Kissan kakkaa ja ri-paskaa

Tuo punanen on yks Uunon ulko-ilmavoimailusaleista, jossa vierailen lähes päivittäin. Salit on Aromatica-puistossa. Puiston ovet aukeaa vasta klo 10.00. Salien ovet on auki koko vuorokauden.

Viime kesän tapahtumat on saannu Uunon mielen matalaksi ja kissa on mausta päätellen päässy kakkasemaan myös suuhun. Se on saannu miun ottalohkot siirtymään näköjään pysyvästi tuon Pooklöövin keksimän tyylin käyttöön, eikä siintä mittää hyvää seuraa, se on varma. No onneksi on ollu aikaa miettiä ja henkisesti valmistautua tulevaan rytinään. Ei oo oikeen tännekään jaksannu paskoo ees kirjotella, ku ottalohkot on joutunnu jatkuvasti mietiskelemään muita asijoita.

No täällä Torressa on hyvä niitäkin mietiskellä ja muutenki on mukava ja otollinen ympäristö Uunoilulle. Erityisesti mörskälle pysyvästi pesiytynny hurtti huumori pitää vanhan mielen virkijänä. Ottalohkojen tuuletukseen on myös hyvät mahollisuuvet ulkosalla, kun ei pahemmin satele ja mukavasti paistelee. Tänää oli kaikin puolin yks mukavimmista päivistä.

Yks hyvä juttu oli se, että tuohon vasemman jalan kantapään ulkosyrjään pitemmäksi aikaa pesiytyntyt kipu saatiin häädettyä pois, toivottavasti pysyvästi, ja niin kyllä luulen.

Vaikka meillä on ollu voimassa Olan kanssa allekirjotuksia vailla oleva sopimus siitä, että Olan ei tarvisi Uunon fysiikkavaurioita eläkepäivinään rassata, niin nyt Ola teki taas poikkeuksen. Oisko jo kyllästynny Uunon ujellukseen ko ei ennää oikee kärsinny askeltaa juosten, eikä oikeen kävellenkään, mäne ja tiije?

No toistamiseen Uunon kinttu otettii eilen "työn alle". Vaiva oli viikonlopun kisasessijosta pahentunnu, ja Uuno harkitsi jo vihoviimesenä oljenkortenaan Hospitaaliin nilkuttamista tällä viikolla, ja juoksukilometrien vähentämistä viime viikon viidestä nollaan kilometriin. Nyt oli Olan tutkimuksen kohteena kantakalvo. Edellisessä dignoosissa kipein kohta paikallistui pistemäisenä, mutta nyt laajempana alueena.

Viitisen minuuttia olan peukalo teki tutkimustyötä ja Uunon suusta tuli sessijon aikana joitakin julkasukelvottomia juttuja, ja hikiä alko puskemaa mukavasti retonkiloihin. Lyhyehkkön käsittelyn jälkeen mie kattelin avainsanaston Googlesta ja pyyhkäsin tien toiselle puolelle apteekkiin. Siellä mie täräytin tiskiin, että miulla on "inflamación de la membrana nasal" eli "kantakalvon tulehdus", ja että löytyskö satagrammasia Voltareenipillereitä ja jotaki vaksia ko. vaivaan. No löytyhän niiltä tietysti tuommoset yleiset ainekset heti. No samalla kyselin mahollisuuvesta männä EU:n sairasvakuutuskortilla Torreviejan Hospitaliin, ja siellä sanovat, että kyllä se onnistuu.

No jalka alko jo heti käsittelyn jälkeen tuntua tosi hyvältä, ja kipu hävisi lähes kokonaan....heh. Sitte mörskällä nakkelin pillerit naamaan ja vaksia jalkapohjaan, ja kovalla pallolla hinkkasin sitä vielä hirmusesti. Tänää oli sitte vielä Anniinalla tunnin hieronta ja siellä jatkettii vielä tuota kantakalvon muokkausta muun muokkauksen lomassa. Lähes kivuton on jalka, ja ennen ulkosyrjällä askeltaminen teki tosi kipijää, mutta nyt vois vejellä jo vaikka ripaskaa ulkosyrjällä. Ihan mahtavaa...Kiitokset kämppis-Olalle ja Anniinalle hyvästä Uunovanhuksen hoijosta!

Ei siellä varmaan tulehdusta paljo liene, ku vaiva niin nopeesti helepotti, mutta pillerit pitää mielen virkijänä oli ne mitä hyvänsä, eli niijen natustelua jatkan kuitenkin jonkin aikaa.

III Carrera contra el Cancer Elche. 18.2.2018

Kävästii tännää tuolla Elchen suunnalla kanttailemassa. Siellä oli mahollisuus hakaneuloilla liitellä numerolappu rintapuolelle, ja kyykkiä sitte jokunen minuutti oottelemassa merkkiä, jonka kuultuaan sitte jokahine lapun omaava saatto alkaa liikuttelemaa nilkkojansa, kukin omaan tahtiinsa.

Valmennuspäällikkö käy läpi heti juoksun jälkeen videotallenteet.

Myö tietysti tuo mahollisuus käytettii ja oltii kolmistaan siellä liittelemässä, kyykkimässä ja nilkkojamme liikuttelemassa. Oli mahollisuus myös toisessa sarjassa huvikseen vaan kävellä. Myö osallistuttii kuitenki juoksusarjoihin kaikki.

Pelipaikkojen tuntumasta ku löyvettii kulkupollelle sopiva pilttuu, lähetti torsaaleijen ettimisee. Siinä oli vähäsen aluksi pientä "säätöö", ku oltii väärässä "torsaalirinikassa". Sillä oli vaan "marssijoijen", eli kävelijöijen rekvisiitta, ja myö oltii osallistumassa " kinkkauskisaan", eli kilvanjuoksenteluun. No sieltä meijät kuitenki lähes "käestäpitäen" talutettii kirkon toiselle puolelle kisan lähtöpaikalle, jossa sijaitsi meijän torsaalit.

Siinä Uunoo taluteltaessa miun oli tuohon espanjankieleen senverta keskityttävä, että jäi tuon pollen pilttuun sijaonnin rekisteröinti huonolle tolalle, ja se sitte kostautu vähäsen myöhemmässä vaiheessa.

Hanne pokkasi taas ykköspalkinnon

Torsaalit saatii ja voimakaksikon piti vielä käyvä vanhojen rutiinien mukasesti uuvestaa pollella vaihtamassa vermeitä niukempiin. No Uuno sai pollen " suitset", eli avaimet mukaansa, ja Olan kanssa lähettii pollelle. No Ola oli ns. "kartalla", mutta Uuno ei ollu, ja kohta Ola oli Uunon näkökentän ulkopuoella, eli Uunolta kateissa. No Hanne ja Jore oli kuppilassa, ja mie käin sieltä ottamassa uuven vauhin ja lähin pollee ja Olaa etiskelemää. No kyl ne suht helposti kuitenki löyty, ja myöki saatii kisavehkeet vaihettuu päällemme.

Ilma oli ihanteellinen juoksu-urheilun kannalta. Lämpötila +15 maissa, lähes tyyntä ja aurinko pilvien takana piilossa.

Lähtö tuli ajallaan ja kukin lähti nilkkojensa liikutteluun tavallaan. Perinteenähän täällä on myös ollu aiemmillakin kerroilla se, että musiikkiämyrijen volyymi-nappuloita säätelevä desipelivahti käyvää "kolkkaamassa" puupölkyllä lähön ajaksi, ja nappulaat väännetään vängällä kaikki "kaakkoon". Niin tehtii myös tälläkin kerralla. Kovasti on varmasti jo kuhmurainen vahin kallopuoli, jos sama vahti on hoijellu hommaa pitemmän aikaa.

Ola pootijumilla myös ykkösenä.

Mie sain paikan pari metrii eturivin takaa, ja koitin lähtee rauhassa liikkeelle. Taas mäni "Ristoo" ja "Lyytii" molemmilta puolilta solkenaan ohitte. Mie vilkasin kelloo ekan kerran ja näytti 4:50 keskitahtii. Vähän liian hitaalla oli ottalohkot....kiristin vähäsen. No se oli vähäsen liikaa, ja saavutin kilsan kohilla 45min "aikapollan". No siinä ilmesty Olaki miun ettee "pollaukon" taakse. Jonkun matkan päästä Ola kuitenki tiukkas vauhtii, ja mäni mänöjään. Mie kiikuin pollan mukana jojonki 4-5km:iin, mutta sitte rupesin jäämään kyyvistä. Viimone niitti oli tuo jokiuoman juoksuväylän kapeikkopätkä, joka ruuhkautu, ja samalla pollaukko ja koko siinä ympärillä rynnnivä rykelmä katos horisonttii.

No sitte käännähettii taas kertaaleen jokiuoman toiselle puolelle, ja myötätuulipätkälle. Siinä rupes Uunon vanha kone ottamaan mukavasti kierroksia, ja mie sain pollaukon kiinne jossaki seiskan kohilla, ja en siihe kyykkimää taakse jäänny, vaan painelin ohitte saman tien. Siinä myötätuulipätkällä ohittelin useita muitakin juoksijoita.

Sitte alko kyl hyytämää jo kinttuja ja juoksu alko maistumaa pajupuun syönniltä. Viimone niitti oli sitte jo ennakkoon tiijossa oleva jokiuomalta nousu ylös ihmisten ilmoille. Siinä jalat löi setsuurija ja pumppu ylilyöntejä. Se perhanan pollaukko mäni siinä mäjen päällä Uunon ohitte, ku mie jäin niijen setsuurijen ja ylilyöntijen kanssa värkkäämään ylämäjen päällä. Yhen ysikymppisen jälkeen oli tiedossa maali, ja hoipuin sinne Riistailitermein sanottuna Ronttikutosella. No hyvä, että se ei ollu tuo kämpillä keksitty uus Riistaili-termi Niskaseiska. Siinä tullaan maahan niskoillaan, ja niska napsahtaa seittemännen nikaman kohilta katki...ja se on sitte siinä. Niin oli Uunon juoksuki.

Tänään kannatti olla juoksussa mukana. Saatiin kuukaudeksi käyttöön Bemarin "räppänä", kun meillä oli suurin voittajien ryhmä. Kuva: Jore

No hyvin se mäni meiltä kaikilta kolmelta. Hanne voitti oman sarjansa. Ola omansa, ja niin teki myös Uuno.

Kiitokset Valmennuspäällikölle, Hannelle, Olalle ja muillekin tutuille mukavasta päivästä taas kerran.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ

XX "Medio Maraton Ciudad de Orihuela" y III 8k "Grand Premio Caja Rural Central". 11.2.2018, Orihuela

Ensimmäinen kevennyspaikka.

Meillähän oli tännää tuunipäivä, vaikka pyhänä ei semmosia sais tehäkkään. Aamulla kuuven jälkee lähettii mankeloimaa Kankeella ja Jäykimmällä kohti Orihuelaa ja siellä järjestettävää perinteistä puolimaratonia. Kolmatta kertaa oli kisassa myös 8km:n kilvan juoksentelu.

Olahan osallistu puolikaalle. Uunon kunto ei riitä ees läpi juoksemaan tuommosta matkaa ainakaa vielä, ja riittääkö koko keväänäkään? Tasan vuos sittehän tää Uunon syöksykierre jyrkkeni, kun täällä Orihuelassa rispahti tuo vasemman lonkan koukistajaelin puolikkaan juoksussa, ja piti kesken heittää koko "kepittäminen", ja pistää kävelyksi suorinta tietä maalialuveelle ja ensimmäisen avun teltoille. Siitä tuli kuukauven paussi juoksenteluun. Sitte loppukeväästä jo puolikkaan läpi pääsin kiertämään Guardamarissa, mutta sitte ennen Torresta Perslantijaan paluuta "tössin" ite liijan rankoilla satseilla kipeytyneen oikean jalan akillesjänteen, ja siinä mäni sitte joulukuuhun saakka lähes nollakilsoilla jouksuu, ja usijampi reissu lekuriloijen pakeilla. No nyt sitte on tullu taas tuoho vasempaan kinttuun "kiva" vaiva, joka estää mukavasti liijalliset juoksukirmailut.

Ola Jäykimmän sarvissa aikasin aamulla.

Kankee ja Jäykin oli viritelty viimosenpäälle aikaista aamupoljentaa varten. Vielä Kankeempihan on saannu paremman kodin toisaalla, eikä se enää Uunoo ilahuta, vaan kyyvittelee täällä Torressa toisia ihmisiä. Polkemaa lähettii hilpeellä mielellä, kaljut ja takatukat lämpösinä kypärien alla. Siinä aamulla mietiskeltiin, että tarviiko ennää tän ikäset "munankuoria" riesakseen, mutta otettii nyt kuitenki ne meijän "keltasten nestevarastojen" katteeksi.

Takatukat pysy kyllä lämpösinä koko reilun kolmenkympin mänömatkan verran, mutta räpyläjalan ulommaiset osat, eli varpaat alko sinertää jo alkumatkasta ja kätösiäki vähän kylmäsi. "Keltasen nesteen" varastoja tyhjenneltiin muutamia kertoja "ala-venttiileistä", ja oijottiin samalla koukkuun jämähtäneitä jäseniämme. Matka mäni ratevasti, ja oltii tutulla pelipaikalla ennen muita.

Sillan yli, kohti kylällä olevaa tuttua lähtöaluetta.

Lähettii kävelemään vähäksi ajaksi kylälle ja ettimään auringonpaistetta. No löytyhän se ja Uunoki sai vähän räpyläjalkojen ulokkeissa veret kiertämään. Sitte takasin, ja torsaalijen hakuun. Jakopaikkaa ei vanhassa paikassa näkynny, ja mie kysäsin epsanjalaiselta, että mistä ne saapi. Neuvojen mukkaa sitte kortteli kierrettii, ja sieltähän ne löyty, ja iso kassillinen muuta kamaa ja tekninen paita.

Puolikkaan voittajan tyylinäyte maalilinjan ylityksestä.

Kankee ja Jäykin oli lukittu toisiinsa, ja ne jätettii näkösälle paikalle. Oishan siellä nyt ollu pyörillekin järjestetty oma pilttuu, mutta ei enää ruvettu vekslaamaa paikkaa. Ruvettii siinä pikku hiljaa vähentelemää vermeitä ja pakkailemaan ylimääräsiä reppuihin. Reput ku oli saatu pulleiksi ja kisavehkeet niskoille, vietii reput säilytykseen piltuuseensa.

Avaimet, Huan viemän, ja vajaan satasen verran mukana olevia "hätävaratineroita" jätin "tissiliiveihini", joita kanniskelin koko kisan ajan mukanani. Ihan mahtava keksintö tuo joskus jostakin palkinnoksi saamani liivi.

Ola maalissa juottoalueelta justii saapuneena ja hyvissä voimin.

Sitte verryttelemään. Monia oli tuttuja juoksijoita mukana täälläkin, nuorempia ja vanhempia, joijen kanssa Uuno aina koittaa jotaki sönkätä, jotta kieli ja taito karttusi. Ja kyllä se karttuu tällee itekseenkin opiskelemalla ilman kiirettä.

Sitte piti jo nilkutella lähtökarsinaan. Nyt olin vähän myöhässä, eikä karsinaan päästetty enää etupuolelta suoraan lähtölakanan alle, vaan piti männä jalkakäytävän kautta ja pitkälle taakse keulaviivasta. No siinä mäni miun eellä levijäharteinen körmy, ja mie sitä härskisti seurasin parin metrin päähän keularivistä, mistä olin muutenki tottunnu lähtemään, vaikka nyt oli tarkotus vain tavotella edellisen kisan keskitahin (4:37) alitusta.

Sitte lähettii...ja mie vetelin ihan rauhassa. Oikijalta ja vasemmalta mäni ukkoo ja akkaa ohitte hirmusella kiireellä. Annoin männä suosijolla ja tiirailin vaan Esijuoksijaani kaikessa rauhassa. Homma näytti ihan hyvältä...reiluu 4:30 kilometrille.

1500 juoksijaa tuli kaikkiaan maaliin puolikkaalta ja kasilta. Mukava kisa joka vuos.

Jatkoin samalla systeemillä, ja jossaki 4km:n kohilla alko tilanne vaihtumaa Uunon kannalta. Mie tulin maalii ajassa 36:29 ja keskitahiksi Esijuoksija näytti 4:29 ja olin nuorisopainisarjassa Veteraano B eli M50 sijalla 22. Loppuun saakka " painijoita" oli tässä poikaporukassa 85 kappaletta.

Ola juoksi, olosuhteet huomijoijen mukavasti myös alle tavoiteaikansa 1:35 ja oli yli-ikäsenä sarjassaan sijalla 6.

Tän kahvittelutauon jälkee ei enää stoppailtu, vaan paahettii suoraa Los Montesinosiin ja siitä mörskälle.

Pasi H oli kokonaiskisan sijalla 4. Ja oman sarjansa voitti.

Maalialuveella sitte saatoin taas tössijä, ku en jokahiselle jaettavaa mitalija kaulalle saannu...no en oo varma, että jaettiiko sitä 8km:ä juosseille. No niiitä rinikoita on kyl kaapit jo täys muutenki. Sitte hyökkäilin servojuoma tiskille, ja siihe jämähin pitkäksi toviksi. Sitte kapsäkin hakuun ja kattomaa puolikkaan maaliintulijoijen kirmaamista pitkin pitkää punasta mattoo yli maalilinjan. Tarkotus oli ottaa myös video Olan maaliinjuoksusta, mutta se tuli niin ripijästi, että ei hijastoimiselta Uunolta onnistunnu.

Ola ku karsinoista kotiutu yleisön puolelle ja kipasi reppunsa hakemassa, alettii pikku tovin päästä pakkailla kamoja ja valmistella hyppyä Kankeen ja Jäykimmän satuloille, ja kohti Torreviejaa.

Nytte ei ollu kyyti kylmää, kuten aamummalla, vaan hikistä ja raskasta. Jalkoja hapotti ja aurinko porotti. Ajettii Bigastron keskustan kautta, kahvin toivossa, mutta siellä oli kylällä kirkkokinkerit männeillää, ja koko kylä oli kirkon liepeillä ja it-tykistö ampu pommeja taivaalle, eikä mikkään kafeteria, eikä muukaan paikka ollu auki. Ohitettii kinkeripaikka ja hatuton kirkkoväki vähin äänin ja kypärät syvällä päässä. Sitte topattii lipittelemää yhet kisakassissa olevat Amstel-servot penkille aurinkoisen aukion reunaan. Siinä puhalleltiin ja voijeltii kärsineitä jäsenijä ja kuivia kurkkuja servoilla.

Sitte matka jatku, ja seuraava pyssäys tuli pikasesti Brittiläisen Petroolivirman kohilla....kahvii piti saaha, mutta jäätelöki kelpasi sen korvikkeeksi. Taas jatkettii muutama kilsa. Sitte jo löyty paikka, josta sastii kupposelliset kahvia kitusiimme. Siinä ko ulos tultii kahvipaikasta, tuli tuttuja vastaa ja jutusteltii pitkää elämän menoa ja vastustuksia.

Sitte jatketii, ja "takatukilla" oli eessä alamäki ja myötätuuli. Los Montesiinosiin ei kauvaa lasketeltu, vaikka reisilöitä jo kovasti hapotti. Käännyttii sen jälkee tutulle radanpohjan hiekkapätkälle ja kaislikkokohtaki ohitettii vielä molemmat pystyssä ollen ja jatketti hoippumista Alzhaimerille ja mörskälle huonomuistisina ja -voimasina.

Viimone pinnistys oli kantaa Kankee ja Jäykin tänne toiseen, eli kolmanteen kerrokseen. Nyt harmitti ekkaa kertaa, että oli Kankeen keulilla tuo täpötäysi syöttö- ja juottokaukalo.

Kämpillä on jo taas huuli ka likaset rätit lennelly lähes entiseen malliin...kyl tää vielä tästä elämäksi kääntyy....heh...ennen kuolemaa.

Kiitokset Olalle ja muillekin tutuille ja tuntemattomille kannustuksesta!

Tulokset löytyy TÄÄLTÄ.

Kisastudiokilpavarustelu

Mörskän hetekka-arsenaalista on nyt osa varattu talvikisojen seuraamiseen. Kuvaotos Olan kisa-studion ensimmäisistä versioista.

Uunon kisa-studion varustelutaso on vähän vaatimattomampaa tasoa scriinin kokoa ja lisävarusteita myöten. Yks lauvanpätkä pitää vielä roskiskierrätyksistä koittaa hakia tän kilpavarustelun ja oman varustetason lisäämiseksi.

Pikkusen juoksu- ja kävelypätkän kävien ite Alzhaimerin talon ympäristössä hiiviskelemässä ja kantapäitäni testailemassa. Siinä tuli vastaan tutunnäkösiä kasvojakin, joita Olatervehyksillä tervehin. Uunon muisti ei kyl nyt ylettynny sinne asti, jotta muistasin varmasti, missä naamat oon nähnny. Olia ne ei kuitenkaan olllu, ku Ola oli ite rakentelemassa kisa-studiotaan mörskällä.

Tasotellu oon myös tänään vähän vähemmällä teholla.

G-voimat ja Jet-Läkki

Lenkkikuvia...

Tää viikko on ollu erityisen vaikija, erityisesti aamuisin. Hetekalta ei meinaa ylös päästä millään.

Toissapäivä, tai joku muu, en oo varma, oli vaikein. G-voimat veti hetekan suuntaan ihan hirmusella voimalla. Kämppis-Ola oli jo varmaan ainaki pari tuntii ollu jalkeilla ryminästä päätellen ja keitteli jo ainakin toisia aamusumppejaan, ja mie vielä viruskelin vatupassiasennossa hetekalla loimet vielä visusti korvilla.

No kyl mieki siintä sitte virkosin, ja rupesin taas "talikoimaan" tuota sontaläjää, jonka oon tänne riesakseni ottannu. Läjän "tasotus" kesti nyt koko päivän, enkä siintä hommasta päässy irti nyt koko päivänä, vaan jatkoin mörskällä talikon piikit, ottalohkot ja -suonet, sekä koko kuuppa punasena myöhäseen iltaa.

Lenkkikuvia...

Sen läjän tuun kyllä nyt levittämään niin tasaseksi, kun suinkin on mahollista ja jaksan, mutta toivon, että se olis jo miun viimone levitys, eikä kääkän enää ikinä tarvisi, suurimmaksi osaksi toisten kasaamia sontakasoja tonkia ja levitellä.

No sisälläoleskeluun kyllä vaikutti myös edellisen päivän Uunopitkän juoksulenkin suoritus. Kymmenen kuukauden lähes juoksematon kausi takana, ja kantapää vajaatoimisena, oli vaikija yritellä 17km:n nilkutusta.

Äsken tuossa mietiskeltiin Olan kanssa iltakahvija särpiessä, vitsejä ja sukkia ja naamatauluja väännellessä, että mistä tää meijän hirmune väsymys johtuu. Tultii siihe tuloksee, että se täytyy olla tuo Jet-Läkki, mikä meitä tuonne hetekoijen pohjille vääntää. Kyllä tää tunnin aikaero käypi vieläki voimille ja syöpi miestä aikalailla, vaikka lennosta on kulunnu jo aikaa kuukaus.

Onhan myö täällä tosin lennetty takatukat suorina pitkin maita ja mantuja tuon lennonki jälkeen, ja sillä voipi olla myöskin vaikutusta vähävoimasen voimakaksikon väsymyksiin. Nyt ei kyl jouveta ennää paljo väsymää, ku tarkotus olis lähtee pyörillä Orihuelaan ja osallistuu siellä kilvan juoksenteluun.

Lenkkikuvia...

Mie jo vähän esivalmisteluita tein tulevaa retkee varten, ja käin hakemassa Pinomarista Kankeen ohjauslaitteeseen kiinnitettävän syöttökaukalon. Syöttökaukaloon voipi laitella sitte kaura- ja ohraporepolttoaineilla käyvän Kankeen tarvitsemat aineet helposti saataville, eikä tarvihe sotkemista keskeyttää tankkauksen takia.

Taas riuhtoo G-voimat ja Jet-Läkki minnuu hetekalle. Ei auta muu ku antaa tältä päivältä noille ylivoimasille voimille periksi.

Nikkelimarkkamiljonääri, Silikoni ja Nousuvara

Nää on enää jälellä. Näillä kittuutetaa loppukevät.

Tullee seurailtua tuota Perslantijan ja maailmankin pyörähtelyy päivittäin, kuin myös nuita pörssienkin pyörähyksii ja pyrähtelyitä.

Nytte oli lähes salettihomma tuossa mielessä Perslantijan ressanvaalit. Mie olin satavarma, että Patesta tullee seuraava Ressa ja pistin melkosen määrän sen varaan, että Pate voittaa vaalit ja nikkelimarkka tullee Perslantijassa uuvestaa käyttöön.

Siispä latasin täyslaijallisen tineroja nikkelimarkan painokonevirmaan. Sitte jännittelin vaalitulosta kaiken iltaa. Voi perhana ei tullu Patesta ressaa, eikä Uunosta Nikkelimarkkamiljonääriä.

Nikkelimarkan painokonevirman "paperi" oli nuihin aikoihin jo 30% yläkenossa, mutta seuraavana päivänä jo saman verran "kuran puolella".

Sama homma käi tuon Silikonin kanssa. Mie oletin, että vaikka tuon silikonin sijalle on keksitty ja kehitellää parempia aineksia tuolla tekniikan puolella, ni tissipuolella silikonin käyttö lisssäntyy. Mikrosiruissa ei myöskään oo silikonia ku pieniä määriä, mutta tissien valmistukseen sitä tarvitaan litratolkulla kuppikoosta tietysti riippuen.

Huonosti käi siinäki sijotuksessa. Aluksi tilanne näytti hyvältä, mutta nyt on mänössä semmone puumi, että usijat Silokonitissijen hommaajat revittävät tissilöitänsä irti urakalla. Kuralle mäni tääki Uuno-pisnes.

Toisaalta on asissa hyvätkin puolensa....heh....nyt on näissä, niinku niitä asiantuntevissa piireissä kutsutaan, "papereissa" ja "lapuissa", NOUSUVARAA.

Huom, tänään Nikkeli +12% ja Silikoni +5%.

I Carrera y Marcha ONG Cirugia Solidaria 10k, Murcia

Pyörä vaihtu Pösökyyviksi sammakkohenkilöijen takija. Kuva Murcian Jardin del Malecon puistosta.

Tännää oli vähävoimasella voimakaksikolla ohjelmassa kilvanjuoksentelua Murcian "kylällä". Ennenku tähän toteutukseen päästiin, oli hämmennettävä monenlaista soppaa ja sotkettava monenlaista soussia. Valmisteluita oli tehty huolella, ja erilaisia vaihtoehtoja pohiskeltu päissämme päivätolkulla.

Ilmoittautumiset oli tehty tällä kertaa ajoissa, mutta pelipaikalle pääsy oli nyt ongelmallinen. Alkujaan oli vahvimpia vaihtoehtoina pyörällä sotkenta, ja autopussikyyti. Niistä molemmista kuitenkin luovuttiin, ku sammokkomiehet ja -naiset oli ennustellu Murciaan tälle päivälle rankkoja vesi- tai lumisateita.

Autopussikyyti ois vaatinnu mörskän tilauksen, ja siinäkin vaihtoehdossa ois satavarmasti perspuolet kastunnu ja alaleuvat vapissu usijampaan kertaan, ennenkuin sieltä ois mörskälle takasin selvinnyt. Niinpä valittiin pirssin vuokraus. Miehän oon joku kerta ollu avustajana, tulkkina ja nulkkina toisten vuokrapisneksissä, mutta nyt se oli meille eka omakohtane vuokrausoperaatijo.

Perjantaina hölkkäiltii kaatosateessa Centaurin toimistolle pisnestä tekemää, ja esisopimus tehtiin B-luokan auton tai ehkä kottikärrijen vuokraamisesta. Varmuutta ei vielä ollu mikä sieltä tullee. No eilen sitte puoliltapäivin mäntii kattomaan, mikä oli vuokrattu, ja ilo oli suuri, ku voimaton voimakaksikko sai allesa uunituoreen Pösön kottikärrijen sijaan. Hyvä oli myös se, että nimessä ei ollu yhtään L- kirjainta. Se ois saattanut poksahuttaa Uunon viime kesästä saakka liijan pinkeenä olevat ottasuonet puhki, ja siinä ois sitte loppunnu Uunon kaikki pisnekset yhdellä poksahuksella.

Pirssillä sitte suoritettiin testiajo Guardamariin kahville, ja tilailtii espanjalaiset tortillat siihen lisukkeeksi.

Ola ja Pösö Guardamarissa lauvantaina.

Eilen oli illalla pakkailtu kasseja iso pino valmiiksi jääkauven ja muijen sääilmijöijen ilmaantumisen varalle. Tilaa kun Pösössä oli kahelle kääkälle ruhtinaallisesti. Lähettiin matkaan nyt "ajoissa", ja elektroniikka-arsenaali oli myös kookkaan puoleinen, joka mukaan otettiin.

Mäntii Montesiinosin, Bigastron, Hurcillon, Arnevan, Aparecidan ja Santomeran kautta, ku aikaa oli olevinaan rutosti. Miliisit piteli ratsijaa normipaikassa Mercadonan jälkeisessä risteyksessä, mutta myö selvittii pelkillä Olan ja Hyvän Diaksen sanomisilla ja matka jatku. Siinä se rutosti oleva aika kuitenki sitte valu käsien läpi, ja tuon Pösön Nuvikaattorin opiskelu oli jäänny kaksikolla nollan tasolle, ja viimenen niitti oli se, ku mukana oleva, Uunon ja Huan viemä laite ilmoitti, että ei suostu yhteistyöhö, eikä vie meitä mihinkään ilman nettiyhteyttä...voi perhana...reilut kolme varttii aikaa kisan alkuun, ja myö roplataa suuren kaupungin toisella laijalla hengettömiin Nuvikaattoreihi henkee, ja numerotki pitäs vielä jostaki keritä löytää. Nytte oli jo kiire...siintä tehtii pikane päätös summittaiseen oikijaan suuntaan mänöstä ja Pösön rengas laulamaan.

Pystiporukoita seremonijoissaan.

No kyl se sieltä kohta löyty Jardin del Maleconin puisto, jossa kisapaikkaki vilahti, mutta parkkipaikkaa ei mistään, ja niinpä ajauvuttii pois puiston luonta ja isolle, isolle sakkokierrokselle. Sieltä taas käsikopelolla puiston reunaan ja etiskelemää sivukortteleista Pösön mittasta tyhjiöö. Sopiva tyhjiö löyty, mutta siihe pysäköimine oli nyt vähäse riskaapelija. Jöötä parkkipaikalla piteli joku muuta kieltä ku espanjaa kotikujakielenää puhuva jengi. Yks jengiläisistä tuli meitäki jututtelemaa meijän siinä kovalla kiireellä söhlätessä kisavermeijen kanssa.

Pösö tiukasti säppiin ja kevyttä kenttähölkkää puistoon etiskelemää numeroo. No se kävi kähevästi ja takasin taas kevyttä kenttähölkkää. Siinä tais olla nyt kääkillä mustavalkolinssit päissä, ku ei saannu erotettuu liikennevaloista ennää punasta ja vihrijää. Takasin Pösölle sitte pisulle ja kevyehkö kisavarustus päälle ja viis minuuttii aikaa lähtöön....heh...kerittii tarttiin.

Väsynyt voimakaksikko urakan jälkeen maalilinjan paremmalla puolella.

Vettä eikä meeteorittisajetta kuulunnu, eikä näkynny meijän koko Murcian vierailun aikana. Kisailma oli mitä mainijoin n. +7, pilvinen ja täysin tyyni keli. Reitistä n. puolet oli asvalttija ja puolet hiekkatietä. Kympin mittanen reitti oli ylipitkä. Uunon kellon mukkaan 10,771km. Uunon juoksu kulki nyt paljo paremmi ku Elchessä, vaikka henkisesti oli raskas kohta, ku huomasi, että kympin matka on jo täysi ja maali alkaa uuvestaa loittonemaa.

Myöhän oltii nyt molemmat yli-ikäsinä sarjassa M45 (VetC). Olli paransi juoksuaan myös Elcheen verrattuna ja oli tässä nuorisosarjassa sijalla 5. Uuno oli sijalla 8. samaten parantaen myös juoksuaan, niinku sika säkissä.

Siintä kateltii palkintojen jaot viimoseen piikkiin. Syötiin juoksijoille tarjolla olevia muonia, ja kävästii myös kahen kaljan loukussa. Sitte lämpsittii puiston läpi Pösön ja jengiläisten tykö. Ne avusti meijät omakätisesti ulos parkkiruudusta ja Pösön keula johonkin suuntaan. Nyt ei ollu suunnalla väliä, mutta vähän oli Orihuelan suuntaan yritystä. Sinne myös lopulta ajauvuttii. Aparecidassa aateltii käyvä kahvilla, mutta siellä oli torimeininki männeillään, ja kujat mäni niin kapijaksi, että Pösö ei niihi ennää sopinnu, ja hylättii lopulta ajatus.

Putkilinjalla kevennettii Pösön kuskaamaa keltasen nesteen ja muonan taakkaa, ja sitte jatkettii mörskälle kahville.

Ihan oli retki sieltä parhaasta päästä...kertakaikkijaan. Pösö pelas mallikkaasti ja kyytiläiset pieniä fyysisiä ja henkisiä vaurioita lukuunottamatta, suht hyvässä kondiksessa. Jes..kyl myö tästä ehkä huomiseen selvittään, mutta yhtään pitemmästä selvijämisestä en vetoja rupijas lyömään.

Tonttimaa on Murciankin liepeillä kallista, mutta mörskän voi pystyttää edullisempiinkin paikkoihin.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.