Bateria de Cenizas

Portmanin kylä tykkivuorelta nähtynä.

Käytii eilen kattelemassa Petrin kera tuttuja vuoristomaisemia tuolla Cartagenan lähellä olevassa entisessä rannikkotykistön majapaikassa Bateria de Cenizassa. Tykit ja muu rekvisiitta on vielä tallessa ja ihmisten kateltavana, ja tutka lienee vielä käytössä ainakin sen pyörimisestä päätellen?

Mie lähin auringon noustua Kankeella sotkemaan tuonne Torreviejan sairaalan nurkille, ja sitte jatkettii matkaa Mersulla. Petri ajo ja Uuno ujelteli omiansa lepposan ajokelin ja -tunnelman vallitessa. 

Petri ajeli auton parkkipaikalle, joka oli kovasti jo täynnä. Siitä lähettii patikoimaa 3km:n päässä vuoren huipulla oleville rannikkotykeille. Pikkusen oli utua ilmassa, mutta maisemat oli muhkiat, ja ylhäällä sitte kateltii Cartagenan, Portmanin ja La Mangan sisämeren suunnille.

Hyvä on leveetä tietä pitkin vuorelle kavuta, ja vielä parempi takasin tulla alamäkeen.

Sieltä lähettii sopivan ajan kuluttua lompsimaa alaspäin. Päätettii kipasta syömässä evästä Capo de Palosin venesataman tuntumassa. Auto jätettii satama-altaan vierelle ja muutama sata metrii köpöteltii, ja ootettii josko joku kuppila imasisi meijät sisään. No sitte tuli semmone vastaa ja tilailtii sopivat muonat, johon Uunolompsaki yletty, eikä tiskaamaan tarvinnu kummankaan jäähä.

Kalustoo ei liene tositoimissa juurikaan käytetty? Rakennettu joskus 1930 luvulla 

Siitä jatkettii paluumatkaa, ja takasin tultii hiljasempia teitä ja tuttuja kyliä katellen. Kiirettä ei ollu mihinkää.

Petrille ku päästii, Uuno otti Kankeen ja muun rekvisiitan ja poleksi kaupungin läpi "takapuolitielle". Mukava oli taas tykkivuorella käyvä! Kiitos Petrille tasasesta ja turvallisesta kyyvistä ja hyvästä seurasta.

Nyt pitää vetää matalaa rofiilia, eikä kärsi julkisilla eikä julettomillakaa paikoilla Suomalaisuuvesta toitotella mittää, ku joku Uunon ikäne heimolaine oli intoutunnu naisystävältää jäsenet erottelemaa, ja oli niitä sitte ripotellu lähiroskiksiin....hyi hitsi. Pitää ihmisen pää olla sekalla, ku pitää tuommosii tekoihi ruveta.

V Carrera y Marcha Solidaria Dia Mundial del Cancer de Mama

 

Mie polkasin tänää Orihuelaan kattomaa Kansainvälisen naisten rintasyöpäpäivää tukevan juoksukilpailun meininkejä. Senhän järjesti kunniakas Orihuelan seura Tragamillas.

Miulla oli tarkotus alottaa patarautasella Kankeella ratsastus kello 7.00, mut se viivästy siitä syystä, että heräsin jo ennen kolmee, ja silmät oli niin ristissä, ja väsytti, että ajallaan lähtemisestä ei tullu mitään. No sitte sain hilattuu itteni pystyyn ja ylös ja haalittuu pikasesti retken vaatimat romppeet kasaan ja autotalliin virittelemään valoja ja muuta.

Homma ei hyvin alkannu. Ensimmäine sössimine oli se, että eväät, banaani ja suolakeksit, jäi mörskälle, ja peruttelemaa en kuitenkaa enää joutannu. Toine oli se että hätäpäissäni ihan selvin päin, vetasin takavalon väärään pyörään....no onneks huomasin erheeni, ja vaihoin Kankeeseen tuon punasen persvalon.

Tallissa miuta tervehti jo tuttu liki 10cm pitkä (puolet vaan mahollista Uunolisää?) tallitorakka, joka aina piileskeli miun yhteenlukittujen Kankeen ja Jäykimmän suojaisissa siimeksissä.

No miun elämää se ei oo haitannu ainakaan sen vertaa, että mihinkään torakkajahtiin en oo sen listimiseksi ruvennu, vaan oon senkin antaanu nautiskella viimesistä vanhuuven vuosistaan rauhassa. Sillä on lisäksi enempi oikeutusta täällä elellä rauhaisasti ku tulokaslaji Uunolla.

Ajelin pimeessä ja perinteisellä paikalla suolajärvien välissä eka tauko n. 7km:n kohilla. Pirun viileeltä tuntu, ja lisäsin rätin kaulani suojaksi. Siintä jatkoin hiljasen Los Montesinosin ohi, ja päiväki alko pikku hiljaa valkenemaan ja aamukohmettunut Uunoki lämpenemään. 

Pikku Eiffelitornin ylämäen päällä jo ahisti, mutta tiesin, että tästä alkaa alamäki, ja homma on jo menomatkan osalta voitettu. Oli kyl mahtavan mukava pitkästä aikaa mäen päällä katastella tuttuja jo lähellä olevia, komeita vuorimaisemia.

Sitte painelin Bigastron jälkee suorinta tietä Orihuelaan pikku kävelysillan ylitte, vaikka alunperin tarkotus oli ajella Hurchilloon ja putkilinjalta kääntyä vasta Orihuelan suuntaan. Kerkisin hyvin paikalle ja soittelin kotia ku olin sen luvannu.

Kankeen telkesin samaan valotolppaan, jossa se on levänny jo useita kertoja akasemminki.

Juoksun lähtöön oli aikaa vajaat puol tuntii, ja kaikki kadut ja puistot pullisteli vaaleenpunaseen t-paitaan puettuja juoksijoita. Vähän itketti ku ei ite voinnu osallistuu.

Reitin pituus oli 5km ja se juostii yhtenä lenkkinä. Reitti oli myös mahollista kävellä. Juoksijoiden lähtö oli kymmeneltä ja kävelijöijen heti sen perään. Porukkaa oli perinteisellä lähtöpaikalla tungokseen asti niinko aikasemmissaki juoksuissa.

Mie kyykistelin lähtösuoran ekassa mutkassa puolenkymmenen polliisin ja parintuhannen muun seassa, mut sipasunäytön ja luurin kanssa oli hittonmoisia ropleemoita. En tiije ottiko luuri herneen kuulokkeeseensa siitä sukan sisässä olosta, vai kosteuvesta, jota aamulla oli ilmassa runsaasti? Luurin kanssa oli koko aika ongelmia....

Taitaa männä vaihtoon tää kapine jo ennen kunnollista sisäänajoaikaa?

Lähön jälkee mänin maalialueen tuntumaan, ja auringonpaisteeseen. Vaikka oli parikymmentä astetta lämmintä, ja auringossa vielä enempi, Uunon selkäpiitä veteli vilun väristykset koko aika. Se kyl johtu varmaan nestehukasta.

Sitte sieltä alko tulemaa hetkosen päästä jo juoksijoita maaliin, ja mie en niistä kuvia saannu. Puhelin sammahteli omia aikojaan...voi hitsin hitsi. Touhumies Paco, Tragamillasin "pressa", oli maalialueella vastaanottamassa ekoja juoksijoita. Paco kerkis kyl joka paikkaan, ja Uunolleki heltisi tarpeellinen aika ja käden puristusten kanssa, vaikka Karuna-aika olikin. Ja Olan kolaritarinan kun kerroin, lähetteli Olalleki terveiset.

Ennen pyttyseromoniaa oli Zumpaa tarjolla.

Tulostaululla oli hirmune ryysis, että en sinne änkeilemää ruvennu, vaan kattelin siinä muijen meinaamisia. Reilu parituntinen siinä vierähti, ja sitte alko pyttyseremonijat. Sitte jo kohta alko Uunon reilu 30km:n kotimatka. Bigastron kohilla koukkasin kylän kautta.

Jacarillan risteyksen likeellä olevalla huoltsikalla pysähyin juoma- ja suolapähkinäostoksilla, ja jatkoin väsähtäneen kääkän "istuntoo". No sitte sen mäen päällä jo olikin taas homma lähes hallinnassa, kun oli luvassa isompaa ja vähän pienempää alamäkee Los Montesinosiin saakka. Siellä koukin kylän kautta, vapaata kuppilaa etiskellen, mut kaikki näytti niin täysiltä, että jatkoin etijäpäin, enkä jäänny tuleen makaamaan.

No sitte Montesinosin viimene kuppila imas puolinälkiintyneen ja täysjanosen kääkän terassilleen. Miulla ois haluttannu syyvä Espanjan tortillaa, mut niillä ei ollu, ja tilasin Pollo Burriiton, Letsekahvin ja Cañan, eli fingerporillisen olutta. Tilauksen jälkee kuulostelin, että naapuripöyvässä on saman heimon väkiä. Siinä juteltii ummet ja lammet ja lampien välimaastotkii. Mukavaa väkiä ja kielet oli hallinnassa heimolaisilla, ja tarvittaessa ois tulkkausapuaki ollu, koska yks heimolainen oli Lappeenrannasta kotosin. 

Sitte maksoin laskuni, ja toivottelin mukaville heimolaisille hyviä ja terveitä vuosia, ja jos Torreen mennessä joku sinipaitane kääkkä on ojanpohjilla Kankeineen, josko veisivät lähimpään Cementaarioon (Hautausmaa) "sementöitäväksi". Lupasivat viijä. Toivottelin Adidakset, ja lähin jatkamaan kankeilua. 

Jossaki La Siestan kohilla ilone auton äänitorven törähys kuulu ilmeisesti heimolaisille, jotka toivotteli Uunolle hyvää matkaa. Hapotti jo Uunon kankeita jäseniä, mutta pikkusillan ylitte ko pääsin, oli enää viimone ylämäkirypisrys Quironin liikenneympyrään...selvittii siitäki, ja kohta jo oltiinki Perseon Kallen kotikujalla persukset vähän hellänä....heh....melko metka päivä!

Smool-tookkija

 

Nobelin Alfredon Kallelta aamulla kuvattu otos.

Lähin auringonnousun aikoihin kyykistelemää kävellen kylille. Vettä sato eilen aika rapijasti ja töllöuutisissa näyteltii kuvia Guardamarista ja Alicantesta, jossa oli tulvat päässy yllättämään. Tällä koti-kallella on hyvä uiskennella, kun on "kylän" korkeimmalla kohalla, ja vesi ei keräänny niinku esmerkiks Röntgenin kallen kohilla. Miehän oon sille kallelle antannu paremman nimen Rio Röntgen, kun kaiken maaliman vesi sateella siihen kerääntyy.

Päristelin Pariisija ales ja Röntgenille käännyin ja siitä Locosin rannalle. Sitä käpistelin mänemää kylälle päin. Siinä oli joku etelä-amerikaanon ulkonäön omaava henkilö ottamassa kovasti lainehtivasta merestä kuvaa, ja tiputti älymopiilinsa kaiteen yli rantahiekalle. Ohi mennessäni kysäsin, ku se sittä hiekasta puhisteli, että vieläkö pelittää. Kaveri vastasi, että kyllä pelittää.

Sitte siinä vartti rutistii smool-tookkia. Tookin aikana selvis, että henkilö tummasta ulkomuodostaan oli Norski, joka kolmekuukautisena oli lähtenny Columbiasta Norjaan. Siellähän puhutaan espanjaa, mutta henkilö sano, että ei osaa espanjaa juur yhtään, muuta ku tietää, mitä tarkottaa "iiho de puta"...heh...no senverta pitkää miekii oon Torren kujia kyykänny, et sen osasin jo mieki.

Nyrkkiä kopsuteltii, ja mie jatkoin matkaani. Kalle Salin kohalta käännyin vanhan mörskän roskiksen ja Seratonin yöklubin nurkille. Siintä jatkoin takasin Röntgeniä pitkin Nobelille, ja jatkoin takasin mörskän suuntaan, ja kahvin keittoon.

Perälauta rupes vuskaamaa

 

Ollu vähä hiljasempaa nyt vähä joka rintamalla pari päivää. Hommaha alko toissapäivänä, ja Uuno oli ite syypää todennäkösesti tähänki tapahtumaan. Uunon pötsihän ei tunnetusti juuri maitoo "raakana" kestä, mut siinä riisiryynejä keitellessä koppasin jääkaapista maijon jämän riisiryynijen sekaan. Sehän antaa kyl makua ja näköäki ryynisatsille. Mitään toleransseja ei Uunon pötsistä oo havittu, mutta vattanahkavaivat jäi, kun lopetin maijon kanssa lontraamisen ja alotin väkevämpien kanssa palaamisen.

No nää Iberian lehmien maijot ei oikee oo miulla hallinnassa muutenkaan, mut ei pahemmi tullu kateltuu nyt ees viimesiä käyttöpäiviä purnukasta. Ois ehkä kannattannu. Siintä tuli melkonen riesa ja rispaus.

Hyvällä ruokahalulla vetelin itelle tekemmäni muonat niinku aina ennenkin. Hetkosen päästä vetasi Uunon kaksinkerroin kipristelyt mahassa, ja vaikka reisi ei juoksukunnossa ookkaan juoksasin kohta ripijästi hyyssiin. Sieltä tuli hyvät riisiryynit "harakoille".

Perälauvotus ei oo pettänny pitkiin, pitkiin aikoihin, mutta nyt kyllä jo varmaan lahot perälauvan pätkät anto pahasti periksi ja lauvotus vuskasi koko helkatin yön.

Tilkkimisessä venähti kokonaine vuorokaus. Eilen aamulla jaksoin vasta ruveta ropeloimaan lääkearsenaaliani, koska tiesin, että siellä tähän vaivaan muistaakseni joku myrkkypaketti oli.

No löytyhän se paketti heti, vaikka viimone käyttäpäivä oli vuos sitten, "vähän" myöhässä niinku oli ollu tuossa maijossakin.

Mietiskelin sitä, että onkohan ihan viisasta uuvestaa tehä sama virhe, mutta apteekkihan on "kaukana" tuossa parin sadan metrin päässä, mut lisähousupyykki ei jaksannu kiinnostaa, joten nieleksin pillerit suolistooni. Riski kannatti tällä kertaa, ja iltapäivällä jo uskalsin ekat juomiset nieleksiä sisääni.  Kova oli mouruaminen mahassa koko päivän ja pahanhajusia kaasupurkauksia lauvotuksen raoista tulvahti vielä silti aika-ajoin. 

No siitä se lauvotus pikkuhiljaa alko pitämään, ja yhen mörskäpäivän jälkeen Uuno oli ko uus mies, ja Kankeella veteli jo tänää taas takatukka suorana ja kalju kiiltäen 40km:n siivun Guardamarin ja Rojaleksen suunnilla.

Mörskällä potut kattilaan ja tonnaripurkki auki, ja taas syötiin. Nälkäsen oli helppo syyvä kun perälauvotus piti hyvin. Tilkitteminen oli onnistunnu!

VIII Milla Urbana Villa Los Montesinos

 

Tästä lähti kisat käyntiin...heh...mukava oli katella nuorten innokasta lähtöö Los Montesinosin kaupunkimaililla lauantaina.

Miehän mänin Kankeella tuon 11km:n matkan täältä mörskältä. Eka lähtö oli 17.30 maissa. Kankeen olin vienny säppii tuonne keskusaukiolle tutulle paikalle missä Kankee on jo levähtänny monet kerrat. Tulin jo ite ennen viittä hyvissä ajoin jalottelemaan kylän raitteja, ja aistimaan mainiota kisatunnelmaa.

Lähtöjä oli monen monta, ja aika vierähti nopijasti. Kattelin uhkaavasti auringon laskeutumista ja kytistelin kerkeisinkö näkemään sen päälähön...heh...enpä kerinny. Syy oli se, että olin unohtannu ne perhanan ottalohkovalot kämpille, ku valosaan aikaan lähin. 

No pakko oli hiippailla Kankeelle, ja varustaa se lähtökuntoon, ja ruveta sotkemaa kohti Torreviejaa pimenevässä illassa. No pimee kyl tuli nopeesti, ja ajelin sakko- ja säkkipimeessä kohti mörskää. Onnellisesti pääsin perille.

Tänää oliki sitte ihan haitarinsoittoo koko päivä. Eli hanuripuolelle mäni. Piti nimittäi tuon Google shiitin kanssa temppuilla melkee viimeseen piikkiin. Mie kyl nimesin tuon taulukkolaskennan alkion Google Shitiksi. Senverta päreet kärähti ja ärrät pärisi aamusta tuonne kuuteen illalla. Kyse on tuosta Uunon viimevuuen joulukuussa alottamasta Kryptovaluuttojen vatkauksen aiheuttamista verotusteknisistä ongelmista. No kyl mie sen alulle sain, mutta työläs homma tulee olemaan.

No sitte kuitenki kuuvelta ryhdistäyvyin, ja sain Kankeen satuloitua, ja pärähytin Guardamariin vielä lämpösen illan päätteeksi. Palmupuiston suora oli täynnä kävelyllä olevia ihmisiä, ja sitä ihmisvirtaa piisasi majakalle saakka. Miehän sen käin kiertämässä ja väistelin parhaani mukaan ilmassa viuhuvia kalastajien onkien koukkuja.

Sitte painelin sataman portista sisään ja Segura-joen varteen. Siellä virittelin kankeen juhlavalaistukseen ja itelleki ottalohkovalot päähän, ku oli jo pimeetä. Kylällä poikkesin 24h kauppaan juomaostoksille, ja jatkoin satulan hinkkuuta.

Uunon taukopaikka La Matassa.

La Matassa koukkasin kylälle ja pijin juomatauon Mölinäpuiston kylänpuoleisessa päässä. Siintä mörskälle möllistelemää, ja kohta hetekalle.

Punasta pukkaa

 

Siellä punasta, täällä sinistä.

Suomi muuttu punaseks muun euroopan silmissä "Karunan" suhteen, ja semmoseksi maaksi, johon ei matkustamista suositella. Siellä tuo ilmaantuvuusluku on 140 kantturoissa, ja Espanjassa 14.10 päivitetyn tiedon mukaan ilmaantuvuus oli 35, eli neljä kertaa pienempi. Alicanten ilmaantuvuus, johon alueeseen tää Torreviejakin kuuluu, samana päivänä oli 27, eli yli viis kertaa pienempi.

"Joululoman" jälkee voi olla mahollista, että takasin Torreen ei pääse sieltä "tautipesäkkeestä". No tilannehan muuttuu nopeasti, ja huomisesta ei tiije kukkaa miten. Voihan sen tauvin kyllä itteesä imasta huonolla tuurilla, oli tuo ilmaantuvuuslukema mikä tahansa, vaikkapa nolla.

Liikunnallista riemuu oli tänää tarjolla koko päiväksi. Kämpillä en ollu valosasta ajasta ku parin pyykkikoneellisen verran. Kilometrejä Kankeen satulassa kerty 32. Reilu kymppi aamulla ja reilu kakskymppii illalla. Väliin mahtu päivällä 6km kävelyy, ja reilu kilsa juoksun kokeilua. Ja kaikki venymiset ja vetelehtimiset siihe vielä päälle. Ei reisi kestä sitä lystii ollenkaan ja toppasin kokeilun heti ku kipu alko tuolla Kinkkustringin kohalla yltymää.

Jatketaa huomenna pyöräilyllä ainakin iltapäivällä Los Montesinosiin mailin juoksuu kattelemaa, ja tänää kohta hetekoinnilla.

Tänää

Mölinäpuisto (Parque Aqua Molina)

Rouva-Uunolla käi Torren päivät vähiin, mut mie jatkan vielä hetken täällä "kärvistelyä". Aamulla kyykättii Aromatica-puiston läpi ja siitä edelleen tuonne "Mölinä-puistoon", ja siitä LaMatan rantapaseolle kyykkäämään.

Mölinä puistoo myös.

Sitte oliki jo esissä Linja-autoasemalle mänö. Sinne kokeiltii ykkösvaihtiehtona bussikuletusta. Ja varavaihtoehtona ois ollu pirssikyyti asemalle. Lippuuhan koitettii jo pari päivää aikasemmi anella, mut asemalla oli kompuutterit rikki, ja osto ei silläkertaa onnistunnu, eilen sitte onnistu. Torreviejasta Alicanten (eli Elchen) lentoasemalle linja-autolippu maksaa 7€, ja tuo paikallisbussi maksaa 3€/kuontalo eli lärvi.

Tästä "Peppu-Kallen" (Calle Perseo) tieltähän mänee bussilinja C, eli Lomas- linja keskustaan. Se tuli suunnilleen ajallaan ja koukkasi ekaks tuonne Quironin sairaalan pihaan ja siitä Cortes Valencianan aveniidaa pitkin, ja edelleen käi kääntymässä uimahallin liikenneympyrässä ja siintä edelleen Balearesia pitkin takas Pariisin aveniidalle. Siitä koukattiiki Carlosin restaurantin jälkee vasurille, ja ohitettii miliisiasema ja oikiallahan se linja-autoaseman pysäkki sitte olikii. Ei tarvinnu kysellä keltää mitää, ku meitä ei ois haitannu, vaikka ois yhen pysäkin välin missannuki, aikaa ku oli rutosti.

Reissunainen linjapirssiasemalla.

Sitte ropisutettii matkasäkkiä rannalle, ja kateltii auringon viimesiä pisaroita. Rouva-Uuno sitte kysäsi, haluaisinko välttämättä tarjota yhet rinksut ajan kuluksi. No halusinha mie, ja yhen välivaiheen jälkee se tarjous tehtii linja-pirssiaseman baarissa, jossa hinnasto oli kohillaan.

Sitte olikii jo lähön aika ja mie kinkkasin lauhkeessa ilmanalassa ja pimmeessä mörskälle tuon reilun 4km, ja kuplan kevennyksen jälkee ripijästi kauppaan ku vielä kerkisin. Siellä sönkkäsin yhen tutun myyjän, joka on juoksukisoissaki joskus vilahellu, kanssa jonkun aikaa ja sitte onki päivän kaikki askareet saatu päätökseen ja iltakahvien jälkee unta kaaliin....huominen päivä alkaa pyykin pesulla....ja sitä on ainaki parin masiinallisen verran.