Norskit

 

Aamupäivällä tekasin pitemmän testin juosten. Varustushan oli lämpösestä ilmasta johtuen sortsit-T-paita yhistelmä.

Uunon käyttämä tekniikka ei ihan heti saannu yhteistyötään noijen satelliittijen kanssa pelaamaan, ja Pariisia käveleskelin lämpösessä kelissä.

Sitte alko pelittämään ja Uunoki alko tapailemaan juoksun tapasta aluksi Pariisin ylämäkeen. Sitte vasurille Quironin (entine San Jaime) sairaalan vierestä pulukoppijen välistä La Matan luonnonpuistikon aijanvierustaa kilsan mittasta alamäkkee Grematoorijon ohitte luonnonpuistoon.

Matkaa luonnonpuiston portille tuli reilut 5,5km. Aikasemmi vesipiste oli portilla, mutta nyt on piste satakunta metrii etempänä, luonnonpuiston sisällä.

Varma en ollu, onko vesi juomavettä (aqua botable), mutta nyt se tuli testattuu. Sisällä pysy, eikä vatta männy kiemuralle, ja kiharat pysy sisässä.

Siintä jatkoin pari kilsas juoksuu, ja sain pitkänhuiskeen Norskin kiinne. Norski oli eilen mankeloinnu parinsaan kilsan pyöräretken Murciaan ja etureijet oli ihan "muussina" ja kipijät. Mie vähän omaa tahtija hölläsin ja pari kilsaa juostii samaa vauhtia.

Sitte käännyttii takasin ja käveltiin. Siinä sitte kävellessä setvittii kaiken maaliman asijat, Juuhaugin huulirasvat ja muutki mömmöset asiat. Norjan ja Suomen talouvet laitettii kuntoo ja samalla koko Euroopan ja pollan talous.

Norskihan oli vielä työelämässä mukana, ja työskenteli 2vk öljynporauslautalla ja sitte oli 4vk:n mittane huili. Mörskä oli oma ja tuolla Quesadan suunnalla.

Grematooriolle ku sitte saavuttii, siellä ootteli Norskin 194cm pitkän pitkä juoksija poika. Kyselivät vielä erotessa tiijenkö mittää Torren seuvun ratajuoksuista? No enhän mie tienny.

Toivoteltii toisillemme terveitä vuosia ja mie lähin nilkuttelemaa puiston aijanvierustan ylämäkiä pulukoppijen ja mörskän suuntaan.

Mittariin tuli 15km juoksuu kolmessa pätkässä ja 4km kävelyy.

Mörskälle ku tulin kyykkäsin kylmäkeelipatukka kainalossa yläkertaa ja koitin viilentää ylikuumennutta lonkkaani. Parin tunnin päästä sitte tärryytin molemmat jalat lävitte Panasonicin tärykonneella. Ja sitte virittelin yläterassille Kämäräisen ammumahiihtoviteoinnin toimintaan...

Ei tarvi nyt kirkkoon männä kuuluttelemaa tuota Uunon Guardamarissa juoksuu, mutta polsan kyllä sieltä hajen, jos en muuhu pysty. No huomenna on uus päivä ja uuvet suhnut.

Guardamarin Puolimaraton. 26.03.2017

 

 

Oon tuota kinttuu jo muutamien juoksulenkkien verran testaillu, ja seuraava kisa, johon yrittelen on tuo ekaa kertaa järjestettävä Guardamarin Puolimaraton.

Joulukuussahan on jo vuosia juostu tuo Guardamarin iltakisa, josta en oo kuullu ku hyvää sanottavaa, vaikka en ajankohan takia ite oo päässykään osallistuman ku oon ollu Perslantijassa.

Erityisesti on kehuttu kaikille osanottajille jaettavan "bolsan" sisältöö. Tuu siekii sinne juoksemaa tai viettämää lämpöstä kesäpäivää! Mie ainaki tuun. Sehän on miulle vähän ku kolmas koti tuo Guardamar, ku siellä kyykin jatkuvasti....heh joskus käynny kauppareissunki sinne pelkästään ja samalla tuli yli kolmekymppinen "hyötyliikuntaa".

Virallinen kisasivusto löytyy TÄSTÄ.

Ajanotonhan hoitaa ruttiinilla Chiplevante. Sen sivuille pääset TÄSTÄ.

Läskin paistoon ja riisiryynijen keittoon

Torren ydinkeskustaa. Kasinon vieressä oleva ritiläkatos. Aukion päässä virittelee viulujaan muusikkopatsaat.

Kääkkä on tänää kyykänny kovasti aikasesta auringonnoususta asti, jollon siivuttelin tuonne aallonmurtajalle ja sataman suunnille. Joku oli vissiin nokastansa tirsahuttannu veret tuoho mörskän sissääntuloaulaan aamulla ku mörskältä ulostauvuin. Tai sitte siinä oli tapettu härkä?

Siivujen jälkee tulin hienon auringonnoususessijon saattelemana takasin kotikujille ja hetkosen päästä olin jo taas kinkkailemassa johonki suuntaan. Kuppilassa kahvit ja suunpieksämistä ja matka jatku kiertoteille ja taksin mörskälle.

Siellä en kuitenkaa kauvaa viihtynny, vaikka mörskä on varsin viihtysä. Lähin uuvestaa testailemaa tuota "lonkkaavaa" vasurikoipeeni. Nytte oli sortsi- ja T-paitavarustus. Noita paitoja on jo kertynny kevätsessijonki aikana riittävä määrä. Nytte "törsäsin" ja vetäsin "pakasta" tuliterän paijan.

Samalla tavalla haisemaan rupesi 9km:n Mölinäpuistoretken jälkeen ku vanhemmatki käytössä olleet "retonkit".

Mörskälle ku retkeltä rantauvuin, puunasin tuon yläterassin ja istahin lehen lukkuun mukavassa auringonpaisteessa ja keittelin kahvit.

Nytte on jo aurinko laskennu ja mie lähen alakertaa läskin paistoon ja riisiryynijen keittoon.

Media Maratón Ciudad de Cartagena. 5.3.2017

Käytii tänää tuolla Cartagenassa juoksemassa ja kattelemassa puolimaratonin j 11km:n juoksua. Hanne juoksi, Jorma ja Uuno katteli.

Aamu lupaili hyvää juoksukeliä, ja semmonen sieltä tuliki. Lähtöaikaan klo 10 lämpötila +13, 2m/s ja täys auringonpaiste, niinku Cartagenassa on ollu joka kerta Uunon hatarahkojen muistikuvien mukkaan. Lopussa aurinko jo lämmitteli juoksijoita vähän liikaaki.

Hanne ja Hannen pysti.

Uunoki käi sieltä "noukkimassa" oman juoksijan polsansa murtuneella mielellä, jossa oli mm. tekninen paita, sukat, avoliopis ja BMV-rätti. Ola ei nyt ehkä oo kovin tyytyväine Uunon kovasti kasvavaan rättivalikoimaan...heh.

Onneksi ei ollu Lada-rätti. Miulla ku on männy siihe luotto monen kymmenen vuuven kivulijaan yhteistyön jälkee ja kyl tuo Pemariki on ihan siinä hilkulla ilkijääkö sen Uuno niskoillensa kietasta.

Guardamarin tuttua juoksuporukkaa.

Kaikkee muutahan Uunolla on yllin kyllin, mutta kahta asijaa uupuu, Lada-rättijä ja aikaa. Luulen, että Horsmakukkula tulee ennen näitä kahta Uunolle jo saavuttamattomissa olevaa asijaa.

Sitte männää asijaan. Lähtö oli 10 min myöhässä jostaki syystä? Tän kyllä muutama paikallinen osas ennakoija, ku niillä ei mittöö kiirettä ollu vielä 5min ennen lähtöö, ku ne rupatteli kaikessa rauhassa kilsan päässä lähtöpaikalta.

Lähössä räminä oli entisenlainen, kova ja kiukkunen. Myö Joren kanssa kyykättii hyville "risteyspaikoille", josta näki juoksijat usijampaan kertaan... Guardamarista oli innokas juoksuporukka taaskin paikalla ja ottelin usijat kuvat, ja Vesku lupasi kuvat toimitella kuvat perille. Kiitokset Vesalle!

Hanne veteli kisan mallikkaasti, ja juoksi lähelle parasta aikaansa, ja voitti oman katekorijansa. Ihan loppukilsoillakin homma näytti mänevän vauhikkaasti.

Kisan puolessavälissä Jore "aavisti" hyvin Hannen tulon näkösälle....Jore sano, ku kuppilassa Kortaadoja kumottii ja kisaa seurailtiin, että nyt haisee siltä, että Hanne tulee ja muutaman sekunnin päästä Hanne tuli!!!

Sitte lompsittii maalin tuntumaan ja vähän ajan päästä maalialuveelle, joka oli urheilukentällä. Ooteltiin palkintojenjakoo ja nautiskeltiin auringonpaisteesta ja kisa-aluveen antimista. Uunosarjalainen Espanjn mies kävi välillä jyselemässä, miksei kääkkä juokse, ja missä on siyn kamraatti. Olaa kaiketi kyseli. Mie selitin parhaani mukkaan asijoijen laijat ja laijan vieretki. Uunolla "saattaa olla" vielä hiukan parantamisen varaa tuossa paikallisessa kielessä...heh....tilasin lähes virheettömällä espanjan kielellä "Cafe Kortaadon", ja sain nokan alle Muskatelpikarin ja korillisen leipää....heh....ja kovalla "rautalangan vääntämisellä" myös sen tilatun Kortaadonki. Oli ehkä tarjoilijan puolelta "turistikikkakolmonen", mäne ja tiije? No kyllä niitäki yriteltii hoijella pois kuleksimasta parhaalla kyvyllä.

Hanne sieltä käi myös pokkaamassa itelleen mukavan näkösen pystin.

Meijän emäntä jo tuli maaliin aikoja sitte. Missähän se isäntä viipyy? Onkohan sille käynny jotaki, vai onko tehnny "Uunot"?

Kiitokset Jorelle ja Hannelle ja myös Guardamarin porukoille mukavasta kesäisestä päivästä Cartagenassa. Ja Vesalle kuvanvälitystoimiston ylläpijosta!

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ! Kun julkaistaan...

Ulostautumisreissu

La Matan "Mölinä-puistoo".

Päivällä lähin kuleksimaa tuonne Matan suuntaan. Suomi-Baarilla poikkesin pullakahvilla ja puhelin "normaalit" palturit.

Siintä hiippailin kattelemaa Ala-Kalifornian kallioita, jonne taiteilin vähän ennen Masaa lähtevää kapijaa ja kivikkoista polkuu.

Yhteensä parin kilsan pätkän testailin myös "vasuria". Siintä tympäsesvästä aiheesta en nyt jaksa mittään sannoo...

Ala-Californiasta jatkoin rantaa pitkin La Mataan ja "Mölinä-puistoon" ja siitä edelleen Pariisin jatkeelle. Sillähän on siellä 332:n päässä muitaki nimijä, mutta Uunolle se on sama vanha Pariisi koko matkan.

Mäjen päällä käin Merkadonassa ja tekasin 4€:n investoinnin läskiin ja pottuihin. Sitte kyykkäsin Pariisija myöten mörskän suuntaan ja soittelin tullessa myös äityliinille, ja pijättelin Merkadonan läski- ja pottukassiani olkapäällä.

Kämpillä sitte läskit pannulle tirisemään ja potut kattilaan, ja syönnin päälle pikku oikasu hetekalle. Siintä sitte ylös ja riskirikoot ja tennarit jalkaa ja ulos yrittämään. No yritykseks se vaan jäi. Alko lotisuttamaa vettä rapijasti, ja saappaat on vieläki Kiinankaupasta hakematta ja tekemättä jäi koko ulostautumisreissu.

Akselit

Kuva on eiliseltä kävelyreissultani "kylän" toiselle laijalle Valetaan, eikä liity otsikon asijaan millään lailla.

On tuossa jo muutaman päivän ollu mielessä tuo otsikon asia. Täällähän Uuno on Suomen asijoissa paljolti päivä- aamupäivä- ja iltapäivälehtijen varassa, ja niijen otsikointi ja sisältökin on useimmiten lähellä "perälauvotusta".

Kyllähän tuosta "pilleristä" (=tapletti) löytyy myös Suomenki TV-uutiset ym., mutta sitä ei jaksa aina ruveta auki ropeloimaa, ku tuntuu olevan muutaki "tähellisempää" tekemistä yllin kyllin koko herreilläoloajaksi.

Mielessä on viime päivinä ollu tuo, juttu ku Salmisen Simo alta sata vuotta sitte muistaakseni laulo pornolaulun, jonka sanojen mukkaan "Porakorven Akseli tuon pornokuvan näytti. Siinä oli hämähäkki väärinpäin".

Suomen iltapäivä- ja päivälehissä on nytte kovasti kohistu siintä ku tää toine Akseli oli videon näyttänny, joka oli sisältänny, jos ei nyt ihan pornahtavvaa aineistoo, ni kuitenki semmosta sisältöö, jota ei ois pitänny, eikä saannu muijen kateltavaksi asetella.

Akselihan on vielä nuori mies ja oppirahat on tässä elämän koulussa maksettava meijän jokahisen.

Mie tännää pitelin isommista liikkumisista välipäivän, mutta muuten mäni päivä mukavasti ja tuli juteltuva iltasella muutaki ku pelkkää "smooltookkia".

Huomenna on sitte sovittu Uunon mänemine niklausten ehostuksee ja hiuksen katkasuun. Sakset siinä hommassa ei ainakaan paljon tylsy, senverta harvassa jo nuo haivenet on tuon latvalahon päällä.

Hissisoppaa ja Marinaa

 

Eilen oli vähän vauhtia, joka piisas lähes koko päiväksi, vaikka loppupuolella alko jo hyytyymää ihan sananmukasesti.

Aamulla lähin pyörällä keskustaan toumittelemaan vuokra-asijoitani. No aikaa en ollu etukätteen sopinnu kenenkään kanssa ja homma jäi vielä vaiheeseen. No eipä kettään haitannu. Senverta oli tempoo päällänsä, että meinasin Peten ohi pyyhkii huomaamatta tuossa Locosin rannalla.

Kahvilla sitte istahin kahen kupin verran toisella puolen Torree, ja siintä mörskälle. No täähän on kerrostalo ja aattelin Kankeen jättää tienvarteen säppiin ja niin teinki.

Ovista ku sissään pääsin, sireenit ulvo ja hälyytyskellot kilkatti käytävässä, mut en siihe huomijoo suuremmi kiinnittänny. Ihan keskustan kortteleissa ku asutaa, niin ainahan täällä joku sirreeni tai seireeni ulvoo tai jonkun kello tai rouva kilkattaa tai kalkattaa.

Talossahan on neljä hissii rinnatusten, mut en niijen kyytii ihan satarosenttisesti luota...ja niin nytteki nilkutin rappuja myöten. Tänne yläkertaa viijentee ku pääsin, kilkatus vaan koveni ja sitte kuulu yhestä hissistä hätäsenolosta epsanjankielista mölyvä.

Sinne oli hissii jäänny joitakuita ihmisijä ja niillä oli jo hätä. No eihän siitä ohitte voinnu Uunokaan männä, vaan piti ruveta jelppihommiin. No ei niillä hissieläjillä suurempaa hätää ja paniikkija vielä ollu ja mie rupesin karjahtelemaa käytävillä oisko kettää paikalla, joka tietäsi mistä vois lisäjelppijä saaha ihmisten pinteestä pelastamiseksi.

Tuntu, että koko iso kerrostalo oli ihan tyhjentynny. Sitte kuitenki toisessa kerroksessa oli ovi rakosellaa ja mie koputtelin karmiin. No siellä oli pari vanhempaa mieshenkilöö muonituksessa ja toinen sitte lähti mukkaan vitoseen.

Siinä sitte setvittii asijaa ja saatii kohta huoltomiehet paikalle ja naapurin rouva ja poika pelastettuu hissistä, joka oli topannu kerrosten välliin.

Siintä sitte mieki ripijästi mörskän sissään ja pikamuonituksee ja takasi ulos ja Kankeen kyytille. Pinomarissa toppasin lahville ja makosalle Litlin omenapiirakalle ja taas Kankeella polkemaan. Guardamarin palmikkopuiston läpi majakalle ja siintä 332:lle ja La Marina de Elchen suuntaan. Marinassa koukkasin rantaan ja ajoin rantatörmän takana olevaa hiekkatietä niin pitkälle ku pääsin. Osalla tietä oli tuuli puhaltannu hienoo hiekkaa tielle niin paljo, että piti talutella Kankeeta.

La Marinan keskustaa kateltuna Red Velvet kuppilan terassilta.

Sitte tulin jo entuuvestaan tuttua reittiä Pinetin kautta La Marinan keskustaan pirun janosena. Toppasin Red Velvet kuppilaan jarrujuomalle ja kattelin siinä iltapäivän auringossa eläjien mänövä. Mittariin oli kertynny 31 km ja keskivauhti 21km/h plus aamupäivän 11km. Tästä oli reilut 20km takasin mörskälle.

Guardamarin linnake on tuolla mäen päällä.

No nokka kohti Torree ja kovaa vastatuulta. Guardamarin ohitin nyt 332:n vieressä olevan teollisuusalueen kautta....väsytti...

La Matassa meinasin männä Kyllikin ohitte moikkaamatta ku jo sekopäisenä veivasin ihan likeeltä ohi, mut en huomannu. Vaikka näköaisti oli jo männy, mut kuulo vielä senvetta pelitti, että kuulin ku Kyllikki Uunoo huuteli. Muutaman sanan jaksoin vaihtaa ja jatkoin kohti mörskää ja Pariisin ylämäkee. Mäen päälle ku pääsin Kankeella sitte oliki ennää pari kilsaa jyrkkää alamäkijä ja pikkune ylämäkipätkä ja mörskällä takasin. Viimene pinnistys sitte tuon Patarauta-Kankeen kanniskelu vitoseen....

sitte muona maitto, mut uni oli huonolla tolalla.