keskiviikko 28. huhtikuuta 2021

Laituripisnes

 

Puolivalmis laituriasennus. Ilmaki muuttu mukavaksi homman valmistuttua. Pätkän jatkeeksi tulee kelien lämmettyä leviämpi laiturikappale.

Paljo on porkkanaa ja pottuu syöty ja monenmoista yritelty, ja monasti myös tyritelty ja sössitty viimesen kirjotuksen jälkee. 

Lanauspisnes hyyty kokonaa lumien sulamisen myötä, ja nyt siirryin laituriasennuspisnekseen, ku jäätki järvistä sulivat. Laiturin valmistajan mukaan laituri on mahollista asennella paikalleen yhen miehen voimin. Mie pistelin vähä vielä paremmaks ja kokeilin hommaa ykskätisenä, ja kyl seki onnistu keplottelemalla ja kikkailulla.

Tuon ykskätisyyven sain aikaseksi itelleni jalkojen tukien asennuksessa. Jalkojen kohalle piti viritellä puolen metrin mittanen lankunpätkä. Sen lankunpätkän kiinnitys tapahtu pitkillä, n. 70mm:n torksiruuveilla. Asennuksessa toisella käjellä pitelin lankkuu ja toisella akkukoneella ruuvasin sitä pitkää ruuvia. Viimesen ruuvin kohalla vapisevat käjet aiheutti ruuviterän lipsahtamisen vasemman käjen peukalohankaan. Ruuvipää ruuvasi kämmenestä ison lämpäreen nahkaa roikkumaan haitallisesti. Hätäpäissäni purasin sitte sen roikkuvan nahkanlämpäreen poikki hampailla, ja laastaria päälle....homma jatku ykskätisenä. Sain kuitenki laituripätkän kohilleen kovan turaamisen jälkeen.

Alkutilanteessa piti siirrellä vähän pohjassa olevia kiviä.

Sitte uitin rannassa olevan laiturin pelipaikalle. Rouva-Uunon kanssa rantaan siirto onnistu helposti pölkkyjen avulla.


Ensimmäisen jalan asennus.

Kolmannen jalan asennus.

Viimesiä virittelyitä. Homman valmistumista varmaan vauhitti rannalla ootteleva "harjakaisjuoma".

Eilen käin koronapiikillä. Jos olisin muutaman päivän ootellu, ni oisin saannu valita rokotteen...siis sössin taas. Nyt rokote oli tuota Asta Senegalia. Siitähän tulee kyl hyvät hytinät ja horkat...niin käi miullekin. Aamulla ysiltä käin piikillä Hansakeskuksessa. Iltapäivällä alko vähä väsyttämää ku ajelin mökille. Siellä sitte n. 9 tuntii piikityksestä alko hytisyttämää ja ilmeisesti kuume nousemaa ja horkka paino päälle. Tuntu semmoselta, että keho vaati muutamaa moolia Parasetamoolia. Nappasin yhen moolin, ja jatkoin yön yli hytinää valvoen. Aamuyöllä nappasin toisen moolin, ja nyt on jo olo parempi.

Entiselleen tosin ei ole paluuta.





sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Ei jaksa

 

Uunon eiliset jälet jäällä.

Ei jaksa enää nukkuu millään. Kolmen maissa heräsin, ja vartin yritin epätoivosesti meditoija itteeni hetekalla uuvestaa nirvanaan...ei onnistunnu. Sitte hyppäsin ylös, ja kahvin keittoon. Sekaa kyytipojaksi KERMAA ja JAARDIN MITTASIA LINTUJA.

Jotaki pitäs ruveta tekemää, mut tää pimeys haittaa ulkoharrastuksia.

lauantai 13. helmikuuta 2021

Nyt loppu kärvistely

 

Tästä se homma lähti tänä aamuna.

Oon tuosta hetekalta katellu ikkunasta jo viikkoja tuota pystyynkuivunutta mäntyy, ja poltellu saunan ja tuvan tulipesissä märkiä puita. Samalla poltellu omaaki pärettä molemmista päistä.

Tänää sitte loppu oman päreen ja märkien puijen polttelu, ja singahin hakemaa konesahan. Se on pentsiinikäyttöne, ku "vikuria" en omista, ja tähän hätään en semmosta ruvennu hommailemaan.

Sihtailin kaatolinjan huolella, ja hajin pönkän avuksi. Se jelppaa Uunoo aina 2,5 tonnin lisävoimalla, ja pienemmät alta 50 senttiä halkasijaltaan olevat "risut" saapi pelkästään sillä nurin, eikä sahoja tarvita kaatohommassa.

Pönkälle pieni kolo, ja huolellinen tukipään asettelu, ja muutaman napsahuksen verran veivistä kääntöö, ja konesaha tulille. Kaatokolon huolellinen niivitys ja toiselta puolelta kaatosahaus. Välillä veivistä muutama napsu lisää ja runko nurin ja oikijaan suuntaan.

Tästä se jatku.

Sitte oksien karsintapärryytykseen ja latvapäästä pölkynpätkiä, joista sai tukikappaleita rungon välille, ettei tarvi rungon alla mahollisesti olevia kiviä sahailla.

Sitte singahin kahvin keittoon ja likomärän paijan vaihtoon. Taas rungon kimppuun, nyt pätkintään. Sen homman ku sai tehtyy, oli mukava leikkiä Uunonki voimamiestä, ja kanniskella metrin mittaset tukit metsäkärritien varteen, josta ne siirtyy kaura- ja ohraporekäyttövoimalla jatkokäsitelyyn.

En tiije montako vinokuutiometrii tuossa on noin metrin mittasia tukkeja, mut monta on. Vieressä Uunon kaura- ja ohraporetoiminen kotti-mallinen kärri ja harava.

Viimesen tukin kun sain pinoon, oli taas kahvin ja paijanvaihon aika. Senverta piti vielä jaksaa pinnistellä, että saunan ja tuvan uunin vaatimat puut piti "jatkokäsitellä". Ja ennen sitä piti tarvittava puumäärä siirtää jatkokäsittelypaikalle kotti-mallisilla kärryillä metsäkärritien varresta.

Jatkokäsittelyn jälkeen puut oli valmiita tulipesiin tungettaviksi, ja ennen sitähän ne piti sinne pesien äärelle hiissata pärekoreilla.

Eka pärekorillinen jatkokäsiteltyy tukkia jatkokäsittelypaikalla.

Sitte avannon tekoon, ja veen kantoon ja tulien sytyttelyyn. Tulet ko sain saunalle sytytettyy käin vielä "välityönä" kävelemässä kolan kanssa kilsan verran lanaustöissä. Sitte jo alko olla senverta hämärää ja puijen lisäyksen jälkee saunaa, pisulle ja pesulle.

Saunan jälkee savulohta lautaselle ja ruisleipää helttaan. Leivän päällä pelkkä ylähuuli lisukkeena. Kuppi kahvii ja sitte tulet takkaa ja hetekalle elpymää.

Tuli vähä työläs "lepopäivä" ku esijuoksija ehotti eilen 47 tuntii leppuutusta, ja toissapäivänäki jo 37 tuntii. No nehä on pelkkiä ehotuksia, ja elämän realiteetit on kokonaa toinen juttu.

sunnuntai 7. helmikuuta 2021

Eläminen on kovaa taistoa

 


Tänää heräilin "normaaliaikoihin" eli ennen neljää. Pizzoilla piti käyvä huusin nurkalla. Parempi heitellä "pizzat" nurkilla, kun sisätilassa. Siintä sisätilapizzasta voipi männä muoviletku jäihin, ja tulee taas ylimäärästä taisteluu.

Se kaikkenmaaliman toimintojen sujuminen ei oo tällä sysimetsässä, luontoäitin helmoissa mikään itestäänselvyys. Tänää oli aamupäivällä ja päivälllä puijen pilkkomista, niijen pinoamista ja pilkkeijen tekoa. Puut pitää "irrotella" rautakangella" irti, ja sitä ennen piti lapijolla pressun päältä luoda taas lunta. Kyllä sen "luontihomman" on kyl joku muu tehnny jo ennen minuu kertaalleen. Vissiin Esterin talviheila?

Suunnitelmissa oli myös yrittää juoksulenkkiä, kun pakkanen ei enää paukkunnu kovasti tuvan nurkissa -9°C:sta enempää. Kovasti latasin vaatekertoja päälle ja alle, ettei tuo kylmänhorkka iske taas johonkin paikkaan Uunon heiveröistä ja jo höperöistä runkoo.

No hommasta ei mitään tullu. Kilsan nilkutin, ja sitte toppasin, ja kävelin takas kämpille. Sitte tyhjensin tuhkat saunan uunista ja takasta, ja rupesin saunan lämmitykseen. Se oli tän päivän päätyö, ja tympiänä oheistyönä, jonka olin päättänny jo eilen, oli astijoijen tiskaaminen. Homma oli täällä tänään vähän monimutkasempi urakka mitä alkujaan luulin, eikä se muutenkaan kuulu Uunon "himohommiin".

Avantohan pitää hakata kirveellä ensin auki, ja kairalla avata jäätynny reikä siihen keskelle. Senverta oli paksuksi jäätynny, että luulin jo hetken, että se on jo jäätynny pohjia myöten tästä kohtaa. Hikiä pukkasi pintaan, vaikka saunaa ei oltu lähelläkkää. Sitte alko jo vettä tulvia avantooni. Tylsäteräsellä kairalla sitte irrottelin loppuhijet.

Veet kanniskelin sitte saunaan ja lämpösen veen kiuluun.

Täällähän on nyt vähän "uupelo" kuivista puista. Niitä pitää säästellä. Saunan sytytin ekaks niillä kuivilla puilla, ja lisäsin kertaalleen niitä vähän märempiä...

Välillä sitte käin laittamassa kolme kananjalkaa uuniin paistumaan, ko nälkäki kurnahteli vattanahkojen sisätiloissa. Kananjalat valmistu ennen saunaa, mutta jätin ne tuvan uuniin ja laitoin lämmityksen uunista pois. 

Siitte täpötäysi tiskikiulu mukaan, kylpytakki päälle, ja karvareuhka päähän ja saunaan...sinne ku pääsin, ei ilo ihan ylimmillään ollu...heh...viimene märkien puijen lisäys oli ollu liian myöhään, ja tuli oli sammunnu lähes kokonaan uunista...perhana sentään! Perällä palo ihan pieni tuiju, ja sauna oli jo vähän vilposen olonen.

Sitte latasin luukun täyveltä niitä kuivia puita uuniin, ja lauteille jalat katossa oottelemaan lämmön ilmaantumista. No kyl se lämpö sieltä oottelun jälkeen ilmaantu puolen tunnin päästä.

No kokosin sitte itteni, ja tiskasin astiat, ja sitte perään itteni. Astiat kainalossa sitte tupaan. Siellä oli mukavat kananjalkojen tuoksut vastassa. Onneksi tuo homma.ei kuitenkaa ollu "ketuille" männy.

Kello oli jo kaheksan, ja enää en jaksannu ruveta uunii sytyttelemää, koska siinä ois taas pari kolme tuntii vierähtänny noijen märkien puijen kanssa "vispatessa". Aamulla on vilposin herätys ollu +11°C. Miulla ei sillonkaan mitää hätää ollu, ku vällyjä mörskässä piisaa.

Nyt alkaa Uunolle jo piisata tältä päivältä kaikki, ja rupeen latautumaan hetekalla huomista varten.

torstai 4. helmikuuta 2021

Kalsarienkuivatusteline

 


Aamuvuorosta ku tänää yhentoista maissa kämpälle palauvuin tärisemää reilun kilometrin kolailun jälkee, hetkosen elvyin ja höräsin kahvikupposen. Sitte takasin ulos pilkkeijen tekoon. Piti hakata pinosta jäätyneitä puita irti rautalapiolla.

Parempi puolisko lähti lämmittelemää Kouvolaan, mie jäin tänne. Pakkasta oli liikaa eli noin 15 viivaa. Auringonpaiste kuitenki houkutti ulkoilemaan, ja aattelin, että jäällä vois vejellä suksilla.

Vetasin kunnon ylivarustuksen päälle ja kahet rukkaset päällekkäin, pitäs tareta. Avannolla sukset jalkaa ja hiihtoliikkeitä kehiin. Laturaivoo en aikaseksi kyl saannu, mutta muuta vastaava kylläkin ja lenkille tuli mittaa 870 metrii. Veto nimittäi loppu heti alkuunsa miehestä ja luisto suksista....latuja ei ollu, että senkään puoleen se laturaivo ei syntynny...no muuta siinä jäällä kyl oli. Siinä oli vettä...heh ja hetkessä viijen sentin jääkerros suksien pohjissa.

Toppasin naapurin laiturille niitä putsailemaan ja uus yritys....sama homma. Sielläki oli vettä jäällä hangen alla piilossa. 

Siintä suivaantuneena oikasin naapurin mökin kupeesta tuohon kolaamalleni tielle, ja aattelin, että ne jäät lähtee siinä kovalla jääpinnalla pois suksien pohjista...vaan eipä lähtenny. Satakunta metrii yrittelin siinä tiellä hiihtoliikehintää, mutta ei tullu mitään. Sukset silpasin sitte pois jaloista ja yritin sauvan muovitötteröllä saaha jäätä pois....ei onnistunnu. 

Ei auttannu ku männä mökille murjottamaa kaikkine hiihtimineni, ja vein ne uunin kupeelle sulamaan. Pikkusen ajan päästä sukset oli sulannu, ja vähän ylikuumentunnu omaki kuuppa taasen viilentynny, ja tei uuven yrityksen. Nyt pysyin jäältä kaukana ja painelin kolatietä koko matkan ja edelleen vltaväylän yli ja siitä sysimetsään.

Ei ollu enää miun edellisen kerran latusista juuri mitään jälellä. Hirvieläimetki oli jo tällä pakkasella paikallaan jossaki pusikossa, eikä sotkemaassa Uunon latusia niiko viime kerralla oli käynny. Parin kilsan pohruamisen jälkee käännyin takasin.

Mörskällähän mie olin tekassu takan päälle kalsarienkuivatustelineen? Aikasemmi kuivattelin niitä ulkosalla, mut nykysi pitää kalsaritki olla mielummin näköhavainnon päässä ku kuulohavainnon. Niihi saattaa joku sipasta ohikulkiessaan myrkkyvä, jos ne tuolla valtoimenaan ulkonarulla liehuuvat. On maalima männy mallillensa!

Tuskin Uunoo sen sipasun jälkee lentsikalla mihikää ruvetaa raijaamaa ja elon päivät on luetut. Miul on viel puita pilkkomatta, eikä täältä ihan vielä joutasi.

lauantai 30. tammikuuta 2021

Ollaa tyytyväisiä

 

Illan hämärtyessä tekasin pienen hiihtolenkin...heh...Hullujen talon (Madshus) pitopohjat oli nimensä veroset. Pito oli kohillaa, mut luistopuolelle jäi paljo toivomisen varaa. Tais männä miun suksen keskiosalle pesiytynny monivuotinen homekerros jäihin....ootellaa pohjalle suotusempia kelejä, tai sitte vejellää näillä. Kyllä siinä hijen nahkalle saapi vähintäänki samassa ajassa, ku luistaviempienki sivakoijen kanssa...ollaa tyytyväisiä.

Jos kellä on hinku tuonne "pallon" länsiosiin, sinne pääsis mukavasti Chuck Berry:n kyyvillä....no itellä jonkunmoine hinku kyllä sielläki vierailuun on, kun en oo käynny, mutta tuskin Rumplantijassa loppueloani kokonaan haluasin viettää. Jalkatyöskentely oli hyvin hallinnassa Roketti-Rollin alkulähteillä mahottoman hyvin:

https://youtu.be/23y2Cz40zs4

Jos kuitenki hinkuaa tuonne idemmälle puolelle pollaa, ni sinne pääsee Beatleksien kyyvillä. Mie oon monesti käynny, mutta hinkuu ei sinne suunalle oo minkään moista etenkää nykytilanteessa, jossa kaiken maaliman kyykytykset jatkuu entiseen, ja loppumattomalta tuntuvaan mallliin, kunnes tulee taas uus kyykyttäjä kehiin:

https://youtu.be/nS5_EQgbuLc

Takasinhan sieltä kyllä pääsis Eruptionin ykssuuntasella lipulla mahottoman hyvin junakyyvillä:

https://youtu.be/D4y_acTR0MY

Kuitenkaan ei kannattasi "Konnarin" kanssa ruveta ainakaa naimahommia virittelemää, niinko Mariska Veres neuvoo:

https://youtu.be/3qI-XExjyC4

Siinäpä ne tän päivän tärkeimmät tuliki sanottuu....no mukavaa on elo päivän jälkeen hetekointia valmistellessa. Touhuu piisas joka hetkeksi ihan mukavasti....ja vieläkään en kaikkia saannu tehtyy, ja en sitä kyl ees yrittännykää.






perjantai 29. tammikuuta 2021

Kaiken maaliman shorttausta


 Uunon "latukoneen" avaama perinteisen tyylin hiihtopaana. Jäätilanteen salliessa, se pidetään auki koko talven kesäkuun alkuun, jos Uuno ei sitä ennen saa kannikoihin tarvittavaa määrää koronavirusrokotetta ja liikaha etelämmäs, tai kyykähä rokotteen puutteeseen sitä ennen. Huom: Valaistus auringon, tähtien ja kuun valovoimalla ympäri vuorokauden, eli nykykielellä 24/7.

Samantyylisiä päiviä ku tämä, on ollu viimeaikoina lähes joka päivä. Päivä on kulahtannu hetkessä iltaan ja yöhön. 

Lunta on tullu vaihtelevasti ja riittävästi, että lanauskalusto on ollu liikenteessä täyvellä kapasiteetilla. Suurin lanaussopimus on työllistänny miun virman lähes täysin. 600 metrii pitkän pätkän talvikunnossapito työllistää miun virman lähes täysin.

Hoitelin kyllä pikku lanaus-urakan myös Kouvolassa tänne lähtiessä. Siellä päässä ei kola eikä lapio talvella, eikä kesällä rautalapio tai harja näy tarttuvan muijen käsiin ko Uunon, vissiin? Ainakaa mie en oo semmosta ihmettä nähnny kertaakaan, vaikka siellä harvakseltaa käyn pyykinpesussa.

Ahneuksissani, vaikka tilauskanta on tapissa, käin tekasemassa viime viikolla putki-urakan Sulkavalla. Se oli päivän keikka.

Saman ahneuven painaessa päälle, päätin laajentaa myös lanaus- ja putkitöijen lisäksi virman toimi-alaa puuseppä-alan suuntaan.

Pikku köpötyslenkin tekasin aamu- ja iltapäivälanauksen välissä.

Kovasti "kohinaa" on aiheuttannu tuo WallStreetBets:in jengin "kapina" suuria Hedge-rahastoja, ja niiden "shorttauksia" vastaan. Enpä muuta sano, kun sen, että suuren ja rahakkaan rahaston "shorttaus" on miusta ihan vastaava kurssimanipulaatio, kuin tän jengin aikaansaannos....

Huomenna on lunta paljon lanattavaksi ja luotavaksi, ja mie henkisesti jo alan siihe valmistautumaa, ja käyn kohta kupposen jälkee hetekalle.


Tuli tuossa vielä mielee enne hetekointia, että muillaki on päätä palellu:

https://youtu.be/Bwmf58-GkG0