Sipuliton mies

Tänää oli vähäsen vuorossa välipäivän tynkää. Iltapäivällä lähin kuitenki "kylän" toisen puolen Urheilusalille Kankeilemalla. Ohjastelin hiljakseen kävelyvauhilla koko lenkin. Kankeen kettingit rallatti ilosesti ja välillä nykäsi tyhjää, mutta Uuno ei rallatellu.

En käynny koko reissulla missään kuppilassa kupposella, vaan ajelin Pariisilta Calle La Salille, ja siitä rantaa pitki Urheilusalille. Mie temppuutin normisetin, ja siinä kentällä oli viijen kööri pelaamassa koripalloo...heh..olin kuulevinani syrjäkorvalla, että ne on suomalaisia, mutta eipä ollukaan.

Mänin oman setin jälkee siihe toisen kentän laijalle, ja kysäsin, että "miten mänee". Yks niistä sano, että "what". Mie en ollu ulkomaankieliseen vastaukseen varautunnu, ja sopersin hätäpäissäni, että "Sorry, I thought you are Finnish". No sitte suurin niistä sano vähän murteellisella suomenkielellä, että: "kyl täällä suomee kuitenki puhutaan ja osataan".

No sitte mieki taas vaihatin kielen karjalaksi, ja juteltii siinä pitkät pätkät. Ne oli Viron poikia. Siintä ssitte jatkoin +23°C:n lämmössä aallonmurtajan kissoja moikkaamaan ja edelleen mörskälle.

Nyt oli jo onneksi kilosen läskijöötin viimenen osa paistettavana. Tekasin lihapullia, mutta se perhanan sipuli unehtu kokonaan taikinasta. No ei kyl paljo nälkästä haitannu, ja ois varmaan maistunnu jollekulle muullekin sipulittomalle miehelle, ehkä?

Uunon lihaletut

Tässä on Uunon lihalettujen paisto kiivaimmassa vaiheessa.

Hitsi ku tuolla Mercadonassa kaikki tarvikkeet on tarkotettu varmaan kymmenhenkiselle perheelle. Pari päivää sitte piti sitä jauhetussa muodossa olevaa läskijä ostaa kilon jööti.

No kyl sihe ostopäätöksee  vaikutti myös tuo hinta. Isomman jöötin sai halvemmalla...heh ja Uuno tarttu heti syöttiin.

Eilinen tekemäni "lihasörsseli" ei kyllä mikään kurmee-elämys ollu ees lähes kaikkimuonaselle Uunollekkaan. Siksi päätin vaihtaa menua ja tänää yritellä tehä lihapullia. No ei niistä kyl niitä tullu, mitataampa niitä millä kriteerillä tahansa.

Maku oli "erikoinen" ja ulkomuoto muistutti valmiina enempi lettua ku pullaa. Lihan sekaan nakkasin suolat, sitte pyörittelin pippurit, ja puolikkaan sipulin silppusin myös sekaan, ja pari kanankivestä myös taikinaan. Mitään muita ryynejä ei sekaan ollu heittää, ku riisejä, mutta niitä en sinne tärvänny. Niinpä ripottelin sörsseliin mysliä, ku muuta ei ollu.

Syötävän hyviä niistä kuitenki tuli, ja kymmenkunta niitä upposi Uunon helttaan, kolmannes jo paistaessa, ja jokunen vielä sitte ku sain potun keitettyä.

Sitte päälle kahvinkeitto ja suuhun jälkiruokajätskin heitto.

Kohta jo harkihen heittäytyy hetekalle, ja jos ei uni heti tuu, voipi keittää toiset kahvit, ja ruveta valvomaan.

Benejuzariin

Sunnuntaina on tarkotus lähtee yrittelemään Kankeella ennen kukkojen ja Pepe Navarronkin laulua tuonne Benejuzarin suunnalle. Siellä juostaan aamulla klo 10 aikaan 10km:n ja 5km:n kilpailu.

Matkaa tulee 23km ja oon ilmottautunnu tuohon 10km:n kilpailuun. Viimenen sarja on M55, eli nuorison seassa kaljukangsteri hoippuu tälläkin kerralla. Pääkriteeri kisojen valinnassa on tuo etäisyys mörskältä. Jos ei oo auto- eikä muutakaan kyytiä helposti saatavilla, luotan Kankeen kyytiin.

Se kyllä tekee aina tuon kisaretken vaikeemmaksi toteuttaa kaikkine renkaanpaikkaus- ja muine lisäromuineen, jotka on mukaan otettava ja sitten saatava kisan ajaksi mahdollisimman turvalliseen säilytyspaikkaan, ja myös on varauduttava siihen, että säilytyspaikkaa ei ole. Silloin tavarat on lukittava Kankeeseen kiinni. Ja tärkeimmät, kuten matkakassa Kankeen mahollisesti pettäessä ja puhelin, on otettava "tissiliiveihin" mukaan myös kisan ajaksi. Kyllähän nuo täkäläisetkin Uunon touhuille vähän naureksii...heh...mutta mahtuuhan tähän välillä melko synkkäänkin maailmaan naurua, vissiin?

Nyt juostaan kympin kisa yhtenä lenkkinä ainakin reittikartan mukaan.

Eilisestä Uunolle ripijävauhtisesta lenkistä selvisin ilman lisävaurioita, ja tänään kävin tunnin kestävässä hieronnassa Anniinan käsittelyssä päivällä. Nyt jo VÄHÄN suunnittelen kevyttä lenkkiä, kun aamusen vesisateen jälkeen aurinko taas paistelee.

Elo ja olo tuntuu kaikin puolin "kohtuulliselta" ja mukavalta.

Koiran pää

Somasti kukkii pusikot.

Aamullahan on tapanani lueskella "uutisia". No nykysin tuosta kirjotetustakaan tekstistä ei kyl selvää ota juuri koskaan, onko asioissa mitään perää, tai minkälainen perä niillä on. Tuo ison lähetystön kesken oleva asia on minuu kyl kiinnostannu kovasti.

Tänään mm. Ilta-sanomat otsikoi asiasta, että Roittersilta ois saatu tieto, että rinssin oikia käsi ois määränny lehti-ihmisen nitistettäväksi. Oikia käsi ois muka skypettänny, että "tuokaa miulle sen koiran pää".

Tästä tekstistä Unolle nousi ilmoille heti monta epäselvää kysymystä: Mistä tiijetää, että se oli juuri oikia käsi? Jos piti vaan koiran pää viijä oikialle käjelle, ni missä mäni tiedotus pieleen, ku nyt tais koiran omistajan pää irtaantua, vaikka tätäkään ei oo vielä todeksi näytetty? Ja aikasemminhan oli vaan jostakin "nyrkkirysystä" puhetta. Ihmetyttää myös se, että minkälainen tuo koira oli, kun 15 henkilön vahvuinen joukko-osasto piti lähettää päätä irrottamaan? Miksi sitten sitä toimitettavaksi haluttua päätä ei kuitenkaan toimitettu oikijalle käjelle? No ehkä syy tuohon tietokatkokseen oli tuon joukon määrän ylimitoitus? Mitä isompi joukko, sitä suurempi mahollisuus väärinymmärryksiin ja sähläyksiin.

Mikäli ois ollu kyse sian päästä, vois ajatella, että siitä joku haluais tehä vaikka alatoopia, mitä siitä ennen tehtiin, mutta miulla on sellanen käsitys, että tuolla suunnalla ko. eläimet saapi elellä ihmisiltä rauhassa, eikä niijen lihoihin jurikaan kajetuta, että tuokaan selitys ei oikijalta tunnu. Siintä ei oo miulla tietoo tehääkö koiran päästä sielläpäin alatoopija?

No tänäänhän tuohon asiaan ehkä saahaan lisäselvitystä Turkin suunnalta?

No totta puhuakseni, tuossa asiassa ei ole mitään leikin laskemista. Uuno on vahvasti pettynyt ihmisten toimintaan laajemmalakin tasolla. Tää on vaan yksittäinen, esiinnoussut tapaus muiden tapausten määrättömässä joukossa. Kellä valta ja riittävä tinerokasa on allansa, siihen ei näköjään lain kourakaan ylety, ja voipi tehä mitä tahansa. No tää ei mikään uutinen liene kellekkään? Yheltä ihmiseltä saatto nyt lähtee henki mm. sananvapautta puolustaessaan.

Huono juttu ihmisen ja Uunonki kannalta.

Eilen auringonlaskun aikoihin juoksentelin 16km:n lenkin luonnonpuiston päähän ja mörskälle takasin keskitahilla 5:35. Olin ihan sippi kun mörskälle kerkisin pimeessä. Pakko oli kuitenki jaksaa suihkuun kontata, ja laittaa osa kilonpainosesta läskikimpaleesta pannulle, ja makaryynit kiehumaan. Sitte hetekalle ja taju lähti heti, vaikka ketarat vielä itekseen yritti sätkytellä myöhäseen jäänee rasituksen jälkeen.

Liki yheksän tuntii tujuttomana oli rentouttava kokemus.

Urakalla päivittelyä

"Mölinäpuiston" (Parque Molina del Agua) läpi tulee monasti oikastua LaMatasta mörskälle, jos ei rantaa pitkin jaksa kieriskellä.

Päivittelin tänään urakalla noita espanjan kisoja lähiviikoille, ja ens keväälle saakka. Piisaa siinä osallistumisia, jos vaan joku haluaa osallistua.

Kevätpuolellahan on kovasti puolimaratoneja, mutta niissä on monessa myös mahollista juosta lyhkäsempikin matka.

Illemmalla yrittelen, josko pystys juoksemaan tuonne luonnonpuistikon päähän ja takas mörskälle. Nyt ei viitti tuohon auringonrillaukseen vielä lähtee käristymään.

Illemmalla lämmöt auringonlaskun aikoihin sitten jo tippuu siedettävään parinkympin lukemaan, ja sillon on hyvä teppailla tennareillakin, jos kortisoonilonkka ja kirraava akilles eivät muuta ruppee vaatimaan.

Nyt rätit nyörille, ja Uunon tiskikone, eli tiskirätti pyörimään, ja sitte läskin hakuun ennen teppaamisyritystä.

Lämmenny keppana ja hätävaralimsa

Eka kerta ku Segura joen Uuno näkee näin täytenä veestä. Kyl se vissiin on Redovanissaki satannu?

No joo, kyl on maailma mallissaan, ja Uunon Kankee tallissaan, toivottavasti koko tulevan yön.

Tänää sillä tuli köröteltyy kahessa eri pätkässä liki 60km. Aamupäivällä käin kahvireissulla reilun 15km:n verran sotkien ympäri kylää, ja iltapäivällä sitte 44km tuolla Guardamarin ja Rojalesin suunnilla.

Päivä oli taas lämpöne, ja kosteutta suhteellisesti mitattuna varmasti yli 90%:n verran, ja lämpöö +25°C:n lukemilla. Aamupäivälenkin ja Aromatica puiston "urheilusalin" jälkeen mörskälle ja pientä muonan poikasta, ja sitte suunnittelin vielä ehtiväni Guardamarin majakan kiertämisen jälkeen Rojalesin ristikukkulalle kattomaan auringonlaskua.

Intoo vielä puhkuen kaahasin Guardamariin. Rannalla käin ottamassa pikku "Nietoilleni" pienen videon pätkän kovasta aallokosta, ja sitte Palmupuistikkoon. Siellä oli koko paana täys porukkaa, enkä viittinny siks yhtään kuvaa ottaa.

Majakan aallonmurtajan toisella puolella oli kovasti laine- tai muita lautailijoita, mut mie jatkoin majakalle. Aallokko löi välillä murtajan ylitte, ja pikkusen jo valmiiksi märkä nahka kastu entisestään tyrskyistä, mutta ei Uunon paperinahka kuitenkaan siitä kärsinny yhtään, päinvastoin vesi vaikutti virkistävästi.

Sitte jatkoin huvivenesataman rakosellaan olevasta portista läpi satamaan, ja ne siellä olevat kaks kuppilaa ohitin nieleskellen, kun tarkotus oli täyventää juomavarastot Masymasin kaupalla. No sitäpä ei tullu lähtiessä ajateltuu, että nyt on sunnuntai, ja ko. kauppa on tauolla. Siinä vaiheessa kun sen älysin oli miettimisen paikka. No päätin käyvä huoltsikalta hakemassa pelkästään juomatäyvennyksen kalliilla hinnalla. Niin kauan ku tineroita taskussa on, juominen on yks hengissä pysymisen tärkein ehto. Nyt lisäksi jo janotti jonkun verran, enkä nyt halunnu retkeä keskenkään lopettaa, tai ees lyhentää sen takia, että Masymasin kauppa kiinni on. Siispä koukkasin vähän matkaa Guardamariin päin pensikselke, ja sieltä tarttu takinhelmoihin yks cerveza- ja limpparitölkki. Näillä luulin pääseväni Torreviejaan takasin Rojalesin ja Benijofarin kautta.

Siintä tärryyttelin pätkän täpötäyven Segura-joen varren hiekkatietä, mutta perspuoli sano, että on suotusampaa siirtyä tasasemmille pinnoille, ja niin teinkin. Siirryin CV-91 Carreteralle. No sitä siivuttelin nyt onneksi myötätuulessa Kankeen huippunopeuvella 25km/h, ja saavuin Rojalesiin. Siellä oli diskomeininkiä ja nuorisoo kovasti sisääntulotiellä, mutta kuusvitosta ei semmoset jytinät ennää pysäytä...Jatkoin keskustaan.

No siellä sitte selvis, että laskevan auringon etteen oli kasautunnu kovasti pilvijä, ja miun tää auringonlaskun hetki jääpi nyt kokematta. No senverta se masensi, että yhen yrityksen tein kukkulalle mänöksi, mutta en useampaa. Ristit kyllä näky, mutta en viittinny ruveta enää tyhjää kalkyloimaan miten sinne noita sokkeloisia kujia myöten pääsis.

Janotti jo entistä enemmin, ja aattelin, että Benijofarin kirkkoaukion penkille asti ohjastan kankeen ja sillee teinki. Kyllä maistu repussa lämmenny keppana, josta puolet suihkusi ohi Uunon rutikuivan nielun sitä aukastessa, erityisen makijalta. Sen siemailin kaikessa rauhassa kirkkoaukiolla, ja syvennyin ajatuksiini. Kirkon kellotapuli, ja siellä olevat kilkattimet herätti miut ajatuksistani, ja oli aika Uunon yritellä kohti kotia ja Torreviejaa.

Benijofarin kirkkoaukion puistonpenkin katto.

Rypistelin jo hapokkailla nilkoilla Benijofarin mäjen päälle, ja siitä jatkoin liikenneympyrän kautta Quesadan ohitte. Mäen päällä sitte toppasin, ja virittelin punasen vilkkuvan takalistovalon, ja etuvalon, ja pari heijastinnauhaa kätösiin ja myöskin ottaluuvalon toimintakuntoon.

Kuu jo siellä vähän vajaalla naamalla miulle naureskeli...heh...ja on naureskellu moni muukin, mutta ylivoimasesti eniten oon naureskellu mie ite. Voi sitä ilon määrää, minkä miun sössimiset, ja aivo- ym. toiminnan vajavuuvet on miulle tuottannu. Ilman niitä en vois ittijäni Uunoksi mainita, ja tuskin hengissä olisin.

Jatkoin siitä pitkään alamäkeen, mutta toppasin kuitenkin tuossa Montesinosin risteyksen jälkeisellä stoppipaikalla. Siinä kulahutin kuivuneeseen helttaani muutamalla kulautuksella tuon hätävaralimsani, haistelin kosteaa ja lämmintä ilmanalaa, ja vejin suolantäyteistä ilmaa kitusiini. Kattelin suolajärven tyyntä pintaa ja mietiskelin hetken mukavia ajatuksia.

Viimenen stoppipaikka.

Virkosin siintä senverran, että jatkoin siitä sitte mörskälle suorinta tietä. Jäi 5km:n pätkä retkestä mittailematta, Uuno kun oon...heh...mut ei sais kettää haitata. Tahallaa en sitäkää "syntiä" tehnny.

Nytte kohta hetekalle, vaikka Pepe Navarro karjahtelee Bahia Blancassa entiseen malliin.

Läskiä paistellessa, ja rättien kanssa taistellessa.

Kyllä tässä Uunon kelpaa hiippailla, vaikka vähän hitaammallakin vauhilla.

Tää yö taitaa männä nyt valvontahommissa, kun pari viimestä yötä mäni myös huonoilla unilla, ja aamulla sitte nukahin vielä pariksi tunniksi, ja heräsin puhelimen pärinään.

Tää valvominen ei kyl nyt rasita yhtään. Saapi rauhassa AJATELLA...se on uunojen yks parhaista ja halvimmista huveista. Vähän alkuillasta haittaa ajatuksen juoksentelua tuo vastapäisen kapakin railakaselämöinti.

Voimailuhallialuveelle ei pääse ennen kymmentä aamulla. Alueveelle pääsee viijestä eri portista, ja tämä näkymä avautuu Uunon eniten käyttämän portin sisäpuolelta.

Toinen myöskin Uunolle edullinen huvi ois ollu tuonne Redovaniin meno, mutta nyt kisa on siirretty 4.11 pidettäväksi, ja miun nimi siellä osanottajaluettelossa myös jököttelee. On ensimmäinen kerta kolmeentoista vuoteen, kun törmään kisojen siirtoon. Miusta se ei kyl mitään tavanomasesta ihmeempää keliä oo ennustellu, mut huomennapa sen sitte näkkee.

Toivoisin, että "kolleegat" hyväksyisi uuven aikataulun mukasen kisan allakoihinsa, ni miun ei tarvis tuota 9€:n osanottomaksua missata. Kyllä sen sais anottua takasinkin sivuilla olevan tekstin mukasesti, mutta ei oikeen jaksas ruveta paljoo "säätämään" tuon takia, vaikka kyllä sitä on pienempienki summien takia ajeltu autolla ja Kankeella pitkin ja poikin Iberian niemimaan tätä kulmaa.

Tänään kävin reilun vitosen VL -harjotuksen tekemässä juosten, ja voimailua Uunon hyvin tuuletetussa voimailusalissa. Oli edelleen koko ruumis väsähtäneen olonen ja jätin iltaliikunnat tekemättä.

Kokonaan Uunon yksityiskäytössä olevan voimailusalin oviaukosta avautuva näkymä.

Kahvi oli mörskästä loppu, ja sitä piti hakija, ja muutakin puuttuvaa muonaa. Läskiä paistellessa, ja rättijen kanssa taistellessahan tää loppuilta on sitte männy.

Nyt ei auta muu ku ruveta keittelemään kahvia, ja miettimään muita mukavia...talikkohommat saapi miun puolesta jo jäähä pysyvästi muijen murheiksi.