maanantai 18. toukokuuta 2020

Harjakaiset

Se on siinä... Ei muuta ku saunaan ja harjakaisten viettoon.

Aamulla tilanne tän päivän harjakaisten osalta näytti huonolta ja ankialta. Vettä losotteli, eikä ulostautumaan tehnny mieli, eikä varsinkaan pyörän kyytiin palelemaan.

Sitte sain itteni kuitenkin ulos, ja nikkaroimaan.

Välillä sato rakeita, ja homma piti keskeyttää hetkeksi, mutta jatkoin hommaa, kun ei mitään kohtaa ruumiissani kuitenkaan liikaa kolotellu.

Homman sain kasaan iltapäivällä ja meijän virman maalarimestari otti pelit ja pensselit esille, ja loppusivellys tuotti mainion tuloksen.

Sitte lähin pyörällä sotkemaan "aamulenkkini".

Valmiiksi saadun "kotsan" historia on pitkä ja kivinen, mutta nyt se seisoo Uunon loppuelämän tällä paikalla. Mie en ainakaan sitä enää mihinkään siirtele.

Historia on teoriassa helppo homma. Kanniskelu, autokyyti, kanniskelu, venheily, kanniskelu, rakentaminen, purku, kanniskelu, venheily, kanniskelu, autokyyti, kanniskelu ja rakentaminen.

Teoria ei kuitenkaan kuvaa oikein hyvin käytäntöä...Heh. Homma on kuitenkin melkolailla Uunon Alzheimermuistissa, eikä sieltä lähtene vaivaistalon kiikkutuolissakaan? Ja luulen, että sielläkin kiroan ainakin oman tyhmyyteni.

Kolhoosi on semmonen paikka, josta ainakin Uunojen kannattaa pysytellä niin kaukana kuin mahollista. Mielummin vaikka vieläki kauempana, miettii Uuno.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti