Natoo ja pomppukenkää

Tänää korkkasin uuvet kengät.

Hyvä, että saatii tuo Natoon lyöttäytymine tehtyy. Nyt ei sitte oo tuon V-niemen linnotustyölläkään niin akuuttia hätää, mutta otetta ei kuitenkaa herpaantumaan saa päästää.

Juhlapäivän kunniaksi siemastii myös ystäväporukan kesken kulholliset kuohuvaa juomaa.

Pomppukengät on poltellu Uunon silmiä tuossa näkösällä paikalla penkin päällä eilisestä lähtien. Illan suussa ko lähin basurapussin vientiin tömsterille, aattelin samalla vähä testata kenkiä ettei tuu ihan hukkareissuu muutaman kymmenen metrin päässä olevalle tömsteripaikalle, vaikka jalat oli kyl eilisestä aika väsyneet vielä.

Testi oli kyl melko metka ja mukava koettelemus. On ne tennarit kyl kehittynny ja paljon muutamassa vuuvessa tuon hiilikuitulevyn ja muotoilun ansiosta. Ja erityisesti tämmösille lähes joka paikasta moneen kertaan rispaantuneille, ylivuotisille ketaroille oli mainijo kokemus. Olis vähän niiko ois ollu tuliterät jousto-ominaisuuvet kintuissa.

Innolla oottelen huomista aamuu, ja niijen uuvestaa jalkoihin sujauttamista. Enkä niitä kenkiä aio säästellä pelkästään kilpakäyttöön, vaan juoksen niillä, jos yleensä pystyn, ja säästelen mielummin jalkojani. Asvalttijuoksuun on kyl mahottoman hyvät, luulisin.

Tienda Bikila, Elche. 73,73km.

Uuno ja Niken "pomppukenkä" Bikilan juoksukenkäliikkeessä. Kuva: Manolo.

Ola-kolleega sai Uunon höynäytettyy vielä investoimaa kilpajuoksutennareihin...heh...ihmeitä pitää tapahtuu, jos tää kyytiin jäänny pari ei oo Uunon viimene, ja ihme on myös se, jos niitä "torsaali rinnassa" joskus käytän tositoimissa. 

Senverta kyl Olalle lupasin, että jonkun kuvan tapasen lähetän muutaman päivän sisällä, jossa uuvet "kalossit" on miun jaloissa, ja yritän tehä jaloilla juoksuliikkeitä, tai niijen tapasia.

Todennäkösin vaihtoehto on se, että laitan ne mökille loppuiäkseni uunin pankolle kuivumaan muutaman läyttökerran jälkeen. 

Kyllähän miulla on vielä unelma, että ens syksynä voisin vielä nilkuttaa jonkun lyhkäsemmän pyrähyksen jossakin numerolappu rinnuksilla. 

En tiije johtuuko tää "intoilu" tuosta kortisoonikuurista, vai muusta latvan totaalisesta lahoomisesta, mut tänää hyökkäsin Kankeella aamutuimaan tuonne Elcheen, ja Bikilan kenkäkaupaan ostamaan pomppukenkiä. 

Elcheen ajelin tuosta Guardamarin ja La Marinan asutusalueen alapuolella olevaa kastelukanavan tietä. Siintä siirryin hiekkapätkälle suorinta tietä Elcheen. Perillä viilistelin tuota jokiuoman väärää puolta pitkin Bikilan suuntaan, ku aikaa oli paljon liikkeen siestan alkamiseen (klo14). Liikehän on saman aukion kulmalla, mistä tuo mualiman vanhin puolimaratonkin lähtee.

Pyörän laittelin "laittomaan" paikkaan säppiin liikennemerkkiin ihan liikkeen eteen, ja rojahin hikisenä sissään pieneen liikkeeseen. Kettää ei näkynny, mutta ko huutelin Holat ja Diakset, ni jo alakerran varastotiloista tuli mukava reilun 50 ikänen Manolo miuta jelppimää. Kysäsin aluks puhhuuko Manolo inglesiä. Sano että ei, ja sitte loppuaika vejeltii Uunoespanjalla ihan sujuvasti ilman isompia sönkkäyksiä.

Kokeilin kaikenmoista kalossija, ja yhet oli erityisen hyvät...heh...ja kalliit. Ne tarttu mukaan, ja paperikassi ja iso pahvilaatikko. No kaikki otin mukaa, mitkä "settiin" kuulu, maksoin laskun ja lähin ulos kiinnittelemää ostoksiani Kankeen etukorin korokkeeksi. Korkee oli kuletus, mut hyvin pysty vielä rattia kääntelemää  ja polkemaanki. 

Sitte alko takasin polkemine, hyytyvällä vauhilla. Nyt mänin tuolta Fulgencion kautta, ku ei se ylämäkihiekkapätkä kiinnostannu yhtää. Kaikki muuki alko aina vähemmän ja vähemmän kiinnostaa, mitä lähemmäksi Torreviejaa saavuin.

Persukset oli kyl jo aika "kuumassa" kunnossa loppukilsoilla, ja piti kevennellä vähän päästä, nousemalla polkimille ja nostamalla takamus irti satulasta.

Yks kuva tuolta Elchen "kanjonin" toiselta puolelta. 

No nyt kuitenki hengissä (nippanappa) mörskällä, ja unihan ei nyt silmää tuu millään...joten jatkan valvomistani.

Pellet ja Bellett

Kuva on tuosta miulle kovin mukavan näkösestä paikasta La Matan Lagunan portilta kivenheiton päästä, jossa tänäänkin aamuauringossa pysähyin yhen kuvan ja "vaarivideon" verran.

Miuta kovasti tänää kiinnosti tuo Suomen Otaniin (=Nato suomeksi) lyöttäytymine ja Turkin mahollinen äänestys Suomen lyöttäytymisestä mahollisesti jo tänää. Ei tullu tännääkää lasta, eikä p.... hommasta, mikä ei mikkää yllätys tainnu kellekkää olla. Kello jo rallattelee reilusti yli Uunon hetekoimisajan, ja oottelemaa en mokomaa pelleilyy rupija.

No kyllä miuta kiinnosti tänää moni muukin homma, ja vaiheeseen jäi vielä souvit. Aamulla kiinnosti lenkille lähtö ja sain hilattu itteni liikenteeseen jo heti yheksän jälkee. Ilma ei vielä ollu kerinny siihen ennustettuun +27°C:een vielä nousta. Hyvä oli hipsutella Quironin saluunan kupeesta luonnonpuiston aijan portista sissää ja nautiskella auringosta pitkät vermeet päällä, ku tuo pillerien nakkelu nieluelimeen on vielä kesken pahasti.

Luonnonpuiston pöytäpaikan läheisyyvessä oli jonkun alakoulun juoksukilpailut mäneillään. Siinä oli satakunta n. 10 vuotiasta tyttöö ja poikaa opettajineen juoksentelemassa kilpaa. Mie kävelin siintä ohitte urheilukamppeissa Espanjan Orihuelan Tragamillasin pusero päällä, ja yks oppilaista tuli liki ja kysy, että mikä on siun suosikki pelaajanumero. Mie kysäsin, että jalkapalloo varmaan meinaat...heh vastaus oli...joo.

No miulle kysymys tuli yllättäin, ja päässä vilisti muutama jalkaplloilija, jotka täällä on palloo potkuttannu, ja Uunon suosikit on kyl Luka Modric, joka on kroatialaine, pellaa Real Madridissa, ja ehkä Messi, joka pelas Barcelonassa, ja on argentiinalainen. No enhä mie niijen pelinumeroita tietenkää tienny, enkä siinä innokkaalle pikkupojalle ruvennu mielenpahottajaksi ja tölvässy ulomaaneläjien nimijäkään siihe. Yks nimi, joka mieleen tuli, mut ei Uunon suosikkilistalle kuulu on tietysti Ronalto. Sehän pelas kyl Realissa, mut raha kiinnosti vanhaa miestä enempi ku mikkää muu, ja piti sen takija siirtää kirjasa öljyseilkijen peluutettavaksi. Eikä sekää espanjalaine oo.

Pojalle sanoin siinä kuitenkii jotenki sillee, että ku Suomi on vähä huonompi jalkapallossa ko Espanja, ni en oo kovin perillä tuosta, ja miuta kiinnostaa nyt tuo juoksu enempi, ni en oikeen kysymyksee voi vastata. Koko tilannetta seurannu seurakunta remahti nauruu, ja Uuno jatko hyvillä mielin muutaman sata metrii juoksenteluu.

Luonnonpuiston portilla toppasin, ku siinä oli pari espanjalaista yrittämässä selvittää espanjan kielellä saksalaiselle, miten päästää kiertämää maastopyörällä La Laguna de Torrevieja. Ei tainnu oikee onnistuu selvitys, ku ne viittilöi miut paikalle. Saksalaineha puhu englantia, ja mie selostin mite pääsee Lagunan kiertämää.

Siintä jatkoin La Matan Lagunan täyttö-"joelle", ja sen ylimenvälle sillalle, josta ei nyt yli pääse ku on remontissa. Edellen jatkoin LaMatan liikenneympyrään. Siinä tuli vastaa pari liikenneympyrän vahtia, jotka alottivat työvuoronsa, ku päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Sadepävinä liikenneympyröitä ei tarvi vahtii. Sillon ne pysyy ilmeisesti paikallan vahtimatta?

Sitte pirruutin kolleegalle ja kyselin kuulumisia, ja nilkutin vanhan kämpän likeeltä mörskälle. Laittelin pyykit koneeseen, tein jelppihommia useamman tunnin. Pyykit nyörille, ja makaryynilootan valmistukseen. Uuniin ja heti nälkäsenä lapijoimaa vattanahkan alle.

Sitte taas Pelle- ja Bellettihommiin. Uonon Unkarin ja Turkin arvostus on kyl lasehtinnu entisestä ripahuksen. Ei se nyt missää tapissa oo ollu ennekää. Unkarissa en oo käynny ko kerran, Nyireguhazan veteraanojen EM-kisoissa. Vuotta en muista, mutta meininki oli vähän itäplokkimainen ainaki sillon.

Turkissa oo käynny monta kertaa, ja tuskasin retki oli parikytävuotta siiten ko olin Kreikassa opiskelemassa vuorotteluvapaalla. Sillon käytii "nöösipoikien" kanssa Serresistä junalla Istanbulissa. Kyl se reissu opetti Uunolle ainakin sen, että Turkki ei oo eurooppalainen valtio, eikä tuo Ärdokanin ja muijen toiminta Suomen Natoäänestyksessä oo Uunon mieltä, eikä pidettä muuksi muuttannu.

Toinenki vähän töitä reissun jälkeenki teettänny reissu oli muistaakseni Antalyaan, ja siellä juostu maratonin juoksukisa. En muista juoksinko ite, mutta kolleega Ola ainakin juoksi ja Rouva-Uuno kanssa. Onkelma ei ehkä turkkilaisista johtunnu, mutta kakka siitä retkestä jäi suuhu maistumaa pitkäksi aikaa, ku koronaa ei sillo vielä oltu keksitty. Se ois kakan maun vienny kyl hetkessä, ja tuonnu ehkä meijän haluamat palkintorahat ripijämmi kotitileille.

Otsikossa mainittu Belletti oli hyvä auto, jonka Isuzu aikoinaan valmisti, verrattuna muihin aikalaisiin rotiskoihin.

Siinäpä sitä oli askaretta tälle päivälle kerrakseen, ja vähä mäni ylitöiksikin. Huomenna jatkuu, jos ei kukaan päätösvaltasempi muuta vaadi enne sitä. "Öitä mo", niinko Uunon lähipiirissä toivotetaa ko hetekoimaa ruvetaa.

No just tuli hetki sitte jostaki uutine, että Turkki on äänestänny Suomen Otaniin. Onnittelut meille kaikille Suomalaisille! Nyt ei ennää olla iteksee. Ja nyt unta palloo ja ripijästi. Mänee muute kohta jo aamukahvin keittelyksi, ja sillo peli on pelattu huomisen suhteen ja esissä leppuutuspäivä.

VII Carrera Popular Jacarilla 5k 10k. 26.3.2023

Juoksijajoukkion karsinointivaihe.

Vesa oli ystävällisesti pyytänny Uuno-poikaa kattomaan Jacarillan kisaa. Olisin yritelly kyllä kisapaikalle Kankeella ja lähtenny jo aamutuimaan liikenteeseen sytkyttelemään tuonne suuntaan. No helpompi Uunolle tää vaihtoehto.

Vartin yli kaheksan lähettii mörskältä Litlin takanta liikenteeseen. Aurinkohan oli jo noussu ja läheisen teollisuusalueen diskojytinäki just loppunnu. Nuoriso jaksaa. 

Oltii reiluu tuntia ennen lähtöö Jacarillassa, ja auton parkkeeraus ei tuottannu ongelmaa. Torsaalienjakopaikallakaan ei vielä tungosta ollu, ja alkutoimet ja juoksijan polsa ja muu alkutoiminta saatii helposti setvittyy.

Torsaalijonossa...

Vanha sotaratsu Norberto oli taaskin paikalla, niinko lähes aina. Rodillat, Caderat ja Agileeran jänteet siinä käytii läpi, ja todettii, että se perhanan vanhuus on pääsyy raihnasuuteen ja aina hidastuvaan hiippailuun.

Kelihän oli kuivan kuumakka,+25°C varjossa, ja auringossa vielä enempi. Tuuli oli aisoissa, eikä sadetta näkynny missään, vaan polla paahto lähes pilvettömältä taivaalta polttavasti. Matkoinahan oli joko 5km tai 10km, ja lähtö yhteislähtönä. Kymppi juostiin kahtena lenkkinä maaliviiva kertaalleen ohittaen puolivälissä. Ajanottovirma oli Chiplevante. Viimene juoksusarja oli 65, johon sarjaan ois päässy satavuotisetkin. Kattelin lähtölistoista, että vitosella oli n. 550 juoksijaa, ja kympillä n.350. Kuuluttaja kuulutti yli 800 lähtökuulutuksessa.

Poika varjoisella lähtökujalla.

Kipastii ennen Vesan  verryttelyy paikalliseen kahviteriaan kisakahveille. Vesa otti "soolon" ja mie "konletsen". Teria oli ihan täynnä juoksevia ihmisiä, ja yks Uuno siihe vielä päälle.

Vähäsen aikaa kateltii ihmismassojen kasaantumista paikalle, ja kohta Vesa lähti verryttelemään ja valmistautumaan hikiseen urakkaansa. Mie käppäilin kisa-aluveella tappiomieliala päällä, niskat kyömyssä ja muutenki suupielet ja tennarit vinossa. 

Hilpijä CorreBirrasin olutjuoksujoukkue.

CorreBirrasin juoksijajoukkio otti joukkuekuvaa, ja palkkasivat miut edullisesti ilmasiks räpsimään kuvia, ni pääs kaikki kuvaan mukaan. Niillä ei tässäkään kisassa juoksu ollu pääasia, vaan mukava riehakas ilakointi, ja johan tuo seuran nimikin siihen suuntaan myös viittaa.

Kuuma oli ootellessa.

Sitte jo koitti lähtöhetki, ja juoksijoita patisteltii kovenevalla äänenpainolla lähtökarsinaan. Vesa vallotti lähes piikkipaikan läheltä maaliviivaa.

Tykit tykitti kiiltopaperia tonnitolkulla ilmaan, ja monen tonnin painonen juoksijamassa lähti rivakasti liikkeelle. 

Vitosen voittajan ( Jose Perez Torres) maaliin tulo.

Reilun varttitunnin päästä jo vitosen juoksijoita alko tulla maaliin. Sieltä kirmasi Vesakin vitosen viisaampana ja vähän väsyttiki. Uuno töllisteli vitosta tyhmempänä aijan väärällä puolella kortisoonilla kyllästetty nahka ja paksu pusero hijestä märkänä.

Vesan maalilaukka.

Vesku aijan oikialla puolella, Uuno väärällä puolella (ei kuvassa).

Sitte käytii kattomassa tulostaululta tuloksia. Ei ollu vielä tullu, mutta kohta tuli. Vesa joutu nyt yli-ikäsenä kirmaamaan nuorison sarjassa, ja oli sijalla 8. M55 sarjassa, matkana 5km.

Siintä sitte pikku hiljaa hiiviskeltii autolle ja kohti Torreviejaa ja uusia vaikeuksia....heh. Kiitokset Vesalle mainijosta seurasta ja kyyvistä, ja onnittelut kisasta.

TULOKSET löytyy TÄSTÄ.

Terremoto herätti...hui.

Meinas hetkauttaa hetekalta lattijalle, ko Terremoto murahti just ku oli jo sikiässä unessa. Voimakkuus oli 3,4 Richteriä, ja kelloaika 23:48 (Local time). 

No nyt se heitti vissii valvontakoneiston päälle, eikä se huomiselle hyvää seuraa.

Huomennahan pitäs kipasta Q-saluunassa nahkaa näyttämässä. Näyttää siltä, että ei tuu pantterintuurausbisneksistäkää mittää, ku nuo kortisoonipastillit ja -vaksit ei plänttejä tummemmaksi ainakaan saa, vaan niillä näkyy olevan pläntteihin päinvastane vaikutus. Kohtahan ne näyttää häviävän käsiin koko hyvät pläntit...

Mie taijan keitellä kahvit, ja katella mitä se runko ja pläntit siitä tuumaa. Mie tuumaan nyt kyl sitä, että huomenna oon ainaki silmät ristissä Q-saluunassa, ja ehkä jalatkin?

Laitan tähä vielä yhen kuvan iltapäivän pyöräretkeltä keskustan hulinoissa. Aamupäivälläki oli hikiliikuntaa reilun 11km:n verran.

Pantterin tuuraaja

Alkaa pikkuhiljaa käymää työstä tää Uunon pantterintuuraajan homma. Nyt on saannu kuitenkii oman nahkan kehiteltyy lähes pantterin nahkaa vastaavaksi. No seuraava rojekti liittyy noihin plänttijen väritykseen. Se ei vielä vastaa pantterin nahkassa olevia plänttejä. Tummemmiksi pitäs saaha pläntit vielä ja paljon. Nythän ne on vasta ruskianpunasia, ja pantterilla pläntit on lähes mustia. Eikä näillä plänttijen väreillä oo ollu vielä mahollista kysellä lähistön elukkatarhoista pantterintuurauspaikkaakaan.

Jotkuuhan on turvautunnu tässä pantterintuuraushommassa myös tatuointiin, mutta Uuno kannattaa ilman muuta luonnonmukasempia konsteja. 

Kovastihan tuo Uunon nahkan muuttuminen on kiinnostannu Quironin saluunan asiantuntijoitaki, ja siellä on rampattu tiuhaan. Osa ramppauskäynneistä on myös liittynny Uunon muille antamaan konsultaatioapuun.

Nyt näyttää vähän siltä, että Suomen päässä Sekuritas- komppanian (Compañia de Seguros) maksukyky tai -halu alkaa hiipumaan. Vakavaraisia yksiköitähän nää suomalaiset Sekuritas- komppaniat kyllä pitäs olla, ku sinne Uunoki on useita kymppitonneja syytänny roposiaan elonsa eri vaiheissa. Tietysti ainahan on mahollista, kun rahasta on kyse, että mänee sekalle omat rahat ja vieraat rahat, ja ne holvit, missä Uunonki pennoset pitäs olla, ammottaavat tyhjillään.  

Saluunan asiantuntijat oli sitä mieltä, että pläntit saahaa oikijan värisiksi kortisoonipastilleilla ja -vaksilla (pastillas de cortisona, crema de cortisona). No niitä oon alkannu mättämää suoliston täytteeksi eilisestä lähtien. Saa nähä mite kääkän käypi tässä plänttijen värin muuttamisessa?

Vähä tuskasa homma on nyt tää kortisoonijuttu, ku kelit on kuumentunnu, eikä Uunon kärsi nyt aurinkoo saaha vaksattuun nahkaan yhtään, vaan pitää painella pitkähihanen pomppa päällä kaiken aikaa pilvettömän taivaankaaren alla, ja välillä on hikikii.

Aamu ja aamupäivä oli kyl tänää melko mukava, kun kattelin Saluunalle mänevällä sillalla tuonne Orihuelan vieressä olevan "kamelinkyttyrävuoren" suuntaan auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta....pulukopeilla huikkasin "Hyvät Päivät" pappaköörille, ja muutaman kilsan jopa juoksinkin pätkissä. Eile oli kyl vieteristä veto tykkenään kateissa. 

Uuno jatkeskelee täällä nahkansa plänttien värjäystä, pyykinpesun ja pyöräilyn merkeissä. 

50. Media Maraton Internacional de Elche. 12.3.2023

Viistuhatpäisen joukkion alkukiihytys.

Tän mörskän asukeilla oli tänään vuorossa Elchen puolimaratonilla käväsy. Oltii nyt koko kämpän asujaimisto katsomon puolella. Olahan ei enää yrityksestä huolimatta päässy enää täyteen puukattuun maaliman vanhimpaan puolimaratonen kisaan. Jänkhälle paluuta ajatellen saatto olla hyväki asia? 

Ilmastojan oli Iberian tällä reunalla nyt muuttunnu kesäsen helteiseksi, ja samanlaista ilmaa piisas aamusta iltaan. Mittari jökötteli 25°C:n lukemissa koko päivän. Tuttu auto ja jengi haki meijät tuosta kotinurkalta kaheksan maissa. Siintä ripijällä tahilla Elchen pelipaikoille kytistelemää kisan lähtöö.

Hannen palkintojen jako.

Sopivaa parkkipaikkaa ei löytynny pienen kieputtelunkaan jälkeen, ja Jore nakkasi kyytiläiset ulos ja jatko yksinää parkkipaikan etiskelyä. Myö etiskeltii lähtöaluetta hetkonen ku nuo kaikki kujat on ihan samannäkösiä ja kaikki kujat ei ainakaan lähtöpaikalle tuntunnu vievän...heh...kysymälläkään...no ehkä niitä kaikkia pitkin Roomaan ois kuitenki saattannu päästä?

Hannen palkinnot.

Porukkaa alko "pelipaikalle" kasaantua pikku hiljaa, ja kohta oli joka paikassa hirvee hyörintä ja metakka, joka vaan ylty ku lähemmäs lähtöö tultiin. Lähtölaukausksestahan tässä tapauksessa ei voija puhuu, vaan lähtö tykityksestä. Pelipaikan tuntumaan oli raijattu varmaan kaikki lähiseutujen tykit ja kanuunat millä jonkunmoisen pamahuksen saapi tuotettua ja jolla voi ilmaan ampuu kiiltopaperisälää ja raketteja.

Lähtökarsinat ja jalkakäytävät pullisteli täynnä väkiä ja sitte alko tykitys. Ilotulitteita, ruudinkäryä ja kiiltopaperia oli ilma sakijana kun karsinoihi ahetut juoksijamassat lähti liikenteeseen. Enste oli lähtenny liikkeelle pyörätuolikelaajat ja muut avustajaa tarviivat juoksijat. 

Hanne, Suomen lippu ja peukalo.

Ola mäni ottamaa lähtökuvan sillan suuntaan ja mie jäin lähemmäs lähtöaluvetta. Jorma ja Melinda jäi maalialueen paikkeille, josta oli lyhyt matka parin kilsan kohille. Hannehan juoksi, ja toisen autokunnan Väänänen. Petriltä jäi kisa täl kertaa väliin pikku vaivan takia.

Väänänen reilun 7km:n kohilla.

Lähön jälkee miun ois pitänny keritä tuonne parin kilsan paikkeille katsastamaa kisan kulkuu, mut mie olin lähtösuoran väärällä puolella, ja aikaa tärväänty siihen ku ootteli, että koko juoksumato oli kaikkine häntineen ohittannu Uunopaikan. Enhän mie sinne kerinny ajoissa ja vähän ajan kuluttuu lähin lompsahtelemaa maalipaikkaa kohti. Siintähän mato vielä kertaalleen ohitti maalin kun se oli kulkennu reilut 7km.

Hannen ja Väänäsen sieltä kyl kerkisin vilahukselta nähä. No välillä siirryttii Joren ja Melindan kanssa vähän viileempään puistikkoon istuskelemaan ku helle paahto kovalla voimalla. 

Olli ja Elchen daami.

Uunon oli vähä pakko pijellä pitkähihasta ja liijan lämmintä puseroo päällä, ku tuota nahkan lankkausta nyt on piisannu tuon nahkatauvin takia tarpeeksi, eikä tuo aurinkorasva tauville liene hyväksi, eikä myös varmaan sekään, että ois nahkan vielä karrelle käristelly kuumassa auringonpaisteessa kaikkien ylimäärästen plänttijen ja näppylöijen lisäksi. Sortsit oli kyl mainio valinta housuiksi tänään.

Sitte mäntii loppusuoran alkupäähän oottelemaa Hannee maalii tulevaksi. Sieltähän Hanne jo kiihytteli ja sieppasi Suomen lipun kyytiin ja paineli maaliin.

Melinda ja Jore viilennyksellä puistossa.

Miesten kisan voitti Ben Connor ajalla 1:05:09 ja naisten sarjan Siham Hilali ajalla 1:17:27.

Hannen aikahan oli vähän päälle parin tunnin, mikä oli hellekeli huomijoijen hyvä tulos. Sillä heltisi voitto omassa sarjassaan. Väänänenki oli juossu helteessä ajan 1.37 ja rapijat, joka oli hyvä aika. Onnittelut!

Sitte ooteltii Hannen pyttyseremonijat loppuun, ja mäntii Olan tarjoomille "lähtö"-kahveille ja limsoille. Kun keli oli niin kuivan rapsakka, ni vaihettii kahvit kohviin, joijen voimin sitte jarruteltii Torreviejan kotikylille. Kiitos taas kaikille mukavasta päivästä Elchen kisahulinoissa!

Iso Espanjan lippu.

Olahan joutuu kohta pakittelemaa lumitöihin, ja mie jään vielä hetkeksi kärvistelemää mörskälle.