittelin rannan viimeseen Cerveterijaan. Siellä oisin halunnu jotaki suolasta kitusiini, ja tein tilauksen kysymällä: Tiene Usted algo salado". Tarjoilja kuuli tuon kysymyksen viimosen sanan SALADAksi, ja rupes ehottelemaa miulle "venäläistä salaattia". Sanoin siihe, että No salada, No giero dulce, giero algo SALADO. Sitte jo päästii yksmielisyytee Uunon haluista, mutta talon tarjolla ei ollu sopivaa suolasta, jota Uuno nyt himoitti.

Sitte tarjoilija ehotti, että käiskö Uunolle Serrano kinkulla vahvistettu sämpylä? No sehän passasi, ja lisukkeeksi tilasin maitokahvin ja yhen cañan. Sillä satsilla sain kolme kärpästä litsattuu yhellä iskulla: Kahvihampaan kolotukseen kupposellinen kuumaa, Serraanokinkulla vahvistettu sämpylä suolasennälkään, ja olutkippo hillittömän janon sammutukseen

Pinatarin Pyhän Petron jälkeen tätä paanaa tullaa takasinpäin.

Kätevästi ja ripijästi tuli liki puolimetrinen Serranosämpylä, ja olutkiulu, ja kohta perään kuuma kippo kahvia. Tunnelma oli katossa ja sämpylä muutamalla naaman levityksellä Uunon vattanahkan alla piilossa, eikä niijen juomienkaan hoitelussa muutamaa minuuttia kauvempaa männy.

Syrjäkorvalla sitte kuuntelin paikallisten kinaa jalkapallosta, ja engelsmannien jonkun sopimuksen tekemistä. Sitten käin sanomassa tarjoilijalle, että "estoi mui contento", maksoin laskun pienellä tipillä jatkettuna, ja lähin vetasemaa Kankeella pari viimosta jälellä olevaa kilsaa.

Hyvä oli siinä kääkän penkillä istuu autingonpaisteessa ja miettiä menneitä ja mutustella eiliseltä Guardamarin retkeltä syömättä jäänyytä, ja sopivasti kostunutta patongin pätkää.

Bikemanian kohilla joku huuteli Uunoo, ja Anttihan se siinä ootteli pyörävirman aukaamista Siestan jälkeen. Kohta tuli Markuskin porukoihin. Mukavaa oli "Eliittikaksikolla" ollu koko reenisessijon ajan. Toivottelin mukavaa ja turvallista kotimatkaa, ja käänsin Kankeen kohti kotikujaa, ja sen varrella sijatsevaa mörskääni.

I Carrera/Marcha Solidaria ASIMEPP Torrevieja. 04.03.2018

Markus jakso kiihytellä kiihtyvällä vauhilla koko kisan läpi ja koko kisan voittoon.

Kauko kipitteli ykköseksi, ja Ola kakkoseksi antaen liki 20 vuotta ikätasotusta. Sarja oli nyt M50.

Muitakin saman heimon väkeä pootijumille saakka ylsi.

Uunon kisa-"ropotti":

Meillähän oli eilen vuorossa kotikylän kisa. Vuoskymmeniä on tullu käytyy Cartagenan puolikkaalla, mutta nyt kun kisat oli veenheiton päässä mörskältä valittii tää lyhkäsin reissu tällä kertaa. Kisa järjestettiin ekaa kertaa, ja siinä kerättiin varoja Fibromyalgia- potilaijen tukemiseen.

Kelihän oli +15, ja aurinkoinen juoksun aikana. Juoksumatka 8km, joka juostiin kahtena lenkkinä. Lähtö Kasinon eestä, ja sitten käytiin kääntymässä linjapiilipysäkin kohilla, josta juostiin aallonmurtajan päähän ja siitä takasin ja uuvelle lenkuralle. Mahollisuus oli osallistuu myös kävelyyn.

Tällä ryhmällä rynnistettii tällä kertaa. Oikialta Kauko, Ola, Markus ja Uuno. Ja äärimmäisenä vasemmalla Reppu ja sen kantaja.

Porukkaa oli juoksussa 150 verran ja kävelyssä kuulemma sama määrä.

Kake vaimoineen tuli aamulla meitä "herättelemään", ja sitte lähettii ajoissa hipsimään meitä lähellä olevalle kisapaikalle. Myö oltii perillä ja ekoina lähtöaluveella.

Eliittijuoksijoiden toinen puolisko oli tällä kertaa huoltojoukoissa. Uunonki bolsa oli hyvässä tallessa koko kisan ajan. Kiitokset Antille ja Markukselle yheydenotosta ja mukavista juttutuokioista, ja menestystä tuleviin. Tulkaahan toistekin leiriytymään!

Siiinä sitte ooteltii, ku järjestäjät sai Torsaalitiskit pystytettyy, ja mäntii niitä hakemaan....homma ei nyt onnistunnu jostaki syystä, vaikka oli nyt kaikki tarvittava tehty kuten "miljoona" kertaa aikasemminki ilmottautumisen, maksujen ja muunkin suhteen. Oli myös passista kopiot mukana, ja siitä nimetki oli heleposti luettavissa. No meijän kenenkään nimiä ei listoilta löytynny. Niin ainakin sanovat, ja meijät passitettii ajanottotelttoille. No siellä ooteltii vaadittu 10 minuuttia, kuten se meille ilmotettii, mutta sitte ko. ajanottohenkilö alko kyselemää kaikkia tietoja, jotka oli netin kautta jo ilmoteltu sukan väriä ja kalsarijen kokoja myöten, mie vetasin jarrukahvasta, ja saanoin, että myö on tää homma jo tehty kertaaleen mörskällä jo aikoja sitten, että miks pitää nyt uuvestaa alkaa rustaamaan samaa hommaa.

Raijan arvoesinehuolto pelasi mukavasti. Kiitos Raijalle siintä. Tässä Kauko ja Ola mutusteleevat kisan jälkeen muonaa, joka Uunolta jäi mutustelematta, ku joka päivä on yks tössimine saatava aikaseksi, ja nyt sen tekasin kisan jälkeen jätämällä muonalipukkeen käyttämättä.

No sitte rupes tapahtumaa jo oikeitaki asijoita, ja henkilö vinkkasi miut mukkaansa, ja lähettii uuvestaa niitä listoja syynäilemään. Siellähän ne meijän kaikkijen nimet oli kuitenkin ollu alusta lähtijen....no semmosta se elämän realiteetti välillä tuppaa olemaan.

Kake, Ola ja mie saatii torsaalit, ja sitte jäin vähän passailemaan myös Markuksen torsaalin jonotusta, jos ilmenee samanmoisija ongelmia, ku mie Markuksen kisailmotuksen jätin myös sissään. No ei ilmaantunnu ongelmia, ja päästii kaikki verryttelemään.

Sitte lähettii juoksttamaan kilpaa. Lähtö oli vähän venähtänny, mutta sitte paukahti. Uuno mäni vähäsen laukalle, ja eka vilkasu Esijuoksijaan näytti 4:24 lukemaa. Siinähän oli alussa pikku nyppyläki ennen linja-autopysäkkiä. Muutenki oli vaikijaa mänö....eka kierros mäni ihan horteessa, ja keskitahti painu tuonne 4:35 lukemille. Toisella kierroksella oli kyllä useita juoksijoita, jotka piti siitä huolen Uunon rinnalla, takana, ja välillä eessä, että liiat huiloittelut ja totaaline rysähtämine pysy poissa.

Maalisuoralla vieä mänin viimesen kerran ohitte juoksija nro:122:sta, joka näytti olevan Rafael Verdu Ros nimeltänsä. Tuloksissa olin neljäs, mutta maalikuvista ja Uunon mielikuvistakin päätellen Rafael oli kyllä ennen minuu maalissa. Aikahan meille molemmille on samaksi tuomittu 37:27.

Kisan aikana aurinko paisteli mukavasti Kasinon etupuolella, jossa "kinkerit" vietettiin.

Kauko voitti tän nuorten 50- vuotiaitten sarjan ja kämppis-Ola oli kakkosena, ja Uuno tuloksissa neljäs ja kisassa viijes.

Sitte alko pootijumijuhlallisuuksien oottelu. Siinä oli Zumpa tai Zampa esityksiä usijampi ihan putkeen, ennenku juoksijat saatiin aikajärjestykseen ja jumittelut päätökseen.

Sitte meijän rykelmä alko lompsija tänne mörskän suunnille. Kaukon kanssa lyötii sitte tuossa kotikujalla vielä painiksi, mutta ku ei ollu maitoo, ni jäi painiottelun voittajalta kahvit juomatta...heh...

Tulokset löytyy TÄÄLTÄ.

Päivänselvää

Yks aamu tuolla Cortes Valencianan vimesessä ympyrässä, lähellä Aromatica puistoo.

Kivasti rupes raukomaa tämänki päivän askareet jo näin alkuillasta, jollon täkäläiset vasta kylille vääntäytyy.

Myö jo monasti vääntäyvytää tähän aikaan läskin paistoon ja kohta jo hetekalle. Tämäkää ilta ei siitä varmasti paljon poikkea.

Aamupäivällä sai omakohtasen ja ilmasen kurssin ulkomaalaisena espanjan toimistoissa asijoinnista. Ja kielikurssia samalla korvien punotuksen verran. No kyllähän jo monenlaista kokemusta on kaikenmaaliman asijoista tullu eteen näijen 13 vuuven aikana, joina oon täällä Torreviejassa vieraillu, ja viimeset eläkevuodet jo pitempiä aikoja täällä kuleksinnu.

Myöhän asustellaa täällä kolmannessa, eli täkäläisittäin toisessa kerroksessa kerrostalossa. Tuoho alakerran pääoven sisäpuolelle oli viime viikolla ilmaantunnu lappu, jossa sanottii, että autotalliin vaihetaa ovi kohtapuolin, ja avaimet pitää sitte hommata ja muuta souvia tehä.

No en lappua sen tarkemmin lukennu, mutta kuvan siitä otin ja lähetin varoilta tuolle vuokranantajalle, jos sillä olis jotaki tarvetta reakoija jotenki tuoho ilmotuksee.

No aamulla sitte makselin ens kuun vuokria ja lähetin muutaki postii omistajalle. No sieltä tuli postia takas, ja myöskin mainittiin noista avaimista. Nyt oli epäselvää, vaihetaanko lukkopesä myös pääoveen.

No mie olin ulos lähössä, ja aattelin sitte vähän selvittää ja kysellä tietääkö kukkaa talon asukas muuta tuosta lukkohommasta ja vaihosta. Siinä tuli ovelle talon sisältä espanjalainen, ja mie kysäsin siitä. Sano, että ei tiije, mutta talon toisella puolella on isännöintivirman toimisto ja mää sieltä kyselemään, ne kyllä tietää. Espanjalaine miut kävi lähes käestä pitäen hiissaamassa toimiston etteen. Kiittelin siitä, ja yritin sissään toimistoon. Ei ollu ovi auki, mutta soiton jälkee se avautu ja pääsin pieneen toimistohuoneeseen sisälle.

Siellä ootti sitte virkailija. Tervehittii niinku asijaan kuuluu, ja mie esitin asijani, ja sanoin, että Suomesta ollaa ja ei tuo espanjan kieli oikeen hyvin taitu, mutta on tuo avainongelma, ku ei tiije mitä tapahtuu. Henkilö alko minnuu sitte tentata, ja rupes kyselemää asunnon numeroo, kerrosta ja muuta yksityiskohtaa. Mie latelin tarvittavat tiijot, mutta sitte ku tuoho kerroksen kohta tultii, asijat mäni monimutkasemmaksi. Miehän oon aina täällä tuon kerroksen kanssa epävarma ja sekalla, kun Suomessa ensimmäinen kerros on ensimmäinen kerros, toinen kerros on toinen kerros jne., mutta täällä kun homma ei silleen mäne. Täällähän on toinen kerros ensimmäinen kerros ja kolmas kerros toinen kerros jne.. No siinä ku aikani arvoin ja arvioin missä kerroksessa asun, virkailijalta alko käämi vähäse käryämää, ja miun selitys, että oon 64 vuotta joutunnu elämää semmosessa paikassa, jossa ensimmäinen kerros on ensimmäinen kerros, ja että tää espanjalainen laskutapa on miulle vähän outo, ei oikeen läpi tuntunnu mänevän. Ja sen virkailija toi julki hyvällä englannin kielellä, vaikka ei sitä oikeen halunnu puhua, vaikka näki, että miun espanja ei riimaa ollu.

Rouva sano englanniksi, että hän pirut välittää missä oot elänny, nyt eletää Espanjassa ja täällä kerrokset lasketaa siten ku lasketaan...heh...no eihän siinä asiassa ollu yhtään Uunollekaan epäselvää. Sitte oli kyl epäselvää, ja monessakin asiassa. Siitä ne epäselvyyvet oikeestaa vasta alko, mut minnuu ku loppujen lopuksi alko hymyilyttää ja naurattamaankin, ni lopputulos vissiitistä oli, että hyvään yhteisymmärrykseen päästiin ja lopulta oiken käsipäivät ja "encantaadot" sanottiin.

Reissun ja pitkäkestosen kommunikoinnin tuloksena oli PÄIVÄNSELVÄÄ, että lisäavaimia ei tarvita, kun pääovea, eikä sen lukkoa vaiheta.

Vuokranantaja oli tunnin verran keskustellu sitte tuon samasen virkailijan kanssa, ja lähetti miulle usijammankin kiitos- ja kehumisviestin, kun olin homman selvittänny hänen puolestaan. Oli lähettänny myös kyselyviestin tuosta samasta asista jo viikko sitten, mutta ei ollu siihen mitään vastausta saannu....no nyt sai, ja kaikki oli tyytyväisiä..."mañana" on hyvä ja käyttökelpone sana.