Roteiiniräppänä

Tännää jo sain aikaseksi pitkän siivun. Eilenki oli jalat vielä senverta vetelässä vejossa, että "pitkästä" ei mittää tullu.

Inspiraatijon oottelu veti lenkuran alotuksen iltapäivän puolelle. Mittari näytti 21 plusastetta, vaikka oli ihan pilvessä. Tuuli kyllä aika navakasti.

Lenkkivarustuksen valinta oli siten helppo, sortsit ja T-mallinen paita. Täysistuntoon osallistuin nyt vasta viime tipoilla just ennen lähtöö, ku en halunnu viimeviikkosesta takalautaongelmasta ruveta nyt kärsimään.

Lähin kyykyttämään Pariisia ylös...heh...homma tuntu "helpolta" ku nuorempana heinän teko. Rauhassa siivuttelin ohi Quironin ja pulukoppien alamäen luonnonpuiston portille. Siinä muutama kulaus juomapullosta ja pullon täyttö ja luonnonpuistoon....edelleen ihan mahtava viilis ja vauhti.

Senverta oli ilo kirmata, että en jäänny luonnonpuiston päähän venymään ja venyttelemään niinku muullon usijasti, vaan vetelin yli Grevilenten tien ja siitä edelleen radanpohjalle.

Vauhti edelleen kiihty ja radanpohjalla 11. kilometri keskivauhilla 4:37! Lähes Uunon kisavauhtija. Radanpohjalla entisen Grupo Corleonen kohilla käännyin takasin. Muutama ryyppy vesinassakasta ja samaa reittiä takas läpi luonnonpuiston. Kyyti edelleen ihan ok vauhtia....oispa ollu tänään kisapäivä...heh...ja oispa haitari, ja vielä jos soittaaki osais ois elämä kohillaan.

Luonnonpuiston portille ku taas kerkisin, mittari näytti jo juostun reilun 18km:n keskivauhiksi 4:57. Muutama ryyppy taas vettä ja putelin täyttö ja noin kilometrin mittaseen pulukoppiylämäkeen. Se kyllä mäntii rauhallisesti "juosten konttaamalla", ja keskivauhti tipahti 5.00: aan.

Sittehä oliki muutama kilsa lähes tasasta ja viimone kilsa vauhilla 4:36, mutta osa siitä on Pariisija myöten ja melkosta alamäkijä. Kokonaisjuoksumääräksi tuli 22,2km ja keskivauhiksi 5:00. Paras reenisiivu tähän mennessä kevätsessijolla.

Kämpille ku kerkisin, rupesin heti kurnuttamaan kaikenmoista kamaa sisuksiini. Patinkasvatuspuolellahan sanotaan, että "roteiiniräppänä" on auki puol tuntii reenin jälkeen. Täällä juoksupuolella ei niinkään tarvi roteiinia, mutta neste- , hiili- ja hydraattiräppänän aukiollessa on hyvä lirutella ittesä taas hyvään tasapainoon, eli juuva ja syyvä.

Kuva on värikkäästä ja osin vähäretonkisesta Torreviejan tän vuotisesta karnevaalista.

Perhanan viltterit

 

Oli kuitenki kaikesta kolotuksesta ja raihnasuuvesta huolimatta mukava "herätä" (eli nousta ylös). Hyvin huonosti nukutun yön jälkeenhän olotila aamulla vastaa lähes "viimosenpäälle vietettyy kapakki-iltaa" ja sen jälkeistä aamua, joka alkaa tanakalla "vibrafoonin" soitolla.

"Soittotuokiohan" jatkuu sitte "parhaimmillaan" tuonne iltaan saakka. Tästä kyllä selviää normaalisti paljon vähemmällä.

No vähemmällä ja vähemmällä. Taas on pientä ongelmaa aiheuttannu tuo Uuno-pojan "hyvämuistisuus". Pari kertaa oon Olan lähön jälkee kaupassa käynny. Pääsyy käynteihin on ollu tuo ainanen kahviviltterijen etiskely.

Ekalla kerralla olin kirjotellu oikeen lapun, jota on hyvä kaivella Consumin hyllyjen välissä kyyläävän myymäläetsivän iloksi syvältä taskusta. No olin hävittänny koko lapun ja ostelin mitä sattuu, mut viltterit ei mieleen muljahtannu ja ne jäi ostamatta.

Toisella kertaa ei ollu ees lappuu kirjotettuna ja lähtiessä oli viltterit kirkkaassa mielessä ja hyvässä muistissa, mutta kämpille taas könysin ilman niitä perhanan vilttereitä...perkele...alko jo ottaa pannuun ja raskaasti. Nyt oon rangaistusmielessäkin joutunnu kahvipannuun tiputtelemaan veen tuon muovisen "kestoviltterin" läpi.

Siihen kestoviltteriin ei kyl jää ku muutama kahvin jyvä. Suurin osa jyvistä liruu veen mukana pannuun ja siitä Uunon kupin kautta Uunon omaan pannuun...makuelämys on taattu tällä menetelmällä.

Aamulla kyl kävi mielessä se, että yrittäs värkätä tuosta "kyökkipyyhkeestä" viltterin, nyt kun tuo kahviviltterin "taittelutekniikkakin" on jo ollu pari viikkoo hallinnassa, mut aamu ei ihan paras hetki oo hyvien ideoijen käytäntöön ottamiseen.

Ottasuonet ja pupilit pullollaan oottelen täällä herätystä tennarijen kinttuihin sitomiseksi...pannu kuumana.

Käryä siellä- Käryä täällä

Tuntuu siltä, että vähän siellä ja täällä joku nykysin käryää. Nythän nuo käryvämiset on keskittynny tuonne "Itä-Suomen" puolelle.

Siellähän kärähti koko valmennus- ja touppinkista vastaava porukka, ja asetettii jonkunmoisee karanteenii.

Viimoset kärythän oli tennarinpellaajalla ja krooliuimarilla. Onhan tuolta rajan takkaa käryä ja hajuhaittaa tullu takavuosina Uunon mökille saakka, vaikka se ei kovin likeellä rajaa ookkaan.

No onhan noita käryjä ollu kyllä muuvallaki Kiinaa ja "Länsi-Suomee" myöten. Olihan joku hiihtoremmi kärynny ihan kotosessa "Keski-Suomessaki", ja talkkaritki kärytti jonkun pitemmän matkan takakenojuoksijan.

Täällä mörskälläki on jatkuva käry päällä. Uunon kestohikiset lenkkivehkeet käryää joka päivä. Ajottaista käryä aiheutuu myös niijen pesemisestä, kun tuon pesumasiinan päälle laittaa. Yhen kerran myös kärysi pakastimesta otettu, jäinen patongin pätkä ku sitä koitettii muoveille ja implanteille sopivammaksi muokata mikrossa, ja kärytysaika mäni liijan pitkäksi.

Mie vielä laitan kahvinkeittimen käryämää vähäksi aikaa ja sitte hetekalle yön ajaksi haisemaan...

Joopa-joo...alkaa jo pikkusen kärytä myös Uunon päreet...kellot rallattelee jo varttija vaille yhtä. Yhet ylimääräset perinnekahvit on kitattu, mutta hiekkasiin simmuihin ei vaan nahkaläpyköitä päälle lärpsähä...tähän ei auta muu ku valvominen...ja päreijen hiljanen kärytys.

Akseli-Seppä

 

Alottelin nahkani rillauksen yläterassilla ja Vareksen lukemisen. Hyvin tarttu aurinko etenki jalkoihin.

 

Perslantijan "tärkein" uutine on näköjää ollu Akseli-Sepän vilmaushommat. Mie oon tätäki asijaa ja aikani kuluksi lukennu, pääosin Iltalehestä, ku muuhu lukemissee ei oikeen oo ollu tarvetta.

 

 Senverta rapijaa rutisemista on ollu täällä mörskälläki. Nyt tilanne kyllä muuttu, ku Ola lähti. Mörskän äänet hiljeni Uunon yksinpuheluksi kuuroille seinille.

 

Nii siihen Akselin asijaan. Siinähän lehtijen mukkaan kyse oli siitä, että Akselin talossa hetekalla oli harrasteltu muunkinlaista toimintaa ku nukkumista, ja sitte Akseli oli näitä taimintoja, joita oli toimiteltu lukusten kaksjalkasten kanssa, kuvaillu videolle ilmottamatta siitä toiminnan toiselle osapuolelle yhtikäs mittään.

 

Hommassa on kaikenmoisija kuvijoita, mutta Akseli on lehen mukkaan sanonnu, että on anteeksi pyytänny 800 kertaa. Tuohon miun aivotoiminta tarttu ku hauki virvelin kuvvaan. Miun mieleen pläsähti heti muutaman hetken takanen "Sori Siitä"- juttu.

 

Jossaki mänee kyl raja, jossa pelkkä anteeks pyytämine ei vaan piisaa, ja miun mielestä tää kuuluu jo siihe osastoo (niinku ois kuulunnu tuo toinenki), jossa tarvitaa jo muutaki.

 

Vaikka mie täällä Torrenki kujilla kolmijalkasena jouvun kuleksimaa, ja en oo juur millonkaan ihan "rattailla" kaksjalkasten ajattelun oivaltamisessa, mutta luulisin, että niitä kaksjalkasija, ketkä tähä on joutunnu sotkeentummaa homma kyllä kenkuttaa senverta, että pelkkä sananhelinä ei ehkä piisaa?

 

Urheilupinnistelyssä aamupäivällä vitonen ja vieläkin väsyneillä jaloilla? Iltapäivällä pyörälenkki vajaa 30km (Los Montesinos- Sairaala- ranta- mörskä).

 

Hetekalle siirtyminen on kahvii vaille valmis.

Muistipilvessä

Guardamarista tullessa piti poiketa eilen vilmaamaan katutaidettakin.

Väsytti vielä ku Väinämöistä suohonlaulannan jälkeen aamulla, vaikka unet oli ihan sikijät ja riittävän pitkät. Herätys normiaikoihin vähän ennen kuutta.

Saatto se kyllä olla Joukahainenki, joka sitä suohonlaulantaa harrasteli...en jaksa sitäkään ennää muistaa. Ikä ja "raihnat" painaa väkisin niskoja kyömyyn. Tappiomielialalle ei kannata kyllä valtaa pitemmäksi aikaa antaa.

Eilinen päivä mäni parilla lepposalla pyörälenkillä iltaan. Välissä oli Olan kanssa taksipysäkille kyykkäys. Uunovitsit pittää nyt yrittää jutella tyhjille seinille, tai pittää ne omissa ajatuksissaan, niiku ne kannattas muutenki yrittää pijellä ihmisten ilmoilla ollessa. Ne kun ei aina oikeen pure.

Eilen ku illansuussa hämärän rajamailla "syklofoonilla" Guardamarista palailin ja laskettelin pitkin Pariisin alamäkee mörskälle näin kymmenen vuuven aikana ekan kerran ku paikalliset polliisivoimat piti puhallusratsijaa.

Mie yleensä koukin Pariisin laelta vasurille, mutta nyt ku huomasin eessä polliisimiesten ratsijan, aattelin ajella lähemmäs suoralla suuntauksella. Uunon tuurilla vasurille käännähys ois varmasti aiheuttannu semmosen takaa-ajon, että se ois Uunonki huononevassa muistipilvessä pysynny satavarmasti vielä pitkään.

Tänää aamupäivällä "kympin" kauppareissun loppupätkällä polliisimiehet pysähytti roskiksen ja oman autonsa välliin jonku auton. Täällä hiippailee ja kaikenmoista "mylläriä", joijen kaikkijen jauhopussit ei ihan puhtailla jauhoilla täytetyt oo.

Kauppareissulle tuli kävellen mittaa tuo kymppi, keskivauhin ollessa vähän alta kympin ja hinta reilusti alle kakskymppijä. Tuli jo hikikii.

Onneksi ei oo pihtimiestä näkynny, ja hiuksen jakaus on pysynny kohillaan ja kalju kiiltävänä. Näillä yritettää männä eteenpäin vähän, ja välillä rapijasti taaksekinpäin...

XXXVII Medio Maratón Ciudad de Murcia. 13.03.2016

Murcian maalisuoraa, jossa pituutta piisaa liianki kanssa.

 

Sunnuntaiaamuna oli sitte vuorossa kolmas " kääkkijen" perättäinen viikonloppu jollon jolkattiin puolimaratonia ihan "kilpamielellä".

Kyllä se "kilpamieli" on vuosien karttuessa ajallisesti ajateltuna ropsahtannu Uunolla tuonne "hölkkämielen" puolelle ja pahasti. Muuten kyllä on tallella hetkittäin sama tunne tuohon kisaamiseen kun nuorempana ja parempikuntosena. Tietysti tuo "kuntoki" on aina pikkusen suhteelline käsite.

Murciassahan on aina tuhatmäärin juoksijoita, nytkin 3000, ja järjestelyt mainijot. Reittiki on ihan ok, vaikka mutkia ja "kolmesataakuuskymppisijäki" kurveja on muutamia. Mäkiä jos ettimällä ettii saattaa yhen pienen ja lyhkäsen töyssyn löytää, mutta ei juuri muuta. Olosuhteet oli taaskin ihanteelliset ennätystuloksiin: 13-15 astetta, tyyni ja auringonpaisteinen keli.

Uunon "kisaraportin" julkasuu on hijastannu nyt myös se, että Uuno ei Crono3:n tuottamiin tuloksiin pääse käsiksi ainakaan vielä....heh....ja pootijumipaikka taasen varmaan ois kirjailuintoo vauhittannu vastaavasti.

Sitte männää siihe omaan juoksuuni. Alku oli taas yhtä räväkkä ja ripijä ku parissa aikasemmassaki. Käsijarru ja jalkajarruki päällä olin alussa vetelevinäni, mutta kello näytti vaan sitkeesti vajaata kymmentä sekuntia nopeempaa vauhtija mitä olin tavotevauhiksi suunnitellu alkukilsoille.

Paras keskivauhtilukema, jonka näin esijuoksijassani oli 4:22 ja paras kilsa kisassa oli kympin kohilla 4:10 keskivauhilla. Miun koko aika oottelemaa totaalista hiipumista ei nyt tapahtunnu, ja keskivauhti tipahti vaan 3 sekuntua tuosta parhaasta lukemasta.

Loppuaikani oli 1:34:30, juostu matka 21,437km keskivauhilla 4:25. Keskivauhti petrasi 4 sekuntija edellisestä Cartagenan kisasta. Tällä tuloksella "Uunonen" oli nyt M-60 sarjassa seittemäs. Tyytyväine oon ite juoksuuni, ja suunta on oikeeseen suuntaan.

Kämppis- Ola tekasi taas hyvän juoksun ja ajan tän "leirijakson" viimesessä kisassaan, vaikka Alicanten Apolanan mies oliki nyt nopeempi. Siis Olli oli nyt kakkonen.

Olli juoksi mainijon ajan ja taas pootijumilla, nyt kakkosena.

Mikko joutu juoksun keskeyttämään reilun kympin kohilla.

Tänää aamusella askartelin elämän peruskysymysten parissa reilun kymmenen kilometrin matkan pyörän satulalla vauhin ollessa juoksuvauhtia. Harjotteluintoo homma taas avitti, mutta lähestyvä Rouva-Uunon maihinnousu aiheuttaa kyllä reeniohjelmaan enempi iltapainotteista ohjelmaa ehkä muijen askareijen parissa?

 

Alicanten Apolanan nuorempaa juoksijapolvea

Tuloslinkin laitan TÄHÄN, vaikka en ite pysty linkin toimivuutta tarkastamaankaan.

Lauvotus lahosi

Puolen päivän jälkeen, pitkän "valmistautumisen" jälkeen sain jalkani tennarijen sissään. Tarkotuksena oli jollakin vauhilla juosta mörskältä luonnonpuiston päähän ja takasin. Tää pitäs olla viimone kovempi reeni ennen tulevan viikonvaihteen Murcian puolimaratonia.

Sitte lähin läpsyttelemää Pariisija ylös ja Quironin sairaalan sillalta pulukopeille ja aijanvierustaa alas krematoorion vieressä olevalle luonnonpuiston portille.

Portille mörskältä tullee matkaa neljä kilometria. Hörppäsin vesipisteestä vähän vettä ja jatkoin juoksuu vastatuuleen ja luonnonpuistoon. Homma mäni poikkeuksellisen mukavasti reiluu 5 minuutin keskivauhtia tuonne 8km:n kohille vaikka tuulahteli vastasesti välillä kovemminkin.

Sitte tuli vaikeuksija...harvon tuo "tauti" nykysin enää iskee mutta nyt iski. Olin kyllä aamulla "täysistuntoon" osallistunnu, mutta tuo lenkillelähön vejätys myöhäseen ajankohtaan oli takalauvotuksen kannalta virhe.

Piti laittaa kävelyksi. Matkaa oli viimeselle näköalatornille kilsan verran. Kävely ja keskittyminen lauvotuksen tilkitsijälihakseen sai vuotohomman "hallintaan" ja lähin taas juoksemaan, nyt vähän ripijämmällä tahilla.

Päätepisteessä käännyin heti takas, enkä jäänny nyt venytyksijä tekemään niinku normaalisti. Samalla systeemillä jatkoin tuon 5km:n luonnonpuistopätkän takasinpäin portille.

Välillä yritin katella kaktus-ja piikkipensaspusikoista Uunon herkkähipijäisen takalauvotuksen puhistukseen parhaiten soveltuvaa materiaalia, jos tilanne kokonaan hallinnasta riistäytyy ja lauvotuksen välistä kiekura kuivalle kankaalle ilmaantuu.

Riistäytyminen tuon luonnonpuiston aluveella ei katastrohvi ois ollu, mutta siintä ku Quironille ja tihijämmän asutuksen ilmoille tullaan, lauvotuksen purkuoperaatijo keskellä Pulevarteja ja Aveniitoja ei ajatuksenakaan oikeen mukavalta tunnu.

No onneksi ei tarvinnu lauvotuksen purkuun lenkin aikana käyvä, vaan mörskälle sieltä pääsin. Lenkin kokonaismatkasta (18km) oli 4km "lauvotuksen tilkitsemiskävelyy" ja loppu reilut 14km juoksuu. Juoksusta se alku 8km vauhilla 5:05 ja loppu eri pituisia vetoja. Pari kilsaa vetoja mäni 4:10-4:15 keskivauhilla.

Kömpille ku pääsin, purin pikavauhilla lauvotuksen ja heti perään erittäin vauhikas "täysistunto"...heh...välillä on muutaki tuuria ku vaan huonoo.