Hikikii

Käytii luonnonpuiston näköalaluukusta kurkkaamassa.

Aamupävällä lähettii kävelylenkille Rouva-Uunon kanssa. Pärryyteltii hikisessä ilmanalassa Parque Molinan kautta ja LaMatan läpi suorinta tietä luonnonpuistoon. Sieltä kyykisteltii näköalapaikan kautta luonnonpuiston läpi Quironinpuoleiselle reunalle ja sillasta ylitte 332:n. 

Cortes Valencianan kupeella Remeca Investin likeellä käytii kaupassa ja siintä kintturoitii pitkin oikopolkuja Aromatica puistoon istahtamaan hetkoseksi, ja takasin mörskälle. Matkaa siintä kerty Uunoarvion mukaan n.8,5km.

Illalla sitte ennustan lisää jalottelua...on vähä hikikii jo nyt.

Vetoketjumies

Käin eile lenkuttamassa tuolla "yläkuolokohassa". 

Paikka lienee El Moncayon aluetta ja on jossaki puolenvälin tietämissä Guardamariin päin mentäessä. Lämmintä oli +26 esijuoksijan mukaan, ja aurinko paahto kuumasti. Pakko oli topata juomaan kahvikuppi ja mehulasilline, ettei kääkkä kyykähä kesken lenkutuksen.

Mörskältä on sinne matkaa vajaat 7km. Guardamarin Vetoketjumies lähetti muutaman kisailmotuksen lähipäiviltä. Ois ollu seitenkymppiselleki tarjolla 5km ja 10km matkoja ikiomassa sarjassa.

Toisessa ilmotuksessa matkana oli 9km ja viimene sarja oli M60, ja mekon jos ois lainannu jostaki ni ois voinnu juosta N60 sarjassa. Tällä palkitaan myös kisan vanhin, joka asia alkaa olla jo kohta Uunollakin vääjäämättä mahollista, jos vielä pystyy tulevaisuudessa osallistumaan "numerolappukinkereihin". 

Saapi nähä?

Lisäsin espanjankielisen linkin tuohon Moncayo:n mimeen. Käsittelee sen historiaa. Miulleki oli ihka uus juttu. T.uuno

Paljo muuta mukavaa

Eilen käväsin ekaa kertaa lenkillä tutuissa kotimaisemissa.

Täytyy sanoo, että "kotiutumine" oli melko tapahtumarikas. Kovaa kohellusta ja vastamäkee koko aika turvatarkastuksesta lähtien. Koko meijän kööri oli spesiaalikäsittelyssä. Miun kapsäkki piti vielä eriksee syynätä läpivalasun jälkee. Halusvatten tarkastaa lisävirtalähteen silmämääräsesti. Sehän saa nykysääntöjen mukaan ainaki Helsingin päässä olla käsimatkatavaroijen seassa.

Sittehä oli yön vietto Alicanten lentoaseman aulatiloissa. Kyllä sai kytätä kellon matelemista oikeen urakalla ja istuu ja nuokkuu pukamat punasena. Syyhän tähän kyttäilyyn oli se, että mörskän avaimia ei saannu aikasemmin ku maanantaiaamuna yheksältä Guardamarin välittäjän toimistolta.

Viimene kliimaksi ilmaantu sitte melkeen perillä, mut sen mie sensuroin tästä tekstistä. Saavat asianosaset siitä huuvella jos haluavat. 

No mörskällä alko sitte uuvet vastamäet. Ilmalämpöpumpun tilalla roikku pelkät johot...heh...ja paljo muuta ”mukavaa".

Lomat on taas lusittu

Rusinantte lentoonlähtöharjottelussa huoltopaikalla.

Kesäloma tuli taas pijettyy normaalirutiineilla. Tekemistä on kyl piisannu yllin kyllin. Viimene isompi ruuhka kuvan työpaikalla oli tuon Rusinantten huolto ja maalaus. Perhana ku jälkikasvu joutu sen jättämää vahtimatta yheksi viikonlopuksi Hkiin, ni johan vantaalit tai termiitit runno sen maalipinnoista yli puolet naarmuja täyteen.

Siellä on satavarmasti seitenkymppiset ollu asialla. On ne ikäihmiset melkosta sakkia. No naapuriautolle oli kuulemma käynny vielä ohrasemmin. Siitä oli ikkunatki pistetty säpäleiksi ja ilmeisesti kirveen teräpuolella reijitetty pellitki uusiin läpinäkyviin kuoseihin.

Tilasin maaliliikkeestä enshätään kynsilakkapurkkeja ja niillä vetelin naarmut umpeen. Eipä tulos kaksinen ollut. No nythän hevospelin arvo saatiin toisaalta nollattua, joten hyötyyki siitä oli. Enempää ei enää tappioita ainakaan arvonlaskun muodossa tuu. Muita tappiota on kyl ootettavissa, jos kantakirjan leimat haluaa voimassa pijellä.

Mahollista ois tehä maalipintojen myllytys, mutta teetettynä maksaa kyl maltaita, ja tuohon polleen ei ehkä sitä enää tehä? 

Muutaman päivän päästä palattava taas kotikonnuille, ja siellä oottaa entiset työt.

Kolme ruskeeta silmää

 

Rappuset "tekasin" vihdoin "Iisakin huussiini. Suuri osa huussin romppeista on raijattu Haapasalon saaren vanhasta" paskaläjästä". Se läjä korventaa varmuudella Uunon sieluu omiin hautajaisiini saakka. 

Kattelin tuossa saunan lauteilta kolmen Anaslinnun iltapesupuuhia. Vaikka matkaa oli vaan parikytämetrii, en saannu selvää lajista. Heinä-anasta pienempiä olivat, ja ehkä Telkkiä? 

Uunon näkemättömyyteen saatto kyl vaikuttaa se seikka, että Uunon kolmesta ruskeesta silmästä pari on nyt vähän vajaalla toiminnalla ja poksahtaneita. Kahesta enemmin näkevästä silmästä vasen lienee tulehtunnu ja alimmainen huonosti näkevä on muuten vaan poksahtannu.

No ei oo eka kerta ku tämmöstä tapahtuu varsinkaan seitenkymppisille. Tuntuu, että normaalivaivoja ja perin yleisiä. 

Ennen saunaa käväsin taas pikkusella kävely/juoksulenkillä. Pätkissä on juostava ku muutakaan ei voi, ja ainanen väsymys kalvaa raihnasta, maatuvaa ruumistani. Juoksemine on kyllä varsin mukavaa, vaikka pätkissä

Kolmen kilsan verran pätkäjuoksuu, ja pari kävelyy ripijällä keskitahilla

Tyhjää parempi, ehkä. 

Boorivesi ja Uunon lumpijot

Säpinää on piisannu ylleisesti ottaen, ja sitä on riittänny taarpeelline määrä Uunolleki. Tuli tuossa mieleen saunan rappusilla löylyn jälkee istuskellessa ja raihnasia raajojani katellessa tuo yli 50 vuotta sitte lääkärijen reseptilistan käressä ilmeisesti ollu ihmelääke Boorivesi. Sitä määrättii vähä kaikkeen tautiin, ainaki ulkoisesti käytettävästi, ja ehkä sisäisestikin? Nykyhenkilöt tuskin tämmösestä ihmelääkkeestä tietävät tuskin mittää? 

Miulla oli reilun kymmenen vuuen ikäsenä kaikesta urheilusta täyskielto, ja Boorivesirätit molempijen polvilumpijoijen ympärillä reilun vuuen aikajakson. Kyllä otti pattii ja pattijen vieruksiin katella koulun urheilutunnilla toisten liikunnallisia kirmailuita. 

No siintä ko noista polvirättilöistä irtaantumaa pääsin, alko liikkumine maittamaan. Yks jo sillon kahelin Uunon "tahvoilu" oli se, ko aijottii ajaa velipojan ja Levosten veljesten kanssa senaikusilla polkupyörillä Lappeenrantaan ja takasinkin. Matkaahan tuli eestakasin vajaat 180km. Ja yrittämää lähettiinkin.

Juomaa, eikä muonaakaan kukaan tainnu älytä ottaa isommin mukaan. Eikä vanhemmillekaan mitään reissusta ilmoteltu. 

Muistaakseni oli sunnuntaipäivä ko aamulla lähettii veivaamaan. Nuoremmat veljeksistä tais jo käännähtää Luumäjen kohilta takasin. Myö jatkettii vanhemman Levosen kanssa Lappeenrantaan asti. Perillä jo oli kova nälkä, ja senverta oli Uunolla markkoja taskussa, että sai ostettua keskustasta Lappeen kirkon läheltä olevasta kioskista yhen omenan nälkäänsä.

Siinä ei kauva männy ko omena oli syöty, ja polkemaa takasin. Vanhempi Levosen veljeksistä jätti homman kesken jossaki Kaipijaisten kohilla, ja mie lopetin vähä ennen Tirvan risteystä. Muistaakseni mahollisuus ja halu ois ollu vielä jatkaa loppuun saakka, mutta kello oli jo niin paljo, että meijän kotiintuloaika alko umpeentumaa, ja isukki ja äityliini olivat jo ilmeisesti0 huolissaan.

Pakko oli Uunonki topata veivaus ja alkaa liftaushommiin. Rekan kyytii pääsin ja kotana pirusti myöhässä. Sitä en muista pystyinkö kotona sanomaa, että tämmöne reissu tällä kertaa. Tuskin pystyin ja tokkopa oisvat uskoneet? 

Nahkalekurissa

Paljo on pataan tullu sitte viimesen kirjotuksen. No paljo on ollu lystimpiäki päiviä. Tänää sain sitte käytyä tuolla kertaalleen peruuntuneella "nahkalääkärillä". Eka miittinki ois ollu tuonne Hgin Flamingoon. No sehän peruuntu tuon miun kuumesekoilun takia. Eilen oli miittinki tuonne Mikkeliin, ja se ei peruuntunnu minkään syyn takia, vaan siellä kävästiin. Välietappina oli Ristiinan rautakauppa, josta tarttu kassiin laituritikkaijen pikakiinnityssetti.

Käytii sitte vielä ennen nahkalääkärikokousta useammassaki puotissa ostelemassa kaikenmoista tarve-esinettä ja muonaa. Sitte mänin sinne nahkalääkärin pakeille. Pakkiaikaa oli hankala saaha, ku lekuriajat on yleensäkin kortilla. Käytii tuo tammikuun loppupuolella alkannu nahkani "kesintä" läpi, ja lekuri totesi, että lisätoimenpiteille ei oo akuuttia tarvetta, ja jos "kesiminen" pahenee, tölvätään nahkaan vielä jälellä olevaa kortisoonivaksia.

Sitte mainitsin noista miun yläkropassa olevista "miljoonista" luomista. Niitähän tulee lisää erityisesti sadekelillä, niinku sieniä mettämaille. Nahkalääkäri kysy, että tiijenkö mitää tuosta nestemäisestä typpijäähdytyksestä. Sanoin, että kuullu oon, ja ruvetaa toimeen, ja voipi jäähytellä niin monta "pattia" miun puolesta ku aika antaa myöten.

Käytii hommiin, ja typpikanisteri ja siitä suuntautuva kylmä suihku heilu kiivassa tahissa ympäri Uunon luomien täyttämää yläruumista. Kaikki suuremmat näppylät jäähytettii pariin kertaan, paitsi tuo selkäpuolelta löytynny Basaliooma. Mie kysäsin nahkalääkäriltä mikä se Basaliooma oikeen on. No sehän vastasi, että se on selvemmällä suomenkielellä ilmastuna Tyvisolusyöpä. Sehän on ihon orvaskeden solujen tyveen ilmaantuva syöpälaji, joka ei yleensä etäpesäkkeitä lähettele muualle ruumiiseen.

Tuo selkäpuolen "Basilisko" vaati sitte enempi sitä jäähytystä. Alko sitte verta pukkaamaan jäähytysreikä, ja sitte se piti "laputtaa", jotta estettii Uunon käsiin kuivuminen. 

Mikkelistä takasin mökille ajellessa mietiskelin, että oisko nahkalääkärillä männy sekalle typpi ja joku palava kaasuputeli ko tuntu siltä, että koko yläruumis oli ku tulessa. Pari tuntii kesti tuo tulinen olo. No se oli oikeestaa hyvä juttu, ku ulkona oli niin kylmä keli. Alta 10 astetta.