Torren puolimaratonin "tankkausaluetta".
Nytte miun on jätettävä eilen juostun kisan kommentoinnit minimiin. Siihe on pariki syytä. Ykkösenä se, että ulsterin sisukset on nyt ihan vinaalissa tän iltapäivän "liikehinnästä". Toine syy on se, että itehän mie en tarttiviivan lähtöpuolelle kyenny tuon "monivaivasen" vasurikintun takija.
Pytinkejä oli jaossa täys pöyvällinen.
Pasi voitti oman sarjansa Kympillä.
Hanne jatkaa hyvää "tolppasarjaa"
Matleena kakkosena tässä kuvassa. Voitto myös omasta sarjastaan, vaikka Uuno ei tulosta löytännykkää harittavilla silmillään.
Tiia tässä kakkosena pootijumilla...
Uunosarjan pootijumikolmikko. Kolmosena Gerald Evans päätä pitempänä muita.
Norbertoki vielä jaksaa kisata, vaikka vähän jalkavaivat vaivaa.
Matti, Hanne, Jore ja Tiia...heh ja Tiian kaveri jäi kuvan ulkopuolelle ko Uuno yritteli ekaa kertaa kuvanottoo "pillerillä", ja ilman rillejä....heh...en nähnny mitään. Sorry.
Muutamija suomalaistuloksia:
Pete Nivala 45.16 10k
Mikko Lanki 47.16 10k
Alatörmä Reijo 53.36 10k
Marko Kiiskinen 1.37.27 21k
Mikka Tast 1.42.53 21k
Matti Honkanen 1.49.27 21k
Ja loppuu mie vielä läjähytän kuvan mainijosta britti-skotista Gerald Evansista, jonka mie yhytin jo lauvantaina haahuilemassa Habanerasin yläkerrassa...ilman identity korttija, joka ois tarvittu torsaalin vastaanottoon. No kyllä homma selvisi ja Keralttiki sai torsaalinsa ja pääs osallistumaa.
Mukavaa siellä oli kattelupuolellaki, vaikka vähän apijalla mielellä Uuno siellä joutu olemaan.
KOVASTI ONNEE VOITTOISILLE JA KIITOKSET TAAS MUKAVISTA HETKISTÄ KAIKILLE!
Nytte mie läjähytän itteni jo viimein hetekalle....kyl oli "vähän" vaiherikas päivä....heh..."intensiivikielikurssija" myöten.
TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.
Täällä vuosimallin -53 käppänä kertoo jo hävitystä kamppailustaan vanhuutta ja vaivaistaloa vastaan.
maanantai 27. helmikuuta 2017
Carnaval de Torrevieja. 25.02.2017
Värikästä ja äänekästä oli meininki aikasempijen vuosijen tapaan. Kovasti tärryytti tärykalvoo ja pumpun vasentaki kammijoo ja ajottain silmijenki verkkokalvoja.
Hommahan piti alkaa kymmeneltä ja mörskältä ei ollu ku kivenheitto kulkuveen lähtöpaikalle. No ei se ihan kymmeneltä alkannu vaan vähäse myöhemmi.
Hommahan vejettii lävitte nyt yhen pysähyksen taktiikalla, ja se Tankin mittane pysähys oli lähtöpaikan tuntumassa.
Siintä jo sitte alko Uunonki täry- ja verkkokalvot senverta toipumaa, että oli aika lähtijä ettimää mörskää, johon sitte rapijasti puolen yön jälkee hiissauvuin.
Suuret kiitokset essiintyjille ja myös osanottajille mukavasta illasta!
Nytte lähen yrittelemää pyörällä johonki suunnalle, ku on niin mahtava kesäkeli. Iltasella jos vielä vääntöö piisaa yritän väsätä muutaman rivin eilen juostusta Torreviejan puolikkaasta.
torstai 23. helmikuuta 2017
Kankee ja jäykkä ilta
Hyvin on uuvellaki "mörskällä" viihtynny, vaikka Uunon loppumaton hinku on tuonne ulos vinkumaan.
Aamupäivällä lähin aamukahveelle ja samalla testasin yhteensä reilun kahen kilsan matkan jolkotellen tuota vasurikinttuu. "Outohan" se vielä on ja viikonlopun Torreviejan puolimara jääpi suosijolla vällii.
"Tauluu" vähän kihelmöipi siihen malliin, niinku se ois jotaki valohoitoo tänääki saannu jonkunmoisen annoksen, vaikka se koko päivän paisteli ohkasen usvaverhon takkaa.
Iltapäivällä sitte raijasin kankeen viis kerrosta alemmas ja istutin itteni satulan päällä olevan geelilämiskän päälle ja lähin polkemaa ilman suurempija päämäärijä.
Etugummi ohjasti miut Carrefourin ohitte Crevilenten tielle ja Los Montesiinosiin. Kylän läpi ajoin kokonaan, mutta sitte koukkasin takasi Torreviejaan mänevälle tielle, ku kettinki ei ennää suostunnu nousemaa suuremmalle kiekolle. Olin sotkennu keskimmäisellä jo lähes Carrefourista saakka, vaikka oli myötätuuli.
Kilsan verran tuulettelin loivaan alamäkeen Los Montesinosista, mutta sitte oli jo omat lömmöt noussu liikaa ja toppasin Kankeen ja väänsin kettingit vängällä suurimmalle eturattaalle.
Vauhti nousi operaatijosta johtuen lähes kymmenellä kilometrilla ja omat lämmöt laski liki satasesta kolmeenkymmenään seittemään.
Mörskälle ku sitte selvisin, ottasuonet pullollaan kanniskelin Kankeeta taas pakolliset viis kerrosta ylöspäin, ja saman talon vanhamuori pyöritteli päätään ku alakerrassa tuumailin, että tän "bicicleetan" kanssa on vähän vaikija asuva viijennessä "nivelessä".
Miulla oli vielä tarkotus lähtijä illansuussa kävelylenkille, mutta se ajatus häipy päästä, ku käin suihkussa ja sen päälle laitoin perinneruokaa, eli tonnikalaa riisihetekalla. Riisihetekan jälkee alko toinen hetekka vejellä kovasti Uunon raihnarunkoo puoleensa kovenevalla voimalla.
Mukavan letkee päivä, ja kankee ja jäykkä ilta.
Aamupäivällä lähin aamukahveelle ja samalla testasin yhteensä reilun kahen kilsan matkan jolkotellen tuota vasurikinttuu. "Outohan" se vielä on ja viikonlopun Torreviejan puolimara jääpi suosijolla vällii.
"Tauluu" vähän kihelmöipi siihen malliin, niinku se ois jotaki valohoitoo tänääki saannu jonkunmoisen annoksen, vaikka se koko päivän paisteli ohkasen usvaverhon takkaa.
Iltapäivällä sitte raijasin kankeen viis kerrosta alemmas ja istutin itteni satulan päällä olevan geelilämiskän päälle ja lähin polkemaa ilman suurempija päämäärijä.
Etugummi ohjasti miut Carrefourin ohitte Crevilenten tielle ja Los Montesiinosiin. Kylän läpi ajoin kokonaan, mutta sitte koukkasin takasi Torreviejaan mänevälle tielle, ku kettinki ei ennää suostunnu nousemaa suuremmalle kiekolle. Olin sotkennu keskimmäisellä jo lähes Carrefourista saakka, vaikka oli myötätuuli.
Kilsan verran tuulettelin loivaan alamäkeen Los Montesinosista, mutta sitte oli jo omat lömmöt noussu liikaa ja toppasin Kankeen ja väänsin kettingit vängällä suurimmalle eturattaalle.
Vauhti nousi operaatijosta johtuen lähes kymmenellä kilometrilla ja omat lämmöt laski liki satasesta kolmeenkymmenään seittemään.
Mörskälle ku sitte selvisin, ottasuonet pullollaan kanniskelin Kankeeta taas pakolliset viis kerrosta ylöspäin, ja saman talon vanhamuori pyöritteli päätään ku alakerrassa tuumailin, että tän "bicicleetan" kanssa on vähän vaikija asuva viijennessä "nivelessä".
Miulla oli vielä tarkotus lähtijä illansuussa kävelylenkille, mutta se ajatus häipy päästä, ku käin suihkussa ja sen päälle laitoin perinneruokaa, eli tonnikalaa riisihetekalla. Riisihetekan jälkee alko toinen hetekka vejellä kovasti Uunon raihnarunkoo puoleensa kovenevalla voimalla.
Mukavan letkee päivä, ja kankee ja jäykkä ilta.
tiistai 21. helmikuuta 2017
Katastrovaalinen ja kauhija
Tännää oli ihan mahtava päivä. Talikkohommista ei ollu tietoo koko päivänä ja toivottavasti nuo "kakkakasat" jättää Uunon vähäksi aikaa rauhaan, ni saapi vähän vetää henkee ja koota ittensä. No siltä nyt vaikuttaa tän päivän perusteella.
Koko päivän vejettii kuvaannollisesti etukenossa ja myötätuulessa, vaikka iltapäivällä Guardamariin männessä oli melkonen vastatuuli, mut ei haitannu Uunoo. Aamupäivä mäni viijestä lähtijen kamoja kasaillessa ja pakkaillessa ja kämppää siivotessa. Kurkku oli kovasti kippee herätessä ja nokka vuoti. Kämpässähän oli vähän "ulkoilmaongelmaa" , joka nähtävästi vaikutti vähän sisäilmanki laatuun, ja sitä kautta Uunonki rööreihin?
No Hessu tuli muutossa jelppaamaan ja sitte lähettii Heidin perässä ajelemaa uuvelle "mörskälle". Täällä ei kyllä tilanpuute, eikä muukaan puute, paitsi tineroijen, vaivaa.
Kolme makuuhuonetta ja pari vessaa ja pari kerrosta ja pari parveketta. Yläkerran vessa on ja semmonen, että vaikka siellä toisella puolella pierräpärähyttää, ni toiselle puolelle asti ei hajuhaitta varmaan ylety. Niin ainaki luulisin.
Sitte ku saatii kaikki kamat kannettuu ja muut hommat kondiksee, lähin hakemaa Kankeeta Bikemanijasta. Siinä oli erinäisijä jarrupuolen ongelmija, joista ei ilman varaosija ja työkaluja selvitty
Uunon keskikämmensormilla.
Kovasti oli hommaa siellä tehty Uunonki halpahallipyörän etteen ja taakseki, ja homma hoitu taas kerran ajallaan ja hinta-arvio oli tismalleen se mikä oli sovittu 19€....!!!
Kankeeseen oli vaihettu etu- ja takajarrupalat ja takajarruvaijeri, ja korjattu se Uunolle ylivoimane takajarruvaijerin "ylipyörivä" mutteri! Hieno homma ja suosittelen kyl tuota virmaa muilleki. Ja palvelu pelaa englannilla, mut Uuno hoiti nyt Espanjalla koko homman....entistä kovempi etukeno paino Uunon päälle.
Siintä koukkasin Suomibaarille, ja siellä istahin tutun suomalais-espanjalaisen pariskunnan pöytään, kurnutin Cortado-kahvin ja riisipiirakan kitusiin ja kiivasta polkemista uuvelle mörskälle... toiset rätit niskoille ja polkemaa kohti Guardamarija.
Majakalle asti en voinnu männä, ku aallot löi yli aallonmurtajan. Siinä oli espanjalaisen näköne vanhahko mies ja sanoin, että "es mui peligroso, no posiiple kontinuar". Ukko nyökkäili ja mie rutisin muitaki muistamijani "espanjanlitanijoita". Sitte ukko kysy, ku siinä aallonmurtajan puolessa välissä kökittii, että puhunko englantija. No mie siihe vastasin, että tottaha mie englantija pamlaan ja sitte juttua kyllä piisas vähintään vartin verran...heh...ukko oli Skotlannista ja Uunolla oli välillä vaikija pysyvä "skottiaksentin" jälessä, mutta lisäkysymyksillä asijat tuli selviksi....oli ukolla mainijot jutut ja tarinaa piisas vaikka minkämoista. Jemenin rajalla ku torrakot käsissä rauhaa puolusteli, oli kuulemma vähän hikiset oltavat ja ottanahkatki, mutta hengissä edelleen...
Erotessa sitte hyvää elämää toivoteltii, vaikka lopputulos lienee kaikilla yhtä katastrovaalinen ja kauhija....heh...mutta siitä viis myö veisataa.
P.S. Tähän pittää kyl lisätä, että on tää Syomenkieliki aika vaikee, jopa ihan natiivillekin. Mitähän tuoki "vitosen veisaamine" oikeen tarkottaa? Mie en tiije?
Koko päivän vejettii kuvaannollisesti etukenossa ja myötätuulessa, vaikka iltapäivällä Guardamariin männessä oli melkonen vastatuuli, mut ei haitannu Uunoo. Aamupäivä mäni viijestä lähtijen kamoja kasaillessa ja pakkaillessa ja kämppää siivotessa. Kurkku oli kovasti kippee herätessä ja nokka vuoti. Kämpässähän oli vähän "ulkoilmaongelmaa" , joka nähtävästi vaikutti vähän sisäilmanki laatuun, ja sitä kautta Uunonki rööreihin?
No Hessu tuli muutossa jelppaamaan ja sitte lähettii Heidin perässä ajelemaa uuvelle "mörskälle". Täällä ei kyllä tilanpuute, eikä muukaan puute, paitsi tineroijen, vaivaa.
Kolme makuuhuonetta ja pari vessaa ja pari kerrosta ja pari parveketta. Yläkerran vessa on ja semmonen, että vaikka siellä toisella puolella pierräpärähyttää, ni toiselle puolelle asti ei hajuhaitta varmaan ylety. Niin ainaki luulisin.
Sitte ku saatii kaikki kamat kannettuu ja muut hommat kondiksee, lähin hakemaa Kankeeta Bikemanijasta. Siinä oli erinäisijä jarrupuolen ongelmija, joista ei ilman varaosija ja työkaluja selvitty
Uunon keskikämmensormilla.
Kovasti oli hommaa siellä tehty Uunonki halpahallipyörän etteen ja taakseki, ja homma hoitu taas kerran ajallaan ja hinta-arvio oli tismalleen se mikä oli sovittu 19€....!!!
Kankeeseen oli vaihettu etu- ja takajarrupalat ja takajarruvaijeri, ja korjattu se Uunolle ylivoimane takajarruvaijerin "ylipyörivä" mutteri! Hieno homma ja suosittelen kyl tuota virmaa muilleki. Ja palvelu pelaa englannilla, mut Uuno hoiti nyt Espanjalla koko homman....entistä kovempi etukeno paino Uunon päälle.
Siintä koukkasin Suomibaarille, ja siellä istahin tutun suomalais-espanjalaisen pariskunnan pöytään, kurnutin Cortado-kahvin ja riisipiirakan kitusiin ja kiivasta polkemista uuvelle mörskälle... toiset rätit niskoille ja polkemaa kohti Guardamarija.
Majakalle asti en voinnu männä, ku aallot löi yli aallonmurtajan. Siinä oli espanjalaisen näköne vanhahko mies ja sanoin, että "es mui peligroso, no posiiple kontinuar". Ukko nyökkäili ja mie rutisin muitaki muistamijani "espanjanlitanijoita". Sitte ukko kysy, ku siinä aallonmurtajan puolessa välissä kökittii, että puhunko englantija. No mie siihe vastasin, että tottaha mie englantija pamlaan ja sitte juttua kyllä piisas vähintään vartin verran...heh...ukko oli Skotlannista ja Uunolla oli välillä vaikija pysyvä "skottiaksentin" jälessä, mutta lisäkysymyksillä asijat tuli selviksi....oli ukolla mainijot jutut ja tarinaa piisas vaikka minkämoista. Jemenin rajalla ku torrakot käsissä rauhaa puolusteli, oli kuulemma vähän hikiset oltavat ja ottanahkatki, mutta hengissä edelleen...
Erotessa sitte hyvää elämää toivoteltii, vaikka lopputulos lienee kaikilla yhtä katastrovaalinen ja kauhija....heh...mutta siitä viis myö veisataa.
P.S. Tähän pittää kyl lisätä, että on tää Syomenkieliki aika vaikee, jopa ihan natiivillekin. Mitähän tuoki "vitosen veisaamine" oikeen tarkottaa? Mie en tiije?
sunnuntai 19. helmikuuta 2017
IV Carrera Base Aerea de Alcantarilla
Hanne juoksi tuon 14,2km ja Jore toimi kuljetus- ja huoltopäällikkönä, ja Uuno vaan muun joukon jatkeena ja riesana. Keli oli +15 tietämillä ja alussa lähes tyyni, mutta sitte jo "tuulahteli" 5-10m/s, ja lähes pilvinen taivas.
Uunohan oli myös hätäpäissään kerinny tänneki ilmottautuu ennen tuota viikon takasta lonkan lonksahusta, ja juoksijanpolsaa mieki lähin yrittelemää, vaikka aamun "ketutuskäyrän" takija, ku ei juoksemaa päässy, olin jättänny myös passinki kopijot kämpille, eikä kuvaakaa passista ollu "älyttömässä vasarassani".
Tiukassa oli polsa, mutta kyllä mie sen kanssa sieltä polsa-aluveelta militanttijen tiukan syynin ja kovan suunpieksämisen jälkee ulos linkutin. Englantija ei kukkaa ymmärtänny ja aika harvassa oli persoonat, jotka Uuno-espanjaaki ymmärti, mutta jokunen kuitenki senverta, että Uunoki sen polsansa ulos sai kiikutettuu, ja ilman aluksi vaadittuja tokumentteja.
Sitte käytii Cortado-kahveilla ja välillä autolla niinku lähtökuvijoihin kuuluu ja sitte vähän päästä Joren kanssa toisilla Cortadoilla. Nyt kävi kuitenki aika somasti, ku sattu olemaa Konjamiiniputeli ihan kahvimasiinan likkeellä ja helposti meijän silmijen ja tarjoilijan käsijen ulottuvilla, ja myökii siitä saatii pikkuset siivut laseihimme. Hyväne aika ku oli hyvvää.
Sitte kökkimää lähön ootteluun ja Hanne mäni karsinoimaan. Juoksijoita oli 1800 yhteensä, eli lähes maksimi osanottomäärä. Rajoina oli 500 5km:lla ja 1500 14,2km:lla. Sitte tapahtu lähtö, ja ukkoo ja akkaa, kättä ja jalkaa ja rullatuolija ja muuta kamaa oli ilma sakijana, kun kaikki koko kalusto yritti rynnistää keulapaikalle.
Hyvin hoijettuja puistoja piisaa täälläki.
Mie siintä lähin nilkuttamaa kilsan päähän Joren kanssa sovitulle 4:n ja 5km:n kohille, hyvälle katsastuspaikalle vanhan kuljetuskoneen juurelle. Hannella oli meno helppoo ku joskus heinähommissa jollakulla, vaan ei Uunolla.
Sitte tultii erinäisten vaiheijen jälkee takasi maali- ja lähtöaluveelle väenpaljouven ja runsaslukusen polliisi- ja militanttijoukon sekkaan.
Hanne oli paahtannu kovasti koko kisan ja voitti oman sarjansa. ONNEA KOVASTI!!!
Hannen mukkaan reitti oli vaativa ja vaihteleva ja hiekkapätkäki reittiin sisälty, ja lentokenttäalueella yltyvä tuuli haittasi...heh....Uunoki käi lisäämässä tässä välissä pyykkipoikija kuivumassa olevan takaparvekkeen "kalsarinäyttelyn" somisteeksi.
Sitte kateltii pootijumijuhlallisuuksia ja pikku hiljaa lähettii lompsimaa autolle ja keulat kohen Torreviejaa. Ennen liukenemista Uuno vielä käi onnittelemassa tutun F-sarjan kolmoseksi tulleen kolleekan.
Kiitokset Jorelle ja Hannelle mukavasta päivästä!
TULOKSET ilmaantuu varmaan TÄNNE?
keskiviikko 15. helmikuuta 2017
Tyhjäpäisiä ihmisiä
Aamulla ku käin Kankeeta ja Vielä Kankeempaa katsastelemassa takaparvekkeella samalla ku haistelin tulevaa päivän kelijä, huomasin, että Kankeen etugummi oli ihan lutussa ja maailmat alareunasta poissa. Voi pertsuikki.
No sitte vejättelin lenkuralle lähtöö, käin ite WC:ssä lenkuralla ja toimittelin muitaki joutavia, enkä saannu itteeni mörskästä helpolla ulos.
Säkää oli kyl eilen ku iltapäivällä vetelin reilun 30km:n kauppareissun Guardamarin "Lisää-ja-Lisää- ruokakauppaan". Onneksi ei gummi sillon tyhjentynny.
Ennen puoltapäivää sain kuitenki lähettyy riehumaan kylille Vielä Kankeemmalla. Kummasti tuo aurinoinen keli oli saannu rantajuottolat täyttymää tyhjäpäisistä ihmisistä, jotka täyttelivät päitänsä kaksin käsin juottoloijen elämäneliksiirisammijoista semmosella tahilla, ku ois ollu tuomijopäivän aatto. Huomenna sitte selvijää oliko se. Tuskin oli.
Mie en sinne singahtannu, vaan ryttyyttelin Vielä Kankeemmalla sairaalan lähellä olevaan Aldin kauppaan. Läskikimpaleet ja Edamjuuston ku sain kiinni ja maksettuu, kyykkäsin satuloimalla mörskälle.
Taijan lähtee puistelemaa luontoo tuon Vielä Kankeemman kyytillä iltaehtoon ratoksi.
tiistai 14. helmikuuta 2017
Monotooni-Ropotti ja Vastuuvapautuslauseke
Nää viimoset päivät sunnuntaista lähtijen on männy enempi ja vähempi päin takalauvotusta, eli suomeksi sanottuna päin persusta.
Tuo mukana raahattava vasen takajalka on vähän onneton kapine tällä hetkellä. No eilen iltapäivällä kuitenki testasin, mitä se tuumaa Kankeen satulalla istumisesta....heh...ei tuumannu mitään, ihan ku koko kinttu ois riimakunnossa. No se oli mukava havaita, ja innoissani istuin tuonne Pinomariin saakka satulalla, vaikka mustat pilvenköriläät paino kohti ja muutama tippa tuli vettäki ja ukkonenki murahteli.
Kyllikkijä jututtelin hetken ja sitte lähin ketjuja kierrättämään kohti mörskää.
Aamulla sitte otin perspuoleni alle Vielä Kankeemman ja kiertelin mukavassa kelissä keskustan rantoja ja kujia. Kasinon kulmilta suunistin kalasataman ohitte aallonmurtajalle ja siellä tavotin jo aikasemmin viimoselle lenkilleen lähteneen Olan. Siintä jatkoin Altzhaimerin ja suolakinosten ohitte radanpohjan kaislikoille ja siintä koukkasin Crevilenten tien vierustalle ja Carrefourin suuntaan.
Sitte aattelin, että oikasen suoraan urheilukentän suuntaan ja Manchaa ja Piriisija pitkin mörskälle. No siintä sitte suojatien ylitte ku kiirehin ja yritin Vielä Kankeempaa taluttamalla ottaa yhen vaivasen, vähän kiivaamman juoksuaskeleen tapasen, ni vihlasi kyllä niin perusteellisesti, että oikeen silmijä kirveli.
Siintä sotkin suorinta tietä niskat kyömyssä mörskälle ja kanniskelin Vielä Kankeemman pilttuuseen.
Olallahan oli tännää kotijalähtöpäivä, ja mie lähin myös mukkaan kyyvittemää sitä Alicanten lentoveneasemalle. Jo Olan kämpillä suoritetun pakkausvaiheen aikana oli ennustettavissa tulevija vaikeuksija, ja ennakkotietoon perustuen, semmosia sieltä tulikin.
No Uunolla ei käynny sen paremmin iltapäivällä täällä mörskällä, ku pitkin hampain käin selvittelemää miun matkusteluvakkuutuksien kattavuutta koskijen tuota lonkan löyhentäjälihaksen kivulijasta toimintaa.
Mie siintä parin päivän mittasella henkisellä valmistautumisella iltapäivällä sitte soitin sinne vakuutteluyhistyksen toimistoo.....voi perhana.....näppylät sikijää jo nyt pintaa ja pumpusta ottaa ku tätä uuvestaa joutuu miettimää...no joo...pittää koota ittesä...nii, ensin mäni puhelu väärälle osastolle, vaikka satavarmasti siihe numeroo soitin mihin oli neuvottu...no puhelu sitte siirrettii toiselle osastolle, tai oikeemmin sille osastolle tulevijen puheluijen hännille....voi perkele...vartin ku olin kuunnellu niitä eri pimputuksija ja sen ukon konekielistä nauhotusta kiukku oli jo kohonnu ihan yli viimosen rajottimen....sitte sieltä jo vissiin ihmine vastas, vaikka miulle kyl puhelunki jälkee se ei ihan varmaa ollu. Saatto olla kyl vaikka Ropotti.
Mie selvitin enste monotoonisen äänen omaavalle henkilölle tai Ropotille miun henkilötunnukset, syntymäajat ja kalisonkijen värit ja sitte asijani, ja sitte Ropotti kysy ekan kysymyksen, ja siihe se selvittely sitte tyssäs miun kohalta. Se kysy, että ootko allekirjottannu VASTUUVAPAUSLAUSEKKEEN? Heh....mie siinä naureskelin ja tokasin, että minkä? No monotooniääni siellä toisessa päässä sano, että se pittää selvittää, oliko kisassa semmone lauseke vai eikö? Jos oli lauseke miun matkusteluvakkuutus ei semmosissa kisoissa sattuneita lonkan höyhentäjälihaksen vaurijoita korvaile.
Mie siintä jo senverta hikkeennyin, että sanoin ihan selvällä suomen kielellä, vaikkakin espanjaksi murtaen, että" nyt miuta on taas kusetettu", ja että "en taija nyt jaksaa tuota ruveta selvittämmää". MONOTOONI-ROPOTTI sano, että kyllä se kannattas selvittää. Mie siihe vielä tuumasin, että "palataa asijaan, jos jaksan sen selvittää", ja loppasin luurin kiinne.
Ropotin kanssa jutustelleesa selvis vielä sekin, että vuos sitte miulla oli semmone vakkuutus, ja vielä voimassaki, mikä ois homman korvannu ilman isompija rutinoita, ja tääki tieto sai miun yläkopan kihisemmää entistä enempi. Nytte ei semmosta vakuutusta voimassa ollu ku oli tarjottu halvempaa "karvahattuvakuutusversijoo".
Tuulimylly-Uuno on kyl joutunnu kaikenmoista selvittelemää Torrenvuosina, eikä tääkää mikään ylivoimane juttu oo selväksi tehä, mut se turhan Mierdan kaivelu ei jaksas nyt kyl yhtää kiinnostaa ja kyl miulla on semmone hytinä asijasta, että tuo Renuncia- lauseke siellä ilmottautumisen yhteyvessä on mahollisesti julki tuotu, ja ilman kyseisen lausekkeen hyväksyntää ei pääse osallistumaan. No ehkä tänki selvitän ku yön yli nukun jos nukun....?
Tuo mukana raahattava vasen takajalka on vähän onneton kapine tällä hetkellä. No eilen iltapäivällä kuitenki testasin, mitä se tuumaa Kankeen satulalla istumisesta....heh...ei tuumannu mitään, ihan ku koko kinttu ois riimakunnossa. No se oli mukava havaita, ja innoissani istuin tuonne Pinomariin saakka satulalla, vaikka mustat pilvenköriläät paino kohti ja muutama tippa tuli vettäki ja ukkonenki murahteli.
Kyllikkijä jututtelin hetken ja sitte lähin ketjuja kierrättämään kohti mörskää.
Aamulla sitte otin perspuoleni alle Vielä Kankeemman ja kiertelin mukavassa kelissä keskustan rantoja ja kujia. Kasinon kulmilta suunistin kalasataman ohitte aallonmurtajalle ja siellä tavotin jo aikasemmin viimoselle lenkilleen lähteneen Olan. Siintä jatkoin Altzhaimerin ja suolakinosten ohitte radanpohjan kaislikoille ja siintä koukkasin Crevilenten tien vierustalle ja Carrefourin suuntaan.
Sitte aattelin, että oikasen suoraan urheilukentän suuntaan ja Manchaa ja Piriisija pitkin mörskälle. No siintä sitte suojatien ylitte ku kiirehin ja yritin Vielä Kankeempaa taluttamalla ottaa yhen vaivasen, vähän kiivaamman juoksuaskeleen tapasen, ni vihlasi kyllä niin perusteellisesti, että oikeen silmijä kirveli.
Siintä sotkin suorinta tietä niskat kyömyssä mörskälle ja kanniskelin Vielä Kankeemman pilttuuseen.
Olallahan oli tännää kotijalähtöpäivä, ja mie lähin myös mukkaan kyyvittemää sitä Alicanten lentoveneasemalle. Jo Olan kämpillä suoritetun pakkausvaiheen aikana oli ennustettavissa tulevija vaikeuksija, ja ennakkotietoon perustuen, semmosia sieltä tulikin.
No Uunolla ei käynny sen paremmin iltapäivällä täällä mörskällä, ku pitkin hampain käin selvittelemää miun matkusteluvakkuutuksien kattavuutta koskijen tuota lonkan löyhentäjälihaksen kivulijasta toimintaa.
Mie siintä parin päivän mittasella henkisellä valmistautumisella iltapäivällä sitte soitin sinne vakuutteluyhistyksen toimistoo.....voi perhana.....näppylät sikijää jo nyt pintaa ja pumpusta ottaa ku tätä uuvestaa joutuu miettimää...no joo...pittää koota ittesä...nii, ensin mäni puhelu väärälle osastolle, vaikka satavarmasti siihe numeroo soitin mihin oli neuvottu...no puhelu sitte siirrettii toiselle osastolle, tai oikeemmin sille osastolle tulevijen puheluijen hännille....voi perkele...vartin ku olin kuunnellu niitä eri pimputuksija ja sen ukon konekielistä nauhotusta kiukku oli jo kohonnu ihan yli viimosen rajottimen....sitte sieltä jo vissiin ihmine vastas, vaikka miulle kyl puhelunki jälkee se ei ihan varmaa ollu. Saatto olla kyl vaikka Ropotti.
Mie selvitin enste monotoonisen äänen omaavalle henkilölle tai Ropotille miun henkilötunnukset, syntymäajat ja kalisonkijen värit ja sitte asijani, ja sitte Ropotti kysy ekan kysymyksen, ja siihe se selvittely sitte tyssäs miun kohalta. Se kysy, että ootko allekirjottannu VASTUUVAPAUSLAUSEKKEEN? Heh....mie siinä naureskelin ja tokasin, että minkä? No monotooniääni siellä toisessa päässä sano, että se pittää selvittää, oliko kisassa semmone lauseke vai eikö? Jos oli lauseke miun matkusteluvakkuutus ei semmosissa kisoissa sattuneita lonkan höyhentäjälihaksen vaurijoita korvaile.
Mie siintä jo senverta hikkeennyin, että sanoin ihan selvällä suomen kielellä, vaikkakin espanjaksi murtaen, että" nyt miuta on taas kusetettu", ja että "en taija nyt jaksaa tuota ruveta selvittämmää". MONOTOONI-ROPOTTI sano, että kyllä se kannattas selvittää. Mie siihe vielä tuumasin, että "palataa asijaan, jos jaksan sen selvittää", ja loppasin luurin kiinne.
Ropotin kanssa jutustelleesa selvis vielä sekin, että vuos sitte miulla oli semmone vakkuutus, ja vielä voimassaki, mikä ois homman korvannu ilman isompija rutinoita, ja tääki tieto sai miun yläkopan kihisemmää entistä enempi. Nytte ei semmosta vakuutusta voimassa ollu ku oli tarjottu halvempaa "karvahattuvakuutusversijoo".
Tuulimylly-Uuno on kyl joutunnu kaikenmoista selvittelemää Torrenvuosina, eikä tääkää mikään ylivoimane juttu oo selväksi tehä, mut se turhan Mierdan kaivelu ei jaksas nyt kyl yhtää kiinnostaa ja kyl miulla on semmone hytinä asijasta, että tuo Renuncia- lauseke siellä ilmottautumisen yhteyvessä on mahollisesti julki tuotu, ja ilman kyseisen lausekkeen hyväksyntää ei pääse osallistumaan. No ehkä tänki selvitän ku yön yli nukun jos nukun....?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)