Huomenna pitäs

Huomenna pitäs jaksaa kinkata miun viimenen Espanjan tän kevään puolimaratoni maaliin saakka.

Kestääkö kintut ja kalju riittävän kiiltävinä, ja miten on palautumisen laita? Ne jääpi nähtäväksi. Tänää tuli pyörää tosin hiljasella vauhilla reilut kolmekymppijä, mutta ois ehkä käppänälle vähempiki riittänny. Etenki takatullessa nokkaa kohen puhaltannu kova tuuli ois voinnu olla toisensuuntanen.

Huomiseksi on kyl luvassa kisapaikalle Elcheen ihan kelpo juoksukeli, +16, 2m/s ja aurikoo täyslaijallinen. Sen puoleen kyllä kelpais tennareilla tepsutella ainakin. (Yön aikana oli ennuste entisestään petrannu juoksua ajatellen, luvassa pilvistä).

Aamupäivästä lähettiin Guardamarin suuntaan "syklofooneilla" ilman mitään suunnitelmaa. Rantakuppiloijen kautta ajeltiin palmupuiston lävitte satamaan yhelle jarrujuomalle ja siitä jatkettiin Masymasin puotiin. Sitte suunnilleen samaa reittiä takasin.

Pinomarissa oltiin kestitettävinä usijampi tunti ja maisteltiin makosija murkinoita. Auringon laskun aikoihin hypittii "syklofoonijen" satuloille ja polettiin mörskälle.

Herramienta-Hermanos

En ois toivonnu tuota otsikon parivaljakkoo enää ikinä näkeväni, mut eilen kuitenki tuli nähtyy...toisen tunnistin satavarmasti heti toiseksi "työkalu-veljeksistä", joilta vahingossa oli unohtunnu voimapihit meijän lukossa olevan portin taakse. Tuijoteltii toisijamme senverta pitkään ja "hartaasti" tuossa meijän rappujen alla ihan "nokkaetäisyyvellä", että naama ja olemus jäi pysyvästi mieleen.

Veljekset paineli meijän ohi Lidlin kappeella käytävällä kovalla kiireellä kassajonoon ja saman tien kaupasta ulos. Hätäsesti helmikuun ohituskerralla havainnoimani tuntomerkit kyl sopii toiseenki veljekseen, joka ei vaivautunnu naamaansa näyttämään sillon ku toinen veljeksistä miun kaljuu uhkasi alkaa "kiillottelemaan" voimapiheillänsä tuijottelun jälkee meijän piha-alueella lauantaina 20.2 puolen kuuven maissa.

No sinne veljekset Lidlistä hävis töihinsä. Myö lompsittii mörskälle reput ja kassit muonatäyvennyksestä pullollaan ja posket lommolla.

Iltapäivällä käin aamun pyörälenkin lisäksi yrittelemässä viikon pitkähköö, mutta lyhyehköksi jäi. Pariin otteeseen kävelin erittäin väsyneillä kintuilla.

Eka stoppi tuli takatullessa luonnonpuiston päästä noin kilsan kohilla. Siinä oli pari heimokansan nuorta ihmistä, joijen kanssa jutustelin tovin. Toinen stoppi tuli siitä kilsan päässä, ku espanjalaispariskunnan toinen koira lähti miun kaveriksi juoksemaa mukkaan niijen huutelusta huolimatta. No mie pysähyin ja jäin kävelemään samaa vauhtii ja ilmasta kieliopetusta saamaan.

Sitte lähin siitä valumaan kohti mörskää pulukoppien ja Quironin kautta.

Carrera Popular Villa de El Campello 5k 10k. 25.03.2016

Tällä porukalla nyt kisoissa. Vesa ja kannustusjoukko lisäksi kisoissa mukana.

Kovasti otti voimille tänään juostu El Campellon kympin kisa. Aamulla ennen kuutta normiverryttelyt, kilsa vetoja ja 1,5 kilsaa kävelyy.

Mikko ja Pertti tuli seittemän jälkee miut noukkimaan Leonin Kallen päästä.

Siintä takatukat suorina kiihyteltii Alicanten ohi El Campellon kisapaikalle. Reitti ja lähtöpaikkaki on vaihellu eri vuosina, ja todennäkösesti vaihtuu enski vuonna?

Pertti otti osaa vitosen kisaan, ja kateltii niijen lähtö ku vitonen alko tuntii aikasemmin ku kymppi. Ennakkoon oli ilmottautunnu reilut 200 juoksijaa vitoselle ja 600 kympille. Näytti että vitosen löhössä oli kyl enempi, vaikka seassa oli myös kävelijöitä.

Vitosen lähtö.

"Vanha" Veteraano Vesa oli myös innostunnu tulemaan kympille kannustusjoukkojen kera. Näytti taas kerran mallia Uunolle, miten tossu lentää.

Vesa kommeesti kolmosena sarjassaan.

Kympin lenkki juostiin kahteen kertaan. Keli oli lämmin, ehkä +22 ja tuulta pari m/s? Kisan lähtö vejettiin ylämäkeen, mikä oli vähän outoo. Koitin ottaa alun iisisti. Puolikas kadunleveys ei kyllä ollu riittävä, ku satamääränen innokas porukka säntäsi mäen jälkeen tasaselle kadulle ja rantabulevardia kohti.

Kyyti oli alussa 4:08 vauhtii, mutta lukusat mutkat ja alun "sumput" ja kokonaan pysähykset verotti vauhtia. Toinen kilsa mäntii 3:59 rantaa kohti alamäkeen.

Eellä mäni koko aika "kaljahtava" engelsmanni, mutta kiinne en saannu millään. Rantabulevardi oli tasasta tallomista ja kovaa työtä. Sitte vitosen viimeselle kilsalle. Siinä oli nuo uuvuttavat kolme ylämäkipätkää. Perhana ku ei meinannu jaksaa.

No sitte toiselle kiekalle edelleen engelsmannin tuntumassa. Sitte jo pääsin kantaan ja rantakadulla ennen bulevardia vastatuuleen pääsin sopivaan peesiin ja engelsmanni alko jäämään. Taakse ei kärsinny nytkää ruveta vilkuilemaa ja lopun ylämäissä oottelin kaljupään ohitusyritystä, mut ei onneks sitä kuulunnu.

Maaliin kerkisin ajassa 43:22, keskivauhti 4:18 juostu matka 10,087km. Tuloksellani olin kakkonen omassa F-sarjassa (M-60). Voittaja oli minuutin verran Uunoo ripijämpi.

Kisan voittaja ja sönkkääjä-Uuno.

Vesa verrytteli ittesä alta 40:n minuutin tuloksella kolmoseksi sarjassaan. Pertti oli hienosti reilusti alle kolmenkympin tuloksella 13. sarjassaan. Mikon jalka ei juoksuu taho kestää ja joutu jättämää leikin kesken.

Tunnelmat oli taas letkeen lämpöset kisapaikalla, ja onneksi saatiin taas kanajalkalientä kaappiin, vaikka tuo pikkutetra ei siellä kauvaa kyllä vanhene. Pootijumilla jaettiin nyt myös pytyn lisukkeeksi kaakaojauheen näköstä myrkkyvä...mie sen nimesin ekan käyttökerran jälkeen "kananjalkahikiuutteeksi". Hyi hitsi oli ainaki veteen sekotettuna klimppistä ja ihan hirvijän makuelämyksen antavaa ja melkeen anto myös ylen.

Väsyneenä maalissa.

Uuno lähes kaikkiruokasena kyllä tämänki satsin yrittää suuta kohti ammentaa, mutta hyvään Kananjalkaliemeen en sitä kyllä meinaa sotkee, vaikka jotaki sen suuntasta puhetta olikin.

Vesa lupas kokeilla oluen kanssa sotkemista...epäilen kyllä vahvasti kannattaako?

Hetekka on nyt paras paikka, ku tolpillaan huikkaa jo hiukan.

TULOKSET laitan TÄHÄN, kun ne jostaki löyvän.

Surullinen

En oo taikauskonen, mut tuon edellisen kirjotukseni jälkeen saamani suru-uutinen vetää hiljaseksi ja kyyneleet silmiin. Hyvä ystäväni on poissa...

Kuolema

 

Näinä unettomina yönhetkinä väkisinkin Uunon ajatukset välillä vääntäytyy jo lähestyvän Viikatemiehen juoksujoukkueeseen. Se on satavarmaa, miten tässä Uunon viimesessä kilpajuoksussa tullee käymään. Siinä on tulossa satavarma tappio.

En tiije miks tuo hieno Laila Kinnusen esittämä kappale Kesäyö tuo aina mieleen Viikatemiehen joukkueen?

 Kyllä se tuo mieleen myös nuo lukusat kerrat, ku oon Kivijärvellä saunan jälkeen soutannu "pienessä tai suuremmassa pierussa" keskelle tyynee järvee tän kappaleen tahissa kattomaan aina mieltä kiehtovaa auringon laskuu ja mietiskelemään eloni huonoja ja hyviä hetkiä.

Siinä on usijat kerrat vuntsittu omia tekosia ja tekemättäjättämisiä.
No muutenki Uunon ajatukset lähes päivittäin viivähtää läheisten tuttujen parastaki aikaa erilaisten tautijen (syöpien, "juopien" ym.) kanssa kamppailevien ystävien äärillä. Ite on saannu olla Onnen-Pekkana monessa suhteessa.

Lekurin puukkoon ei oo tarvinnu "törmätä" ku kerran, omaan puukkoon myös kerran ja muijen ei vielä kertaakaan. Hammaslekurin stilettiin ja poraan on kyllä tullu törmättyy liianki kanssa.

 Turpaan tuli kyllä kylillä muutaman kerran nuorempana otettua tai saatua sillee, että pahimmalla kerralla herräilin lekurin lavetilta ja "taulu" oli kursittu monesta kohtaa tikeillä kassaan. Näillä hartijoijen leveyksillä ei kannattasi ees ittijään puolustaa, saati muita, mutta niin tuli tehtyy kuitenki. Yhellä kerralla revittii uus äitin ostama takki riekaleiksi ku mänin vällii jelppimää miutaki vielä pienempikokosta kaverijani. Seuranneessa painikisassa Uuno kuitenki pärjäsi, ja se sapetti "ammattitappelijaa" entisestään. No onneksi nuorisotalon vahti kerkisi välliin, ja pelasti varmaan Uunon nahkan tikkaukselta. Nyt ei tarvinnu tikata ku takkia. Siintä repijän kaverien seuratessa kintereillä mäntii polliisilaitokselle asijaa selvittämään. Sillo oli Uunon mahikset aika huonoilla ja puntti kyllä tutisi, ku satavarmasti ties että turpiin tullee jos kaverit niin päättää. No eivät onneksi päättänny, ja turpa säily entisellään sillä kertaa.

Porvoon torin "poikapaineissa" repesi Uunon uuvet "painihousut". Tuli siinä samalla polveen vieläki näkyvä "ruttu", mutta ei onneksi isompija luuvaurijoita.

Niitä luuvaurijoita tuli sitte kyllä vasurikäteen jo vanhempana ollessa köyvenvetokisassa, ku tuo lahohko Uunon yläpää ei oo toiminnu läheskään aina silleen ku pitäs. Käjen luut mäni ruttuun neljästä kohtaa, mutta mukavastihan se kesä mäni rillihommissa ja käsi kipsissä. Kyl siinä välillä oli kipsissä myös ottalohkot, senverta välillä ykskätisyys masenti, mutta siitäki vielä toivuttii kakskätiseksi.

Elämäni parhaita hetkijä on ollu poikijeni syntymät. Niistä kaikista on kuitenki tullu ihan kelpo kamuja, vaikka omat kasvatuskyvyt onki ollu lähempänä nollatasoo ja virheitä on tullu tehtyy rutosti.

Eiköhä tää nyt tälläkertaa tästä aiheesta riitä. Mie lähen keittämää tän yön ekat yökahvit ja jatkan hyvin alkanutta yömietiskelyäni Viikatemiehen kanssa.

Fransmanni

Tänää oon vietelly toista rillauspäivääni täällä kattoterassilla. Olan täällä ollessa annoin miuta vähän vanhemmalle etuoikeuven tähän lystiin tietosena siitä, että "jänkhälle" paluu ei tuu olemaan helppo jo noijen ilmojenkaan suhteen. Jänkhällä on vielä täys talvi ja aurinkoo ei juuri taivaanrannan yläpuolella liijemmälti näy. Miekää en auringonpuutteeseen kyllä oo vielä kuollu ja miulla on vielä aikaa rillata itteeni täällä terassilla monen monta viikkoo ennen Perslantijaan lysähtämistäni. Auringon polttavuus on kyllä lisääntynny viimesten viikkojen aikana kovasti.

Eilisen päivän reeni jäi yhteen kävelylenkkiin alta kymmen minuutin kilsakeskivauhilla. Matkaa tuli "kyykkäämiselle" reilut 15km ja aikaa paloi alle 2,5h.

Tänää aamupäivällä rymistelin sitte juosten tuonne "normisuunnille": Masa- La Mata- Luonnonpuisto- Pulukopit- Quiron- mörskä.

Luonnonpuiston portin vesipisteellä oli Skootterilla liikkeellä oleva Fransmanni täyttelemässä lukuisia mukanaan tuomia vesikanistereita. Tarjosi miulle välillä juomahukia, mutta mie sanoin epsanjaksi, että miulla ei kiirettä oo.

Siinä sitte kyselin, mistä on ja mikä kieli taittuu ja niihi ku oli jollaki kielellä vastaillu, mölähytin iteki ainoan ranskankielen lauseeni "ärrät päristen" jonka ossaan: "Par la vuu fransee". Ranskalainenhan siihe aina vastaa, että "Uii". Tässä vaiheessa Uunon pittää lyyvä pillit pussii ja levitellä vaan käsiään, ku enempää jutusteluu ranskan kielellä ei kyvyt riitä. Niin tein nytkii ja nauramaahan myö siinä molemmat ruvettii, ja mie muutaman vesiryypyn jälkee jatkoin matkaani luonnonpuiston poluille.

Poluilla tuli Uunon heimolaisia vastaan sauvakävellen ja niille tervehykset huikkasin.

Kämpillä sitte huikkasin huiviin usijamman juomalasillisen juomaa ja keitin perinnekahvit, nyt jo paperisuodattimen kanssa lirutus.

Lenkille tuli mittaa 15,3km keskivauhilla 5:11. Hyvältä näyttää ja tuntuu...

Hallintarekisteri TAAS

Nyt näyttää Suomen lainsäätörosessi jo olevan enemmän ku kyseenalanen. Luin juuri Iltalehestä, että taas yritetään tuota rekisterijä.

Markku Laajalan kommentti asiasta oli varsin mielenkiintoinen.

Jokunen ukko pitäs nyt saaha vaihettua, ettei mänis Uunojen ja Tahvojen usko koko suomalaiseen lainsäätöjärjestelmään.

Ainahan on suhmuroitu, mutta nyt ei männy ku muutama kuukaus ja taas yritettää ketunhäntä kainalossa....

Voi perkele. Ei oikeen parempi ilmasu tullu nyt Uuno-papan mieleen. Sori

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016031821291383_uu.shtml