Hyvin hiljaseks ja hetekalle veti Uunon. Senverta tuo reilun viijen kympin seuhtomisreissu voimille ja vysiikalle otti. Ei oo ees ruokaa jaksannu laitella. Syyvä mäiskyttänny oon kyllä koko aika mitä kaappiloista oon kiinne saannu.
Illalla laittelin kaikki kamppeet valmiiksi, ja kaiken vähänki turhalta vaikuttavan jätin suosijolla pois.
Unet jäi nyt niukille. Vartin yli yks heräsin, ja sitte ei ennää uni tullu silmään. Viiteen asti kuitenki hetekalla testailin eri asentoja ja hyvää semmosta en löytänny ensinkään.
Sitte reppu ja takaparvekkeelta pyörä selkään ja menoksi. Muutama tippa tuli vettä ja aamu oli vielä sysimusta. Carrefouria ennen oleva Tisko oli vielä täyvessä juhlavalaistuksessa, ja jumputtava jytinä sieltä kaiku jo kauvaksi. Kyllä se nuoriso kuuluu täälläki jaksavan.
Mie jatkoin villarointija tihkusatteessa. Ekalle pysähys- juoma- ja kevennyspaikalle ku kerkisin suolajärvijen päähän alko jo päivä valkenemaa ja sajeki toppasi kokonaan.
Mäjen päällä ennen Quesadan likkenneympyrää yks engelsmanni lähti Uunon matkaan. Sillä puhetta ja juttua riitti ja mukavahan se oli Uunollaki reenailla muun reenin ohessa vieläpä ilmasiks ulkomaanki kieltä.
Benijofarin kylän jälkee engelsmanni käänty oikijalle Rojalesin suuntaan ja mie vasurille Algorfan suunnille.
Siintä siivuttelin AP-7:n ylitte ja edelleen Algorfaan. Siinä ei montaa katuva ristiin oo laitettu ja Uunoki veteli tänne asti ihan käsikopelolla. Kovasti oli ympärillä appelsiinipeltoja ja Orihuelan takana oleva vuori oli kasvannu kokoa aikalailla pyöräilyn alkuhetkestä.
No siintä ei pitkälti ollu ennää Benejuzariin. Sinne saavuin ajoissa ja polkulaitteeni laitoin säppiin semmosen merkin kohalle, jossa oli polkupyörän kuva ja punane poikkiviiva kuvan päällä.... Vissiin polkulaitteijen parkkipaikka?
Numeron ja teknisen paijan ja chipin käin hakemassa ja sitte käppäilin kujia tovin ja ryypiskelin. Sitte vein reppuni miulle osotettuun paikkaan ja sanoin, että olis hyvä juttu jos se vielä olis kisan jälkeeki tallella...no oli se, mutta ihan hyvin kuka tahansa ois sen sieltä hakemassa voinnu käyvä...ei niitä siellä kukkaa vahtinnu. Mieki omani sieltä hain ite.
Sitte normipärinät ja rutinat ennen lähtöö ja kova kiihytys alamäkeen ja ekaan mutkaan ja sitte vähän tasasta ja sitte alko niitä enempi ja vähempi nousevia nyppylöitä piisaamaan. Norberton ohitin jossaki 2 km:n kohilla. Nousuja on reiluun kahteen ja puoleen kilsaan saakka. Sitte alkaa laskuosuuvet. Lisäksi vajaan 4km:n kohilla on reilun 500m:n tasamaapätkä ja sitte oltiinki jo piiiitkällä laaaaskevalla loppusuoralla....ja väsyksissä.....mutta ei auttannu ku koittaa vaan jaksaa painaa ja toiselle kierrokselle.
Karmeesta esijuoksijastani ei tuossa kunnossa miulle juuri apuu oo etenkään vaihtelevalla reitillä, josta ei kilsan pätkää tasasta juuri löyvy. Se näyttää nyt viimesen kilsan keskivauhin ja sehän vaihtelee jossakin 4-5minuutin välillä, riippuen männäänkö tennarit ja keuhkot vinkuen alamäkkeen vai lahkeet laahustaen ylämäkkeen.
No kyllä mieki sieltä toiseltaki kierrokselta maaliin saakka kieriskelin ajassa 44:21. Siinä oli yli 40s enempi aikaa ku viime vuonna. Tuloksella yletyin neljänneksi sarjassani...heh...tuttuuki tutumpi sija Uunolle. Kolmanteen ei ois ollu mittää jakoa ees viimevuotisella ajalla.
Mukava siellä oli kyllä käyvä....ja takatullessaki, vaikka vähän jo matka pohkeissa painoiki, oli mahtavata nautiskella maisemista ja leudosta ilmanalasta...
Nytte on jo tarpeeksi tälle päivälle hetekoitu....taijan pistää potut kiehumaa ja ropsahuttaa tonnikalapurkin auki...
TULOKSET löytyy
TÄÄLTÄ.
KUVIA pistän muutamia
TÄNNE.
