Luomiskertomus

 

Yön aikana lunta oli pyryttänny reulut 10cm.

Alottelin aamun taas normaalisti klo 4.00 ja sössimisellä tietty. Kahvisuodatin huolimattomasti ei ihan paikoilleen ja keitto päälle...no sehän lotus kahvit pitkin pöytiä ja lattioita. Sitte siivousta.

Aamulöysiin mänin vähän etuajassa ennen kuutta. Nyt tulin koneijen tankkaukseen ja lämmittelyyn tuvalle. Katoin noita lehtien otsikoita, ja yhessä sanottii, että "lumen tulo ei lopu". Satavarmaa on, että loppuu näillä leveyksillä ennen seuraavaa talvee.

Luoja on luonnu lumen, sirpit ja vasarat ja muutki tarvittavat tarvekalut, ja Uuno on nyt luonnu lumet piha-alueelta. Kyllä se lumiki lähtee samalla konstilla millä se on luotukin, eli luomalla.

Teoreettinen mahollisuus olis tänään saaha kaikki lumet luotuu, mutta käytännössä 10 tunnin yhtäjaksoseen työskentelyyn en tuu yltämään? Tavotteena olis tänään päästä yhdellä auralevydellä valtatien varteen, jossa lienee isompi urakka, koska aura-auto näytti painelevan kuuven jälkeen ohitte.

Kahvin ja päivän kirkastumisen jälkeen päivävuoroon...Nyt hetekalle elpymään.

Kaheksanvuorotyö ja kapasiteettiongelma

 

Siistiä ja sileetä päivävuoron jälkeen.

Nyt vasta Uuno osittain ymmärtää nuo kaikenmaailman hankaluuvet, jotka nousee esille kapasiteetin nostosta. Vuos sitten oli varmuusvarastojen varastokapasiteetti paperisten tötteröijen suhteen ihan liian pieni. Siinä sitte hätä- tai muuten päissään jouvuttii selittämää, että semmosista tötteröistä ei mittää hyötyy oo.

No kuitenkii tiijettii, että tötteröitä pitää hommata, ja sassiin lissää ja nostettii ostokapasiteettia, ja ehkäpä taas hätä- tai muuten päissään? Hommat mäni aluksi tötterökaupoissa pieleen, ku ei ollu riittävää valvontakapasiteettia.

Nytte sitte ollaa jo KovikkiVaginoijen hankinta- ja tuikkimisvaiheessa. Edelleen on vähän joka hommassa kapasiteetista uupeloo. Valmistuskapasiteetti ei oo riittävä, kuletuskapasiteetti ei piisaa, ja piikityshenkilökapasiteettia ei oo ja tehohoijon hetekkakapasiteetti on liian pieni. 

Tähän lissään, että Uunon, muijen ja muijanki on helppo huuvella jälkijunassa sen enempi asiaa erittelemättä.

No mie kuitenki jouvun nyt miettimää ankarasti tuota aurauskapasiteetin nostoo huomiseksi. Kapasiteetit käyttöhenkilöstön, kaluston, ja ajankäytön suhteen on ihan tapissa. Pakko varmaan siirtyy nyt kaheksanvuorotyöhön ku kapasiteetit ei piisaa? Valaisinkapasiteetin nostoo pitää myös harkita. Terveyshuollon kapasiteettia pitäs nostaa. Paljon on Uunolla taas mietittävää yöksi. Perhana kyl tää yksinääyrittämine on kovaa hommaa. 

Ps. No ei ihan yksinää. Naapuri on jelpannu mönkijäauralla pari kertaa, ku nuoskasempaa lunta on pukannu. Suuret Kiitokset sinne!

Yölöysissä

Aurausurakointia yölöysissä.

Heräsin ennen neljää. Unta tuli vaan 3,5 tunnin verran. Ihan liian vähän suhteessa tulevan päivän punnerruksiin.

Aurausvirman, Uunon Lana ja Lapio, tilauskirjat pullistelee täpötäytenä, ja tineroita ja lunta tunkee tupaaan kaikista räppänöistä. Jouvuttiin siirtymään vuorotyöhön, aluksi kahteen vuoroon, mutta nyt painetaan kolmessa löysissä.

Lain vaatimia elpymisaikoja ei juuri ole, ja jouvutaa anomaa ylitunnit hätätöiksi, niinko ennen vanhaan öljynjalostusbisneksessä, kun tulipalot tuhosi laitekantoja, tislepannuja ja kattiloita.

Saunahommissa viikolla tuli sössittyä noijen vesien kanssa, kun en mustannu saunomisen jälkeen vesiä tyhjentää. Pakkasella veen olomuoto muuttu, ja se ei enää suostunnu ämpäristä suosiolla irtaantumaa. Piti hiissata ämpäri tupaan lämpenemään, ja oma kuumentunnu "kuuppa" ulos viilentymään. Sama oli käynny piipun ympärillä olevalle lämminvesipöntölle. Sitä ei tuvan puolelle saannu, ja piti poltella pesällinen, jotta veen sai vähäse notkeemmaksi tyhjennystä varten. No sitte tein asiasta myös tieteellisen tukimuksen, ja nyt voin sanoo, että -7°C:n pakkasella voi saunavesien tyhjennyksen huoletta jättää seuraavaan aamuun.

Eilen kulutin vartin verran olemattomaksi kutistunutta eloaikaani villasukkien ettimiseen. Penkasin joka paikan moneen kertaan, mutta en niitä löytänny. Vihdoin sitte älysin kattoo omia jalkojani ku alko tuo vimmattu etiskely vaivata ottalohkoja. Sieltähän ne site löyty...heh...omista jaloistani.

Tuuli yltyy ja mie lähen työmaalle...kahvikupposen jälkeen.

Pikkusen pelotti

 

Ensimmäine talvi moneen vuoteen, kun näillä leveysasteilla majailen. Kylmää on ollu kyyti, ja jo tuo onnettoman olonen pikku pakkanen -4°C saapi Uunon verenkierron hyytymään. 

Tänään oli jo -9°C päivälläki, ja reilun kilometrin kolan kanssa kävely vetasi toisen pottuvarpaan tunnottomaksi. Toivottavasti se ei ollu se pottuvarvas, jossa Uunon aivosolu sijaitsee.

Uuno on perustannu uuven virman: "Uunon Lana ja Lapio". Sen myötä tein myös kalustoinvestointeja. Kaluston käyttövoimana on tuttu ja turvallinen ruis, ohra ja ohrapore. Uunituore kalusto on ollu lähes 100%:n käyttöasteella viimeset viikot. Työkkäristä on vaan hankala saaha täyspäiväsiä ja täyspäisiä kaluston käyttäjiä. Näijen vekottimien käyttö vaatii kuitenkin jonkunmoista kuntoa ja erityisesti pään pitävyyttä, ettei urakat jää kesken.

Oli kyl tänää muuten mahtava ulkoilukeli, ja täällä Pohjantähen alla harvinainen herkkuaurinkoki pilkisti muutaman hetken näkösällä. Päiväki pitenee näissä maisemissa 3 minuuttia päivässä. Kahenkymmenen päivän jälkeen se on jo tunnin pitempi. 

Kyl tästä talvesta selviäs helposti, mutta tuosta viruksesta en oo ensinkää varma. Piikit ei tunnu uunoille asti piisaavan, ja tuikkimistahti on semmonen, että Uuno lähennellee jo sataa vuotta ennenku piikkipukille pääsee? Siinä vaiheessa mie jo todennäkösesti haikailen toisenväristä piikkiä.

Testasin vielä auringonlaskun aikaan vuosia telakalla olleita, jo vähän homehtuneita pitopohjasivakoitani. Pertsuikki pelittivät kyllä ilman mitään hinkkauksia mahottoman hyvin, vaikka pitokohtiin oli ilmaantunnu hometta. Pikkusen pelotti kestääkö jää vielä, mutta melko kuivana selvisin mantereelle.

Tää on tätä, eli sitä ittiä

 

Taas tuli pakolliset yöunet suoriteltuu kahessa ja puolessa tunnissa...puol tuntii yrittelin sitkeesti ja kääntelin ja vääntelin itteeni hetekalla. Ei tullu uni simmuihin, jotka oli levällään ku Jokisen pojan eväät.

Pomppasin ylös, ja tirahutin yökahvit. Tän öisiin, vajavaisiin unosiin on ainaski pari syytä. Eka on se, että edellinen yö nukuttiin kellon ympäri. Toka syy on se, että juoksu-urheilusuoritukseni jäi liijan myöhäseen ajankohtaan.

Eilen tärryyttelin Rusinantella Kouvolan kotikorsulle Luumäjeltä. Sieltä lähtiessä Rouva-Uuno laitto miulle mukaan eväspussin. Pussin käyttöohjeistus jäi ehkä vajavaiseksi, tai todennäkösesti Uunon rajallinen, työaikanakin ylikapasiteetilla ollut vastaanottokapasiteetti oli täynnä, ja ohjeistus mäni sivu suun tälläkin kertaa. Toine mahollinen syy voi olla myös valikoivaksi heittäytynny kuulo. No oli syy mikä tahansa, ni mie kuitenki viskasin täynnä ruokaa olevan muovikassin ensimmäiseen, parin kilsan päässä lähtöpaikalta olevaan roskatömsteriin, ja ilosena viheltelin Rusinantten ohjaimissa ja mietiskelin, että mahottoman hyvä, että saapi asioita vielä toimiteltuu "mallikkaasti".

No manailu kyllä maitto sitte tänää mallikkaasti, ku Rouva-Uunoki kotiutu mörskälle, ja Uunon toimittelujen mallikkuus valkeni...voi perrr.

No eipä siinä mittää, suuremmat sen mallikkuuven aiheuttamat höyryt on jo haihtunnu, mutta tuo mallikas toiminta sai tänää aamupävällä pienen lisämausteen. Miulla oli tarkotus lähtee Motoseen Nettiin kaasun hakuun Rusinantella. Putsailin sen kylet suuremmista lumikinoksista, ja yritin aukasta ohjastamon luukkuja virta-avaimella...heh...ei tapahtunnu mitään muuta ku valot vilahti, mut luukut ei auvennu. Painelin monta kertaa, ja aina sama juttu...voi perrr. 

Rusinanttehan on temppuillu tuon ajoneston kanssa muutamia kertoja..no sen temppuilun aiheuttaja lienee jo tiedossa ja ohjeistus eston poistamiseksikin on tiedossa, mutta nyt mäni sormet suuhun. Hilppasin sisältä hakemaan vara-avaimet, ja yrittelin sillä ohjaamoon...heh jo onnistu. No sitte kyl miulle valkeni, miks en alkuperäsillä avaimilla päässy ratsastamoon. Olin painellu koko ajan ovien sulkunäppylää...voi perrr...ei hyvältä näytä enää missään valossa nää Uuno-pojaan jokapäiväset yritykset ja tyritykset.

No nyt on jo taas seesteisempi hetki. Taijan juuva toisen kupillisen kohvia tai kahvia ja ootella rauhassa aamun valkenemista.

Yön hämyssä

Valmista yön hämyssä tehtyä aitaa.

Kovasti oon koheltannu viimesinäki päivinä vähän joka suuntaan ja koittannu jelppailla muitaki. Siintä jelppihommasta saapi aina hyvän mielen. Helsingistä palauvuin taas hengissä, ja tulin taas tänne turvallisen mettän keskelle. Täällä pimeessä ja mettän keskellä tunne, että on turvallista, on nykysin moninkertanen verrattuna siihen, mikä viilis on tuolla jo päiväsaikaankin maalikylillä.

Pimeenpelostaki oon jo päässy kuusseiskana eroon lähes kokonaan. Erittäin huonossa muistissani pysyy ilmeisesti lähes loppuun saakka muistikuva noin nelivuotiaan Uunon traumaattisesta kokemuksesta pihapiirin äärilaidalla olevaan ulkohuussiin yksinään menosta. Nelivuotias pikkupoika joutu yksinään ylittämään valottoman pihapiirin päästäkseen vessaan paskalle, eli hienommi sanottuna kakille.....no muisti siintäki tapahtumasta kyllä ehkä parani, mutta pimeetä pelkäsin kovasti vuoskymmeniä.....no ehkä pimeänpelko on ihmiselläkin jo osin luonnostaankin? 

Huossa muitissani on myös se asia, jonka julkisesti nyt tunnustan 67 vuuven jälkeen. Tuossa ulkovessassa oli ainakin parin litran vetonen vaseliinipurkki (rasvaa) säilössä. Joku pikkupojan aivoitus johti siihen, että rasvasin koko veskin puisen kannen ympärystön sillä vaseliinilla. Muistan, että siitä miun tekemästä rasvauksesta nousi melkonen meteli, ja harmillista oli se, että miun tekämä kannen "rasvaus" mäni yläkerrassa asuneen, mieleltään järkkyneen rouvan piikkiin...no tämäki synti on nytte sitte julkisesti tunnustettu, eikä enää oo painolastina Uunon nykysin jo melko keykäseltä tuntuvassa selvittämättömien asioijen repussa.

Enää siellä miun selvittämättömien asioijen repussa ei oo jälellä ku yks perkeleen hankalaksi männy kolhoosihomma. Käjet ristissä toivon, että tääki asia mänee sillee niinku se lain mukaan kuuluu männä. Omia etuja en halua ajella, mutta pykälien mukaan pitää nyt loppukinkerit "juhlia", etenki ku niin ei aikasemmin oo juhlittu. Kaikkee aiheetontaki paskaa on Uunon päälle satannu, ja se on miut kyl aikalailla vihastuttannu lopullisesti. Paska juttu, kertakaikkijaan, ku tää lakipykälien kunnioittamien ei tunnu kaikkia kiinnostavan. Ne pykälät on tehty just sitä varte, että tämmöset nyt tapahtuneet asiat voitasiin ehkästä, eikä väärinkäytöksiä ilmaantuisi...tää on semmone aihe, että tästä nousee Uunolla heti näppylät nahkan pintaan, ja syke nousee maksimitasolle. Keväällä yriteltii viritellä semmosta hommaa, mikä ei kyl päivänvaloo tainnu kestää, ja tuommoset yritykset kyl pitää loppua. Miulla on jo niin pitkä luettelo semmosia asioita, mitkä miun mielestä on lainvastasia, että siihen listaan en enää kaipaa yhtään lisää...en ainuttakaan. Harkintaa pitäs löytyä, ja virman etu pitäs olla etusijalla. Ei yksittäisten osakkaiden, eikä etenkään johtoportaan etu.

Tänää soitelin entiselle työkaverillekin puhelun. Mahottoman mukava oli jutustella...kertakaikkijaan.

Tänää ruvettii ajattelemaan tuon huomisen itsenäisyyspäivän takia omaaki varustautumista, koska näin lähellä rajaseutua asustellaan. Aateltii, että aita pitää rakentaa meijän viime syksynä valtaaman alueen ympärille? Siinä mänee tällä tahilla arviolta noin 70 vuotta....heh...Uuno ei oo ikinä uusia haasteita kavahtannu, mutta joku tässä aikataulutuksessa ei nyt kyl Uunonkaan laskuopin suhteen täsmää?

Nää varustautumishommat rajaseuduilla ei oo päivänvalossa tehtäviä hommia, ja siksi työskentely on meilläkin ajottunnu pääosin kuutamourakointiin.

Mie jatkeskelen tätä aikasin alotettua Itsenäisyyspäivän viettoa hyvillä ja rauhallisin mielin. Hyvää huomista Itsenäisyyspäivää!

Hyvä tola

 

Tän kesän aiotut askareet alkaa olla jo hyvällä tolalla ja vähän sen ylikin näin loppuvuodesta. Paljon on hikeä virrannut, ja monta soppaa hämmennetty. Viimesten viikkojen savottaki on jo ihan hyvällä mallilla, ja omaki tola melkolailla kohillaan ainakin toistaseksi.

Juoksenteluunkin intouvuin pitkästä aikaa...monta kertaa on meinattu, mutta useimmiten jäänyt meinaamisen asteelle. Motivus ei oo ihan kohillaan siihen hommaan ollu, ku muu toiminta on siitä siivun syönny.

Koronakärvistely jatkuu täälläkin entiseen, ja kiihtyvään malliin. Lappeenrannasta haettiin kuitenkin lumikola maskeerausvälineet nenillä, ja lumet suli heti. Ei taija enää lumikolia talvella paljon tarvita näillä kapeusasteilla.

Koitetaa kaikki pysyä terveinä, ja jos ei pysytä, sitte sairastetaa.