Medio Maraton Ciudad de Cartagena. 3.3.2019

Cartagenan puolimaratonin lähtö, 2019. Kuva: Samuli.

Tää jää nyt "vähän" vajaaksi tänään. Jatkan huomenna vähemmän väsyneellä "koneistolla" kirjotushommia otsikon aiheesta. T.uuno

No tänää sitte jatkuu...eikä tuo koneisto nyt oo vielä paljo "vähempää väsynny". Unet jäi viiteen ja puoleen tuntiin, ja sekin aika pääasiassa levotonta piehtarointia hetekalla, kuten normaalistikin tän mittasen kilpailun jälkeen.

Hanne keulilla taas kerran. Kovasti kuuluteltiin Hannee toistamiseen palkintojenjakoon, mutta ei ehtinny Paellajonosta paikalle. Harmi. Epätietosuuden vallassa lähettii kisapaikalta...ja pohiskeltii oliko se kolme tonnia käteistä, vaiko auto, mitkä jäi nyt saamatta?

Mörskältä lähtö oli "räväkän puoleinen", koska ei vieläkään täysin oireeton ja pitkäkestonen akillesvaiva on vaatinut urheiluteipin käyttöä ulkopuolisen hankauksen estämiseksi. Huomasin teippauksen puutteen vasta sillon, ku oltii jo ulostautumassa kämpästä. Singahin siitä oitis saksilaatikolle, ja tylsät sakset käsissä kevyttä kenttähölkkää teipin etiskelyyn ja poikki nirhaamiseen. Teippi sitte kiireesti ja ruttaantuneena kantapäähän....kerittii kuitenki ulos ennen Joren ja Hannen tuloo.

M70- sarjan poodiumi. Mariano voitti. ONNITTELUT KAIKILLE!


Aamullahan myö sinne Cartagenaan mäntii taaskin Joren autolla, kyyvissä Hanne, Samuli ja mie. Petri ja Sari tulivat omalla kyydillään. Auto saatiin hyvään parkkiin lähtökadun päähän, ja torsaalien jakopaikkaki löyty helposti yhen kysymisen jälkeen urheilukentältä. Ajanottovirma oli nyt Crono3, jolla on käytössä jalka-chippi, joka on tyypiltään parilla langalla kengännauhoihin sidottava muovilämiskä.

Torsaalijonossa jo Petri ja Sari ootteli omaa vuoroaan. Vaiheltii siinä kuulumisia, ja sitte jo olikin lähtövalmisteluijen ja verryttelyn aika.

Uunon piti vielä käyvä autolla vaihtelemassa kisavehkeitä, ja kamoja jättää sinne ja sitte kiiruusti takasin Jorelle avaimet ja puhelin Samulin haltuun. Kerkisin hyvin toimittaa asiani.

Ilma oli jo lämmenny +15°C:een, ja pientä tuulenvirettä oli ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Mainio kisailma.

Kisan jälkeistä elämää. Vasemmalta Samuli, Uuno ja Petri. Uuno siinä tukka pystyssä itkuu näyttää vääntävän, ku ei ollu oluttelttaan tarvittavaa tikettiä, jolla ois janojuomaa saannu. Kuva: Sari

Nyt mie mänin ajoissa lähtöputken alle ja metrin päähän lähtöviivasta. Siihen ei ihan heti päässy, ku värikkäästi puetut sampatytöt siinä piti tanssiesitystään. Lähön kanssa oli pientä sekoilua, kun johtoauto lähti liian aikasin, ja kertaalleen peruttiin lähtölaskenta, ja nollailtiin kellopelejä. Sitte lähettii kiihyttelemään ja Uunon ohi vilahteli molemmilta sivuilta, päältä, sekä alta hätäsempiä juoksijoita. Samasia juoksijoita tuli sitte selkäpuoli vastaan koko kisan ajan, erityisesti alkukilsojen aikana.

Sampaajien esityksiä. Kuva: Sari

Miulla oli ajatuksena yrittää juosta 4:55 keskitahilla kisa lävitte. Eka vilkasu Esijuoksijaan n. 150m:n hölkän jälkeen anto keskitahtilukemaksi vähän yli 5. Siis ihan ok tahti. Siintä se kuitenkin väen väkisin hivuttautu alle 4:50:n, ja eka kilsa meni 4:46. Juoksu kulki mainijosti, mutta kello näytteli liian ripeitä lukemia alkusuunnitelmaani verrattuna, toka mäni jo 4:39, ja nyt vejin käsijarrun pohjaan ihan pakolla, ja keskityin rentoon juoksuun, toisten peesaamiseen, ja juoksulinjojen optimointiin. Kolmas kilsa mäni 4:58 keskitahilla.

Juoksun parhaat pätkät miulle oli nuo marmoripintaset keskustan kävelypaanat, jossa muutamiin pätkiin ei ees aurinko päässy porottamaan, molemmin puolin olevien kerrostalojen ansiosta. Keskitahtilukema vakiintu 4:48:n numeroihin, eikä siintä hievahtannu juuri minnekään yli kymmeneen kilometriin.


Kuuskymppisten sarjassa juokseva, ja kolmanneksi sarjassaan tullut Gonzales Jimenez juoksi lähes koko kisan miun mukana, millon etupuolella ja millon takana. Viijentoista kilsan jälkeen vilahteli jo 4:47 keskitahti, ja parin kilsan päässä 4:46. Pirun pahalta jo tuntu, ja takaraivossa tako ajatus, että jaksanko tällä vauhilla loppuun saakka.

Jonkunmoista etukenoo oli maaliintulossa Uunolla. Kuva: Samuli

Alko kuitenki näyttämään siltä, että jaksan, ja yritin 18 kilometrin kohilla lyhentää askellusta ja lisätä vauhtia, ja jättää Jimenezin. No 18km:n keskitahti oli kisan nopein 4:22, mutta se kyllä kostautu, seuraavan kuitenki sain vielä irvisteltyy 4:44, mutta Jimenezin minun ohitus, ja muut kolotukset hyydytti seuraavan 4:54 lukemille. Ihmeekseni kello vielä jökitti 4:46 keskitahtii, ja jaksoin vielä ihan pikkusen lopussa tiukata keskitahin lukeman 4:45:een omassa Esijuoksijassani.

M65-seremoniat.Kuva: Jore.

Hyvin mäni oma juoksuni ja olin kisan jälkeen erittäin tyytyväinen. Täällä sillä heltisi M65- sarjan voitto, ja kilo-pari lasia raskaan muistolaatan muodossa. Loppuaika 1:38:51. Keskisyke 156 ja askeltiheys 180. Esijuoksija palkitsi miut myös maksimaalisen hapenottolukeman yhen pykälän nousulla. No Esijuoksija ehotti 73 tunnin lepoo....tuohon ei kyl pysty ees Uunokaan, vaikka hetekan pohjalla hyvin viihtyykin.

Hannehan voitti myös oman sarjansa ajalla 1:57:09, vähillä reenauksilla kisanneen Petrin aika oli 1:47:08. Mariano (72v!) juoksi nyt M70-sarjan voittoon ajalla 1:38:13. ONNITTELUT!!!

Mariano, Hanne ja Uuno. Kuva: Jore.

Samuli oli myös oikeen tyytyväinen, ku pääs mukaan ihmettelemään näitä espanjan kisojen meininkejä, vaikka nokka tais vähän auringossa kärytä? Ens viikollahan sitte on tarkotus Samulinkin osallistua "tositoimiin" Benijofarissa.

Iltasella oli Uunolla vielä jälellä pattereissa senverta virtaa, että käytin sen loppuvirran reilun 14km:n kaupunkipyöräilyyn. Sitte ei ollu virtaa muuhun kun syömiseen ja astioijen tiskaamiseen. Lämmin oli keli, ja rannalla porukkaa hirmuset määrät.

TULOKSET kisasta löytyy TÄÄLTÄ.

Se on sitte mänöä

Samulin tulon jälkeen "kämpän" keskivauhti on parantunnu suunnilleen puolella, ja keski-ikä tätäki enemmän.

Se on sitte mänöä. Lähetää kohtapuolin Cartagenaa kohti, ja Uunon on tarkotus yrittää juosta puolimaratoni läpi. Vähän arveluttaa tämäki "tyritys-" ja uunoiluyritys. Aikaa edellisestä puolikkaasta on jo yli 2 vuotta hätäsen vilkasun perusteella. Kaikenmoista riesaa on piisannu, joka on pitänny ruumiin hyvin hetekalla kiinne. Nyt yritän irtautumista hetekasta.

Mukava ku Samuli tuli tänne muutamiksi viikoiksi reenaamaan. Iltasella kirjottelen sitte lissää, jos "jaskan". Siin on kirotusvirhe...heh...oikomaa en rupija.

VI Carrera Popular Base Aérea de Alcantarilla. 24.2.2019

Ola juoksi kakkoseksi M65- sarjassa. Onnittelut!!!

Lähettii aamulla Petrin kyyvittelemänä kohti Alcantarillaa, ja siellä olevaa 14/5 km:n juoksukilpaa. Kisan järjetelyvastuuhan on Alcantarillan lentotukikohan henkilöstöllä ja suurella määrällä apujoukkoja. Kahentonnin maksimijuoksijamäärä tuli jo täyteen, ja kaikki halukkaat ei kisaan päässy. Syitä suureen innostukseen kisaa kohtaan on useita mm. hirmunen tavaramäärä "juoksijan polsassa" ja hyvät kisajärjestelyt.

Jutustelua ennen tarttija.

Nythän niitä juoksijalle jaettavia "polsia" oli useita. Oli reppu, pikkureppu, ja valtava paperikassi. Kaikki oli pullollaan tavaraa, syötävää ja juotavaa. Pari teknistä paitaa ja kaularätti, ja paljon, paljon muuta.

Uunollahan oli taas kaikki mörskältä lähtiessä "mukakunnossa", mutta myöhemmin aamun kuluessa selvisi, että sössimisellähän se aamu käyntiin oli taaski lähtenny, ja jo ilmottautumisvaiheessa oli sössiminen alkannu. Myö osallistuttii kaikki 14km:n kisaan. Lämpötila oli +11°C juoksun aikana, ja tuuli lähes  0 m/s. Kisan loputtua aurinko paisto, ja tarkeni hyvin kisavehkeissä maalialueella.

Kesken ajomatkan selkisi, että kisajuomapullo oli jäänny mörskälle. No sitä Uunojuomaa piti sitte kytistellä vielä aamulla kiinniolevilta huoltoasemilta. Sen sössimisen sai kyl paikattuu, mutta toista ei.

Hyvin ja helposti löyty tuttu ja iso parkkialue, ja torsaalitki saatii nopijasti, ku oltii melkeen ekoja hakuhommissa.

 M65- sarjan pootijumi.

Se toine sössimine oli tuo aikasempien juoksutulosten ilmottaminen, ja sitä kautta määräytyvä "lähtökajuutta". Miulta se oli männy ohi silmien ja korvien, ja jouvuttii lähtemää viimosesta "kajuutasta". Petri ei ollu paljo panostannu myöskään "lähtökajuutan" valintaan ja lähettii rinnakkain.

Guardamarin Mariano ehotteli meille, että mäntäsiin meitä eellä olevaan "kajuuttaan", mutta sössimiset on kärsittävä viimoseen piikkiin, ja myö ei kajuuttoja ruvettu vaihtelemaa.

Sitte lähettii matkaan...heh...tai toiset lähti. Myö kökittii vielä tukevasti tolpillamme. Mie en ollu varma, oliko lähtö tapahtunnu, vai eikö, ja kerkisin jo kertaalleen topata kellonki, ja sitte tarttasin sen uuvestaa, ku jalat alko ympärillä olevilla jonkunmoista liikettä tekemään.

Lapset otetaan mukaan jumittelemaan jo pienestä pitäen.
N50- sarjan "jumi".

Tungosta oli tuutin täyveltä, mut pikkuhiljaa alko tilaa sitte olemaa enempi, ja pääs omaan juoksurytmiin kiinne. Tasasesti alko alun yli kuuven minuutin keskitahtilukemat tippumaan, ja juoksu tuntu kulkevan ihan mukavasti.

Juoksussa ei nyt tuntunnu olevan isompia hyytymis- eikä huippukohtiakaan, ja se mäni kuitenki hyvällä keskisykkeellä (151) loppuun saakka. Viimesessä ylämäessä pumppu alko kyl sykkimää paljo kiivaammin, ja syke pysy falsettitasolla koko tuon perhanan pitkän, reilun kilsan mittasen loppusuoranki, joka päristeltii 4:13 keskitahilla.

Petrillä takana "tarpeellinen" määrä ajokilometrejä viimesiltä päiviltä. Hyvä on vähän oikoo jäseniä välillä.

Tää juoksuhan toimi myös "testijuoksuna" tuohon ens viikonloppuna juostavaan Cartagenan puolikkaaseen nähen, ja tän päiväsen perusteella uskaltauvun kyl yrittämään siellä puolimaratonin juoksemista. Uunon kyykistely piisas sijalle 5. M65- sarjassa

Kämppis-Ola on olosuhteisiin nähen kuntoutunnu hyvin, ja juoksi hienosti sijalle 2. ohittaen Marianon, joka oli sarjan kolmantena. Sarja oli M65.
ONNITTELUT !!!

Meijän ajat:
Ola: 1:03:24
Petri: 1:08:01
Uuno: 1:04:58

Tulosten tihruttelu on aina vähän hikistä hommaa suuren väkimäärän takia

Tulokset löytyy Dorsal21 -sivustolta TÄÄLTÄ.

Alcantarilla 5k ja 14k, 2019

Tuonne männää tulevana viikonloppuna, jos päästää. Kisa on yks parhaista näillä seuduilla.

Lentotukikohdan porukka, joka sen järjestää on saannu organisaatijon toimimaan hyvin, ja järjestelyt toimii. Sen myös todistaa se, että kisan 2000 juoksijan raja ylittyi jo nyt, eikä kaikki halukkaat mukaan pääse. Meijän mörskän vanhustiimi viime kisan myöhäsestä viimetipan ilmottautumisesta, ja vaikeuksista senverta oppineena ilmottautu heti ens viikon kisaan, ja meijän osalta homma on kunnossa.

Kyyti on vielä vähän hakusessa, mutta viimone oljenkorsi on sitte autonvuokraus, ja ihan viimonen tuo "syklooneilla" polkeminen kisapaikalle "kannikat ja kuupat" kuumina.

Tapahtuman sivustot löytyy allaolevasta linkistä:

ALCANTARILLAN KISA

Security Camera image

Security Camera image.

Illalla ei oikee päässy tuohon aikaseen hetekointiin. Uni ei tullu millää, ja jatkoin vielä lähes puolille öille jelppihommiani. Sitte kyllä simahin, ja nukuin yli 6 tuntia tukkiasennossa.

Aamusella kuuven jälkee heräsin Olan kahvinkeittoryminään. No siintä silmät ummessa loikkasin mieki ylös ja syöksähin kahvimukin ja kahvipannun kahvoihin kiinne, ennenku ne keritää lurahuttaa muihin helttoihin tai viemäriin.

No silmät ku auki sitte sen mukillisen jälkee sain, Olaa ei näkynny enää missää? Kävin varoiksi läräämässä kaikki meijän asentaman turvakameran aamuyön kuvat läpi. No siellähän se tunnistettava Olan hahmo jo viilettää letti suorana aamuviijen lenkilleen.

Mie en vielä jaksa mihinkää lähtee, ehkä parin tunnin päästä? Ja tää päivä mänee vielä varmaan kokonaan tuon "sisäjumin" kanssa kieriskellessä...

Sisäjumi

Aamulenkin maisemia.

Usean päivän ajan on Uunoo vaivannu sisäjumi. Sisäjumi johtuu pääasiassa siitä, että on ollu niin paljo mielenkiintosta tekemistä sisällä. Aika on kortilla, ja on pitänny hivellä hiplausnäyttöö huoneiston sisätiloissa kuuppa punasena kaiket päivät. Tää homma on hoijettava, kun sen lupasin yrittää hoitaa.

Aamulla ei "sisäjumi" vaivannu.

Uuno on koittannu olla sanansa mittanen uuno koko elämänsä, vaikka se ei ihan aina oo onnistunnukkaa, eikä kovin pitkä sanan tarvi olla, kun se jo Uunon mittoihin ylettyy.

Aamu- ja iltalenkit oon kyl päässy heittämään, ja käynny kauppareissun tekemässä päivemmällä. Aikatakaraja painaa kovasti "rojektissa" päälle, ja hetekan tukipuut alle, mutta kyllä mie homman valmiiksi saan lupaamaani takarajaan männessä.

Letkijästi täällä mänee, ja toivottavasti sielläkii!

Juoksukunto tuntuu myös paranevan, ja kello nakkelee tonnin viikossa lisäaskeleita, ja lenkkien välinen hetekointiaika lyhenee silmissä. Silmissä tuntuu myös välillä sumenevan, kun päivän tihruttelee sipasuvälinettä kolmen euron rilleillä...mut ei auta muuta ku yrittää jelpata, jos vaan pystyy ja suinkin kykenee.

I Carrera Solidaria "Pasion por Turkana". Cartagena. 17.2.2019

Kävästii tänää ajelulla Cartagenassa, ja ku muuta järkihommaa ei jaksettu tehä, ja osallistuttii siellä juoksukilpailuihi.

Meijän mörskän ukkojen osallistumine ei mikkää itestäänselvyys ollu. Oli hankaluuksia ja sössimistäki Uunon toimesta sinne ilmottautumisen kanssa.

Suomalaisen passin numerovormaatti ei soveltunnu ilmottautumiskaavakkeen kanssa yhteen, ja piti uunoespanjalla lähetellä järjestäjille viimesenä mahollisena iltana "eemeli". Vastausviesti tuli heti samana iltana, mutta mäni roskapostiksi, ja sitte sitä roskapostii kerkis tulla lootaan niin paljo, että se oikee posti siellä seassa jäi Uunolta huomijoo vaille...heitettii jo kuperkeikat ja hanskat tiskiin kisan suhteen, mutta sitte Olan pyynnöstä vielä kerran tihrutin roskapostit lävitte, ja siellähän se viesti oli tomintaohjeijen kera, ja myökii saatii ittemme kisaan....HYVÄÄ TOIMINTAA LINEADESALIDAN PUOLELTA...heh...ja raskasta uunoilua  miun osalta.

Aamu oli vilponen, ja pilvinen, mutta kisapaikalla ei sitte kuitenkaa ollu niin kylmä, mitä ooteltii, ja rinkkapaijassa, ja sortsiloissa pääs taas juoksemaa.

Kassin katsastus mäneillään.

Suunnistaja Suomenmestari Jore ohjasti "meijän" pirssin parhaaseen maholliseen paikkaan ihan torsaalipaikan ja lähtö- ja maalipaikan viereen. Kyyvissähän kökittii myö Olan kanssa takapenkillä, ja Hanne repsikan paikalla.

Juoksuhan järjetettiin Kenian Turkanan seudun tukemiseksi.

Torsaalien ettimisessä kierrettii pari korttelinpätkää ylimäärästä, ku meijän espanjalaisopas ei ollu ihan kartalla, eikä oltu kyl myökään, mutta hommat kyl hoitu, ja aikaa oli rutosti sössimiseenkin. Miutha sitte talutettii ystävällisesti kapsäkkijen säilytyspaikkaaki katoomaa vaikka meillä ei sinne mitään jätettävää nyt ollu.

 Ystävällistä ja avuliasta Cartagenan kisan toimihenkilöstöö, joista osa ymärsi jonkunverran myös uunoespanjaa, vaikka ko. kielen puhujia maailmassa on vähän.

Sitte nuuhkittii vähän aikaa lähtö- ja maalipaikkoja, jotka oli ihan nurkan takana. Nykästii kisakahvit, ja autolle retonkijen vähennykseen, ja verruttelemään. Takasin reilun vartin päästä, ja loputki ylimääräset rättikerrat niskoilta ja kökkimää putken alle, ja oottelemaa lähtöö.

Päästii lähtemää, ja päristeltii jo aikasemmiltaki kisareissuilta tutuksi tullutta marmoripintasta, leveetä ja tasasta Callee eteenpäin. Kisa lähti hyvin käyntii, mut kilsan pari kohilla olevien kahen mäjen jälkee alko Uunon hymy kyl hyytymää ja tennarit ja ote lipsumaa. Ja mäkijä ja vaan pelkästään ylämäkijä pukkasi lissää, ja alko näytää pahasti siltä, että myö pertsuikki noustaa tuonne Castillo de la Conceptionille, jonka historia ylettyy tuonne 3000 vuuven päähän....tänhän piti olla tasanen kaupunkikisa...heh...hätäsesti kartalta katottuna, vaan ois pitänny kattoo ehkä vähä tarkemmi? No miun viimepäivät on männy kaikenmaaliman turaamisten kanssa, ja reitin tutkailu jäi ihan nollille. Nysse kostautu.

Sinne Castillon muurin vieree kavuttii kielet vöijen alla, ja takasin tultii "nyppylän" toiselta puolelta, useita portaita myöten. Uuno ei uskaltautunnu kahen rappusen "loikkaporukoihin" mukaan lähtee, vaan kipitti lähes joka rapun eriksee, ja se ei ripein etenemismuoto tainnu olla? Raukasi jo rutosti ku tasamaan Calleille päästii "mukajuoksemaa". Uunon tyylii ei varmaan kävelystä kukkaa erottannu.

Putken ali mieki lopulta kiihyttelin takatukka suorana päässä olevan Cartagenan vinon lippalätsän alla.

Maalialuveella oli mainio rytke.

Juoksu kulki nyt kuitenki paremmin ku viime viikonloppuna keskisykkeellä 149. Matkaa kerty mittariin 6,84km. Muista tiedoista ei miulle tuon rataprofiilin takia oo hyötyy, enkä niitä tähänkään lätkäse.

Mietitytti vähän tuo Olan juokseminen, ku vajaatehoselle ja läpivuotavalle "konehuonelle" nää ylämäkikisat on myrkkyä, mutta hyvin Olaki sieltä maaliin tuli vähäsen miun jälessä.

Hanne oli sarjassaan kolmonen. Onnea!!!

Hanne oli sarjassaan sijalla 3. Mie olin VetM50 sarjassa 2. ja Ola 4. Onnittelut meille kaikille juoksusta, ja Jorelle kaikesta muusta!

TULOKSET ilmaantunevat TÄNNE.