Baarien Mikot ja Miinat

Lopsuttelin tänää pitkin rantaa pitkät siivut. Kaukana on kuvanki mukaan Torreviejan keskusta, ja sen keskustan kerrostalomörskät.

Siivutteluni ääripiste oli tuolla Punta Primassa. Kätevää oli lähtee kävelemään, ja välillä vähän ottaa juoksunki tapasia askeleita. Siinä mäni käytännössä koko lämpönen keskipäivän seutu.

Kahville toppasin Kahvillassa, ja siitä jatkoin Lokoselle rannalle, ja edelleen keskustaan. Kurasen rannan kohilla en rantapaanaa pitkin männy, vaan paria korttelia ylempänä, kun oli hiki ykäkanttiin pukeutuneella.

Vuokravirman konttorilla käin jutustelemassa suurimmaksi osaksi potaskaa, ja siitä jatkoin edelleen rantaa pitkin etelän suuntaan. Ennen Dialprixin kauppaa mänin ihan rantaan, kun siellä on rantaviivan tuntumassa kävelypolku.

Suuta jo kuivasi melko lailla, kun tuo miun mukana ollu juomafingerpori ei ollu minikokoa suurempi, ja alkuperäne ajatuski kontailun kestosta oli vähä lyhyempi, kuin mitä ite toteutus oli. Nautilus restaurantin kohilla taistelin vielä itteni irti juottolan vetovoiman piiristä, mutta jano ja Braseria Las Olaksen vetovoima oli liijan suuri kapijaharteiselle Uunolle, ja poikkesin hikipäissänni terassille. Espanjalainen BaariMiina otti tilauksen vastaan, ja sain luvan kysyttyäni männä tankilliseni kanssa ulkopöytään sitä kurnuttelemaan.

Tankillinen ja fingerporillinen

Tankillisen jälkeen suuntasin 332:n varteen, ja suorinta tietä Tuulimyllypuiston ja Carlosin ohitte Pariisin Aveniidalle. Pikku venymissatsin köin kuitenki tekemässä perinneulkoilmasalillani.

Uunoilusali

Poikkesin myös kahville Bulacan restaurantiin, ja tarkastamaan vanhan kämpän ja Seratonin seutuja.

Punta Priman mukavia maisemia.

Bulacanissa tilasin kahvin kyytipojaksi tostadan marmelaadilla. Baaritiskillä istu myös Seratonin paarimikko Miquel, ja puolet tostadan syönnistä mäni ratevasti espanjaa sönkätessä. Toisen puolikkaan syönnin ajan sönkkäsin tän baarin Mikon, nimeltään Jose, kanssa samalla kielellä. Toine kielivaihtoehto ois ollu ranska, mutta Uunolta se kieli ei taitu ensinkään.

Siintä lähin sitte viimeseen rypistykseen Pariisin Aveniidan parin kilsan mittaseen ylämäkeen. Mörskällä sitte suihkuun ja hetkeksi hetekalle.

Kyykistelylenkkini tänään. Lämpötila lienee lähtöhetken lämpö?

Metrejä kerty tänää vajaat 23 kiloo yhteensä, josta oli n. 11 kiloo juosten keskitahilla 5:38.

Tiputteluksi on männy

Ihan karmeeksi tiputteluksi on kämpän meno pikkuhiljaa muuttunnu näijen viimesten vuosien aikana.

Viinasten tiputteluhan on ollu ihan "lasten kenkäsissä" koko aika, mutta tuo muunlaine tiputtelu on ryöstäytynny tykkänään  nyt käsistä.

Hyllyt notkuu kaikenmoisten tippapullojen painosta. On oltava nenätippaa, korvatippaa, silmätippaa, sun muuta suihketta, sekä niijen tippojen mittaamiseen kaikenmoista mittatikkua, tekanterilasia, ja mittaruisketta ja laskinta.

Nykyvanhuksen elo on huomattavasti vaikeutunnu tuon julmetun purnukkamäärän takia. Ennen aikaan oli vaan pari purnukkaa... Oli kamferitippapullo, ja joskus otettii siihe kyytipojaksi hotapulverija. Kamferitipathan imeytettii monasti sokeripalaan, ja hotapulveri, joka kulki myös nimellä "hotalapppu" laitettii joskus esim. hammaskivun ehkäsyssä pumpulituppoon, ja pumpuli sitte tungettii hampaan koloon.

Hotalappu-nimihän tuli tuosta teepussin näkösestä pakkauksesta, jossa oli inkkarin kuva.

Joku sitte keksi, että Hotapulverissa oli 1950 luvulla ainakin virkistävää amfetamiinia, ja kofeiinia, joka aiheutti käyttäjilleen jonkunmoisen riippuvuustilan, ja se piti poistaa markkinoilta.

No sillähän ratkesi heti tuo koko huumaavien aineijen ongelma kertaheitolla...mutta mie kyl nyt hiippailen hissukseen kofeiinin keitäntään, mut ekaks kutiaviin karvakorviini tiputtelen parit silmätipat.

IX 5K y 10K Los Montesinos. Contra las Violencias Machistas. 24.11.2019

Paljon oli juoksijoita ja kannustajia täälläkin.

Tänää oli sitte lähikylässä, Los Montesinosissa mahollisuus juosta 10km tai 5km kilpaa, eikä mörskän eläjät tilaisuutta jättänny käyttämättä.

Ilmottautumiset oli jo hyvissä ajoin tehty, jotta ei mukavasta kisasta ukkopuolelle jäätäsi. Siellähän oli muistaakseni myös osanottokatto voimassa?

Jore tarjosi autokyytiä kisapaikalle, ja Uunolle ei ainakaan oo vielä niin "veriin" männy tuo patarautapyörällä kisapaikalle kankeilu, että sinne ois aina pyörällä mäntävä, eikä vissin kämppis-Olallakaan? Leukoja myö kyl keretää vielä vapisuttaa vilposessa kankeilussa vielä talven aikana myöhemminkin, jos se alkaa kiinnostamaan.

Niinpä otettii kyytitarjous vastaan ilomielin, ja kökittiin roskiksella sovittuna aikana, ja ripeästi päästiin tuo kympin matka Los Montesiinosiin.

Meille kellekään ei nyt ihan passeleita sarjoja ollu tarjolla mutta siintä myö "viis veisattii", ja mukaan lähettiin, kun kisapaikka on niin lähellä, ja osanottomaksu oli vaan 5€!

Torsaalitupa

Torsaalit jonoteltii kiltisti täyvessä kunnantalon eteisaulassa, ja autolle vaihtamaa kisaretonkit ylle. Varustushan oli shortsit ja rinkkapaita, ja lippalätsänki jätin nyt pois kovan tuuliennusteen takia, enkä tilalle laittannu "rättiäkään", kun tarkeni, ja luvassa auringonpaistetta.

Lähtö oli muutaman minuutin myöhässä, mutta eipä haitannu. Lähettii yks kortteli loivaan ylämäkeen. Ola paineli Uunon ohitte alkurynnistyksessä. Muutaman korttelin jälkeen alko loivahko alamäkiosuus rantaan, ja mie mänin Olan ohitte rannan tuntumassa. Ola kyl sitte sen "kuittasi" ennen kylälle tuloa, mut en kuitenkaan jäänny paljoo, ja rako pysytteli n. 5-10 metrissä.

Toisella kierroksella rantapätkällä Ola joutu vastatuuleen "vetohommiin", ja mie pääsin peesiin, mutta vaan hetkeksi. Kylälle ku taas noustiin ja alko tasamaa/alamäki pätkät, rako taas alko metri metriltä kasvamaan.

Ennen lähtöö...

Lopussa sain ehkä jonkun metrin kiinni, ja eroo oli 4s:n verran. Ola oli M50-sarjassa 17. ja Uuno 18. Hanne oli sarjassaan sijalla 6.

Maalissa sitte elpymisaluveella oli heimolaisia lisää. Vanha kilpakumppani kymmenien vuosien takaa oli myös kisaan osallistunut. Pariskunta Lasse ei ihan kilpamielellä enää kisaile. Mukava oli kuitenki rutista hetkonen. Pariskunta Norberto juoksi nyt vitosen kisan, kun eilen oli myös juostu toisaalla. Toinenki  "heimolaispariskunta" osallistu kisaan.

Olis tuon keskipäivän voinnu huonommallaki tavalla ohitte pärähyttää...niin mie ainaki mietiskelen. Kiitokset kyydeistä ja mukavista jutuista mukana olleille!

Toivottelee Uuno!

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

XIII Cross de Montaña Cruz de la Muela. Montepinar. 17.11.2019.

Montepinarin ympärillä, joka puolella näkymä on hieno, vuoristomaisema.

Osallistuin eilen tuohon Orihuelan Tragamillasin isännöimään vuoristojuoksukisaan. Ensimmäiset osallistumiseni jo vuosia sitten oli jokseenkin koko aika juoksuntapasta konttausta, mutta viimevuosina jo lähes koko matka ryömimisen tapasta nelinkontin kävelyä ja eilinen suoritukseni oli pohjanoteeraus.

Harkitsin aamulla vakavasti jo koko kisan unohtamista, mutta kun tuo Minipollekin oli sitä varten vuokrattu, ni lähin kuitenkin tuohon mahtavaan kisaan mukaan.

Muutamia Boodiumkuvia yllä. Onnittelut Uunolta! Harmi ku älykääpiöpuhelimestani loppu patterit, ja vilmaus loppu kesken!

Olin valvonut koko yön tuon vanhan "sontakasan" vaivatessa ottalohkojani nukkumatta sekuntiakaan, ja olin aivan uupunut niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Tässä yhteydessä on kyllä julkisen kiitoksen paikka miuta auttaneille monille henkilöille, jotka ovat olleet tukenani tuossa asiassa.

No lähin ajelemaan ajoissa ennen auringonlaskua jo entuudestaan tuttuja reittejä ja pikkuteitä pitkin Benijofarin, Algorfan ja Benejuzarin kautta Montepinariin. Siellä miuta vastassa oli Tragamillasin Pressa Paco, joka koppasi miut syleilyynsä ja toivotti taas Uunon tervetulleeksi ja räpsittiin kuvia lehdistöö myöten.

Paco on kyl mukava, avulias ja ilonen veikko, jonka "jelpeistä" on päästy osallisiksi monta, monta kertaa. Kiitokset kaikin puolin esimerkillisestä toiminnasta ja Tragamillasille ja seuran jäsenille muutenkin menestystä!

No sitte mie hain numerokassin, jossa oli hieno tekninen Tragamillasin logolla varustettu paita, ja kauluri-pipo yhdistelmä. Lähin autolle lepäämään.. verryttelystä ei tullu juuri mitään kun ei yksinkertasesti jaksannu, ja käveleskelin puolisen tuntia ennen starttia.

Kovasti oli kisapaikalla jo vanhoja Uunotuttuja, ja uusia tuli monta lisää.

Sitten lähettiin jo juoksemaan. Vaikeaa oli heti alusta lähtien, ja kilsan verran kun oli kylän teitä juostu, ja päästiin vuoristoon nousuun, aina vaan vaikeammaksi meni Uunon konttailu. Norberto meni jossakin puolen välin kohilla ohi, ja toivotteli voimia, mutta rakoa rupes silti syntymään. Onneksi kova tuuli (8m/s?) puhalteli vuoren takaa, ja ei suoraan nokille. Konttaus jatku, ja Norbertoon rakoa oli enimmillään 20-30m. No lopussa lyhyillä juoksupätkillä sain vähän kiinne, ja lopun hevosenkengässä yritin  vielä tavottaa siinä kuitenkaan onnistumatta... Väsytti kovasti...siellä ylhäällä en nyt poikkeuksellisesti jäänny maisemia ihailemaan, vaan muutaman vesikulauksen jälkeen lähin heti valumaan samaa reittiä takasin väistellen vielä vastaantulevia muita maaliin yrittäjiä.

Kuvan oikealla puolella on vuori, jonka huipulla on rautaristi ja maali. Vasemmanpuoleinen vuori on osa siitä kaksihuippuisesta vuoresta, joka näkyy hyvin Torreviejastakin käsin...ei kun silmin... heh.

Miulla oli varustuksena t-paita, jatkohihat ja päällä vielä pitkähihanen kauluksellinen urheilupaita. Shortsihousut, joiden alle olin kuitenkin jättänyt kalsarit. Ja päässä tietysti tuo vanha tuttu "rätti", joka on mainio kapine päähän ja myös kaulaan. Varustus tuntu kilpailun aikana sopivalta, mutta alastulon aikana "nirkoselta".

No takasin sieltä pääsin, ja heti suoraan Minipollelle ja vetelemää  lisää retonkia päälle, ja teippaamaan maalarinteipillä ala-ja yläleuka yhteen liiallisen kalistelun, ja hammasvaurioiden välttämiseksi.

Sitte kattomaan palkintojen jakoa. Uunon kävelyreissu tuotti ilmeisesti neljännen sijan Norberton ollessa kolmas. Kakkonenkin oli Norberton mukaan ihan edessä. En oo vielä jaksannu tuloksia tarkemmin katella, kun nyt sain nukuttua 10h yhteen putkeen. Reidet, kurkku, ja akilles rasittuivat aamutuntemusten perusteella eniten.

Suosittelen ehottomasti tätä kisaa kaikille, vaikka reitti on erittäin vaikeakulkuinen ja raskas. Huomioitavaa on, että juoksijamäärä on rajattu 300 juoksijaan, ja ilmoittautuminen kannattaa tehdä aina ajoissa.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ Kun valmistuvat.

Hevosen neljännes

Käin tänää hakemassa hevosen puolikkaasta puolet, eli viistasasen Hiivatin. Jos tuonne Hiivatin nopeustaulukon maksimilukmia lähellekkään haluaa päästä, siinä ei nää Pariisin Kallenkaan jyrkät ja pitkät alamäjetkään riittäne. Ainoat paikat, joissa niihin nopeuksiin saattaa päästä tuolla Neljänneshepalla on tuolla jollakin vuorenrinteellä, ja sillonkin pitää ajaa tien reunakaiteesta läpi, ja sen jälkeen "vapaassa pudotuksessa" on mahollista ehkä päästä jo lähelle tuota Neljänneshepan taulukkomaksimia. Tuskin sillonkaan ihan.

No miun käyttötarkotukseen Minipolle kyl sopii nyt mainiosti, jos se vaan kasassa ja liikkeessä pysyy halutun vajaan 100km:n matkan... Varaan aikaa rutosti matkan taittamiseen, ja tennarien jalkaan laittamiseen.

Jos olis vähän nuorempi, ja juoksuvuosia edessä enempi ku takana, ni kannattasi liittyä johonkin Torreviejan urheiluseuroista. Sillo saattasi nää kyytihommat vähän helpottua, mutta näillä jälellä olevilla juoksuvuosilla, - tunneilla, tai - sekunneilla sitä ei kannattane enää tehä. Mielessä sekin vaihtoehto on joskus aina kuitenki vilahtannu.

Suomen eilinen jalkapallovoitto noteerattiin täälläkin. Mie noteeraan itteni kohta hetekalle tuhdin läskimuonituksen jälkeen. Toivottavasti untakin yöksi piisaisi, eikä homma mänisi pelkäksi kieriskelyksi, niinku se monasti on männy.

Öitämo... Niinku Uunoklaanissa on tapana illalla toivotella.

Kallellaan oleva Kallela

Hitsi ku harmittaa, kun Kallellaan olevan Kallelan Akselin tekemä teos vejettii jo ennen huutokaupan alkuu pois huutokaupan myynti-listoilta.

Just ku mie aattelin kokasta tätä taijepisnestä....mönkiin mäni tääki paperilla hyvä idea. Taulustahan oli povattu maksettavan yli 1,6 milliä. No ehkä en ois omilla huudoillani yltänny ekaankaan huutokierrokseen, mut nyt homma jäi arvoitukseksi.

Yleensä ottaen Uunon huutamisista ei oo mitää  hyvää seurannu... Heh.. Useimmiten ankara tappelun nujakointi.

Tuli kuitenki vähän samanmoinen olotila, kun ekalla, ja todennäkösesti vikalla visiitilläni Monte Carlon kasinolle, jossa ei eteistä etemmäksi edetty... Heh... No sekin homma oli kyllä ennnakkoon arvattavissa, mutta niin pitkälle katottiin homma kun vaan pystyttiin. Tyssäs homma sillon pari-kolme metriseen frakki-smokki-tai sakettivarusteiseen, valkohansikkaiseen portsariin, joka pelkällä katseen  voimalla sai meijät alta parikymppiset liuhuletit heitettyy pääsisäänkäynniltä norkoilemasta persaukisille tarkotettuun sivuaulaan. No sen sivuaulavisiitin jälkeen kyl oli vaikeeta 400 markan putjetilla vetää kuukauden reissu loppuun. Siinä jo alko muuten hyvin maistuva patonkiki maistua vähän puisevalta. No vielä iloakin irtosi siitä huolimatta Kataloonijan Pineda de Marissa, ja Barcelonassa etupäässä valkoviinin ja ginin voimilla. Valkoviinilasillisen hintaa en muista, mutta litran ginileka makso 7 markkaa... Voi niitä nuoruuven ja hulluuden ilosia aikoja.

Arvostan kovasti näitä vanhan liiton taiteilijoitaa, jotka pysty tekemään ns. "näköistauluja". Särestöniemen tikku-ukkeleita pystyy tekemää jokahine yli kaksvuotijas, jolla värituupi käjessä pysyy. No lappa-ja lappilaisia kuitenki arvostan kovasti ihmisinä yleensänkin tuosta huolimatta, kun niillä useilla on elämisen arvot monta kertaa enempi kohillan, kun meillä "etelän kolleilla" ja - variksilla... Huomenna on sitte luvassa jo vihdoin se etugummin paikkaus, jos vaan muilta humpuukikiireiltäni siihen jouvan?

Hepan vuokraus

Männäviikollahan lompsuttelin Cortes Valencianalla olevaan heppatalliin keskustelemaan pollen vuokraamisesta tulevalla viikonlopulla.

Miehän oon käyttänny noina muutaminakin kertoina Centauron heppavuokraamoa. Ei oo ollu ongelmia kertaakaan ja mukavat immeiset niitä talleja siellä hoitelee.

Tein nytkin vuokraussopimuksen.

Hommahan mänee suunnilleen silleen, että tarvii olla mukana passi, ajokortti, ja luottokortin lämiskä, joilla homma hoituu. Miun muut tiedothan siellä oli jo valmiina rekisterissä, ja varaus hoitu muutamassa minuutissa.

Konttori ei oo viikonloppuna auki, joten vuokraus on tehtävä lauantaista maanantaiaamuun. Konin hakupäivänä siun luottokorttilämiskältä tehään katevaraus sen mukaan, mikä pollen kauralaarin täyttöaste on sinä hetkenä. Jos palautat sitten pollen laari yhtä täytenä kuin hakiessa, varaus poistetaan korttilämiskältäsi.

Nythän miun heppatarve on vaan ratsastella vajaa 100km yksinään, joten mainijosti onnistuu ratsastus pienimmällä ponilla, joka tulee olemaan viissatanen Hiivatti tai vastaava....miulle ihan yks lysti. Kalustohan siellä Centaurotallilla on uuden nihkeetä, ja välillä oon saannu isommankin heppaluokan pollen käyttööni samaan hintaan, jos siellä tallissa on semmonen ollu joutavana.

Hinnaksi on sovittu nyt 61€, ja siinä on kaskovakuutus, joka lienee yli puolet tuosta hinnasta. En nyt kaskon osuutta ees kysynny. Jos ei oo kaskoa, sillon on viisasta olla tarkkaakin tarkempana erityisesti hepan pintanahkavaurioiden suhteen heppaa hakiessa. Netti on pullollaan kiukkusten ihmisten kirjotuksia määrättyjen heppatallien velotuksista, kun heppaa sitten palautetaan, ja kaikkia hepan nahkan vaurioita kun ei tullu alussa huomioitua, ja merkittyä vuokraussopimukseen.

Kannattavaa pisnestähän nää Uunohommat, erityisesti hepan vuokraus, ja muukaan heppojen kanssa pelaaminen, ei oo. Se on tullu itellekin moneen kertaan selväksi ja lienee selvä entiselle mäkihyppymiehellekin, mutta tuskin tämä pikku ratsastussessijo miun konkurssiin asti vielä johtaa?