Pikku pätkä

Aamupäivällä viiletin venholla mantereelle. Tarkotus oli pyöräillä pikku pätkä johonki suuntaan, ja samalla testata uuven geelipäälisen vaikutusta perspuoleen.

Lähin rannasta idän suuntaan. Kupillisen kurnurin kahvia Pakarissa ja siintä jatkoin Risulahen ja Kotalahen suuntaan. Taivas oli tummanpuhuva, ja niihä siinä kävi, että Esteri levähytti takalauvotuksensa levälleen ja Uuno kastu. Pijättelin vettä yhen koivun katveessa hetkosen, mutta jatkoin Kotalahen suuntaan sitkeesti. Siellä ois ollu yks kyläpaikka, mut en sitä kuitenkaan löytänny.

Takasi piti Kotalahen ampumaratan portilta kääntyy tyhjin käsin jä erittäin märin jaloin.

No onneksi saje lakkasi ja pääs jatkamaa paluumatkustusta.

Rantaan ku sitte pääsin, alko taas taivas tummumaan ja ukkonen koluamaan. No aattelin, että kerkiin ennen ukkosta saareen, mut empä kerinny. Melkosessa tuulen ja sateen henkäilyssä ja salamoijen leiskunnassa seilasin tuurilla perille.

Ei ollu ihan järkihommaa tuo kilometrin mittanen veneily tuossa kelissä, mut järki-ihmiseksi ei kukkaa Uunoo oo koskaan väittännykkään.

Kilsoja tuli vajaa 40, ja siihen tais sisältyy tuo veneilymatkakin, kun en kelloja kerinny päivittelemään. Muuten kyllä päivittelin päivää vielä saunan lauteillakin.

 Perspuoli pelitti koko matkan ihan mukavasti, mutta asfalttija oli koko tuo matka, että satulan päällisestä ei vielä voi sanoo juur mittää.

Uunon ressitestit

 

Viikko vierähti Kemijokivarressa sukuloijessa. Siihe sisälty kaikenmoista aktiviteettijä. Monen monta yötä täyshoijoissa mukavijen immeisten vieraana.

Jakson alkupäivinä Uuno pääs juoksijoijenki kyyvillä kilpaa hilppasemaan Lohijärvelle.

Sitte pari yötä oltii kattelemassa Veikko- Veikkosijen touhuiluja, käytii Kemijoen saaressa uimassa. Uuno ei uinnu, mutta kahlaili turvakenkäset ja sukat jaloissa lämpösessä rantaveessä. Sitte jo Uuno pääs (heh...joutu) parin sekunnin veneenkäyttökurssin jälkee vesihiihtoveneen kippariksi ja isäntä tuli suksilla perässä. Ekalla yrityksellä lähtö ei onnistunnu, mut tokalla jo painettii takatukat hulmuten pitkin kuoppasta Kemijoen pintaa. Sitte ku rantautumista yritettii, hitonmoista kyytiä lähestyvä ranta sai Uunon helpottamaa kaasun liijan aikasi, ja suksiosasto joutu uimaa pitkän matkan rantaan....no hengissä selvittii molemmat rannalle vapisemaan.

Varsinaine Uunon ressitesti alko sitte viimosessa kyläpaikassa. Puhelin pärähti usijan kerran ja Kouvolaa kohen piti ruveta ratsastelemaa. Meripäiväjuoksu ja samana päivänä juostu Iittihölkkä mäni sivusuun, mut aattelin sitte lähtijä lauvantaina Hämeenlinnaan juoksemaan puolikkaan.

Perstaina sitte päivällä ku ratsastuksen rasituksista tolpilleni hetekasta virkosin, rupesin kattelemaa Hämeenlinnan Kaupunkimaratonin kisasivuja. Niitä plaratessa sattu sitte silmiini tuo jälki-ilmottautujan hintataulukko....voi perhana...perseellee lennähin ja ratsastuksesta vieläki väsyneitä silmijäni hieroin kaksin käsin ja kymmenin sormin, mutta taulukossa olevat lukemat ei pienemmiksi muuttunnu.

Täyven maratonin viimesten päivijen hinta 85€, puolikkaan 80€ ja kympin 70€. Vertailun vuoksi Espanjassa kallein puolikas on ollu parin kympin kantturoissa ja kympin hinnat alta 10€! Ruttokansantuotteessa meillä on parinkymmenen rosentin ero Suomen hyväksi.....eli "oikea" hinta puolikkaalle olisi 25€ ja kympille 12€. Sitte ku vielä otetaa huomijoon Perslantijan kisojen palkinto- ja tarjoilupuoli ollaa jo aikalailla ryöstöhinnottelun puolella.

Siihe tyssäsi Uunon tän viikonlopun kisainto ja rupesin nysväämään kisajärjestäjille roihukivenkatkusta palautetta.

Nytte tässä käi kyllä sillee, että Uuno ei oo läpässy ressitestijä ja testi ja ressi jatkuu alkuviikosta ja ottasuonen poksahustakkaa en ihmeenä kyllä pijä.

Heinähölkkä 23.7.2016, Lohijärvi

 

Lohijärven kisan maalialuetta.

Viikonloppuna rällyytettii takalauvotus ja ottanahka punasena tänne Rovaniemen suunnille. Hellettä oli luvassa ja sammakkomiesten ennustukset piti paikkansa ja matkustus oli hikinen souvi. Ranuan koe-elänpuiston kohilla polliisitäti lykkäsi etuikkunasta sähkötupakin miun suuhu ja halus tehä puhallustestin ja mie puhalsin täyven palkeellisen keuhkoilmaa tupakkiin. Kelpasi näytepuhallus ja matkanteko jatku.

Lissää sitte hikoiluva oli luvassa Lohijärvellä lauvantaina ku oli mahollisuus osallistuu kilpajuoksuun. Matkahan oli reilu 16km, ilma +26, aurinkoinen ja 2m/s tuulta.

Olli oli miut jo ennakkoon ilmotellu kilpaan ja Teppo tuli hakemaa narisevanivelisen kaksikon Ollin kämpiltä puolenpäivän jälkeen. Siintä ajeltii nelostietä ja Aavasaksan risteyksen kohilta käännyttii oikijalle suo- ja mettämaiseman ympäröimälle tielle.

Rovaniemellä taivaalla oli vähän pilvijä, mutta kisapaikalla jo lähes täysin selkijä hellesää.

Pikkusen verryttelyn jälkee sitte jo lähettii juoksemaa alamäkkeen. Mikkelin täyvellinen simahtaminen vielä jo nykysin "vähän" hatarassa muistissa, Uunon lähtö oli hitaan ja erittäin hitaan välimaastossa ja hyvä oli tällee lähtee.

Muutaman juoksijan ohi kuitenki yrittelin, kun 600m:n jälkee vasurille käännyttii. Pikku pätkän jälkee kuitenki toinen ohittamistani mäni ohitte (no:58). Sitte mäntii vuorovejolla tuonne vajaaseen kymppiin ja eellä mänevän juoksijanki (no:55) selkä vähäsen läheni.

Sitte alko kuitenki Uunon tennarijen sisällä olevat kintut tuntumaa raskaammilta ja Viiskasiin alko tulemaa rakoo. Viiskasi ohitti viisvitosen ja viimosen vasurimutkan jälkeen seuraavassa alamäkipätkässää Uunoki sai Viisvitosen lähes kiinne, mutta ennen maalija olevassa ylämäkiosuuvessa alko hyytymää taas mänö ja sinne mäni Viiskasi, Viisvitone ja vielä joku nuorempiki juoksija, joka paineli kevijällä jalalla ohitte ennen pelastavaa kalkkiviivotusta.

Mitalikaksikko Teppo ja Olli. Teppo oli ykkönen ja Olli kolmonen. Vaajakosken mies oli kakkosena.

Lysti oli käyvä kisaamassa kummiski, vaikka Uunon tennarit ja kalsaritki on jo vähän ruosteessa ja huonossa terässä. Harvakseen on täällä "Keski-Suomessa" kisoja tullu nykysin kierrettyy, mutta muutama tuttuki vielä täälläki oli kisaamassa.

Uunon mittarit näytti keskivauhtii 4:51, matkaa: 16,0km ja aika 1:17:40....heh...sillä oltiin ehkä vähän alta kymmenen sijalla.

Kiitokset Tepolle ja Ollille mukavasta seurasta.

Tulokset Heinähölkkä 2016:

Miehet 16,1 km
1. Teppo Ronkainen   1.00.45
2. Tommi Leinonen    1.03.48
3. Olavi Peura       1.07.35
4. Seppo Koivisto    1.09.32
5. Jyrki Risto       1.12.45
6. Jarmo Juuso       1.16.47
7. Martti Hast       1.17.18
8. Tommi Nieminen    1.17.29
9. Jukka Villanen    1.17.39
10.Pasi Huhtalo      1.18.42
11.Reima Viiri      1.30.03
12. Kuisma Suopela   1.32.28
13. Jari Yrjänheikki 1.45.29

Naiset 16,1 km
1. Anni Hemminki     1.07.10
2. Elli Hallikainen  1.26.28

Uuno ja akrekaatti

Uunolla ei oo oikeen minkään pelin kanssa tuuri ollu myötänen, oli se sitte meno- pip- tai sähköntuottopeli eli akrekaatti.

Männäviikolla nysväsin tuon sähköntuottopelin kanssa oikeen tosissaan ja pärettä kärventy monta korillista. Oluttaki ois tärvääntynny, mut varasto oli kuivunnu, eikä siihe päreijen kärvennyksee hakija kerinny.

Siinähä käi sillee, että miulla oli tuonne päätuvalle muutaman listan tekemine. Tää on senverta perstautinen virma, että listojenki laittaminen alkaa puun kaatamisella ylleensä.

Nyt kuitenki jostaki kaivettii muutama sopiva rima, mutta osa oli raakalauvasta sahailtava ja höyläiltävä ja viimesilaus epäkeskopelillä hiomalla... Ja täällä ku ei töpselisähköö oo, ni isompi sähkö on tuotettava akrekaatilla.

Hiissattii painava peli tuoho "peliareenalle", ja rupesin sitä sitte käynnistelemää. Hikijä pukkasi pintaan ja tarkastin pentsiinitilanteen tankissa ja jatkoin riuhtomistani....ei syty...

Sitte kuitenki ennen tulppasouvija lisäsin litran uutta pentsiinijä...jo tarttasi ja Uuno oli ilonen. (Ihan liijan aikasin taaskin rupesin ilakoimaan!)

No alottelin karvasesta lauvasta listan tekova...välillä piti pentsiinin säästämiseksi pelaaminen lopettaa ja sammuttaa masiina...no sitte muutaman hetken jälkeen taas nykäsin tarttinaruva ja ROPS...vetokahva ja pätkä naruva jäi kätteen. Jos oisin tulevan tienny, oisin harkinnu vahvasti narun kietasuva omalle kurkkuletkulleni, mut onneks en tienny.

Pärettä siinä käryttelin ja ilta oli jo pitkällä, ja venhon moottorinki varanaru oli Kouvolassa, eikä sieltä sitä tän rojektin takija hakemaa kannattannu lähtee.

Kiroilin sisäänpäin issekseni, heitin hanskat tiskiin ja itteni hetekalle oottelemaan seuraavaa päivää ja meteoriitin kallooni kopsahtamista. Ei kuulunnu yön aikana meteoriittija, ja heräsin hetekalta normaaleihin vanhuuven vaivoihin.

Sitte senverta oli ottalohkot levähtänny, että jostaki aivosolun syövereijen takkaa kimmahti ahhaa-elämys, ja muistin, että venhossa on sopivaa nyörijä ja siinä on ylimäärästäki paljon...ei kun sieltä hakemaa, varoiksi otin parin metrin pätkän.

Sitte tuli taas lunta tupaan joka rakosesta...en saannu kiintoavaimillani vetonarupelin koppaa auki, vaikka lyhin kiintoavain oli vain viitisen senttii pitkä...piti purkaa ilman suodatin....no ei sekkää auttannu.

Sitte oli jo taas luovutettava ja herätettävä naapurista apuvoimia. Turhaa herätin...jos oisin heti männy varastoon, sieltä ois sopiva hylsy löytynny. Korpesi ja kovasti, mut löyty sopiva avain ja homma pääs jatkumaan...

Joo kopan sain auki ja merkkasin narun kiertosuunnan, mut perhana olin sen vetokahvan jo kerinny hävittää...perkele alko pääkoppaa kiristämää ja hermo renkkaamaa oikeen tosissaa ja pärekorit väheni ihan silmissä.

Vaikka kuinka etin, en sitä kahvaa löytänny ja pitkän ajan kuluttua luovutin ja rupesin sitä vetokahvaa vuolemaan puusta.

Kahvan ku sain valmiiksi, löysin heti sen oikijanki kahvan varastosta. Siinä vaiheessa oli jo viimene päre mänössä, ja tuikkasin sen kirroilun säestämällä sumeilematta tuleen.

Hetkoseksi istahin kannon nokkaan ja pullistelin ottalohkojani ja huokailin syvvään ja laskin yheksäänkymmeneen. Se autto vähäsen, ja rupesin kasailemaan sitä vetopelijä sillä uuvella narunpätkällä.

No siinä ei onneksi ennää muuta vastoinkäymistä etteen tullu ja silläki uhalla, että se naru satavarmasti katkee huomenna sanon, että nyt se TOIMII MAINIJOSTI!

Eilen kävi täällä saunomassa mukavaa työikästä väkijä, ja Uuno sai nyt lahjukseksi semmosen pelin, että mettä nyt raikaa muustaki ku Uunon ja moottorisahan pärinästä. Suuret kiitokset vissiitistä ja PELISTÄ.

Lenkkijä oon koittannu heitellä polvet turvoksissa päivittäin ja välillä illemmallaki.

Valhe ja Totuus

Siinä on yritetty monta elämän peruskysymystä ratkoo itkun ja naurunki säestyksellä, mutta ratkasumallit monasti ollu huonosti toimivia käytännössä.

Joo, tänää tuossa kuvan paikassa pikkusen lenkin päälle kuuntelin Pooki-ratijoo, ja sieltä tuli Turkka Malin siivu: Valhe ja Totuus.

Itellä on usijampi katkera ja kovasti henkilökohtane kokemus laulun sanomasta. Ilkijät "viilikset" ja hijen pukkasi vieläki pintaan kymmenijen vuosijen jälkeen. No osa hijen pukkaamisesta johtu varmasti liijan kuumasta saunasta.

Soveltamalla sanotusta voipi sovitella usijampaankin elämän "pikku hetkoseen". Ja Uunon muistikuvat ei kaikki oo mukavia ees muistella.

No saunahommat ko lopettelin lähin rantaan pitelemään "rättisulkeisija". Sitähä hommaa liikehtijälle kyllä piisaa liijanki kanssa.

Isukin "perintösaunatakki" on pitempää mallija ja sitä ei tullu mietittyy tuon Turkan kipaleen aiheuttamien muistikuvien takia, ja pomppa päällä ja talvisaappaat jalassa ku pesuhommiin rynnistin, helmat uittelin veessä samalla kertaa perintöpompasta. Tulipahan pompan alaosa nyt sitte kuitenki huuheltuu kunnolla.

Huomisesta en mitään tiije, enkä enää juur mistää muustakaan, mutta ihan mahtavan hyvä juttu on se, että EI TARVI TIETÄÄKÄÄN.

Jannen Iltalenkki. 22.6.2016, Elimäki

 

Janne ja Vessu porukoineen oli eilen pistellly parastansa mahtavan juoksutapahtuman onnistumiseksi. Hyvin onnistui järjestelyt ja ilma oli liki hellerajaa. Raskaasta painosta notkollaan olevaan pokaalipöytään oli vissiin jouvuttu ruuvailemaan lisäjalkoja?

Aamupäivän "herätelenkin" ja hikoilun Uuno hoiteli hammaslääkärin piinapenkissä. Hyvin vaikutti puudutus koko naamataulun vasempaan puoliskoon, eikä vasurisilmäkään pelittänny kunnolla. Kotia ku penkiltä pääsin heittäyvyin hetekalle puoli päätä "halvaantuneena", mutta kyl tuo halvaus parissa tunnissa ohi mäni niinku oli puhettakin ja leekoki on vissiin ehjä.

Anssin ja Juhan käin koukkimassa Japanin hepan rattaille ja siintä köröteltii Korian kautta Elimäjelle kisapaikalle. Pelto oli jo pullollaan parkissa olevia kulkuneuvoja ja mieki hepan sinne ohjastelin.

Positiivine Janne hoiti hommat mallikelposesti.

Sitte hajettii numerot ja ite singahin kahvijonoon, ku hätäpäissäni unohin tekemäni juomasekotuksen kotia ja janotti pirusti.

Old Horsen Lauri oli myös tullu nyt vaan töihin paikalle hyvine tuotteinensa. Miun Uuvet Palanssit, jotka Vöyrissä Laurilta hommasin on toiminnu moitteetta. Erityisesti kengännauhat on kiinnipysyvää mallia, eikä niitä tarvi käyvä kesken kisan ojista ettimään ja uuvestaa nyörittelemään.

Laurin teltoilla tennarijen setvintää.

Kympin lähtöpaikka oli muutaman satasen päässä maalista ja sinne verryttelysessijon jälkeen Uunoki könysi, ja kohta päästii irti ja juoksemaan. Alku oli liijan ripijä niinku vähän tuppaa aina olemaan.

Eka vilkasu Esijuoksijaan tallensi silmämunuaisen verkkokalvolle lukeman 4:00....heh, lopun voipi sitte jo tuosta arvata eli Persuksillee mäni. Katri miut ohitti heti alussa, mut mie mänin uuvestaa kohta eelle Katrista. Kolmen kilsan jälkeen olin saannu keskivauhin nykysen kuntoni lukemille, mutta homma jatku hidastuvana siitäki eteenpäin. Velttoo ja voimatonta oli kääkän kyykkäys.

 Myös seuraavilla asijoilla saatto olla ratkaseva merkitys illan huonosti männeeseen kisaan: Väärän väriset sukat, ankea lapsuus, vaiherikas nuoruus ja vaivanen vanhuus, eikä sovi unohtaa myöskään sitä, että joku talvi on päässä ollu liijan kirijä pipo ja joku talvi ei ollu pipoo ollenkaan.

Viimone niitti oli Uunon nousujohteiseen vauhin hijastumiseen se, kun jo kuuven kilsan kohilla Heikki paino hirven lailla ohitte. Siinä sai taas Uuno katella Koson tekemisen mallia. Viimesen kilsan tulin kuitenki alta neljän kyyvillä, mutta siihen sisältyy se jyrkähkö myötämäkipätkä, eikä sitä voi täten muihin kilsoihin verrata.

Esa oli päässy vaativaan Kilpailunjohtajan tehtävään.

Maaliin sieltä sitte riittävän ajan kuluessa Uunoki hiiviskeli ja kovasti oli vetelä olotila. Matkaa kerty mittariin 9,942km keskivauhilla 4:30 ajan ollessa 44:40 luokkaa ja sijotus kolmas Heikin ja ylivoimasen voittajan Karin jälkeen M60- sarjassa. Soini oli heti Uunon jälkeen neljäntenä ja Rami jäähytteli kuuvenneksi.

Katri oli sarjassaan kolmas ja Anu kaheksas. Esa hölkkäili sarjansa ykköseksi, Mikko vitosena ja Mika osallistu kipeillä kintuilla polkujuoksuun ja oli hienosti kolmosena.

Seija voitti sarjansa N60 ja Kauko pienen kinttuvaivatauvin jälkeen voitti helposti sarjansa M65 "vajailla kierroksilla". Markku oli sarjassa kuuventena.

M50- sarjan parhaat Jari, Juha ja Sakari. Anssi oli sarjassa kymmenes "vajailla keuhkoilla". Haasteleva keli varmaan näky kaikkien ajoissa?

M50- sarjan rautanen kolmikko vasemmalta Juha, Jari ja Sakari. Onnea!

M40- sarjan mitalikolmikkona Jari, Temu ja "Torrenkävijä" Timo.

Yleisen sarjan voitti jälleen Hannu-Pekka, Henri kakkonen ja Remi kolmonen.

Ilo on katella tätä...

KUVIA latailen TÄNNE.

Kuvien seasta löyttyy myös TULOKSET sekavassa järjestyksessä.

SUURET KIITOKSET JANNEN ILTALENKKITIIMILLE MAHTAVASTA EHTOOSTA!

Ja pikkusen oon vahingonilonen Esteriä vaivaavan pukamavaivan takia. Tuo vaiva piti nyt ilman kuivana ku "sadehenkilö" piti rengaslihaksen supussa ja saatii juosta ja nautiskella Aarne Tenkasen musisoinnista ja paljutteluista kuivallla kelillä.

HIENOA!!!!!!

Peten puolikas. 18.6.2016, Lapinjärvi.

 

Kovaa ja innokasta oli kiihytys nuorisosarjoissa.

Kovasti oli mukava päivä Lapinjärvellä, vaikka tuo Esterin perhana takalistoineen yritti päivää pilata oikeen tosissaan.

Siellähän juostiin taas Peten puolikas. Uuno ei nyt puolikkaalle tohtinnu lähtee, vaan juoksi kympin. Tää oli miun eka kerta tässä kisassa ja oli eriittäin positiivinen kokemus omaa juoksua myöten.

"Rosso" ja "Saleki" oli tullu kattelemaa mukavaa tapahtumaa.

Ilma oli muuten ok (+17, tihkusade, joka puolikkaan lopussa muuttu kovemmaksi sateeksi), mutta tuuli vähän haittasi pelto-ossuuksilla. Pintahan oli ehkä puolet asfalttia ja puolet hiekkapintaa, ja pikku pätkä vähän karkeempaa sepeliä.

Ilman tuota Esteriä kisa lähesty lähes kymppiä "avoimella Uunoasteikolla". Kympilläkin oli 2 juottopistettä, ja molemmilla paikoilla "juottohenkilö" oli pöyvän etupuolella tarjoomassa juomaa, vaikka Uuno ei niistä kummastakaan ottannu juomaa.

Pauliina voitti naisten 10km:n kisan. Onnea!

Kisan päätyttyä kylmäksi ei Uunoo jättänny "juoksijan polsasta" löytynny kahvi ja keittoruoka kuponki, sekä täpötäysi urheiluruoka ja -juomasäkki.

Kympin tulokset oli riihen senällä ennenku mie sinne kerkisin ja jo kisan aikana ois voinnu omaa juoksuu seurata "online"....siihe vielä ku lisätää tuo mainio kisaympäristö ja elävä musiikki ja aistittavissa oleva hieno kyläyhteisön talkoohenki....heh....ja Uunon arpajaisissa voittama teräksine termospullo ni kaikki oli kohillaan...loppu oliki kiinni sitte juoksijasta.

Teemu voitti ootetusti miesten 10km:n kisan. Onnittelut koko kolmikolle!

Sitte siihe omaan juoksuun. Kymppi ja puolikas lähti yhteislähtönä kylän raitilta. Alku oli vähän liian ripiä, mutta ei paljon (4:13). Mikon ohitin vähän ennen 700m:n kääntöö oikelle, jossa 10km:n juoksijat erkani puolikkaan mänijöistä. Pikku pätkän päästä sitte ohitin seuraavan, mutta siihen se Uunon ohittelu sitte jäikin. Meno oli kuitenki letkijän reipasta, ja pari "tolpan väliä" miun eellä juokseva Sami piti miutki "pystyssä" lähes koko loppumatkan tuonne 9km:n kohille. Rako pieneni alle yhen tolpanvälin, mutta viimesellä kilsalla olevat ylämäkinyppylät jäävytti Uunon "kiinniottohaaveet", ja lopussa rako oli vähintäänkin alun luokkaa.

Juha voitti hienosti sarjansa ja oli nopein koko puolikkaan kisassa. Juha "ressitilaisuuvessa" haastateltavana. Onnea kovasti!

Kääkillehän ei omija rollaattorisarjoja kympillä ollu tarjolla ja Uuno veteli yleisessä ja oli sijalla 7. Keskivauhin ollessa 4:22, ja juostu matka 9,98km ja aika 43:32.

M60- sarjan keulamiehet Auvo ja Heikki. Heikki meinasi tehä "Kosot" myös Auvolle, mutta ei nyt ihan onnistunnu. Uuno on monet onnistuneet "Kosot" joutunnu maistamaan.

Juha ja Kati kuittasivat kiertopalkinnot haltuunsa. Onnitteluja!

Petelle, vaimolle ja muulle organisaatiolle suuret kiitokset ja Uunon hento toive olis tuonne Esterin suuntaan se, että jättäsi vierailunsa huonommin järjestettyihin tapahtumiin.

TULOKSET ja myös muuta löytyy TÄÄLTÄ.

KUVIA löytyy lissää TÄÄLTÄ.