Patongin käristys

Tuulta pukkasi tänään niskoille oikeen tosissaan. Uuno aamulla mietiskeli, että pysyskö paremmi pystyssä tennarijen varassa, vaiko pyörän satulalla. Kumpikaan ei oikeen jaksannu erityisesti viehättää, mutta valitsin villarin.

Toinen polkuvekotinhan on nyt kanniskeltu sisätiloihin rosmotappijoijen minimoimiseksi. Paitsi tänään jätin sen ulkoilmaa haukkailemaan.

Mie koitin lenkin valita mahollisimman vähävastatuuliseksi, mutta tarpeeksi kyllä puhalteli vasten nokkaanki. Voimakkuus oli 20m/s. Täällä se ei oo kyllä likikään huippulukemia, mitä on joskus puhaltannu, mutta Uunon heiveröisen rungon se saapi jo melkoseen kenoon, jos pystyssä aikoo pysytellä.

Ajelin aluksi Pariisija ylös vastatuuleen. Siintä jatkoin LaMatan rantaan ja näppäsin yhen kuvan valkosina "liplattavista" lainehista.

Siintä jatkoin myötätuulessa luonnonpuiston halki Crevilenten tielle ja edelleen Carrefourin Mister Minitin pakeille. Sinne olin eilen vienny kalossini korjattavaksi. No ne oli valmiit ja maksoin ne itelleni takas, ja jatkoin Valencianan varrella olevaan uuteen ja valtaisaan Kiinanmiehen kauppaan. Sieltä piti hommata mikroon uus muovikansi, kun edellinen jäätyneen patongin käristys mäni taas kerran "vähän" pitkäksi, ja mustunut patonki "söi" reijän myös suojakupuun, jonka päällä se hikoili liijan kauvan.

Samalla kertaa meinasi kärähtää myös riisiryynit pohjaan, kun piti ikkunaluukkuja ruveta aukomaan mikrosta tulleen savupilven haihuttamiseksi. Sitte jo taas kerran alko jo omatki pärreet käryämään ja pelihousut kanssa. No onneksi kalsarit on yhellä lissääntynny, että hätä ei oo nyt vielä ylivoimasen suuri....

Haulikolla ammutun kalsarikokoelman jatke

Pinomarin Petanquemestaruusjoukkue palkintoineen.

Perinteinen, kerran vuodessa nakeltava Petanque-kisa Pinomarin mestaruudesta ratkottiin myös tänä vuonna perinteikkäällä pinja-viidakon reunalla sijaitsevalla Pinomarin Peranque-stadionilla.

Olennaisena osana kilpailuvälineitä on metrimitta, tai mielummin lasermitta, näin mestaruuskilpailuissa. Kiistatilanteissa on tarkka mittaus oiva konsti välttää ylikuumentuva tunnelma. Nyt oli laseri huollossa, ja oli tyydyttävä metrimitan tarkkuuteen, minkä tarkkuus ei joka tilanteessa riitä.

Tiukkaa vääntöä kisan tiimellyksessä

Ilma oli kisaan mainio, puolipilvinen ja lämmin keväinen keli. Kisajärjestäjät oli valinnu kisajuomaksi San Miguelin mainijon "ohraporejuoman". Suureen juoman kulutukseen ei kuitenkaan ennakkoon pystytty varautumaan ja peli oli kertaalleen keskeytettävä ja toimistolta haettava täydennystä.

Tukalalta näyttää...

Kisa oli tiukka, niinkun viimekin kerralla, mutta nyt ratkesi homma voittajajoukkueen parempaan turnauskestävyyteen.

Kisan jälkeen kaikkijen naamat marnillaan, vaikka kaikki ei voi voittaa aina...

Palkintojenjako ja sitä seurannu illallinen toimitettiin Valmismatkatoimiston toimistolla. Siinä ei oltu järjestelyissä pihtailtu. Pöyvät oli notkollaan Cavaa ja muuta juomaa ja toimiston väki kanto selät väärällään ulkogrilliin sisäfilettä ja kokolihamakkaraa. Salaatit oli värkkäilty ja Ali-Olit maustettu ennakkoon osanottajien mieltymyksijen mukaisesti.

Uunoki sai palkinnoksi haulikolla ammutun kalsarikokoelman jatkeeksi uuvet Jameskalsarit. Hienot on pelit, ja niitä voipi käyttää myös ulkohousuina ja simmareina, jos päälyhousut joskus unehtuu laittaa jalkoihin. Myöskin kalsarijen paketointi oli ihan nappi väritykseltään...
Vaaleanpunainen!

Suuret kiitokset sponsoreille ja myös valmismatkatoimistolle, ja sen henkilökunnalle. Hyvä että saatiin toimiston tilat palkintojenjakotilaisuuteen käytettäviksi!

Perslantija ja Kärttynä

Perslantijan "perusposittiivinen" ote alkaa pikkuhiljaa vallata Uunon mielen, ja nää viimeset viikot Iberian niemimaalla on koitettava käyttää harkiten...heh...niinko on koko aiempi elämäki tullu käytettyy.

Tässä aamuyön tunteina, mukavan ja mahtavan illan päätteeksi kuunneltiin "vanhhoo tanssimussiikkija". Alkaen Jimi Henriksonista ja päättyen Perslantijan Kärttynään. Kärttynän esityksessä on kyllä jotakin Uunomaista huumorija, joka ei kaikkiin ihmisiin välttämättä pure, mut ei tarvi purrakkaan. Minnuu kyllä on vetänny suupielijä hymmyyn tuo Kärttynän allaoleva siivu:
https://m.youtube.com/watch?v=nNiJ6Pp7NtE

Baskimaan mies

Kun oli aamu saatu paloteltuu, aattelin käyvä lenkillä Pinomarin rannalla.

Lämmöthän oli jo kivunnu reiluun kahteen kymppiin, kun hiippailin kevyttä VeeÄllää Masan mäkee ylös ja välillä kävelin.

La Matan rannoilla oli jo kovasti porukkaa ja kupoiloissa ilonen pörinä ja kilinä. Mie en ottannu tinareita mukkaan ku en niitä tarvinnu, vaan jatkoin "kuivin suin" matkantekoani.

Lankkupätkän ja markkinapaikan jälkeen mänin rantahiekalle jatkamaan mukavaa reenisessijota. Sitte Pinomarin kohalla aattelin, että käyn kattomassa onko Valmismatkahenkiläkuntaa ketään paikalla. Jolkkasin läpi Pinjametikön toimistolle.

Ketään ei näkynny, ja sen tiesinkin jo, että puolet henkilökunnasta on Campo de Guardamarin markkinoilla rättijen levityksessä. Naapurin espanjalais-rouvan kanssa tovin turisin, ja toinen matkatoimiston puolikas saatto männä rannalle kävelemään, niinku usijasti tekkee.

Mieki lähin takasin rannalle. Siinä pinjametikösssä ohitin mieshenkilön. Se rupes kyselemää espanjaksi, että onko rannalle pitkä matka. Mie toppasin omat touhuni ja rupesin kävelemää. Siinä sitte selvisi, että kaveri oli Baskimaasta kotosin, ja nyt asusteli Guardamarissa. Torreviejassa oli aikasemmi asunnu, mutta neljännen asunnonrosmoilun jälkeen muuttannu Guardamariin. Baskimaahan on itsehallintoalue ja tuo ETA:han on kovasti välillä väkivaltaaki käyttäen vaatinnu Baskimaalle itsenäisyyttä. Nimihän tullee tuolta baskien kielestä, ja tarkottaa Baskimaata ja vapautta.

Rannalla sitte jatkettii rupatteluu, ylistettii syntymäseutujemme luonnot ja veet, ja haukuttii kaikki poliitikot. Sitte räpättii käsipäivät ja lähettii jatkamaan omille suunnillemme, kaveri Guardamariin ja mie La Matan kautta Torreviejaan. Hyvin alkaa näköjään jo taittua baskienki murre ...heh....lähtiskö jo tulkin hommia kyselemään....

Polkulaattoripaniikki

 

Mainio esimerkki Uunon "rautasesta" muistista, joka pätkii jo pahasti sattu männäviikolla.

Jälkikasvu oli käynny Perslantijan mörskällä, ja ois lainannu Uunon kakspyörästä. Se ei ollu tallissa, vaikka ois pitänny Uunon yläkopan mukaan olla.

No mie sitte illalla jo hetekallemänön aikoihi rupesin soittelemaan koko jälkikasvukentälliseni lävitte, ja kyselin, josko joku ois polkulaattorija tarvinnu. Ei ollu kukkaa vekotinta tallista hakennu....voi perhana....sittehän se on varastettu....iski pientä paniikkija jo pintaan. Uus ja kalliski vekotin viety lähes uunituoreena.

Muistin virkistämiseksi varmistin viime joulutauolla kirjottamastani nettijulkasusta sen, että sillon olin polkulaattorija käyttänny. Siintä oli kuvaki todisteena.

Sitte välähti jo Uunon ottalohkoihinki pienen pieni ledivalon tapanen himmeenä vilkkumaan. Voi perhana....miehän vein polkulaattorin Analle huoltoon Valkealan perukoille. Siellä se on, eikä omassa tallissa....Ilmottelin jälkikasvukentälliselle, että polkulaattori on tallessa, ja huomiselle aamulle aikomani miliisi-ilmotusoperaatijo peruuntuu....voi Uunoo, ja Uunon lahoavaa latvusta...

"Kaarlo" Santana

Eilinen "iltajamporee" saatiin onnellisesti päätökseen Cerveceria Balcon de Lomas'issa. Sinne ajauvuttiin Carlosin, Seratonin ja Norski-baarin kautta.

Seraton on kyl viikonloppusin hinnotellu ittensä niin sanotusti ulos Uunon listalta...iso olut maksaa keskiviikkona 2€, mut viikonloppuna 6€! Siintä on huumorin nykiminen aika vaikeeta.

Etenkin jos vertaa reipasmeininkisen Cervecerian hintoihin, jossa neljän hengen kööriltä lasku oli 5,40€, sisältäen valkkarin, punkun, oluven ja Uuno-kahvin. Siellä kongi kumahti 24hoon tietämillä, ja luukut mäni kiinne ja ovet säppiin. Se oli jo muutenki hyvä hetki siirtyy hetekoimaan.

Aamulla kiihyteltii sitte Zenijan Bulevardille markkinoijen rättijen levityksen kautta. Eestakanen matkahan oli reilun kahenkympin mittanen ja nelisen kilsaa "kinkkausta", ku pyörät jätettii markkinapaikan aitaan lukittumaan ja huilaamaan.

Illalla sitte pientä VeeÄllää Masan mäkeen ja edelleen La Matan Myllypuiston kautta Pariisille ja edelleen mörskälle. Kyl tuohon juoksuun on jo jonkunmoinen tuntuma tullu talven aikana, ja kyl se on niin mukavaa ajankulunkija muutenki.

Liitteeksi laitan pikkusen pätkävideon Zenia Bulevardilta:
https://onedrive.live.com/?cid=766f09ba4cc4ea66&id=766F09BA4CC4EA66%2172093&ithint=video,mp4&authkey=!AANZxZbXqz0jV6g

Kolmen päivän putki

Kolme päivää pysty jo harjottelemaa kunnolla....heh....no tänää on ollu sitte tuo neljäs päivä, eli liikunta jäänee vajaan kympin "perjantaipyöräilyyn", ja tulevan illan Seratonin sampaan.

Maanantainahan oli pari juoksulenkkiä yhteensä 15km, kympin pyörölenkki ja vajaa kymppi kävelyä kylillä.

Tiistaina sitte tuo Elchen vajaan 70km:n pyöräsiivuttelu kaupungilla jalotteluineen.

No eilenki oli kyllä aamupäivällä tehot ja into nollassa, mutta illalla vielä mäni 14km keskivauhilla 5min/km, ja muutenki oli intoo ilmassa.

Tänää se on sitte ottannu takasin kolmen päivän intoilun, vaikka messevää oli aamu alotella La Matan luonnonpuistossa Desai-Uunolla. Tämmönen Desai-Uuno on ollu meillä aina tapana Pinomarin valmismatkatoimiston henkilökunnan kanssa tehä kerran kvartaalissa.

Mahtava perinne...