sunnuntai 8. lokakuuta 2017

IV Carrera del Gato, Elche. 8.10.2017



Hanne ja Jorma kisamainoksen kupeessa ennen kisan alkua.
 
Kyykkäsin aamuhämärissä ulos ennen auringon nousuu. Tarkotuksena oli lähtee kattomaan Elcheen 10Km:n juoksukisaa...kyyti sieltä tuli sovitulla ajalla ja loikkasin sissään autoon. Elchessähän on kyllä kateltavaa muutenki, hieno kaupunki ku on mutta nytte keskityttii kisoihin, eikä "kalosseihin", joista paikka on kovasti kuulusa.

Hanne ja Jorma haki numeron ja juoksijan säkin ja mie pieksin suutani Norberton ja kaverinsa kanssa. Norberto jo "pääsee" seittemänkymppisiin ens vuonna.

Patsastelua ennen tarttija.

Numeroijenhaun jälkee käytii yksillä Cortado-kahviloilla kuppilassa. Tarjoilija oli kyl ystävällinen ja kerkesi joka pöyvän käyvä läpi siinä baarimikon työn ohessa meijän reilun vartin mittasella kahvitteluajallakin, vaikka se oli ihan täys sporttisen näköstä porukkaa.

Hienoa "Juopon Suden" kuivunutta jokiuomaa.

Ilma oli jo helteinen ja pilvet jo häippäsi kaikki kisan alkuun mennessä. Lammikoita oli vielä jälellä viimeyön sateen jäliltä, eli juoksijoille oli ootettavissa hikiset oltavat.

Hanne lähti lämmittelykierroksille ja myö lähettii nilkuttelemaa koht Viinaan mänevävän Suden lähes kokonaan kuivunutta uomaa (Riu Vinalopo), vaikka tuo Uunosuomennos ei sanatarkka, eikä juuri muutenkaan tarkka liene....heh...kaukana siitä (Rio=joki, Viina on viina vähän joka kielellä, ja Lobo=susi).

Reittihän kulki muutamien kilsojen matkan jokiuomassa, niinku monien muijenki Elchen jouksukisojen reitit on kulkennu. Hieno on kyllä uoma ja tuohon soveltuu mainijosti. Ulkoilijoita siellä vilisi kovasti, ennen kisaporukan sinne rynnistystäkin.

Norberto ja kaverinsa Riu VinoLopon ylittävällä sillalla.

Rovaniemen Jätkänkynttilän- tyyppisellä sillalla kateltii juoksijoijen rynnistelyy, ja sitte siirryttii Viina-Suden uomaan tähyilemää lissää. Sillalla oli nuori juoksija keulilla, mutta jokiuomassa oli jo saannu rinnalleen vanhemman näkösen
juoksijan huohottamaan. Nuoremman juoksijan huohotus säily kuitenki hyvänä loppuun saakka, ja sillä huohotuksella heltisi koko kisan voitto.

Hanne jälleen ykkösenä!

Hanne valitteli väsymystä heti alusta asti, mutta hyvin sieltä maaliin tultiin ja taas sijotuksella nro: 1. Aika 51:15. Se sijottu nyt näiden kolmen perättäisen viikonlopun kisojen väliin.

Hanne ja Kisuliinipatsas.

ONNEA HANNE!

Kyllähän nämä espanjan juoksukilpailut vejetään läpi juoksijoijen ehdoilla, katsojia unohtamatta. Kattelin noita kisasivuja, ja 10 ensimmäistä ilmottautujaa pääsi kisaan mukaan 1€:n hinnalla. Sitte oli 7€:n hintasia ja viimehetken ilmottautuminen makso 9€.

Sitte ku otetaa vielä huomioon tuo juoksijanpolsa, kisanjälkeiset tarjoilut, hierontapalvelut, liikennejärjestelyt ym.

Kisan voittaja. Vielä nuori mies.

Perslantijan liikennejärjestelyistä pelkästään tulee jo yleensä semmonen rutina, että ei taho onnistuu millään. Täällä kylässä kun kylässä, ja suuremmissakkin kaupungeissa, lähes poikkeuksetta kaikki liikenne pysäytetään juoksureiteiltä. No mie taas unohin, että miehän oonki nyt Epsanjassa. Eikä tää Elche oo kyl ihan pikkukylä tämäkään Petslantijan mittatikun mukkaan mittailtuna.

Hanne ystävällisesti haki huoltajaoluet meillekin ja sitte ruvettii oottelemaa kilpantojen jakoa.

Tässä välissä pari gentlemannia leikkeli kaikkien sääntöjen mukaan ja kunnioittavasti Serrano- kinkkua kilpailijoille ja yleisölle tarjottavaksi. Meillekin sitä herkkua piisasi parin lautasellisen verran.

Serrano-kinkun siivuttelu on taidetta!

Sitte jo tuli Hannen vuoro hakia hieno Kisuliinipatsas, ja siitä sitte pikkuhiljaa alettii valumaan kohti autoo.

Tällä vehkeellä mieki saattasin jaksaa 10km:n matkan kulkia, mutta maaliinpääsyssä luotan emempi toistaseksi edelleen jalkoihini.

Kiitokset mukavasta kisaretkestä, vaikka Uunolta nyt lipsahti retki "velan puolelle", ja raskas velkataakka painaa jo muutenki kyömyssä olevia niskoja entistäkin kyömympään.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti