Kolme kärpästä

Eilen kävin kastelemassa itteni pariin eri kertaan Guardamarin suunnalla, kun vesikuuro yllätti. Kankee kyyvitteli 38km:n verran kääkkää. Kuvasato on tän päivän kyykytyksestä.

Merimaisemissa viettelin tämän päivän.

Tänää sitte siitä jo kuivuneena aattelin lähtee vastatuuleen ja tuonne etelän suuntaan samalla luotettavalla masiinalla eli Kankeella. Kämpis-Ola suuntasi Jäykimmän keulan päinvastaseen suuntaan.

Aluksi kuitenkin kahvihampaan kolotus vei miut Soomi-baarille. Siellä koittelin tavotella Kakee, mut en saannu kiinne, ja lähin jatkamaan ajelua. No sitte nuoripari tuliki miuta vastaan, ja rutistii vartti, ja mie jatkoin matkantekoa. Tuohon suuntaan se ei pyörällä ihan mutkatonta oo. No nyt oli tarkotuski tehä niitä mutkia.

Aamupäivällä ajelin tämän hökötyksen päältä, ka iltapäivällä takatullessa alta. Hökötys on Campoamorissa.

Punta Priman rantaan koukkasin ja takasin 332:n varteen. Siintä jatkoin koukuttamistani Zenian, Campoamorin, Mil Palmerasin, Horadadan ja El Mojonin kautta kattomaan Pinatarin Pyhää Pedroa. Ei ollu Pedro kotona, ja jatkoin matkaani rannikon tuntumassa Lo Paganiin. Ennen Santiago de la Riberaa käskytin Kankeeta kääntymään, ja nöyrästi totteli.

Takasin tulin osin 332:sta pitkin, mutta ei nytkään ilman koukutuksia. Linnuntietä kääntöpisteeltä tulis matkaa 25km, mutta Uunon tietä varovaisesti arvioiden yhteensä 55km koukuttelua. Esijuoksijan latausongelmien vuoksi ei nyt ollu matkanmittaukseen suurempaa intoa, ja rakkineen jätin mörskälle.

Hökötyksen päältä sain tämmösen tekeleen aikaseksi.

Torreviejaan ku saavuin, koukkasin rantaan heti La Valetan kohilla, ja pakittelin rannan viimeseen Cerveterijaan. Siellä oisin halunnu jotaki suolasta kitusiini, ja tein tilauksen kysymällä: Tiene Usted algo salado". Tarjoilja kuuli tuon kysymyksen viimosen sanan SALADAksi, ja rupes ehottelemaa miulle "venäläistä salaattia". Sanoin siihe, että No salada, No giero dulce, giero algo SALADO. Sitte jo päästii yksmielisyytee Uunon haluista, mutta talon tarjolla ei ollu sopivaa suolasta, jota Uuno nyt himoitti.

Sitte tarjoilija ehotti, että käiskö Uunolle Serrano kinkulla vahvistettu sämpylä? No sehän passasi, ja lisukkeeksi tilasin maitokahvin ja yhen cañan. Sillä satsilla sain kolme kärpästä litsattuu yhellä iskulla: Kahvihampaan kolotukseen kupposellinen kuumaa, Serraanokinkulla vahvistettu sämpylä suolasennälkään, ja olutkippo hillittömän janon sammutukseen

Pinatarin Pyhän Petron jälkeen tätä paanaa tullaa takasinpäin.

Kätevästi ja ripijästi tuli liki puolimetrinen Serranosämpylä, ja olutkiulu, ja kohta perään kuuma kippo kahvia. Tunnelma oli katossa ja sämpylä muutamalla naaman levityksellä Uunon vattanahkan alla piilossa, eikä niijen juomienkaan hoitelussa muutamaa minuuttia kauvempaa männy.

Syrjäkorvalla sitte kuuntelin paikallisten kinaa jalkapallosta, ja engelsmannien jonkun sopimuksen tekemistä. Sitten käin sanomassa tarjoilijalle, että "estoi mui contento", maksoin laskun pienellä tipillä jatkettuna, ja lähin vetasemaa Kankeella pari viimosta jälellä olevaa kilsaa.

Hyvä oli siinä kääkän penkillä istuu autingonpaisteessa ja miettiä menneitä ja mutustella eiliseltä Guardamarin retkeltä syömättä jäänyytä, ja sopivasti kostunutta patongin pätkää.

Bikemanian kohilla joku huuteli Uunoo, ja Anttihan se siinä ootteli pyörävirman aukaamista Siestan jälkeen. Kohta tuli Markuskin porukoihin. Mukavaa oli "Eliittikaksikolla" ollu koko reenisessijon ajan. Toivottelin mukavaa ja turvallista kotimatkaa, ja käänsin Kankeen kohti kotikujaa, ja sen varrella sijatsevaa mörskääni.

I Carrera/Marcha Solidaria ASIMEPP Torrevieja. 04.03.2018

Markus jakso kiihytellä kiihtyvällä vauhilla koko kisan läpi ja koko kisan voittoon.

Kauko kipitteli ykköseksi, ja Ola kakkoseksi antaen liki 20 vuotta ikätasotusta. Sarja oli nyt M50.

Muitakin saman heimon väkeä pootijumille saakka ylsi.

Uunon kisa-"ropotti":

Meillähän oli eilen vuorossa kotikylän kisa. Vuoskymmeniä on tullu käytyy Cartagenan puolikkaalla, mutta nyt kun kisat oli veenheiton päässä mörskältä valittii tää lyhkäsin reissu tällä kertaa. Kisa järjestettiin ekaa kertaa, ja siinä kerättiin varoja Fibromyalgia- potilaijen tukemiseen.

Kelihän oli +15, ja aurinkoinen juoksun aikana. Juoksumatka 8km, joka juostiin kahtena lenkkinä. Lähtö Kasinon eestä, ja sitten käytiin kääntymässä linjapiilipysäkin kohilla, josta juostiin aallonmurtajan päähän ja siitä takasin ja uuvelle lenkuralle. Mahollisuus oli osallistuu myös kävelyyn.

Tällä ryhmällä rynnistettii tällä kertaa. Oikialta Kauko, Ola, Markus ja Uuno. Ja äärimmäisenä vasemmalla Reppu ja sen kantaja.

Porukkaa oli juoksussa 150 verran ja kävelyssä kuulemma sama määrä.

Kake vaimoineen tuli aamulla meitä "herättelemään", ja sitte lähettii ajoissa hipsimään meitä lähellä olevalle kisapaikalle. Myö oltii perillä ja ekoina lähtöaluveella.

Eliittijuoksijoiden toinen puolisko oli tällä kertaa huoltojoukoissa. Uunonki bolsa oli hyvässä tallessa koko kisan ajan. Kiitokset Antille ja Markukselle yheydenotosta ja mukavista juttutuokioista, ja menestystä tuleviin. Tulkaahan toistekin leiriytymään!

Siiinä sitte ooteltii, ku järjestäjät sai Torsaalitiskit pystytettyy, ja mäntii niitä hakemaan....homma ei nyt onnistunnu jostaki syystä, vaikka oli nyt kaikki tarvittava tehty kuten "miljoona" kertaa aikasemminki ilmottautumisen, maksujen ja muunkin suhteen. Oli myös passista kopiot mukana, ja siitä nimetki oli heleposti luettavissa. No meijän kenenkään nimiä ei listoilta löytynny. Niin ainakin sanovat, ja meijät passitettii ajanottotelttoille. No siellä ooteltii vaadittu 10 minuuttia, kuten se meille ilmotettii, mutta sitte ko. ajanottohenkilö alko kyselemää kaikkia tietoja, jotka oli netin kautta jo ilmoteltu sukan väriä ja kalsarijen kokoja myöten, mie vetasin jarrukahvasta, ja saanoin, että myö on tää homma jo tehty kertaaleen mörskällä jo aikoja sitten, että miks pitää nyt uuvestaa alkaa rustaamaan samaa hommaa.

Raijan arvoesinehuolto pelasi mukavasti. Kiitos Raijalle siintä. Tässä Kauko ja Ola mutusteleevat kisan jälkeen muonaa, joka Uunolta jäi mutustelematta, ku joka päivä on yks tössimine saatava aikaseksi, ja nyt sen tekasin kisan jälkeen jätämällä muonalipukkeen käyttämättä.

No sitte rupes tapahtumaa jo oikeitaki asijoita, ja henkilö vinkkasi miut mukkaansa, ja lähettii uuvestaa niitä listoja syynäilemään. Siellähän ne meijän kaikkijen nimet oli kuitenkin ollu alusta lähtijen....no semmosta se elämän realiteetti välillä tuppaa olemaan.

Kake, Ola ja mie saatii torsaalit, ja sitte jäin vähän passailemaan myös Markuksen torsaalin jonotusta, jos ilmenee samanmoisija ongelmia, ku mie Markuksen kisailmotuksen jätin myös sissään. No ei ilmaantunnu ongelmia, ja päästii kaikki verryttelemään.

Sitte lähettii juoksttamaan kilpaa. Lähtö oli vähän venähtänny, mutta sitte paukahti. Uuno mäni vähäsen laukalle, ja eka vilkasu Esijuoksijaan näytti 4:24 lukemaa. Siinähän oli alussa pikku nyppyläki ennen linja-autopysäkkiä. Muutenki oli vaikijaa mänö....eka kierros mäni ihan horteessa, ja keskitahti painu tuonne 4:35 lukemille. Toisella kierroksella oli kyllä useita juoksijoita, jotka piti siitä huolen Uunon rinnalla, takana, ja välillä eessä, että liiat huiloittelut ja totaaline rysähtämine pysy poissa.

Maalisuoralla vieä mänin viimesen kerran ohitte juoksija nro:122:sta, joka näytti olevan Rafael Verdu Ros nimeltänsä. Tuloksissa olin neljäs, mutta maalikuvista ja Uunon mielikuvistakin päätellen Rafael oli kyllä ennen minuu maalissa. Aikahan meille molemmille on samaksi tuomittu 37:27.

Kisan aikana aurinko paisteli mukavasti Kasinon etupuolella, jossa "kinkerit" vietettiin.

Kauko voitti tän nuorten 50- vuotiaitten sarjan ja kämppis-Ola oli kakkosena, ja Uuno tuloksissa neljäs ja kisassa viijes.

Sitte alko pootijumijuhlallisuuksien oottelu. Siinä oli Zumpa tai Zampa esityksiä usijampi ihan putkeen, ennenku juoksijat saatiin aikajärjestykseen ja jumittelut päätökseen.

Sitte meijän rykelmä alko lompsija tänne mörskän suunnille. Kaukon kanssa lyötii sitte tuossa kotikujalla vielä painiksi, mutta ku ei ollu maitoo, ni jäi painiottelun voittajalta kahvit juomatta...heh...

Tulokset löytyy TÄÄLTÄ.

Päivänselvää

Yks aamu tuolla Cortes Valencianan vimesessä ympyrässä, lähellä Aromatica puistoo.

Kivasti rupes raukomaa tämänki päivän askareet jo näin alkuillasta, jollon täkäläiset vasta kylille vääntäytyy.

Myö jo monasti vääntäyvytää tähän aikaan läskin paistoon ja kohta jo hetekalle. Tämäkää ilta ei siitä varmasti paljon poikkea.

Aamupäivällä sai omakohtasen ja ilmasen kurssin ulkomaalaisena espanjan toimistoissa asijoinnista. Ja kielikurssia samalla korvien punotuksen verran. No kyllähän jo monenlaista kokemusta on kaikenmaaliman asijoista tullu eteen näijen 13 vuuven aikana, joina oon täällä Torreviejassa vieraillu, ja viimeset eläkevuodet jo pitempiä aikoja täällä kuleksinnu.

Myöhän asustellaa täällä kolmannessa, eli täkäläisittäin toisessa kerroksessa kerrostalossa. Tuoho alakerran pääoven sisäpuolelle oli viime viikolla ilmaantunnu lappu, jossa sanottii, että autotalliin vaihetaa ovi kohtapuolin, ja avaimet pitää sitte hommata ja muuta souvia tehä.

No en lappua sen tarkemmin lukennu, mutta kuvan siitä otin ja lähetin varoilta tuolle vuokranantajalle, jos sillä olis jotaki tarvetta reakoija jotenki tuoho ilmotuksee.

No aamulla sitte makselin ens kuun vuokria ja lähetin muutaki postii omistajalle. No sieltä tuli postia takas, ja myöskin mainittiin noista avaimista. Nyt oli epäselvää, vaihetaanko lukkopesä myös pääoveen.

No mie olin ulos lähössä, ja aattelin sitte vähän selvittää ja kysellä tietääkö kukkaa talon asukas muuta tuosta lukkohommasta ja vaihosta. Siinä tuli ovelle talon sisältä espanjalainen, ja mie kysäsin siitä. Sano, että ei tiije, mutta talon toisella puolella on isännöintivirman toimisto ja mää sieltä kyselemään, ne kyllä tietää. Espanjalaine miut kävi lähes käestä pitäen hiissaamassa toimiston etteen. Kiittelin siitä, ja yritin sissään toimistoon. Ei ollu ovi auki, mutta soiton jälkee se avautu ja pääsin pieneen toimistohuoneeseen sisälle.

Siellä ootti sitte virkailija. Tervehittii niinku asijaan kuuluu, ja mie esitin asijani, ja sanoin, että Suomesta ollaa ja ei tuo espanjan kieli oikeen hyvin taitu, mutta on tuo avainongelma, ku ei tiije mitä tapahtuu. Henkilö alko minnuu sitte tentata, ja rupes kyselemää asunnon numeroo, kerrosta ja muuta yksityiskohtaa. Mie latelin tarvittavat tiijot, mutta sitte ku tuoho kerroksen kohta tultii, asijat mäni monimutkasemmaksi. Miehän oon aina täällä tuon kerroksen kanssa epävarma ja sekalla, kun Suomessa ensimmäinen kerros on ensimmäinen kerros, toinen kerros on toinen kerros jne., mutta täällä kun homma ei silleen mäne. Täällähän on toinen kerros ensimmäinen kerros ja kolmas kerros toinen kerros jne.. No siinä ku aikani arvoin ja arvioin missä kerroksessa asun, virkailijalta alko käämi vähäse käryämää, ja miun selitys, että oon 64 vuotta joutunnu elämää semmosessa paikassa, jossa ensimmäinen kerros on ensimmäinen kerros, ja että tää espanjalainen laskutapa on miulle vähän outo, ei oikeen läpi tuntunnu mänevän. Ja sen virkailija toi julki hyvällä englannin kielellä, vaikka ei sitä oikeen halunnu puhua, vaikka näki, että miun espanja ei riimaa ollu.

Rouva sano englanniksi, että hän pirut välittää missä oot elänny, nyt eletää Espanjassa ja täällä kerrokset lasketaa siten ku lasketaan...heh...no eihän siinä asiassa ollu yhtään Uunollekaan epäselvää. Sitte oli kyl epäselvää, ja monessakin asiassa. Siitä ne epäselvyyvet oikeestaa vasta alko, mut minnuu ku loppujen lopuksi alko hymyilyttää ja naurattamaankin, ni lopputulos vissiitistä oli, että hyvään yhteisymmärrykseen päästiin ja lopulta oiken käsipäivät ja "encantaadot" sanottiin.

Reissun ja pitkäkestosen kommunikoinnin tuloksena oli PÄIVÄNSELVÄÄ, että lisäavaimia ei tarvita, kun pääovea, eikä sen lukkoa vaiheta.

Vuokranantaja oli tunnin verran keskustellu sitte tuon samasen virkailijan kanssa, ja lähetti miulle usijammankin kiitos- ja kehumisviestin, kun olin homman selvittänny hänen puolestaan. Oli lähettänny myös kyselyviestin tuosta samasta asista jo viikko sitten, mutta ei ollu siihen mitään vastausta saannu....no nyt sai, ja kaikki oli tyytyväisiä..."mañana" on hyvä ja käyttökelpone sana.

Uunoilu per päivä

Tänään vietin koko päivän sontakasaa aktiivisesti talikoiden mörskän uumenissa lähes hulluuden partaalla. Talikko lentää käjestäni muutaman päivän kuluessa. Jälellä on enää pieniä levityksenvarmistelujuttuja, ja sitte on homma omalta kohaltani valmis unohettavaksi TOISTAISEKSI, ja ruveta oottelemaan saavatko toiset vielä aikaseksi isomman kasan. Nyt tän kasan levitykseen on männy miulta aikaa jo yli puoli vuotta, ja samalla oon kyllä henkisesti valmistautunnu paljon isomman kasan levitykseen tarvittaessa, mutta sitä kassaa en oo aikonnu yksin enää levitellä, vaan hommaan siihe levityksee jo ammattitaitosempaa väkiä avukseni tarvittavan määrän. Kerrostalon sisäpihalla oli kuitenkin mahollisuus testata maksimivauhtia. Kovaa oli kyyti pyöräillessä ja talikoidessa. Kuva: Ola.

Tänää oli monessa suhteessa hyvä, jos en sanoisi ihan mahtava päivä, ja eilen tätäkin huonompi.

No uunoilutahti on nyt vakiintunut tällä viikolla näköjään yhteen isompaan uunoiluun per päivä.

Maanantaina oli passi ja ajokortti kateissa, ja mörskä piti kääntää ihan nurin niskoin ja ylösalasin, ja silti ei passia ja ajokorttia löytynny, ja ajamaan oli kova kiire, ku Sitikka piti paluttaa. No eihän sitä kortilla ajeta vaan autolla, jotta oishan se Sitikan palautus onnistunnu ilman korttiakin.

No kyl ne sitte ihan viimesekunneilla löyty verkkapuseron ouvossa paikassa olevasta vetoketjutaskusta.

No eilisen uunoilun seurauksena ei ollu hanskoja enää käsissä illemmalla. Ne oli päivän melskauksissa johonki päässy haihtumaan, ja tän päiväsen uunoilusessijon suoritin aamupäivällä.

Ola käi patongin syöntiin, ja veteli puolmetriset siivut patonkija ja siivujen päälle Alcantarillan kisasta saamaansa voittomarmelaadia. Sano sitte, että laita sieki marmelaatipatonki, ku nuita nyt on ylenmäärin marmelaatipurnukoita.

Mie otin pakastimesta patonginpätkän, ja nakkasin sen mikroon...ja täyvet lämmöt päälle masinaan. No siinä tuli muuta toimiteltavaa, ja patonki unehtu sinne liian pitkäksi ajaksi käristymään...heh...niin pitkäksi, että kyökkiin alko tulla palaneen patongin ja käryävän muovin hajuyhistelmä.

Patonki oli paistunnu syömäkelvottomaksi korpuksi, ja ylisuuri lämpö oli polttannu suojakuvun päälle ison reijän, ja kun masiinan oven sitte aukasi, kyökki oli täpötäys keltasta savua.

No kaikki räppänät sitte levälleen ja julma tuuletus päälle koko mörskässä. Senverta homma korpesi, että enää en patongin käristystä ruvennu uuvestaa yrittelemään, vaikka kämppis kovasti siihen yllyttikin suupielet makijassa marmelaatissa.

Kouvolan Juoksueliitti

Kuva Cortes Valencianalta, Mercadonan ylikulkusillalta otettuna.

Toissapäivänä aamulla piti hiissata Sitikka lähtöpaikalleen, ja sitä lähin kovalla kiirrellä viemään sovittuun paikkaan ja sovittuun aikaan. Kiireeksi mäni homma siks, että passi ja ajokortti oli kateissa. No kyllä ne löyty puolen tunnin mittasen "mörskän käännön" jälkeen. Kämppä jäi etiskelyn jäliltä vähintäänkin yhtä sekalle, mitä oli Uunon pää.

No Sitikan sain vietyy sovitulle paikalle ja sovittuun aikaan. Sitte jatkoin lompsimistani Aromatica puistoon tekemään päivän voimailut.

Voimasatsin jälkeen suuntasin Pariisille. Sitä kävelin "Rio" Röntgenille ja kuumassa kelissä suikkasin kohta Ramirez Pastorille, jota myöten pääsee suorinta tietä nykysen mörskän nurkille läpi koko "kylän".

Lompsimista keräyty 8km:n verran, ja eilisen 14km:n kilvanjuoksentelun jälkeen kävely mukavasti virkisti raskaita raajoja.

Mörskällä sitte möllötin hetken, mutta aurinkoista ja lämmintä päivää en halunnu sisällä tärvätä, ja niinpä varustin Kankeen menokuntoon, ja lähin sotkemaan Orihuelan ja "Mikkelin" suuntaan. Orihuelan tieltä käännyin Torremendoon ja siellä toppasin ekassa kuppilassa kahville, ja lisukkeeksi olisin halunnu Caña- Retun suosikkijuoman. Ei ollu sitä kokoa saatavilla, mutta kyllä kelpasi kolmasosalitran pullollinenkin tuota janon sammuttavaa "jarrunestettä". Muutaman kymmensenttisen tipin jälkeen poislähtijessä kellot kilkatti mukavasti ja Uuno poistu naurun ja taputusten saattelemana Cerveteriasta.

Mäkistä ja muhkuraista on Uunon elo, niinku tuo Pedrera järven ympäri kulkeva tiekin monessa kohtaa.

Nestetankkauksen jälkeen katkoin matkaani Pedrerajärven taakse, ja otin muutamia kuvia. Aurinko oli männy pilven taakse iltapäivällä, mutta mukava Kankeilukeli oli kuitenkin, eikä palttoota tarvinnu lisäillä. Takasin tulin samaa reittiä, jolloin matkaa kerrytin reilut 50 kiloo mittarreihin.

Takatullessa Kouvolan Juoksueliitti oli tullu leiriytymään Torreviejaan, ja tuli puhelinsoitto ja sovittiin miittinkiaika ja -paikka.

Eilen aamupivällä sitte kyykkäilin Bikemaniaan, josta Juoksu Eliitti vuokrasi käyttöön keykäset hiilikuitumasiinat lyhkäselle Torrrviejan leirilleen. Sitte käytii Torremarketissa kahvilla ja juteltii mukavia ja muutakin aiheeseen liittyvää. Lupauvuin ilmoittaa puolet Juoksu Eliitistä tulevan viikonlopun Torreviejan 8km:n kaupunkijuoksukisaan. Sitte hajettii Eliitin kyytiin Bikemaniaan jätetyt vuokramasiinat ja hyvästeltii toisemme. Kiitokset Eliitille mukavista jutuista ja hyviä leiripäiviä ja -kelejä.

Mörskälle kun tulin aloin heti värkätä Eliitin ilmotusta Torreviejan kisaan, ja muutaman tarkentavan kysymyksen jälkeen sain nettilanketin kyselemät kohat täytettyy, ja 10€:n suuruisen osanottomaksun maksettuu, ja tarkistin, että homma on onnistunnu.

Ola vielä on hieronnu miun kantakalvoo parempaan kuntoon, mutta kipu ei kokonaan oo vielä poistunnu. Parempi on kuitenkin kun Elchen 10km:n jälkeen. Kiitos kämpoikselle siintä kobasti. Kyllä tässä tälläki jalalla vielä pystyy sinne omalle Horsmakukkulalleenkin kiivetä...heh...

V Carrera Popular Base Aerea de Alcantarilla. 25.02.2018

M65- sarjan mitalistit, Kauko 1., Ola 2. ja Mariano 3. Hyvää työtä kaikilta!

Hanne ykkösenä pootijumilla. Ja militantin jämpti onnittelutervehdys. Uuno ei älynny, että aurinko paistaa nyt väärältä puolelta.

Rykästii eilen mänemää tuonne Murcian takamaille, Alcantarillaan. Siellä oli tarjolla 14 kiloo juoksua lentotukikohdan väen järjestämänä. Elchen Bemarin-räppänä oli huollossa ja meille järkättii vara-auto käyttöömme, joka oli Sitikka merkiltään. Sillä sitte ruvettii ryttyyttämää kohti kisapaikkaa, joka oli mörskältä katottuna Murcian väärällä puolella.

Myöhän lähettii aikasin aamulla liikkeelle, ku tuo kuski on vähän uunon puoleinen ja välillä vaikuttaa olevan muutenki eksyksissä ja sekalla. Nytte oli roplattu Nuvikaattoriin kaikki säädöt kohillee ja kielet finskaksi, että ei pääse viimekertasta tössimistä ainakaan Nuvikaattorin takia tapahtumaan. Pentsiiniäkin hommattiin tarpeellinen määrä tankkiin ja sitte taas käytii roplaamassa Nuvikaattorin säätöjä ja asetuksia meille sopivaksi.

Hajettii Kauko ja vaimonsa kyytille, ja lähettii paahtamaa sairaalan ohitte Orihuelaa mänevää tietä. Tarkotus oli männä Torremendon kautta, eli suorinta tietä. Liinennempyröitä oli varmasti satakunta, joissa piti arpoo aina monesko ulostautumistie on se oikia numero. Välillä onnistu arpominen ja välillä ei. Niinpä ajauvuttii pikku pätkä ajelemaa AP-7 maksuväylääki myöten.

No ilman maksuja päästii sieltä kuitenki ulos, ja matka jatku ja takapenkkiläiset naamat valkosina, vattat löysällä ja takatukat pystyssä katteli ja kuunteli Uunon sompaamista, ja oottelivat millon rysähtää, ja sattuu joku tolppa tai liinennemerkki vika paikkaan. Murcian eteläpuolella jouvuttii sitte johonki perhanan "luuppiin", josta ulospääsy vaati muutamia kunniakierroksia ja liikennerikkomuksia, mutta jysäys jäi vieläki uupumaan. No uupuneen näkösijä oli kaikki, Uuno mukkaan lukijen, ku sitte ehjänä, ja tukat edelleen pystyssä päästii parkkipaikalle.

Kisa-aluveen tiivistä tunnelmaa.

Uunolle oli paikka tuttu viime vuotisesta visiitistä, jollon juoksemaan en päässy osallistumaan Orihuelan puolikkaalla ripsahtaneen lonkan koukistajalihaksen takia. Hanne juoksi ja myö kannustettii Joren kanssa. Uunolta oli viimevuonna jäänny DNI- ja DNA-kortti mörskälle, ja kisabolsan saanti oli kiven ja monen militantin takana. Jore ja Hanne katteli sivusta kauhulla, ko Uunoo hiissattii kahen körmyn ja muutaman konepistoolin saattelemana kojulta toiselle ja tentattii iskän ja äiskän kenkien ja kalisonkijen numeroita.

No kyllä sillonki bolsan sain ja nyt homma kävi kähevästi, ku paikat oli tuttuja.

Sitte mäntii takas Sitikalle, ja lähettii kattelemaa ja varmistelemaa lähtö- ja maalipaikkoja. No nekii sastii selviksi, vaikka ne maalin miulle vääräksi ilmottiki, mut ei haitannu tahtija eikä lähtöö.

Tällä jengillä ryttyytettii tämä retki. Lystii oli ja huuli ja pystejäki lenteli mukavasti.

Sitte takasi Sitikalle, ja kaivelemaa reppuja ja vähä niukemmaksi vaatekertoja ja verryttelemää. Sitte taas takasi Sitikalle ja keykäne kisavarustus niskoille ja lähtökarsinoille. Myö oltii kaikki ykköskrsinassa, eikä siinä ylimääräsiä tasotuksia anneltu kellekkään. Uunoki oli nyt ekaa kertaa M-65 miesten sarjassa, vaikka ei vielä tuo lukema ihan lasissa ookkaan.

Sitte lähtölatinki kajahti ja parituhatpäinen juoksijalauma irtaantu kuopistaan. Kovaa oli kyyti tälläki kertaa. Vilkasin Esijuoksijaa ekan kerran jossaki 500 metrin kohilla. Liian kovaa mäntiin, ja mie löin liinoja pienemmälle. Oli tulossa ylämäki vielä tässä alussa.

Vaikeeta oli mänö, ja mäen päällä tuntu siltä, että tästä ei tuu muuta ku katastrohvi. No siintä homma alko kuitenki luistaa jotenki, ja keskivauhti alko pikkuhiljaa jopa paranemaan. Kohta jo päästii kiihyttelemää tukikohan sisällekin, ja tuota perhanan pitkää kiitorataaki kuopimaan tossuillamme.

Kiitoradan jälkeen keskivauhti oli edelleen laskusuunnassa ja välillä vetelin oikeen olan takkaa ja lätkin tossuu toisen eteen kättä välillä toisen taakse. Vielä tuossa viimosessa ylämäessäki ohitin joitakuita, mutta muutama metri ennen sen loppumista tuli seinä etteen ja läsähti suoraan vasten kasvoja. Juokse siinä sitten "kilpaa"...heh...lähes kävelyksi mäni viimoset ylämäjen metrit.

No sen jälkeen oli enää loppusuora eessä. Harmi juttu, mutta maaliputkilo ei kovasta rypistyksestä ja pyristelystä huolimatta tuntunnu lähenevän yhtään. Suora on kyllä pitkän pitkä. Joren huuto autto kyllä kovasti suoran puolivälin kohilla, kun kuuloo oli vielä vähän tallella. Niukin naukin yletyin maaliviivalle ennen totaalista lysähystä, ja puhaltelin tovin kaksinkerroin suolet solmussa.

Niijen ja tennarijen solmujen aukomisessa mäni aikaa kovasti. Sitte alko hirmune polsan täyttö ja reppuun rompetta tuli joka puolelta ihan Uunon kantokyvyn äärirajoille, jos ei sen ylittekin. Parsakaalin kerä jäi sinne, ku polsa oli jo ihan pullollaan ja Uunon ottasuonet kanssa.

Mie siintä haistelin heti missä on jarrutusjuomatiski ja siihen jäin yhen verran notkahtelemaan. Kuskin virka esti nyt liijemmät tiskillä notkumiset. Tiskin jälkeen notkahtelin Sitikalle, mut siellä ei kettää näkynny ja niinpä siinä nilkuttelin mukavassa auringonpaisteessa takasin maalialuveen karkeloihin. No sieltä tuli Kauko, Ola ja huoltojoukot, ja palauvuin muijen mukana takas Sitikalle.

Vähän lämpöstä päälle ja takasin karkeloihin ja oottelemaan jumitus juhlien alkua. Kauko ei ollu jumitellu pahemmin juoksun aikana, ja vallotti ykköspaikan M65- sarjassa. Ola hienosti kakkosena, ja Uunon sitkijä monivuotinen kisakumppani Guardamarin Mariano kolmantena. Uuno jätettii nyt kylmästi ja selvästi neljänneksi, tässä ekassa visiitissään 65- vuotijaijen miesten sarjassa. Hanne oli omassa sarjassaan myös ykkösenä.

ONNITTELUT VOITTAJILLE!

Jumittelun jälkeen hyvästeltiin Hanne ja Huoltopäällikkö Jore, sekä lähettii siitä pikkuhiljaa takasin liikennympyröijen arpajaisiin. Sama tahti jatku, ja välillä oli tuuria, ja välillä ei ollu, ja pätkä taas paahettii naamat valkosina ja takatukat pystyssä AP-7 autopistaa.

Monijen arpajaisten ja lähes ajokelvottomien kärripolkujen jälkeen ajauvittiin kuitenkin Torremendoon, ja loppu olikin sitten selvää, ja nyt jo historiaa.

Hyvä, että Kauko ja vaimo saatiin nyt ekaa kertaa kehiin, ja tulos oli loistava kuin myös kämppis-Olankin. Uunolle jäi vielä petrattavaa, mutta onnistumisesta siinä hommasa en tineroita likoon paljoo laittasi. Päivä oli kuitenkin tänään aurinkoinen ja "palauttavia" liikuntakilsoja Uunolle 60 ja rapijat, josta 2kpl autolla ja loput kaura- ja ohraporemoottorilla varustetuilla välineillä. Siintä enempi joskus myöhemmin....ehkä?

TULOKSET löyyyy TÄÄLTÄ.

Takasinotto

Kuva La Matan aamusta. Kuva otettu pari viikkoo sitten pyörällä retkuillessa. Siellä tulee ajeltuu kyl usijampi kerta viikossa.

Eilinen päivä oli lämmin ja muutenki metka. Tänää vähäsen oottelin sitte tuota takasinottoa. Se "takasinotto" tullee ylleensä hyvän päivän jälkeen, ja sillä saahaan ihminen ja monasti Uunokin palautettuu maan pinnalle ja vähän sen alapuolellekin monasti. No ei sitä takasinottoo tullu vielä tänään.

Eilen sai Uuno elämänsä parhaat, kovaäänisimmät ja runsaslukusimmat kannustukset ja peukutukset. Käi nimittäi sillee, että kun olin lähössä Kankeella ajelemaan kohti mörskää Torreblancan Mercadonasta iltapäivällä, minnuu viittilöi luoksensa venäläispariskunta. No mie en montaa sanaa venättä ossaa, ja nyt ei hollille sattunnu ainuttakaan, jonka oisin ymmärtänny, mutta asia kyllä miulle selkisi nopijasti ku lähemmäs mänin.

Kaupan vieressä on koulu, ja lapsilla oli välitunti männeillään, ja lapsoset kovasti viittilöi ja huuteli venäläispariskunnalle ja ne ei ymmärtänny taasen lapsien huuvoista mittää ja siksi minnuu sinne vinkkailivat.

Miulle kyllä heti valkeni, mistä on kyse. Tämmöstä "hetivalkenemista" ei Uunolle juur millonkaan tapahu, mutta nyt sattu. Koulun piha-alue on useamman metrin Mercadonan alapuolella, ja välissä on usean metrin betoniseinä, ja kolmimetrinen Trump-aita vielä betoniseinän päällä. Sitte siintä luiskasta viettää alaspäin tie isoon Mercadonan alla olevaan parkkihalliin.

No lapsosilta oli pallo lentänny aijan yli ja ilmeisesti vierinny parkkihalliin avoimesta aukosta. Kovat oli hurraukset ja huuto, ku Uuno lähti palloo hakemaan ja satapäinen lapsilauma Uunoo kannusteli. Ajattelin kyllä siinä menessä, että lapset on saattannu jonkun jekunki keksiä, ja nyt Uunoo uunotetaan oikeen olantakaa, mutta eipä ois haitannu, jos mukelot noin innoissaan on Uunon uunottamisesta. Painelin parkkihallin ovista sissään tän riskin ja kovan hurrauksen saattelemana.

Sieltä pienen etiskelyn päästä löysin jalkapallon autojen seasta, ja sitä ku näkösälle kannoin meinasi korvat männä lukkoon kokonaan kovasta huuvosta. No heitin pallon takasin koulun pihalle ja sieltä tuli kiitoshuutoja monella eri kielellä, ja parinkymmenen lapsen lauma juoksi ihan viimoseen kulmaan saakka Uunoo kiittelemään ku parkkipaikan luiskaa kiipesin Mercadonan nurkalle oottelevalle Kankeelle.

Venäläispariskunta peukkua nosteli myös Uunon "uroteolle". Mukava mieli tuosta päivän hyvästä työstä tuli muillekin kun lapsille.

Tännää käin Kankeella aamulla Balearisin "Helvetinkonepuistossa" voimailemassa. Ajoin rannan kautta, ja sitte mörskälle takasin. Siintä sitte päivemmällä vein Kankeen Bikemaniaan "katsastukseen". Huomenna sitte lupasin kävästä kattomassa mikä on katastuksen tulos. Samalla käin notkahtelemassa baarilla kahvilla.

Tuossa illansuussa sitte käväsin pikkusen 4km:n verran 4:52 keskitahilla vähän testailemassa alaraajojani, ja sitte kämpillä Ola lupautu taas Uunon rääkkäykseen, ja jatko kantakalvon käsittelyä.

Sitte jatkettii "normihommilla" illanviettoo, eli läskinkäristyksellä, ruuvan ja jälkiruokajäätelön syönnillä ja ilta lopeteltii kahvinkeittoon ja juontiin, niinku lähes jokaisena iltana on ollu tapana...