Muotitietoiset

Katoton katos Torreviejan kasinon eessä.

Tänää "aamun avauksessa" kello viijen aamukahvien jälkee jostaki tongittii esille uutinen, jossa oli valittu euroopan rentikkäimpien retonkien omistajat.

Tässähän saapi nyt kävellä pelko persuksissa tämmöset muotitietosemmat kuleksijat, etteivät valintaorkanisaatijon edustajat meitä pongaa, ku myö kovasti monet tunnit tuolla kylillä ja kylien vierillä viuhotaan.

Kertaalleeehan myö jo tuossa takavuosina luultii, että nyt tuo valinta osu kohillee, ku meijät kesken Carrefuurin kauppareissun pysähytettii... heh... no sillon onneksi pysähyttäjä oli polliisipartio, kun naamat valkosina, muovikassit käsissä ja verkkarirytingeissä oikopolkuu pitkin kämpille yriteltii.

Kovastihan siinä sitten puheen lahjoja käytettii, rautalankoja väänneltii, ja taskujamme käänneltii, jotta saatii poliisivaljakko vakuuttuneeksi, että ei ainakaan kovin väärillä asijoilla liikuskeltu.

Avauksen jälkee Ola liukeni vielä pikimustaan yöhön, ja mie kohta kapusin Kankeen selkään pohjetta huomiseen kinkkauskisaan säästelläkseni.

Hyvä oli pimmeessä päristellä Pariisija alas ja Rio Röntgeniä myöten Lokosalle rannalle. Liikkujia ei näkynny, ja jatkoin aallonmurtajalle, ja siintä Katottomalle katokselle.

Katoksen Kasinon-puoleisessa päässä kökötteli soittoporukka sormet jäykkinä. Se on aika sitkee sakki, ja kelistä riippumatta kokoontuu musisoimaan samaan paikkaan.

Valetassa käännyin takasin, ja mörskälle tulin auringonpaisteessa päinvastasessa järjestyksessä.

Naskalikenkien pohjevaikutus

Aamupäivällä LaMatan luonnonpuistossa. Etualalla majavan tai termiitin pesä, suolajärven takana ihmisten pesiä.

Hyvin on lähtenny leiri käyntiin täällä Torreviejassa. Tänään sain varmistettua tuon tulliasianikin mukavaan kuntoon. Ittensä jos vielä juoksukuntoon sais viriteltyä, ois mukavata. Ja jos ei saa, sitte pitää olla tyytyväinen kävelykuntoonkin.

Huomenissa sitte hajetaa tuo vuokrahevonen tuolta Centauron tallista, ja sitte sillä yritellää sunnuntaina hevostella Elcheen 10km:n juoksenteluun. Se mänenee ihan osanottopohjalta, kun ei taijeta muuhun enää pystyy? Ois saattannu olla muutakin kyytiä tarjolla, mutta kerittii jo sopia Centauron pollevuokraamosta heppa alle, ni ei enää voitu ruveta peruuttelemaan, kun sieltä tuli tuo vuokravarmistuskin.

Aamulla juoksin 5km matkan LaMatan luonnonpuistoon, ja takasin kävelin. Kovasti oli juoksua harrastavia nyt liikkeellä. Oikijan pohkeen alareunaan oli tullu joku lommo, kun jouvuin "Jääpukin" naskalikengillä Suomessa juoksemaan 8km:n järvenympäryslenkin. Nehän oli enempi monomalliset, eikä Uunon pohkeet siitä äkkiseltään tykänny ensinkään, ja toiseen jäi joku kipeempi kohta pitemmäksi aikaa jumittamaan jo muutenki hidasta juoksuani.

Iltapäivän puolella hyppäsin Kankeen selkään, ja polkasin Cortes Valencianalle hieromaan kauppoja 27:n kappaleen videokameraerästä. Suullinen sopimus saatiin aikaseksi, ja viikon päästä sitten vilmihommiin. Sitte muutaman korttelin ajelun jälkeen totesin, että edellisten päivien liikunnalliset ja monituntiset riennot on tehnny tehtävänsä, ja jäykistelin kohti kotikorsua riutunein rungoin.

Huomenna on uus päivä, ja kujeet lienee vanhat, eli entiset.

Tulli.fi

Miul ois muutamia kysymyksiä tullihenkilöille... heh, mut ne tuntuu olevan niin kiireisiä immeisiä, että ei ne jouva Uunon joutavia juttuja kuuntelemaan.

Viime viikolla soitin ekan kerran, ja vartin kuuntelin venyneitä nauhoja vartin verran, ja tänään puoli tuntia samaa nauhaa.

Rutikuivat päreeni alko jo sen ekan vartin venyneen ja virttyneen vinyylin kuuntelun jälkeen kärytä. Erittäin selväksi miulle tuli se, että Roger Millerillä, King of the Roadilla ei ollu tupakkia yhtää, mutta se ei selvinny nauhaltakaan oliko tullit maksettu olemattomista tupakoista.

Viime viikkosen soiton jälkee miulle ilmotettii, että miun numero on taltijoitu ja että yhteyttä otetaan, mutta enpä jaksa uskoo...?

Miehän ite jouvun vielä tän olemattoman "palvelun" maksamaan puhelinmaksujen muodossa. Tämmösestä saattaa tulla näppylöitä nahkaan ja pahimmassa tapuksessa "näärä" silmään.

No ehkä vielä yritän Tullin palvelunumeroon soitella, kun saan päreeni käryämisen taltutettua pienemmälle liekille?

Viikon pisin lyhyissä pätkissä ja sopivanmittasissa kalisongeissa

Matkustelin eilen taas tänne aurinkosempiin maisemiin takasin. Mukava oli kyl piipahtaa Kouvolanki kylällä harrastamassa lasten kaitsemista ja mökkeilyä, vaikka kelit oliki koko ajan enempi sateiset.

Innoissani oli lysti heräillä, ja vejellä lähes pilvetön taivas esille ikkunasermien takkaa. Kahvien jälkeen lähettii molemmat ulkohommiin.

Mie kyykistelin LaMatan kautta ekaks Pinomariin, ja käin Kyllikin tykönä sopimassa auton lentokentältä ajon alustavan aikataulutuksen. Siintä jatkoin Patricion baarille kahville. Patriciohan on kotosin Chilestä. Siellä istu myös espanjalaine mies, jonka nimmee en muista.

Lämpenevässä ilmassa jatkoin jalkapelisampaani kohti Guardamaria välillä juosten, ja välillä kävellen. Rannan kuppilaosuuden kävelin kokonaan, mutta sitte taas yritin juoksuu, kun pääsin kalastajien mökeille, ja edelleen palmupuistoon.

Majakalle ei nyt päässy, kun siellä oli remontti meneillään. Venesataman kuppilassa nykäsin yhen kohvin, ja jatkoin Segura-joen vartta 332:n tuntumaan, ja siitä edelleen Wokki-restaurantin ohi teollisuusalueelle. Siinä alkupäässä oli meneillään historialliset kaivaukset parinkymmenen kaivajan voimin. Aluehan on Guardamarin linnotuksen lähellä. Mie nousin linnotukselle sieltä takakautta.

Sitte mänin taas keskustaan, ja siellähän on keskiviikkosin markkinat, joita kattelin muutaman korttelin verran, mutta mitään en riesakseni voinnu ostella, kun matkaa oli takana viitisentoista kiloo, ja eessä vielä ainaki saman verran.

Merkadonasta hain urheilujuomaputelin ja sen lipittelin sitte takatullessa tyhjäksi tyhjään päähäni. Juoksu ei enää takatullessa oikeen maittannu, ja kävelynkin maittamisen kanssa alko olla ongelmaa.

Matkamittariin tuli kilometrejä 31, josta oli 17 tuhatta metriä juoksuu.

Loppupäivä onkin sitte ollu vähän hiljasempaa.

Palmujen- ja historian lehtien havinoita

Kateltiin tuossa vanhoja valokuvia, joista hyvin näkyy, että meil on jo vuoskymmeniä vanha yhteinen taival takana "kämppis-Olan" kanssa. Monet vitsit on väännetty ja mukavat jutut kuunneltu, ja päälle naurettu makijasti.

Kuva on satavarmasti Kreikan maalta, Khalkidikin viimesen sormen tyvestä, Asprovaltan tennisareenalta, jossa vuntsaillaan jalkapallojoukkueiden ryhmitystä.

Linssit tipoilla muistelin noita parikymmentä vuotta vanhoja mukavia aikoja.

Tässä lienee kuva Thessalonikin kentältä Olan lähön aikoihin. Pojat ei mukavaa miestä poistumaan laskis. Oikijalla leipäluukku levällään yks Uunon hepoista, jolla karahuteltii pariin kertaan läpi koko Euroopan "vaihtelevalla" menestyksellä. Vieläki nousee tukka pystyyn ja hiki pintaan.

Sillon "neljäseiska" oli jo vanha... heh... Mutta nyt tuntuu ja näkyy, että sillon oltiin vielä "miehiä parhaassa iässä".

Valitusvirsiä en nyt meinannu käyvä veisailemaan, vaan kohta rupeen vetelemään "hirsiä".

Olalle mukavia joulunalusviikkoja sinne Viejaan ja turvallista kotimatkaa Veteraanon tiimille ja "niklausten" pikaista suoristumista.

Öilen ja viimeyönä

Ennen eilistä kisaa kokeiltii eri vaihtoehtoja, jotka ois hyviä juoksun lopputuloksen kannalta. Vesa kokeili "nauhakikkaa", ja Uuno yhellä jalalla huterasti seisontaa. Vesan "nauhakikka" tuotti poodiumpaikan ja yhelläjalalla huterastiseisonta 13. sijan, joten "nauhakikka" on ehottomasti parempi konsti. Kuva: Ola.

Ei onnistunnu tän yön hetekoinnit meijän kämpässä. Ola singahti ulko-oven ulkopuolelle jo kolmen jälkeen, ja mieki hyppäsin jalkeille.

Palautusjuomapuolella paljon käytetty jarrujuoma toimii moitteettomasti kelissä kuin kelissä. Se on tieteellisestikin todistettu usijammanki miehen ja naisen voimin. Kuva: Ola.

Keittelin pari kanan kivestä, ja kahvit, ja rupesin pijättämään sadetta sisätiloissa. Sade oli melko rapijaakin aika-ajoin. Olaki tais siinä nyt kostua?

No tässä kuvassa on sitte kööri kasassa. Ola on tuo pöyvän alla mustanpuhuvana varjona rötköttävä. Kuva: Ola.

VIII Carrera Popular La Joaquinesca 5 y 10K Bigastro. 1.12.2019

Olan palkintohuoneessa on jo monenmoista pyttyy, mutta tämä oli eka tätä lajia. Onnea Olalle!

Tänää oli Uunon viimone otta- ja vattanahkan rypistely ennen tauvolle lähtöö. Rypistys tehtii Bigastrossa 10 kilon matkalla, ja useamman suomalaisen voimin.

Vesa tuli roskikselta hakemaan, ja ohjasteli heppansa sutjakasti Montesinosin kautta Bigastroon. Heppa parkkiin ja torsaalien hakuun. Lasse siippoineen oli myös samoissa aikeissa, mut ei keritty moikkaamista enempää jutustella.

Aamu valkeni lähes pilvettömänä tänäänkin.

Sittepä lähtölistojen tiirailussa alko Uunon hankaluuvet. Nimee ei löytynny listoilta, vaikka yritettii tavata sitä miten perin tahansa, eikä viijen kilonkaan listoilta.

No siinä sitte Uunon käjet, ja suu kävi kovasti ihan vaahtopisteeseen saakka, ja jalatki joutu käymään, kun singahtelin eri tietsikoijen välillä, mutta ei löytynny. Uunolla on tullu satamäärin sähköposteja ja kuvia tuhatmäärin, ja maksukuitin löytäminen oli ihan mahottomuus tuosta läjästä...
No maksoin suosijolla korotetun osanottomaksun (15€), jotta ei tarvinnu tyhjin jaloin tältäkään kisapaikalta poistumaan käyvä.

Kakkoskorokkeella Hanne ja Kolmoskorokkeella Vesa, ja muita huippuja. Onnea!

Sain kovan urakan jälkeen sitte itteni kisaan mukaan. Ola ja Vesa jo vähän ihmetteli, että mihin se Uuno kerkis jo hävitä, heh... Taas?

Ola, Hanne ja Vesa, pytinkipotretissa.

No sitte hepalle retonkijen vaihtoon ja verryttelemään. Ja kohta päästiin lähtemään monen sadan juoksijan voimin. Kymppi oli kahtena lenkkinä. Lämpötila ihanteellinen +15, tuulta nolla ja auringon paiste.

Lapset totutetaan pienestä pitäen myös palkintojen vastaanottamiseen. Onnea!

Varovainen oli Uunon lähtö, ja mäntii Olan kanssa peräkanaa pitkät pätkät. Alussa Ola vähän kompastu, mut verissäpäin, tai tarkalleen verissäjaloin se tykitti loppuun asti.

Uuno yritteli kyyvissä pysyä, mut vaikeeta se oli, vaikka välillä muutaman kerran ohiki mänin. Kilsa pari ennen maalii sitte jäin kuitenki ja eroo oli 6 sekuntia.

Elpymisalue.

Maalialuveella oli mukavat tarjoilut, ja niitä siinä kittailtiin tovi, käytii hepalla vaihtamassa kuivemmat pyjamat alle, ja takasin tarjoiluteltoille oottelemaan palkintoseremonijoita.

Täällähän oli semmone systeemi nyt, että miesten ja naisten sarjat palkittiin samanaikasesti. Hanne oli sarjassaan kakkosena, Vesa kolmosena M55-sarjassa, Ola 11. ja Uuno 13. Lasse ja Tuija juoksivat vähemmin otat rypyssä ko myö muut.

Sitte vielä käytii Joren ponsoroimilla kahveilla, ja juttelemassa mukavia lämpösessä aurinkokelissä.

Hanne kerkis kuvasta kaikota.

Takasin ku mörskälle päästii Ola suoritti pienen sidontaoperaatijon haavottuneeseen sääreen, ja kateltii Kaisan ammuminen, ja Uuno singahti sitte vielä Zeniaan hakemaan sateen pitävää retonkia, kun ens viikolle on luvassa kosteempaa keliä. Huono ois ollu jäähä oottelemaa sadekeliä, joten oli vähän pakkorako, jos halus kuivin jaloin sadetakin hakija. Mie halusin, ja samalla tuli reilun 25kilon verryttelyki tehtyy Kankeella kankein jaloin.

Uunolla oli sitte lihapullien paistohuki, ja Olalla tiskihuki. Iltajätskit, ja - kahvit ku saatii syötyy ja juotuu, oliki jo syrjimisen aika.

Mukava oli päivä ja työteliäs myös ilta. Tästä on hyvä jatkaa vaikkapa huomiseen, jos on myötänen tuuri. Jos taas vastanen... Heh se oli sitte tässä, ja hyvillä mielin kyykähän.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.